Supremé Cairo

virtuaalihevonen



kuvien © Suomen Hippos/Pirje Paananen

Perustiedot

Nimi: Supremé Cairo "Cairo" Syntynyt: 06.04.2014 Rotu, skp: fwb, ori
Säkäkorkeus, väri: 161cm, ruunikko Painotus, koulutus: Valjakkopainotteinen, vaativa valjakko, ko: HeA Omistaja: mokkamasiina (VRL-13501)
Kasvattaja: Suprant Rekisterinumero: VH14-031-0564 Saavutukset: VVJ-III

Luonnekuvaus


En edes tiedä, kuinka monta hevosta olen ostanut viime päivien aikana. Olin vain hetki sitten ostanut kerralla kolme Suprantin kasvattia, kun minulle sitten näytettiin vielä toisia vähän erikoisempia tapauksia. Entuudestaan minulla on vain yksi valjakkoajohevonen, joten tutkailin melkoisella mielenkiinnolla Suprantin Supremé-kasvatteja. Silmiini osui heti hieno ori, jonka emä oli valjakkoajopainotteinen ja isä kouluhevonen. Päätin lähes samantien lyödä tukun kahisevaa pöydälle.

Minulla ei ole koskaan ollut valjakkoajopainotteista puoliveristä, tosin harvoin myöskään kahteen eri lajiin painottuneita hevosia on näkynyt talleissani. Muutaman yleishevosen muistan, mutta muuten hevoseni ovat erikoistuneet aina johonkin. Supremé Cairo tuli mukavasti rikkomaan näitä perinteitä, ori kun pärjää niin ajossa kuin kouluaitojenkin sisällä. Luonteeltaan Cairo ei kenties ole mikään mukavin tapaus, mutta ei sen kanssa sentään tarvitse suojahanskoja tai huulipuristimia. Toisinaan ori saattaa venkoilla vastaan ja olla levoton hoidettaessa, mutta erittäin harvoin Cairo potkii tai puree. Yleensä ori vain pärskähtelee korvat luimussa.

Cairoa voisi kuvailla hevoseksi, joka sopeutuu hyvin eri tilanteisiin. Jos kyseessä on valjakkoajon kouluosuus, se jättää hermoilut sikseen ja keskittyy tarkkaan askeltamiseen. Maastossa Cairo suorittaa rohkeasti tehtävät, tehden kaikki nopeasti ja tarkasti. Täysin eri lajimuotoon siirtyessä ori jälleen sopeutuu tilanteeseen, liikkuen ilmavasti kouluaitojen sisällä. Cairoa voisi kuvailla monitoimihevoseksi, joka ei ole liian vaativa tapaus onneksi. Pieniä virheitä ori sietää ilman vauhkoamisia, vaikka toisinaan se saattaakin hermostua todella epäselvien apujen kohdalla. Kaiken täysillä suorittava Cairo on erinomainen esimerkki laadukkaasta hevosesta.

Cairo on erittäin ahkera hevonen, jolta ei älliä puutu. Se tahtoo pistää parastaan niin kouluosuudella kuin muissakin osa-alueissa. Poika ei ole ehkä kaikkein mukavin tapaus, mutta kuuluu erittäin vahvasti niihin täysillä suorittaviin hevosiin.

copyt: Jayde (ex-omistaja)

Suku

i. Chicory KRJ-I ii. Alberic ING iii. Aloysius ING
iie. Sieglinde GER
ie. Rueful Prinsess YLA2, KRJ-II iei. Royal Prince
iee. Satiny Lady
e. Supremé Quassia YLA3, VVJ-I ei. Pumpkin eii. Puccini
eie. Cierra
ee. Gaia eei. Last Minute
eee. Gina

Jälkeläiset

18.02.2015 - fwb, tamma - Chupa Chups - emä: Supremé Chiffon - om. VRL-00102 ja VRL-00692

30.03.2015 - fwb, ori - Sokerikuun Cartago - emä: Presque Vu Vegas - om. VRL-01811

15.08.2015 - fwb, tamma Wyrda Icee - emä: Wister Pearlfection - om. Serellenders

Kisakalenteri


Kisannut porrastetuissa! Statistiikan löydät VRL-sivuilta.

Päiväkirja

12.10.2015, kirjoittajana: omistaja

Voi ei! Kolmen päivän kuluttua on laatuarvostelut emmekä ole herra täydellisen kanssa harjoitelleet mitään! Tännä siis harjoittelimme iltasella Creimeiden lähdön jälkeen hieman ravaamista ja seisomista.

Harjasin orin nopeasti ja puin näyttelysuitset herralle. Kävelimme nopeasti kentälle ja pyysin äitiä tulemaan arvioimaan Cairon seisomista ja ravaamista. Alkuun herra seisoi erittäin epäsiististi ja yritin koko ajan pojan asentoa korjailla. Myös ravi oli alkuun erittäin tönkköä.

