Vihdoin saimme kiinni kiireisen tämän vuoden mestarin, Isabella Sokan, haastattelua varten!

Toimittaja: “Isabella Sokka, onnittelut menestyksellisestä viikonlopusta! Mitkä ovat voittajan tunnelmat? Miten aiotte mestaruutta juhlistaa?”

Isabella Sokka: “Kiitos paljon! Tunnelmat ovat… hämmentyneet. Tietenkin olen iloinen, tätä on vain vaikea sulattaa vielä. Luulen, että avaamme talliporukan kesken samppanjapullon.” 

[Neiti Sokan katse hapuilee, mutta jossakin taustalla häilyy merkkejä vilpittömästä onnesta. Toimittajan jakamaton huomio hermostuttaa oudosti.]

 T: “No Duchess tuntui olevan tänä viikonloppuna erinomaisessa vireessä. Arvoluokkamestaruuden lisäksi tamma otti voiton Master-luokasta. Miten kuvailisit No Duchessia? Mitkä ovat tamman vahvuudet?”

[Sokan hymy syvenee, jännitys purkautuu sirona pyrskähdyksenä. Tietenkin hän puhuisi mielellään Ankasta, kunhan ei vaan missään nimessä puhuisi Ankasta. Voi, olisipa sillä salonkikelpoisempi lempinimi.]

IS: “Duchess on aivan mieletön tamma. Sen suvussa on todella taitavia hyppääjiä, mutta etenkin emälinjassa myös kouluosaamista. Duchess on energinen ja reaktiivinen kilpahevonen, joka tuntuu olevan aina motivoitunut tekemiseen. Se pääsi kantakirjaan ja kilpaili ensimmäiset vuotensa maltilla – haimme vielä päälajiamme, ja jonkin aikaa  harmittelin, että hukkasimme vuosia kenttäkilpailuihin valmistautuen. Nyt ajattelen toisin. Duchess on varma ja peloton hyppääjä, ja aiempi kenttäpainotteinen treeni on hionut kunnon ja kestävyyden huippuunsa. Itse asiassa sillä on vuotias tammavarsa ja olemme vasta keväällä palanneet kilpailemaan. Duchessin tiimiin kuuluu myös lahjakas vuokraaja, jota on kiittäminen onnistuneesta palautumisesta kilpakentille varsomisen jälkeen.”

(“Ah, aivan, olemmekin varmasti kuulleet tarpeeksi No Duchessista, kiitos Sokka.”)

[Toimittajan ilmeestä ja muistiinpanoihin kohdistuneesta irvistyksestä nolostunut Isabella päättelee, että hänen vastauksensa tulee kohtaamaan rajua editointia.]

T: “Miten kommentoisit muita ratsukoita? Oliko joku ratsukko erityinen kisakumppani tai kenen olisit arvannut ehkä vievän voiton kotiin? Vai oliko luotto omiin ja hevosen kykyihin varma juttu?”

IS: “Power Jump -kilpailuissa on vuosi toisensa perään todella kova taso, kuten arvokilpailuissa kuuluukin olla. Mainittavia ratsukoita riittäisi pitkäksi listaksi! Kaikki oman kylämme ratsukot olivat tietenkin potentiaalisia haastajia. Sitten tietysti nytkin finaalissa sijoittuneet Salma Stjärndahl Bonniellaan sekä Amelie Chaput milloin milläkin vauhdikkaalla ratsullaan tuntuvat menestyvän Power Jumpeissa aina! Myös Schepper, Center, Kristiansen ja Norrington luovivat itsensä oikeastaan poikkeuksetta finaaliin. Meidän kilpailutasollamme tuttuja ja kovia haastajia olivat erityisesti Locatelli, Ahlström, Rosengård, Rossi, Toyne, Lindsay ja Paju. Sitten oli tietenkin paljon uusia ratsastajakasvoja, joita en osannut vielä pelätä!

[Naurahdus] Anteeksi, mikä se toinen kysymys olikaan? (Toimittaja toistaa kysymyksen uskosta menestykseen.)

Ah, tosiaan. Duchessin kanssa keskityimme puhtaisiin suorituksiin, voitot olivat yksinkertaisesti erittäin tervetulleita yllätyksiä.”

T: “Auburn Estate toimi isännöitsijänä vuoden 2019 Power Jump -kilpailuille. Hypätäänkö kaksi vuotta myöhemmin taas samoissa puitteissa?”

IS: “Sanoisin ennemminkin, että me emännöimme toissavuotiset kilpailut”, Sokka korjaa maireasti hymyillen – näidenkin kilpailuiden huipulla nähtiin aivan riittävästi miehiä – ja jatkaa sitten: “Mutta en osaa valitettavasti sanoa vielä varmaksi. Tietenkin olemme todella otettuja kunniasta ja kilpailuiden järjestäminen jo toistamiseen houkuttelee! Täytyy silti katsoa tilanne lähempänä ajankohtaa, miettiä resurssejamme silloin.”

[Sokka vastaili poliittisen ilmeettömästi. Kilpailuiden järjestäminen olisi todellakin kunnia, mutta siskonsa suunnitelmat tuntien vanhempi perijätär oli hyvin tietoinen siitä, että seuran tuesta huolimatta järjestämisestä aiheutuisi kartanolle hirvittävät kulut. Amanda ei osaisi suunnitella mitään pienimuotoista, kilpailuttaa yhtään hankintaa saati pysyä budjetissa jos sellainen sovittaisiinkin. Eikä siskoa voisi mitenkään pitää erossa spektaakkelin valmistelusta ja suunnittelusta – ja juuri spektaakkeli siitä väistämättä muodostuisi.]

T: “Minkä reseptin antaisit muille PJ-mestaruutta tavoitteleville? Mitkä ovat voiton ainekset?”

IS: “Tämä on hirvittävän tylsä vastaus, tiedän, mutta sanoisin, ettei mestaruutta kannata tavoitella! Jos pääsee finaaliin asti, voi jo onnitella itseään. Taso on kova, ja voittaja voi lopulta olla kuka tahansa – kenties tuntematon ratsukko aivan eri luokkakorkeudelta kuin missä itse kilpailee. Yllätyksellisyys on tämän kilpasarjan parhaita puolia.”

– Tekstin toimittajan kysymysten pohjalta kirjoitti Cee.
Tekijänoikeudet No Duchessin artikkelikuvaan löytyvät hevosen omilta sivuilta.