Zea Bee

© Julie

Perustiedot

Zea Bee aka Sellu on kaunis ja kipakka tamma. Se on suurikokoinen ja lihaksikas. Vaivattomasti tamma ylittää isoimmatkin esteet.

Hoitaessa Sellu on suhteellisen nätisti. Ainoa häiriötekijä on läheltä kulkevat hevoset - Sellu on nimittäin tammalauman, ellei koko tallin pomohevonen. Se osaa todellakin pomottaa muita hevosia mielensä mukaan, ja välillä sen laumakäytös tarttuu mukaan ihmisten kanssa työskennellessä. Jos kerran päästät tamman niskan päälle, se pomottaa sinuakin aina. Tutuille, niin sanotusti kaapin paikan näyttäneille ihmisille Sellu on todella kiltti - tai, no, riippuen sen mielialasta, jotka vaihtelevat usein.

Ratsastaessa Sellu on herkkä. Vaikka Sellu ei vielä ole mikään hirveän nuori, se kulkee nätisti ja “ratsumaisesti” vain erittäin osaavan ratsastajan käsissä. Tamman takapää lentää helposti, kuten myöskin etupää. Eli mikään helppo se ei ole, mutta päättäväisellä eteenpäinratsastuksella sen saa kyllä kulkemaan. Sellu rakastaa hyppäämistä, ja se kuumuukin sopivasti radalla. Se on hyvä ominaisuus, koska raskaasta rakenteestaan huolimatta voi tehdä tiukkoja käännöksiä. Sellu ei hirveästi jaksaisi kiinnostua koulusta mutta sekin puoli onnistuu kärsivällisellä ratsastajalla. Tälläkin hetkellä Sellu osaa jos jonkinmoista kouluradan liikettä.

Sellu on arka oudoissa paikoissa, kuten uusissa kisapaikoissa. Jännitystä purkaa kuitenkin rauhallinen käsittelijä - ja aimo annos herkkuja, koska niille tamma on todella perso!

Suku

Sellun suku on pitkälti yhdestä siittolasta kotoisin. Tosin se siittola on tasokas, koska kaikki Sellun suvusta ovat hyvin menestyneitä rataesteratsuja.

Wallace Beestä odotettiin paljoa. Wallace oli varsana kovin heikko ja sen ensimmäiset neljä kuukautta olivat ratkaisevat. Wallace kuitenkin hoidettiin kuntoon, vaikka se välillä kävi todella lähellä kuolemaa. Wallacesta huomasi jo alussa, että se oli hyvärakenteinen. Nelivuotiaana oli sen ensimmäiset harjoitusestekisat, jotka se selvitti kunnialla läpi. Siitä lähtien oli tie auki tähtiin : Wallace näytti siltä kuin se olisi lentänyt, kun se oli radalla.

Sellun isänisä Tux B oli Beenin tilan ensimmäisiä kasvatteja. Tux ei tuottanut pettymystä tilalle: se teki uskomattoman uran ja pääsi kerran maailmamestaruuksiinkin asti. Se oli hyvin vahva ja korkeuttakin löytyi 170cm. Tux oli kuumahko ja todella reipas. Se kiisi esteradalla kuin ohjus. Ori myös kantakirjattiin. Tämä ori oli todellakin ilo silmälle!

Sellun isänemän Drucillen ulkonäkö tai rakenne ei ehkä ollut mikään paras, mutta esteradoilla se pärjäsi. Drucille kasvatettiin tilalla, joka kuitenkin meni konkurssiin Drucillen ollessa viisivuotias. Drucille huutokaupattiin ja se pääsi pienemmälle KWPN-tilalle. Tamma oli todella arka, liekö sitä kohdeltu kaltoin entisessä kodissaan, mutta hyvä hyppääjä siitä kuitenkin tuli. Se hyppäsi jopa pari kertaa voittoon 150cm ratoja, mutta parhaiten se menestyi 140cm radoilla.

Sellun emä Josephine Bee oli myöskin Beenin tilan kasvatti. Josephine tuli tilan parhaimmistoon kuuluvasta tammasta Weany Beestä. Josephine oli kuin iso nalle : kookas, mutta lempeä kuin mikä. Välillä liiankin lempeä, nimittäin se menetti välillä kisaushalunsa, tai se ei yrittänyt parastaan radoilla. Josephine kuitenkin loisti radoilla kymmenvuotiaana, kunnes se loukkasi jalkansa, eikä siitä enää voittajaa tullut. Josephine, joka ehti kerätä 20 sijoitusta uransa aikana, oli kysytty siitostamma ja se saikin viisi varsaa.

Sellun emänisä Dwayne F syntyi pienellä tilalla keskellä Hollantia. Dwayne F ylsi kisaurallaan kansalliselle tasolle ja pärjäsi hyvin sekä esteillä että koulussa. Koulua se kilpaili vaativaa A:ta ja esteillä 130cm. Dwayne oli itse asiassa ihme ori, se sairastui ähkyyn kolmesti, ja viimeisellä kerralla se sai suolisolmun. Vahva ja elämäniloinen ori menetti loistonsa - mutta vain vähäksi aikaa. Se parani ennätysvauhtia ja selvisikin tästä tapaturmasta, ja se kävikin vielä pari kertaa kisoissa sen jälkeen. Voitokas ori oli kysytty siitokseen.

