Rätvänän Hillevi

Hille on ystävällinen tamma, joka on hyvin tyypillinen suomenhevonen. Tamma rakastaa huomioita ja on perso kaikelle syötävälle. Jos ahneutta ei lasketa, niin tamma ei omista muita pahoja tapoja. Ei siis pure eikä potki. Hilleä on miellyttävä käsitellä ja hoitaa, koska tuntuu aina olevan niin hyvällä päällä. Yleisesti se kuuntelee hyvin ihmisen äänellä antamia ohjeita, mutta oikein houkuttelevan tilaisuuden tullessa saattaa pyrähtää karkuun. Tallin oven avaaminen onnistuu näppärästi, kuten myöskin on oppinut tarttumaan hamppaillaan sähkölankojen porttien kahvoihin ja vapauttamaan itsensä. Ei se mikään tyhmä ole ja kokemuksen kautta oppinut missä sähkö kulkee. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, eli tämä pätee myöskin Hilleen. Pienet ilopukit vapauden kunniaksi. Tajuaa kuitenkin hyvin äkkiä seuraukset, että nälkähän sitä tulee, jos ei anna ottaa itseään kiinni. Kavioiden putsaus ei tuota onglemia, mutta tasapaino voi tällä heitähtää, kun pitää hamuta kaukaisia oljenkorsia.

Ratsuna Hille on halutessaan melko jääräpäinen. Uuden asian opettaminen on pitänyt suorittaa rauhallisesti ja maltillisesti. Tamma ei ole mikään nopeammasta päästä oppija, mutta on kärsivällinen ja yrittää parhaansa. Asian opittua osaa sen myös unissaankin, kunhan ratsastaja alkuun taidoista hieman muistuttelee. Ilmaiseksi tamma ei mitään anna, vaan tarvitsee henkilön joka antaa selkeät ohjeet ja rajat mitä milloinkin tehdään. Vasta tällöin neidistä tulee kevyin avuin ratsastettava ja oikein mukava kokonaisuus. Kiltin luonteen ansiosta voi aloittelijankin antaa turvallisesti Hillellä ratsastella. Tamma tuntuu etenkin lapsiratsastajat tunnistaa ja äidin vaiston varovaisuus ja suojelevaisuus iskee. Vahvin askellaji on hyvä etenevä käynti, mutta ei muutkaan mitään huonoja ole. Esteillä Hille on eloisa ja virkeä, joka hyppää mielellään. Vauhtia vain tuppaa löytymään liiaksi, joten ei aivan herkkä hipiäisen estekaveri. Tulee vain luottaa Hilleen ja antaa tämän mennä, niin tulosta syntyy. Tyylillisesti ei aivan kauniimmasta päästä, mutta yllättävän ketterä ja on varma hyppääjä. Aina korvat hörössä, vaikka jälkeen jäisi kasapäin pudonneita pumeja. Tamma tuntuu ajattelevan, että hyppääminen ja kouluratsastus on kaksi täysin eri asiaa, eikä niitä pidäkkään yhdistää. Tätä tamman mielikuvaa pitäisi yrittää saada murrettua, mutta sitä vapaan tyylin intoa on niin harmillisita tukahduttaa. Hille on maastovarma ja kulkee letkassa niin edessä, kuin takanakin. Tykkäisi kilpailla, mutta nöyrtyy ratsasjan tämän kieltämiseen. Myös yksin maastoilu onnistuu.

Lastaaminen tuntuu olevan aina uusi ihmetyksen aihe. Vastaan ei kannata ruveta vetämään, koska tällöin se ainakin pistää jarrut vastaan. Tyynen mielen säilyttäminen ja vähitellen houkuttelemalla, palautuu Hillen mieleen lopulta miten kuuluu käyttäytyä ja mitä tulee tehdä. Kiireelliset lähdöt eivät Hillelle sovi. Itse matkat sujuvat lepposasti ja koppi tuntuu, kuin olisi toinen koti. Myöskin trailerista ulos tulo sujuu maltillisesti. Muiden hevosten seurassa Hille on oikea tamma ja liian lähelle tuleva saattaa saada kaviosta. Tutut hevoset kuitenkin siedetään paremmin.
- Jenny K.

Isä Ukon Poju on komea rautias ori, joka on kerännyt menestystä enemmänkin näyttelypuolelta ansaiten VIR MVA Ch;n ja Poju on kantakirjattu toisella palkinnolla. Ei Ukko kuitenkaan ratsunakaan mikään tyhjäntoimittaja ole, yleispainotteinen ori on kerännyt lähemmäs sata sijoitusta ratsulajeista, mm. ERJ & KRJ lajeista kummastakin yli 40 sijoitusta. Jälkeläisiä Ukolla on melko vaikuttava määrä, kaikki jälkeläiset ovat kuitenkin melko nuoria vielä. Kuitenkin pari jälkeläistä on aloittanut kisauransa vaikuttavasti. Luonteeltaan Ukon Poju on omistajaansa lainaten, joka paikan mies joka ei kaida jännittäviä asioita.

Isänisä Ukkonen, komea punarautias 163 senttisen orin tunsivat varmasti kaikki, tai ainakin lähes kaikki. Kilpaili vaikuttavalla menestyksellä vaativissa luokissa ympäri Suomea ja starttasi myös muutaman kerran Ruotsissa. Ukkonen painui erityisesti ihmisten mieleen herasilmistään ja valtavan upeasta harjastaan. Ori on kantakirjattu Suomessa oripäivillä toisella palkinnolla. Ukkonen on astunut kymmeniä tammoja ja useimmat jälkeläiset ovat seuranneet isänsä jalanjälkiä kouluratsastuksen parissa.