Useamman toiston jälkeen sain seisonnan jotenkin siistiksi, mutta edelleenkin oli harjoteltavaa. Ravaaminen ei edelleenkään sujunut. Juoksutin poikaa monta kertaa kenttää ympäri, jotta sain ravin kunnolliseksi. Seisotin herran vielä muutaman kerran. Koska sain nyt tällä kertaa treenit kuntoon, lähdimme pojan lopuksi hieman kanssa kävelemään maastoon.

12.10.2015, kirjoittajana: Creimeide

Pääsin kuin sattuman kaupalla moikkaamaan uudelleen Cairoa jo heti seuraavana päivänä. Mokkikselle oli tullut muita kiireitä, eikä oria kannattanut jättää liikuttamatta näin lähellä laatuarvostelupäivää! Totta kai riensin ystäväni avuksi ja meillä sujui jo paljon eilistä paremmin, Cairo jopa tuli tarhassa minua vastaan eikä tehnyt kiusaa juoksemalla karkuun. Hoitaminen ja varustaminen sujui nopeasti, vaikka toisen takakavion kohdalla ori vähän kokeilikin onko aivan pakko jos ei tahdo. Onneksi Cairo ei viitsinyt alkaa sen enempää leikkimään, vaan yksi tiukka "EI!" ärähdys riitti ja sai orin pitämään jalkaa rauhassa.

Valjastuksen jälkeen otin Cairon ulos ja lähdimme jälleen kohti maastoa. Kävelimme puolipitkällä ohjalla pari kilometriä niin rauhalliseen tahtiin kuin Cairo salli, ja keräsin sen jälkeen ohjia vähän tuntumalle ja koetin houkutella oria tuntumalle asettamalla sitä puolelta toiselle polun leveyden niin salliessa. Nenä laskeutuikin vähän alemmas eikä ori enää kiskonut ohjia käsistäni menohalujensa takia, joten pyysin oria palkkioksi rentoon raviin. Ravailimme sen kummempia treenaamatta melko mäkistä reittiä ohjat tuntumalla, kunnes maastossa sattui osumaan silmääni pari maratonestettä. Ensimmäisenä harjoittelimme melko helppoa laudoista koostettua estettä, joka koostui neljästä portista. Otin sen melko rauhallisesti, sillä mukana ei ollut groomia! Cairo olisi tahtonut mennä lujempaa, mutta alistui kuitenkin tahtooni ja hölkkäili reipasta tahtia porttien läpi melko laajoin käännöksin. Seuraava este oli rakennettu koivikkoon, jossa käännökset olivat jo paljon jyrkempiä ja katsoin viisaimmaksi siirtää Cairon käyntiin porttien suoritusta varten. Minua niin harmitti, sillä olisi ollut upeaa päästä treenaamaan maratonesteitä kunnolla!! Käännökset sujuivat käynnissä aivan leikiten, kuten tämän tasoiselta hevoselta saattoi odottaa. Myös Cairo vaikutti vähän tympääntyneeltä aivan liian helppoihin tehtäviin..

Parin esteen jälkeen jatkoin suosiolla matkaani rennon letkeää ravia. Kauaa emme ehtineet edetä, kun viereisestä ojasta lähti lentoon pari suurta lintua pelästyttäen meidät! Omakin hengitykseni salpautui hetkeksi, joten voitte vaan uskoa millaisen kohtauksen Cairo sai. Ori hyppäsi pystyyn, koetti pyörähtää ympäri mutta se ei onnistunut kärryjen kanssa kovin hyvin joten suuntana meinasi olla täyttä laukkaa kohti metsikköä! Koetin pysytellä parhaani mukaan tyynenä ja rauhoittelin oria äänellä "prrt, seeis raauha" ja roikuin ohjassa ehkä vähän turhankin lujaa. Kuin ihmeen kaupalla ori rauhottui nopeasti juuri ennen ojaan tipahtamista. Huokaisin helpotuksesta, ihan tällaista en odottanut! Käänsin oriin melko jyrkkään jatkamaan takaisin sinne minne olimme matkalla ja otin ohjat suosiolla paremmin tuntumalle ja kehittelin orille tekemistä, kuten siirtymisiä ja taivutuksia, sillä en halunnut moisen enää toistuvan. Sainkin ravissa Cairon melko mukavaan pyöreään pakettiin, josta oli hyvä jatkaa laukkatreeneihin. Laukkasimme monta kilometriä melko mäkistä maastoa tahtia muutellen ja orille tuli aivan kuuma! Laukkaharjoituksen jälkeen otin orin käyntiin, kävelimme sen aikaa että Cairon hengitys tasaantui ja hölkkäsimme sitten useamman kilometrin loppuraveja. Viimeiset kilometrit taittuivat matkaavoittavassa käynnissä ja olimme takaisin tallilla noin puolestoista tunnin kuluttua lähdöstä. Huuhdoin erityisesti kaulasta hikisen orin jälleen nopeasti ja jätin sen villa- ja fleeceloimilla loimitettuna karsinaansa mutustamaan päiväheiniä, kyllä tallitytöt sen laittaisivat ulos kunhan oriin karvapeite olisi kuiva.

