Sylvi on toinen Lumivuoreen saapunut eläkeläismuuli, jonka ainoaksi elämäntehtäväksi lankesi viihdyttää vieraita ja näyttää hassun eksoottiselta. Lyydian leveän hymyn hyytymiseen ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun tämä mummeli laittoi show’n pystyyn. Vaikka Sylvin emä on poni, se ei kuitenkaan kuulosta siltä – ruoka-ajan lähestyessä se kuulostaa enemmän sumutorvelta – joskin luonteeltaan Sylvi on ehdottomasti poni, tosin pidetäänhän aasejakin välillä ihan mahdottomina…
Sylvi ei halua tehdä kenellekään mitään pahaa, mutta se vain sattuu omistamaan vinksahtaneen huumorintajun ja nokkelat hoksottimet. Sylvin mielestä on täysin hyväksyttävää pysähtyä keskelle tallipihaa pällistelemään ties mitä, kun sen riimunnarun päässä on vähän heiveröisempi taluttaja ja tämän paikalleen jumittamisen jälkeen edes painonnoston Suomen mestari ei saisi Sylviä liikkeelle! Sylvin kanssa touhuaville annetaankin aina yksi käsky: älä missään nimessä anna sen pysähtyä, ja tätä käskyä noudattamalla hommat sujuvat varsin hyvin, joskin tammalla on silloin tällöin taipumusta varastella tavaroita tai paukuttaa kaviollaan karsinan ovea – ihan vain huvin vuoksi.
Sylviä ei mielellään saisi pysäyttää ratsastaessakaan, ainakaan heti alkuverryttelyssä. Parin tarmokkaan ravipätkän jälkeen tamma on täysin unohtanut oman ikänsä tuomat rasitteet ja niinä hetkinä epäilemme täysin, onko näitä ”rasitteita” edes olemassa. Sylvin innostuessa kyse on enemmänkin halusta tehdä jotakin kuin taidosta, eikä tammaa voisi ikinä päästä kouluradoille, niin paljon sen koikkelehtiminen sekä ratsastajaa että katsojia hävettäisi. Esteillä muulin vauhti kiihtyy tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen se korvaa nopeuden ihmeellisillä ja hengenvaarallisilla ratkaisuilla, joten yleensä pysyttelemme Sylvin kanssa ainoastaan yksittäisten esteiden hyppäämisessä.
Omimmillaan Sylvi on ehdottomasti rauhallisilla vaelluksilla, eikä se maastossa samoillessaan edes muista jumittaa välillä paikoilleen. Kun vauhti ei pääse kiihtymään liiaksi ja sekä ratsastaja että ratsu pysyvät hyvillä mielin, maastoretkestä voi tulla ikimuistoinen.
i. Seilorievm 123 cm valkoinen aasi |
ii. Tuntematon | iii. Tuntematon |
iie. Tuntematon | ie. Tuntematon | iei. Tuntematon |
iee. Tuntematon | ||
e. Midnight Sunshineevm 139 cm punarautias risteytysponi |
ei. Tuntematon | eii. Tuntematon |
eie. Tuntematon | ee. Tuntematon | eei. Tuntematon |
eee. Tuntematon |
Sukuselvitys
Sylvi on evm-sukuinen.
Jälkeläiset
Sylvi ei kykene saamaan jälkeläisiä.
Sylvillä ei kilpailla sen korkean iän takia.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut viverra ultricies massa non ultricies. Duis pharetra lectus et pellentesque dapibus. Aenean vulputate ante nec mi sollicitudin, in ultricies ligula lacinia. Nunc aliquet tellus sed neque blandit, at rhoncus nunc iaculis. Vivamus ut nisi quis augue ultricies tempus. Duis nec suscipit libero, ac dapibus velit. Suspendisse sit amet sapien sed diam congue tristique. Morbi ornare volutpat porttitor. Aenean scelerisque ligula ac porta convallis. Curabitur pretium dolor lorem. Pellentesque aliquam interdum ante, eget elementum neque vulputate quis. Vivamus ullamcorper, magna non facilisis gravida, turpis massa rutrum ligula, quis mattis augue lorem non ligula. Curabitur dapibus imperdiet purus. Nam velit augue, pretium ut elit in, molestie congue est.
Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales. Quisque faucibus sem eu enim elementum dignissim. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin non elit nisi. Aenean interdum lectus arcu, quis sodales mi facilisis a. Maecenas at justo tincidunt, pharetra massa eget, ullamcorper justo. Nam feugiat, justo et venenatis hendrerit, turpis metus mattis nisl, porta bibendum neque justo ac turpis. Nam viverra ante a arcu sollicitudin, eget laoreet ante ornare. Cras at dui at tellus accumsan condimentum.
