Sleepy One

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut viverra ultricies massa non ultricies. Duis pharetra lectus et pellentesque dapibus. Aenean vulputate ante nec mi sollicitudin, in ultricies ligula lacinia. Nunc aliquet tellus sed neque blandit, at rhoncus nunc iaculis. Vivamus ut nisi quis augue ultricies tempus. Duis nec suscipit libero, ac dapibus velit. Suspendisse sit amet sapien sed diam congue tristique. Morbi ornare volutpat porttitor. Aenean scelerisque ligula ac porta convallis. Curabitur pretium dolor lorem. Pellentesque aliquam interdum ante, eget elementum neque vulputate quis. Vivamus ullamcorper, magna non facilisis gravida, turpis massa rutrum ligula, quis mattis augue lorem non ligula. Curabitur dapibus imperdiet purus. Nam velit augue, pretium ut elit in, molestie congue est.

Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales. Quisque faucibus sem eu enim elementum dignissim. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin non elit nisi. Aenean interdum lectus arcu, quis sodales mi facilisis a. Maecenas at justo tincidunt, pharetra massa eget, ullamcorper justo. Nam feugiat, justo et venenatis hendrerit, turpis metus mattis nisl, porta bibendum neque justo ac turpis. Nam viverra ante a arcu sollicitudin, eget laoreet ante ornare. Cras at dui at tellus accumsan condimentum.

12.4.17 – Pikkuponien juoksutuspäivä – kirjoittanut omistaja (Luukkaan näkökulma)

Kevään kunniaksi päätettiin vähän repäistä ja niin me irtojuoksutettiin melkein koko pikkuponilauma kerralla. Ainoa poni, joka tähän ilonpitoon ei päässyt mukaan, oli Jupiter, mutta pitäähän sitä orienkin elämässä joitain esteitä olla.

Koska Lyydia lähti maneesille ratsastamaan Valmaa, me hoidimme Leon kanssa homman kahdestaan. Minä talutin nätisti käyttäytyvät Sellyn ja Komeetan kentälle, kun Leo seurasi naruissaan kaksi rimpuilevaa poninalkua, Yanna ja Bea. Myönnetään, kenttä oli todella kurainen, mutta ei se näyttänyt pikkuformuloita haittaavan. Bea ymmärsi tietenkin ensimmäisenä homman jujun ja lähti kaahaamaan kentän toiseen päähän, kun taas Yanna jäi viimeiseksi arastellessaan hienoja kavioitaan.

Sellyn sisäisen laukkaponin herättelyyn ei paljoa tarvittu, vaan se ryntäsi onnessaan tyttärensä perään. Kuten hyvän laukkaponin kuuluukin, pukit jäivät vähemmälle ja se tyytyi vain kisailemaan muiden kanssa. Parhaan vastuksen tammalle tarjosi tietenkin Komeetta, toinen laukkaponeistamme, muttei Beakaan paljoa emälleen hävinnyt. Sellyllä tuntui olevan huomattavat määrät virtaa, eikä se ollut mikään ihme: tamma kun on saanut lomailla oikein urakalla kurakelien aikana.

Meidän pienen Bea-vauvamme kunto loppui ensimmäisenä ja pian sen jälkeen Yannakin alkoi hidastaa vauhtiaan. Hienot laukkaponimme Komeetta ja Selly eivät olisi malttaneet millään lopettaa, mutta lopulta niidenkin into lopahti, kun nuoremmat tytöt lähtivät jo pihattoon.

7.11.16 – Varsominen – kirjoittanut omistaja

Eräänä marraskuisena maanantaiaamuna, vain pari päivää ensilumen satamisen jälkeen, aamutallin tekijää odotti yllätys. Tai eihän se tietenkään ollut mikään yllätys, päinvastoin. Nuori, mutta jo G2-tasolle risuestelaukoissa yltänyt Sleepy One oli vaikuttanut jo muutaman päivän siltä, että varsomiseen olisi varauduttava, mutta illalla kaikki oli ollut vielä normaalisti. Nyt Sellyn seurana karsinassa oli kuitenkin myös pieni ja pirteä tammavarsa. Ruunikko poninalku nimettiin hetken tuumimisen jälkeen Lumivuoren Sleeping Beautyksi, koska olihan se aivan ylivoimaisen suloinen ja prinsessa Ruususen englanninkielinen nimi natsasi hyvin yhteen sen emän nimen kanssa. Lempinimen Bea saanut pikkuneiti osoittautui heti oikein energiseksi tapaukseksi ja kun se saatiin ensimmäistä kertaa ulkoilemaan, poni viihdytti kaikkia hieman kömpelöllä pukkilaukallaan.

30.10.16 – Toinen – kirjoittanut omistaja (Luukkaan näkökulma)

Show-poni numero kaksi oli eilen astellut äänekkäästi höristen aittaan. Jostain syystä kaikki brittiläinen viehätti minua, eikä Rog ollut jäänyt ainoaksi show-kisojen kisaamista varten ostetuksi poniksi. Rog oli enää parinkymmenen pisteen päässä ensimmäisestä tittelistään, jonka laukkaradoilta valjakko- ja show-kisoihin siirtynyt Komeetta oli jo napannut perjantaina. Komeetta oli osoittanut huomattavia lahjoja show-kehässä, vaikka laukkaura olikin ollut oikea pohjanoteeraus. Ei Rogkaan huono ollut, mutta vasta kolmivuotiaana nuorukaisena sillä oli vielä paljon opittavaa.

Ja niin, se uusi poni. Suoraan Englannista meille muuttanut Tiksu oli vasta puolivuotias nyffi, sen vanhemmat olivat show-poneja. Kunhan ori vähän varttuisi, pääsisi sekin kiertämään kanssamme kisakehiä. Komea poni se oli ja luonnekin vaikutti ihan täydelliseltä. En siis voinut toivoa kuin menestystä.

Kaikki sujui muutenkin erinomaisesti. Odotin Sellyä varsovaksi marraskuun alussa ja sen maha olikin jo muuttunut valtavaksi. Ensimmäisen lumivuorelaisen elämän alun turvaamiseksi Selly oli jo siirretty talliin. En mitenkään malttanut odottaa ensimmäisen oman laukkaponikasvattini syntymää. Sen isä oli jo G1-tasolla kilpaillut ihana Last Of A Kind, joten kunhan varsa aikanaan selviäisi maidenistaan, se pääsisi heti G2-tasolle kisaamaan. En voinut kuin pitää peukkuja, että poni saisi hyvät geenit.