Myrtin isä on upea ensimmäisen kantakirjapalkinnon monitaituri ja emä myöskin monitaituri Rautarouvaksi ristitty tamma. Voisi kuvitella että näin lupaavasta yhdistelmästä saisi vanhempiensa kaltaisen varsan, varsan joka osoittaisi lahjoja vanhempiensa tavoin eri lajeihin ja joka perisi vanhempiensa korrektin rakenteen. Näin Myrtti sai alkunsa, tammavarsa jonka suhteen odotettiin paljon ja joka lievästi sanottuna tuotti pettymyksen. Myrtistä kasvoi vanhempiensa tavoin pienhevonen, joka oli odotettavissakin mutta mikään muu tammassa ei muistuttanut vanhempia. Myrtti oli hyvin pyöreä verrattuna vanhempiinsa ja jonka koulutuksen myötä huomattiin että tamma ei osannut lainkaan hypätä. Ei sitä tosin edes olisi huvittanut edes hypätä, joten se siitä kenttä- ja esteratsun urasta sitten. Vaikka Myrtti ei osannut hypätä, niin tammalla oli kivat liikkeet ja myöhemmin vartuttuaan Myrtti alkoi osoittaa lahjoja kouluratsastukseen, ei siitä toki vaativille radoille ollut mutta uskottiin että tammasta saisi vahvan suorittajan helppoihin luokkiin.
Myrtti on perusluonteeltaan hyvin kiltti ja mukavuudenhaluinen, jota voisi välillä nimitellä jopa laiskaksi. Tammaa on hyvin helppo käsitellä, sillä Myrtin prioreetti on mukavuus joka pysyy paikallaan vaikka sata vuotta kunhan tammalla on vain mukava olla. Myrtti tykkää kaikista, mutta mukavuus menee senkin edelle. Tammaa on helppo käsitellä, jos vain on riittävän päättäväinen ja osaa pitää komentoa yllä. Koska Myrtillä on taipumus vetelyyteen ja laiskuuteen, niskoittelee tamma toisinaan esimerkiksi taluttaessa, varustaessa tai hoidattaessa. Riittävän napakka komento saa Myrtin taas takaisin raiteilleen ja arki voi jatkua.
Osaavalla ratsastajalla Myrtti on omistautunut, eteenpäinpyrkiväinen kouluratsu joka taitaa vahvasti Helppo A tason asiat. Tamma vaatii selkäänsä osaavan ja päättäväisen kuskin joka ei arkaile. Vaikka Myrtti on osaava, niin toisinaan tamma ottaa etanavaihteen päälle jolloin ei huvita mikään ja keksitään verukkeita laistaa töistä. Tällöin Myrttiä pitää vain ajaa riittävästi eteenpäin, tamma reipastuu kun huomaa että ratsastaja on periksiantamaton eikä anna oikuttelulle sijaa. Muutoin Myrtti on miellyttävä ratsu, joka ei pienestä stressaannu ja kestää esimerkiksi kisapaikoilla stressaantumatta isotkin ihmismassat, kunhan vain ratsastaja on menossa mukana niin on Myrttikin.
Hatuntekijä 142cm, rt – KTK-I |
Sateentekijä rt, 143cm |
Hyökyaalto rt, 142cm |
Heissulivei rt, 146cm |
||
Aikalumo m, 140cm |
Sateentekijä rt, 143cm |
|
Haltijatar rt, 147cm |
||
Rautarouva 146cm, rt – KTK-II |
Rauta-Romeo rt, 147cm |
Hirmurölli rt, 146cm |
Mankeli rt, 145cm |
||
Tillikka rt, 144cm |
Saagan Lumo rt, 145cm |
|
Voi Tyttönen rt, 146cm |
Myrtti oli ihan harkittu ostos, olin jo pidemmän aikaa etsinyt sopivia pienhevosia kahden muun lisäksi, mutta tarjonta oli heikkoa ja jokainen vähänkin kiinnostava tapaus oli tuottanut jollain tavalla pettymyksen. Sitten törmäsin Myrtin ilmoitukseen, heti suvun ja kuvan nähtyäni olin jo myyty. Tamma vaikutti juuri täydelliseltä lisältä suomenhevoslaumaan huolimatta siitä että olin vasta hiljattain laajentanut toimialaani, ostanut nimittäin tilan Suomesta. Kaikki oli vielä aivan rempallaan joten Myrtti sai väliaikaisesti majoittua yksityistallille kahden muun hevoseni lisäksi.
Myrtin vanhemmat olivat yleispainotteisia ja kantakirjattuja, joten luonnollisesti odotin että nuori tamma yltäisi vanhempiensa tasolle. Pian huomasimme että Myrtti ei osannut hypätä eikä edes halunnut huolimatta sinnikkäistä yrityksistä joten lopulta luovutimme ja totesimme tamman olevan toivoton tapaus. Myrtillä oli kuitenkin pienhevoseksi kivat liikkeet näinkin nuoreksi ja tamma oli älykäs sekä hyvin eteenpäinpyrkiväinen, josta samaa ei voitu sanoa muista omistamistani pienhevosista jotka olivat lahjoiltaan Puska Ö tasoa.