Kokonaisen tallillisen hevosia muuttaminen vanhasta tallista uuteen pihattoon reilun vartin ajomatkan päähän tuntui sujuneen hyvin. Herkimmät olivat vähän hermostuneen oloisia ensimmäisen vuorokauden aikana, mutta Sammy ja Sylvi tuntuivat sopeutuneen hyvin. Näin jälkikäteen ajateltuna niitäkin olisi ehkä pitänyt tarkkailla paremmin.
Uuden pihaton tarhan nurkassa kasvoi vähän heinää, joka oli yöpakkasten seurauksena huurteessa. Todennäköisesti Sylvi päätyi syömään tätä heinää ja huurteinen heinä yhdistettynä paikan vaihdoksesta johtuvaan, joskin hyvin piilotettuun, stressiin aiheutti meidän muulimummollemme ähkyn.
Koko yö meni Sylviä kävelyttäessä ja eläinlääkärin kanssa yritettiin yhtä jos toistakin konstia, mutta lopulta ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto oli klinikalle lähteminen. Siinä vaiheessa me kuitenkin vihelsimme pelin poikki. Ei ollut mitään järkeä lähteä viemään jo valmiiksi stressaantunutta vanhaa eläintä klinikalle.
Rakas ja omalaatuinen Sylvimme vaipui ikiuneen sunnuntaina 2. huhtikuuta kello 5 aamulla. Kukaan meistä ei varmasti tule koskaan unohtamaan tätä muulimammaa, joka opetti meille kaikille paljon itsepäisyydestä ja huumorintajusta.
Muulirouvien saapumisen jälkeen Lyydia ei ollut enää paljoa muusta puhunutkaan. Lopulta kalenteriini sattui ilmestymään sopiva aukko tehdä jälleen vierailu Lumivuoreen ja silloin Lyydia lupasi minulle iloisesti Sylvi-tamman ratsastettavaksi. En ollenkaan tiennyt, mitä muulilta pitäisi odottaa ja niinpä keskityin vain olemaan odottamatta yhtään mitään.
Sylvi oli hauskanvärinen, kapeakaulainen ja pitkäkorvainen otus, joka seisoi tarhassa tihkusateessa loimi päällään. Hain sen sieltä kovasti jännittyneenä ja muistelin Lyydian neuvoa siitä, ettei Sylvin saisi koskaan antaa pysähtyä. Marssimme kovaa vauhtia pihan poikki, eikä Sylvi tehnyt elettäkään pysähtyäkseen. Tallissa parkkeerasin sen karsinaan helpotuksesta huokaisten ja ryhdyin hoitamaan sitä.
Kun olin saanut survottua Sylvin korvatkin suitsien läpi, vedin kypärän päähäni ja suunnistin muulia taluttaen maneesiin. Tihkusade oli hieman voimistunut ja rummutti nyt maneesin peltikattoa voimalla. Joku herkkähermoinen hevonen olisi voinut saada hermoromahduksen maneesissa raikuvasta metelistä, mutta Sylvi vain roikotti korviaan sivuille päin kiristäessäni satulavyötä. Mikään ei muuttunut edes noustessani selkään ja niinpä aloitimme rauhalliset alkukäynnit.
Sylvi ei voinut selvästikään loistaa ratsun taidoillaan, mutta ainakin sillä oli tasaiset askellajit. Se lönkötteli ravissa pää kattoa kohden suunnattuna ja välittämättä yrityksistäni saada sitä taipumaan kulmissa tai ympyröillä. Ravailin sen kanssa kumpaankin suuntaan, mutta selvästikään asetuksen puute ei johtunut kankeudesta. Sylvi tuntui pystyvän kääntymään vaikka kolikon päällä, mutta se ei vain yksinkertaisesti osannut asettua tai taipua ratsastajan ohjeiden mukaan.
Laukka ei ollut pettymys. Sylvin laukka oli aivan yhtä pehmeää kuin ravikin ja laukkaili ihan kuuliaisesti kumpaankin suuntaan. Hidastin juuri tamman laukasta käyntiin, kun maneesin ovi avautui ja Lyydia kurkisti sisään.
– Täällä hän te olettekin, hän totesi iloisesti ja asteli maneesin poikki luoksemme.
– Ajattelin vain kysäistä, josko ehtisit vähän katsoa, kun ratsastan Harrilla, Lyydia tiedusteli taputtaessaan Sylvin kaulaa.
– Mikä jottei, vastasin, Ratsastan Sylvillä vielä hetken, niin katsotaan sitten.
Lyydia nyökkäsi, rapsutti vielä ratsuani korvan takaa ja harppoi ulos maneesista. Minä taputin pikaisesti muulin kaulaa ja kurotuin kuiskaamaan sen korvaan:
– Katsotaanpa, sitten osaatko sinä yhtään mitään.
Sylvi heilautti häntäänsä vastaukseksi.
Hevosen ulkoasu © Pilvimarja 2013 / Heidi, kuvien © John Harwood (by), tämä on VIRTUAALIHEVONEN