Heyuannia of Jura
» Sukupuoli: tamma
» Rotu: clydesdale
» Säkäkorkeus: 170cm
» Syntämäaika: 12.12.2015, 16-vuotias
» Koulutus: helppo A, ajo
» Painotuslaji: yleispainotus
» Kasvattaja: Tilli (VRL-00406) / Pemberley (MAAT3411)
» Tuoja: -
» Omistaja: Emppu / VRL-11600
» Rekisterinumero: VH16-062-0004
Luonne
”Kun Lumivuori avattiin ensimmäistä kertaa yleisölle, meille sateli hirveästi tietoja myytävistä hevosista. Parissa viikossa me kävimme katsomassa kymmeniä hevosia useilla eri talleilla, mutta vain muutama tuntui niin oikealta, että me olisimme sen suostuneet ostamaan. Maatila Pemberleyssä käynti epäilytti meitä heti valmiiksi. Luukas oli vahvasti sitä mieltä, että ei siellä olisi kuin jotain työpainotteisia suomenhevosia myynnissä, mutta Lyydia, joka oli kovasti innostunut nimenomaan suomenhevosista, vaati vierailua pikimmiten. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että Leo sen hevosen sitten osti, ne kun halusivat myydä meille maailman sympaattisimman clydetamman.”
Henni on hössöttäjä isolla H:lla. Se häärää koko ajan jotain, mutta tekee harvoin mitään täydellä teholla. Ensin tamma saattaa haastaa tarhakaveria leikkimään, mutta kesken laukan se voikin muuttaa suuntaa ja mennä maistelemaan aidan alta kasvavaa voikukkaa. Henni on kuitenkin todella seurallinen ja ihmisystävällinen – välillä ihan kiusaksi asti, kun tamma tulee tunkemaan hoitajansa syliin.
Useimmiten Henni rauhoittuu sitä käsiteltäessä ja varsinkin talutettaessa tamma kulkee nätisti taluttajan vierellä korvat uteliaasti hörössä. Hoitotoimien aikana Henni viihtyy parhaiten irrallaan karsinassa, jolloin se saa puuhastella vaikka suolakiven kimpussa hoitajan harjatessa sitä. Tamma on yleisesti ottaen mutkaton hoitaa, eikä edes varustaminen aiheuta ongelmia.
Henni on koulutettu ratsastukseen ja ajoon ja se toimii ihan mukavasti molemmissa. Henni nauttii erityisesti pitkistä, rennoista kärrylenkeistä, jolloin se saa vain lönkytellä ilman mitään suurempia vaatimuksia sopivaksi katsomaansa vauhtia. Tamma toimii myös meidän kakkostraktorinamme ja varsinkin kentän lanauksen se suorittaa näppärästi.
Henni on myös kiva ratsu ja parhaimmillaan se on ilman satulaa. Tammalla on todella pehmeät askellajit ja leveä selkä, jossa ratsastaja istuu yhtä mukavasti kuin nojatuolissa. Henni ei säiky tai kyttää mitään ja vauhdikkaimpina päivinäänkin se vain astelee hieman reippaammin. Ratsastuksessa ongelmia tuottaa korkeintaan Hennin uteliaisuus, tamma kun tahtoisi jäädä tutkimaan kaikkea uutta pidemmäksi aikaa, kuin mihin ratsastajan kärsivällisyys riittää.
| i. Charlie Brown | ii. Our Nativeevm | iii. Noble Commanderevm |
| iie. Crystal Queenevm | ie. Able Wapitievm | iei. Poco Mercedesevm |
| iee. Fatal Creekevm | ||
| e. Harlem Lucille | ei. A Big Teaseevm | eii. Awesome Jettsetterevm |
| eie. Sweet Saharahevm | ee. Midnight Centuryevm | eei. More Funds Requiredevm |
| eee. Crossville Sandevm |
Jälkeläiset
| 00.00.0000 | o. / t. | Varsan nimi | emä / isä |
| 00.00.0000 | o. / t. | Varsan nimi | emä / isä |
Kilpailukalenteri
05.08.2017 - helppo A - kutsu - 1/7 Tuomarin kommentti: "Yleisvaikutelma: Huolellisesti ratsastettu! Tasapainoinen hevonen, jolla ryhdikäs laukka. Ravissa olisi saanut ajoittain viipyillä enemmän." 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija 00.00.0000 - luokka - kutsu - sija
Valmennukset
22.08.17 – Ravitreeniä – kirjoittanut omistaja (Roosan näkökulma)
Poppoon ainoana koulutettuna ratsastuksenopettajana olin tietysti aina, se joka sai kunniakseen muiden valmentamisen. Tälläkin kertaa nojailin kentän aitaan, kun Leo ratsasti alkuverryttelyä muhkealla Hennillä. Tamman menestys kuun alussa järjestetyissä kisoissa oli innostanut Leon todella treenaamaan tammaansa ja nyt kaksikon meno näyttikin hyvältä. Ravi oli kuitenkin Hennin paha paikka, sillä se tuppasi jäämään vain tasaiseksi lönköttelyksi. Siihen minun olikin tänään tarkoitus puuttua.
Leo irvisti, kun asettelin kentälle maapuomeja, mutta lähti kuitenkin ravailemaan niiden yli alkuverryttelyn jälkeen.
– Just noin! Yritä koota sitä mahollisimman paljon, ohjeistin seuratessani ratsukon menoa.