Sellun emänemä Weany Bee oli todella kaunis tamma. Se pärjäsi näyttelyissä varsin hyvin rakenteensa vuoksi, vaikkakin se oli vaikea käsiteltävä. Vielä vaikeammaksi se muuttui ratsastaessa, mutta rataesteet olivat sen heiniä. Hypätessään se käytti kaiken tarmonsa edessä olevaan esteeseen, ei kiukutteluun. Onneksi melkeinpä kukaan Weanyn jälkeläisistä ei siis ole perinyt sen luonnetta! Weany myös omisti pahoja tallitapoja ja se söi kirjaimellisesti kaiken. Siitä huolimatta se kuului tilan parhaimmistoon. Weany kuoli ihmeellisen aikaisin, 18-vuotiaana, saatuaan kolme varsaa.

Jälkeläiset

Kilpailut - 55 ERJ sijoitusta

Valmentautuminen

4.8.2009 estevalmennus, valmentajana Aurora
Katsellessani Sellun alkuverryttelyä, mietin mitähän tästäkin tunnista tulisi. Raskas ja massava, kiukutteleva, yliherkkä... Pyörittelin silmiäni tamman heittäessä takapäätään jo kolmannen kerran saman pitkän sivun aikana, enkä enää voinut katsoa vierestä. Pyysin teidät keskiympyrälle suorittamaan siirtymisiä sekä tempon vaihteluja. Tamma tuntui vierastavan paikkoja ja oli ilmeisesti sen takia erityisen hankala. Kontrolliharjoitukset alkoivat lopulta tehdä tehtävänsä, ja hevonen alkoi rentoutua sekä kulkea paremmassa muodossa. Verryttelyn lopuksi otit vielä muutaman laukannoston ympyrälle, ja aloin uskoa, että tunnista voisi sittenkin tulla ihan kelvollinen ja antoisa kaikille osapuolille. Ensimmäiset hypyt tulivat melkoisella ilmavaralla ja hurjalla vauhdilla varustettuna, mutta saatuaan enimmät virrat puretuksi Sellu näytti ryhdistäytyvän ja alkoi työskennellä allasi oikein mallikkaasti. Puolessa välissä tuntia se oli jo aivan kuin eri hevonen, eikä teidän enää tarvinnut taistella siitä, kumman tahdon mukaan asiat tehdään - ne sujuivat sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä.

Hyppytekniikka tammalla on vielä hieman hakusessa. Kapasiteettia näyttäisi olevan isoillekin radoille, mutta etenkin estekorkeuden noustessa yli metrin, joudut tekemään todella paljon töitä auttaaksesi hypyissä. Lopuksi hyppäämänne korkeimmillaan 130 sentissä olevan seitsemän esteen pikkurata sujui yleisesti ottaen hyvin, mutta ripaus lisää itsevarmuutta tammalle ei tekisi ollenkaan pahaa. Komea hyppyhevosen alku, ensivaikutelma petti pahemman kerran !

25.7.2009 estevalmennus, valmentajana Muruzbu
Valmennuksen alussa Sellulla oli pilkettä silmäkulmassa, ja huokaisin jo valmiiksi. Pian Sellu alkoikin viedä sinua pää alhaalla ympäri kenttää, mutta kun palasit maankamaralle, alkoi Sellukin kuunnella ;) Ravityöskentely sujui hyvin, ja aloin rakentaa esteitä. Aluksi hyppäisitte vain 50 senttimetrin yksittäistä pystyä, sillä Sellun pitäisi lämmetä ja halusin nähdä, miten hyppäätte. Pian olittekin jo hyppäämässä, ja Sellu kuumui melkoisesti, mutta hyppytyyli oli hyvä. Verryttelitte pystyn kanssa, kun minä pysytin rataa kentän toiseen päähän, rata oli haastava, muttei vaikea, ja korkeudeltaan 100 senttimetristä metrikolmeenkymmenneen. Seurasin hetken hyppyjänne, ja sitten käskin teidän ottaa käyntiin. Annoit Sellulle pitkät ohjat, ja tamma sai levähtää hetken. Verryttelyeste sujui hyvin, vaikka tulittekin esteelle välillä liian vauhdikkaasti. Puomit eivät kuitenkaan kolisseet. Kun Sellun hengitys oli tasaantunut, aloitte harjoitella radalla. Sellu innostui, ja alkoi hiukan imeä esteille, mutta sait sen pysymään hanskassa. Rata meni kohtalaisen hyvin, ja valitsit hyvät reitit. Sellu oli kuitenkin varsin reippaalla päällä tänään, eikä olisi jaksanut keskittyä sitten millään. Avut menivät kuitenkin hyvin läpi, ja olette selvästi tehneet paljon työtä yhdessä.