Anfarwol Galon Gwydrog

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut viverra ultricies massa non ultricies. Duis pharetra lectus et pellentesque dapibus. Aenean vulputate ante nec mi sollicitudin, in ultricies ligula lacinia. Nunc aliquet tellus sed neque blandit, at rhoncus nunc iaculis. Vivamus ut nisi quis augue ultricies tempus. Duis nec suscipit libero, ac dapibus velit. Suspendisse sit amet sapien sed diam congue tristique. Morbi ornare volutpat porttitor. Aenean scelerisque ligula ac porta convallis. Curabitur pretium dolor lorem. Pellentesque aliquam interdum ante, eget elementum neque vulputate quis. Vivamus ullamcorper, magna non facilisis gravida, turpis massa rutrum ligula, quis mattis augue lorem non ligula. Curabitur dapibus imperdiet purus. Nam velit augue, pretium ut elit in, molestie congue est.

Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales. Quisque faucibus sem eu enim elementum dignissim. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin non elit nisi. Aenean interdum lectus arcu, quis sodales mi facilisis a. Maecenas at justo tincidunt, pharetra massa eget, ullamcorper justo. Nam feugiat, justo et venenatis hendrerit, turpis metus mattis nisl, porta bibendum neque justo ac turpis. Nam viverra ante a arcu sollicitudin, eget laoreet ante ornare. Cras at dui at tellus accumsan condimentum.

01.06.17 – Kummajainen – kirjoittanut omistaja (Leon näkökulma)

Eräällä kauppareissulla törmäsin sattumalta hevosille tarkoitettuun leikkipalloon. Se oli hieman jalkapalloa suurempi, paksusta muovista valmistettu kahvallinen pallo, jota hevosten oli tarkoitus nakella ja potkia. Miksikäs ei, ajattelin ja nappasin pallon mukaani.

Aamutallin tehtyäni seisoin hengähtämässä yhteen pihakoivuun nojaillen, kun muistin satulahuoneeseen jemmaamani pallon. Orit näkyivät seisovan tarhassa ilman mitään tekemistä, joten päätin yllättää pojat uudella leikkikalulla.

Kipaisin hakemaan pallon ja pujahdin aitalankojen ali tarhan puolelle. Hevoset tuskin lotkauttivat korvaansa torkkuessaan kaikessa rauhassa, kunnes minä vedin pallon esiin selkäni takaa. Säikky Tonttu-parka ryhdistäytyi heti ja alkoi katsella minua epäluuloisesti. Se selvästi mietti, pitäisikö paeta, ja jos pitäisi, minne se pakenisi.

Tomppa ei pysähtynyt isänsä tavoin pohtimaan tilannetta. Se hätkähti ja ravasi tarhan perimmäiseen nurkkaan tarkkailemaan tapahtumien kulkua. Tiksua eivät muiden reaktiot paljoa kiinnostaneet, ori näet tuli suoraan luokseni tutkimaan palloa. Rog mulkaisi kerran minua ja palloa, mutta tyytyi sitten vain torkkumaan aloillaan.

Laskin pallon varovasti maahan seuraten hevosten reaktioita. Tomppa kökötti paikoillaan sieraimet suurella ja Tonttu oli jo vähän rentoutunut ja kurkotteli kohti nähdäkseen uuden esiin. Tiksu puolestaan tönäisi palloa kevyesti turvallaan ja nähdessään sen liikkuvan innostui todenteolla. Poni kuopaisi palloa vauhdikkaasti, jolloin pallo kieri sen mahanalle. Tiksu ei asiasta välittänyt, mutta Tonttu hyppäsi tasajalkaa säikähdyksestä ja Tomppa sai aidasta sähköiskun peruuttaessaan sen päälle.

Rogkin kiinnostui pallosta viimein nähdessään sen liikkuvan. Ori tuli meidän luoksemme, haisteli palloa hetken ja nappasi sitten muovisesta kahvasta hampaillaan. Ja kyllähän se tykkäsikin heilutella uutta lelua ilmassa! Ei kestänyt kauaa, kun Tiksu ja Rog jo leikkivät yhdessä palloa potkien ja heitellen.

Tontulle ja Tompalle pallo oli kuitenkin liikaa. Kaksikko seisoi paikoilleen jähmettyneenä palloa tuijottaen, joten lopulta säälin niitä niin paljon, että otin lelun pois Tiksulta ja Rogilta. Kun minä olin poistunut tarhasta palloineni, niin Tonttu kuin Tomppakin rentoutuivat nopeasti. Lelu oli kieltämättä näppärä, mutta Tonttua ja Tomppaa pitäisi siedättää jonkin aikaa, ennen kuin ne sillä leikkisivät.