Henni alkoi yllättävän reippaasti käyttämään kunnolla lihaksiaan Leon sitä pyytäessä, mutta askeleet tuntuivat silti jäävän laahaaviksi.
– Ja sitten otetaan vielä kavaletteja! ilmoitin ja nostin maapuomit kannattimille.
Hennin kokoiselle hevoselle kavaletit eivät olleet homma eikä mikään, mutta ne tekivät ihmeitä tamman raville, kun Leo tehosti hommaa
reippailla avuilla. Kehuin kaksikkoa ja pyysin heitä jatkamaan ravityöskentelyä sileällä. Leo pyöritteli Henniä ympyröillä ja taivutti
pitkällä sivulla. Kun homma sujui vielä kymmenisen minuuttia myöhemminkin, näytin heille peukkua ja kehotin aloittamaan loppuverryttelyn.
– Nyt vaan samalla tavalla seuraaviin kisoihin, niin kyllä sujuu!
Päiväkirja
21.05.17 – Häätunnelmissa – kirjoittanut omistaja (Leon näkökulma)
Kun Lyydia asteli Aaronsa rinnalla kirkosta ulos, olimme Hennin kanssa jo valmiina kirkon parkkipaikalla. Tamman ja varusteiden puunauksen jälkeen (ja olipa Roosa silittänyt minunkin pukuni…) pikkusiskoa odotti komea valjakko. Henni ei ollut moksiskaan hälinästä ja ympärillä häärivistä ihmisistä, vaan katseli ystävällisillä silmillään morsiusparia. Lyydia ja Aaro asettuivat Hennin rinnalle kuvattaviksi ja kaikki meni hyvin, kunnes tamma päätti haluta Lyydian syliin. Aaro sai vain juuri juuri kiskaistua morsiamensa ja tämän puhtaanvalkean puvun turvaan Hennin ystävällisiltä onnitteluilta. Tilanne purkautui saman tien nauruksi ja tuore aviopari kapusi Hennin rattaille.
Minua oli hiukan jännittänyt, kuinka Henni selviäisi matkasta seurakuntatalolle vilkkaammin liikennöidyillä teille. Loppujen lopuksi ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt. Kerran tamma yritti mennä tekemään tuttavuutta vastaan kävelevän pikkutytön kanssa, mutta muutoin se ravasi uljaasti ja pehmeästi koko kilometrin matkan. Henniä ei häirinnyt edes Lyydian kirkas nauru, joka jatkui lähes koko matkan.
Seurakuntatalon pihassa meidät otti vastaan suuri ja äänekäs väkijoukko, joka tosin tajusi väistää ja olla rauhallisesti Luukkaan ohjeiden mukaan. Morsiuspari pääsi onnellisesti pois vaunuista ja siirtyi saman tien juhlimaan, kun taas me Roosan kanssa riisuimme ripeästi Henniltä varusteet ja lastasimme tamman traileriin. Palkaksi hienosti tehdystä työstä Henni sai, luonnollisesti, pari ylimääräistä ruisleipää.
31.12.16 – kirjoittanut omistaja (Leon näkökulma)
Henni oli suuri ja lämmin. Se puhalsi lämpöisen henkäyksen kasvoilleni, kun työnnyin sisälle sen karsinaan. Kello oli kaksi, joten meillä oli hyvin aikaa pieneen maastolenkkiin ennen ilotulituksen alkamista. Eipä sillä, Henni olisi tuskin säikähtänyt raketteja muutenkaan.
Hennin hoitamiseen ei kauaa mennyt, sen kuin harjasin sen pikaisesti, irrotin tilsat kavioista ja laitoin suitset päähän. Satulan käyttöä en edes harkinnut, Hennin kanssa paras fiilis tuli ilman satulaa ratsastaessa.
Luukas oli juuri sopivasti lähdössä hakemaan poneja tarhasta, kun talutin Hennin ulos.
– Punttaatko? kysyin ja asetuin jo valmiiksi hevoseni rinnalle.
– Maastonko menossa? Luukas tiedusteli, mutta tuli sentään avittamaan minut Hennin selkään.
Vastasin myöntävästi ja selostin reitin lyhyesti. Luukas nyökkäsi, toivotti hyvää matkaa ja lähti marssimaan tarhoja kohden.
Yllätyn Hennin askeleiden pehmeydestä joka kerta. Leveä selkä keinahteli vain hieman kulkiessamme lumisen hiekkatien laitaa tallista poispäin. Lumi narskui Hennin kavioiden alla. Minua alkoi väkisin hymyilyttää. Kuinka onnellinen tästäkin hevosesta olin!
Matkamme jatkui parin kilometrin hiekkatietaivalluksen jälkeen peltotietä pitkin, jolla päätin ottaa ravia. Henni lähti hölköttelemään iloisesti pärskähtäen, eikä ollut moksiskaan selässään vähän kömpelösti pomppivasta miehestä. Ravipätkän päättyessä olimmekin jo tutulla pellolla, jonka läpi jatkoimme kulkuamme.
Henni ei vastustellut, kun pyysin sen laukkaan. Keinuhevosen lailla laukkaava ratsuni jätti taaksemme pöllyävän lumen ja ahmi suurilla askeleillaan pellon pintaa. Minulla oli hyvä olla. Vuosi 2016 sai ansaitsemansa päätöksen. Kaikkien vaikeuksien jälkeen nyt suunta oli vain parempaan päin.
Hevosen ulkoasu © Pilvimarja 2013 / Heidi, kuvan © Tilli, tämä on VIRTUAALIHEVONEN