10.10.2015, kirjoittaja: Creimeide

Olin menossa valmistelemaan Mokkamasiinan avuksi Cairoa lähestyvään valjakkoajon laatuarvostelutilaisuuteen. En ollut aiemmin edes koskenut kyseiseen hevoseen, joten vähän jännitti mitä siitä tulisi! Valjakkohevonen omien pienien valjakkoponien rinnalla olisi varmasti aika erilainen kokemus. Mokkis oli pyytänyt minua tarkastamaan oriin lihaksiston jumien varalta, sillä hän ei täysin luottanut omiin hierontataitoihin. Harjauksen yhteydessä kävinkin lihaksia läpi ja ne tuntui oikein hyviltä, mutta ajattelin vähän hieroa lapoja liikutuksen jälkeen. Aivan varmuuden vuoksi, pitäähän orin nyt isossa tilaisuudessa liikkua hyvin!

Cairoa ei olisi välttämättä edes tarvinnut harjata kunnolla, sillä ori kiilsi jo valmiiksi. "Ruokinta kohdallaan", virnistin mokkikselle. Kävin kuitenkin pehmeällä harjalla oriin kokonaan läpi ja haroin jouhetkin sormin läpi, mutta ne olivat niin hyvin silikoonilla kyllästettyjä ettei löytynyt takun takkua! Ainakin huomasin laatisvalmisteluiden olevan hyvällä mallilla oriin viimeistellystä ulkomuodosta.

Valjastaessa oriin kuopiminen vain lisääntyi ja jouduin jo vähän korottamaan ääntäni saadakseen Cairon olemaan aloillaan. Onneksi valjastus kävi sukkelasti kiitos rutiinin ja pääsin pian ottamaan oriin ulos ja hyppäämään kärryille. Kävimme kävelemässä parin kilsan käyntilenkin alkukäynneiksi maastossa ja siirryimme sen jälkeen kentälle. Työskentelimme ravissa ja koetin saada Cairoa kulkemaan sievässä muodossa, mutta aikani kului lähinnä ravin vauhtia kauhistellessa. Aivan tavallinen ravi tuntui todella kovalta shettiksillä ajamisen jälkeen! Teimme paljon ympyröitä ja treenasin myös ravi-seis-ravi pysähdyksiä. Laukkaa emme ottaneet tänään ollenkaan.

Ajamisen jälkeen käytin Cairoa vähän pesulla huuhtomalla sen vesiletkulla. Orille oli tullut kevyt hiki, varmaan pitkästä aikaa aurinkoisen päivän ansiosta! Suihkun jälkeen taluttelin oria hetken pihalla, jonka jälkeen otin sen takaisin talliin hieromista varten. Oli ihana nähdä kuinka ori rentoutui silmissä ja oikein nuokkui käytävällä aiemman hermostuneisuuden sijaan. Jätin rentoutuneen ja uneliaan Cairon karsinaan torkkumaan ja muistutin Mokkista huolehtimaan myös kavioiden viimeistelystä ennen laatuarvostelua: lakatut kaviot näyttävät aina hyvältä!

25.09.2015, kirjoittaja: omistaja

Kävin tänään Cairon hieromassa sillä sen takapää, kaula ja vasen lapa oli tosi jumissa.

Aamusta tallille mennessä Cairo oli kovin utelias ja kurkisteli jo kovasti karsinan oven avoimesta luukusta. Siellä se hirnahteli tyytyväisenä. Kävin sille tarjoamassa aamuruoan ja vein sen hetkeksi ulos. Sillä välin katsoin tarvittavat välineet ja noudin hevosen sisälle, tallin käytävään. Ori hieman luimi ja oli hieman ihmeissään uusista välineistä. Äkkiä se kuitenkin rauhoittui ja aloitin hieromisen.

Noin tunnin hieromisen jälkeen lopettelin ja totesin pahimmat jumit olleen lavassa. Kävin oria hieman kävelyttämässä. Huomasin orin olevan yllättävän rento, lienee johtuneen siitä hieronnasta. Loppupäivän orhi sai oleskella tarhassa kavereidensa kanssa.

26.09.2015, kirjoittaja: omistaja