30.10.16 – Toinen – kirjoittanut omistaja (Luukkaan näkökulma)

Show-poni numero kaksi oli eilen astellut äänekkäästi höristen aittaan. Jostain syystä kaikki brittiläinen viehätti minua, eikä Rog ollut jäänyt ainoaksi show-kisojen kisaamista varten ostetuksi poniksi. Rog oli enää parinkymmenen pisteen päässä ensimmäisestä tittelistään, jonka laukkaradoilta valjakko- ja show-kisoihin siirtynyt Komeetta oli jo napannut perjantaina. Komeetta oli osoittanut huomattavia lahjoja show-kehässä, vaikka laukkaura olikin ollut oikea pohjanoteeraus. Ei Rogkaan huono ollut, mutta vasta kolmivuotiaana nuorukaisena sillä oli vielä paljon opittavaa.

Ja niin, se uusi poni. Suoraan Englannista meille muuttanut Tiksu oli vasta puolivuotias nyffi, sen vanhemmat olivat show-poneja. Kunhan ori vähän varttuisi, pääsisi sekin kiertämään kanssamme kisakehiä. Komea poni se oli ja luonnekin vaikutti ihan täydelliseltä. En siis voinut toivoa kuin menestystä.

Kaikki sujui muutenkin erinomaisesti. Odotin Sellyä varsovaksi marraskuun alussa ja sen maha olikin jo muuttunut valtavaksi. Ensimmäisen lumivuorelaisen elämän alun turvaamiseksi Selly oli jo siirretty talliin. En mitenkään malttanut odottaa ensimmäisen oman laukkaponikasvattini syntymää. Sen isä oli jo G1-tasolla kilpaillut ihana Last Of A Kind, joten kunhan varsa aikanaan selviäisi maidenistaan, se pääsisi heti G2-tasolle kisaamaan. En voinut kuin pitää peukkuja, että poni saisi hyvät geenit.

2.10.16 – Katkelma tarinasta "Meidän ponit on nopeempia kuin teidän ponit" – kirjoittanut omistaja (Leon näkökulma)

Rog ja Jupiter seisoivat rinnatusten tarhan portilla, kun pysähdyin niitä rapsuttamaan. Niistä näkyi tulleen nopeasti parhaat ystävät, kunhan ne olivat ensin selvittäneet, kumpi on pomo. Uppiniskainen Rog oli voittanut tulisen shetlanninponin ja nyt Jupiter seurasi uskollisesti Rogin perässä. Olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että jos Rogin olisi taluttanut edeltä aittaan, Jupiter olisi kävellyt ilman riimunnarua perässä.

Komeetta tunki pikkupoikien välistä aidalle ja kumpikin väisti vanhempaa oria kuuliaisesti. Kimo pikkuponi näkyi piehtaroineen, sillä taluttaessani Komeetan aamulla tarhaan, se ei todellakaan ollut ollut noin likainen. Talvikarva oli alkanut jo kasvaa ja vuohiskarvat olivat muuttuneet tuuheammiksi. Kaikki neljä jalkaa olivat rypeneet perusteellisesti kurakossa ja valkoisen sijaan muuttuneet ruskeiksi. Myös ponin koko selkä oli kuran peitossa ja saatoin vain arvailla, millainen urakka sen puhdistamisessa olisi.

Rog yritti tunkea Komeetan ohi rapsutettavakseni, mutta lauman johtajana Komeetta piti puolensa päätänsä heittämällä ja vilauttamalla hampaitaan. Rog kavahti kauemmas, jolloin Jupiter villiintyi ja paineli tarhan poikki riehakkaasti pukittaen. Rog innostui kaverinsa esimerkistä ja ryntäsi pikkuponin perään itsekin takapuoltaan heittäen. Kun hontelo kaksikko laukkasi tarhan ympäri uudelleen ja uudelleen, koki Komeettakin vihdoin velvollisuudekseen yhtyä iloiseen joukkoon ja niin tarhassa riehui kolme pientä oria. Nauroin vedet silmissä orien hölmöilyille, ennen kuin jatkoin matkaani aitalle. Voisin sunnuntain kunniaksi pestä poikien vesi- ja ruokakupit.