Isänisänisä JP Vertti tämä hieman tavallista ratsutyyppiä raskaampi hevonen on kerännyt menestystä lähinnä työhevoskilpailuista. Vertti oli väriltään kaunis rautiaankimo, joka kantakirjattiin kolmannella palkinnolla 4-vuotiaana. Ori oli luonteeltansa hyvin lempeä ja rauhallinen juntti ja melko pienikokoinen, vaivaiset 149cm. Vertti astui n. 50 tammaa, osa varsoista toimii harrastehevosina, osa kehän kiertäjinä ja jotkut ovat kilpahevosia.

Isänisänemä Ulpukka on kaunis siro ja kevyt tummanrautias pienhevonen isoilla merkeillä varustettuna. Ulpukka ei juurikaan kilpailuja kiertänyt, vaan toimi lähinnä harrasteratsuna Etelä-Suomen mailla yksityisomistajalla. Tamma jouduttiin kuitenkin myymään ajanpuutteen vuoksi 8-vuotiaana, Ulpukka sai kodin Ruotsista Skånen seudulta. Siellä tammaa jatkokoulutettiin ja huomattiin että Ulpukka olisi mainio esteratsu helpoissa luokissa pienestä koostaan huolimatta. Tamma napsikin jonkun verran ruusukkeita kotiin. Varsoi Suomessa ollessaan yhden puhtaan varsan, Ruotsissa varsoi kolme varsaa muun rotuisista oreista.

Isänemä Alma-Liisa on kaunis tavallinen ruunikko perustamma, joka asui Keski-Suomessa eräällä tallilla siitostammana, joka jalostaa ja kasvattaa pienmuotoisesti suomenhevosia. Ennen päätymistään jalostustammaksi, kilpaili Alma lähinnä aluetasolla helpoissa luokissa kivalla menestyksellä. Tamma kokeili myös vaativampia luokkia, mutta melko kehnolla menestyksellä. Kantakirjattiin toiselle palkinnolle 4-vuotiaana. Alma on osoittautunut loistavaksi periyttäjäksi hyvien sukujuuriensa ohella. Tamman jälkeläiset ovat kilpailleet menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Monet ovat menestyneet myös rakenteellisesti näyttelyissä ja erilaisissa tapahtumissa.

Isänemänisä Serenaadi, jumalattoman komea liinakko tukkajumala herätti ihailua ja kunnioitusta 80-luvulla kotimaassaan. Serenaadi kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla korkein pistein ja olikin pitkään suomenhevospiirien ihailun kohde. Ori kilpaili vaativa B;ssä melko hyvällä menestyksellä. Serenaadi koki luonnollisen kuolema 27-vuotiaana kupsahtaessaab vanhuuteen. Ori astui satoja tammoja elämänsä aikana.

Isänemänemä Ruusa on melko vaatimaton liinakko keskikokoinen tamma, joka toimi harrastehevosena ja kyntöhevosena 70-luvulla Suomessa. Ruusa ei ollut kovin siro, mutta ei myöskään raskaskaan. Luonteeltaan erittäin lempeä, mutta tietyllä tapaa tammamainen. Tamma eli vaatimattoman, mutta onnellisen elämän.

Emä Sikuriina ROV on nätti rautias, hieman laiskanpuoleinen tamma joka on kuitenkin niittänyt mainetta kisaradoilta. Siina on kerännyt useita sijoituksia este- ja kouluratsastuksen parista ja jättänyt jälkeensä menestyneitä varsoja, mm. VIR MVA Ch. Hilppa (KRJ-II), Championin Riinali ja Räminä jotka ovat menestyneet lähinnä kouluratsastuksessa.

Emänisä Sommerrus on komea rautias pienhevosori, joka on jonkin verran tunnettu Suomessa, erityisesti omalla paikkakunnallaan Porissa, jossa Sommerrus on hyvin tunnettu. Ori on kilpaillut hyvin menestyen kouluratsastus kilpailuissa vaativissa luokissa. Usein Sommerrus onkin päässyt sijoille. Näyttelypuolelta ori on myöskin kerännyt katseita. Ori onkin palkittu toiselle palkinnolle oripäivillä. Useat Sommerrukset vaavit ovat menestyneen hyvin niin näyttelypuolella kuin kouluratsastuksessa. Ori viettää tällä hetkellä ansaittuja eläkepäiviä Porissa pienellä maatilalla.

Emänisänisä Amiraali edustaa harvinaisempaa väriä ilman mitään merkkejä, Ori oli väriltään musta ja ulkomuodoltaan jumalattoman komea! Amiraali kilpaili kouluratsastuksen parissa helpoissa luokissa alue kilpailuissa keräten katseita upealla olemuksellaan. Amiraali ei kovin taitava kouluratsu ollut, mutta esteillä ori voitti matalissa luokissa kaikki kolme kisaa johon osallistui. Näyttelykehissä Amiraali keräsi katseita, minne ikinä menikin. Oripäivillä Amiraali kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla!

Emänisänemä Neidonkieli on nätti tummanrautias pientamma. Neidonkieli asui Keuruulla maatilalla harrastehevosena. Tamma oli taitava kouluratsu helpoissa luokissa, mutta Neidonkieli ei kovin monia kilpailuja kilpaillut harrastehevosena. Tamma kilpaili vain parit kilpailut helpoissa luokissa alue tasolla voittaen molemmat kilpailunsa! Myöhemmin tamma myytiin ratsastuskouluun tuntihevoseksi.

Emänemä Flikk ROV on kaunis punarautias tamma, joka asui Lapissa ratsastuskoulussa tuntihevosena. Flikk ROV olikin todella kiltti ja rauhallinen tamma aloittelijoiden kanssa, mutta esteillä tamma oli kuin ruutitynnyri. Tämä tamma rakasti hyppäämistä ja kilpailikin esteillä silloin tällöin voittaen useimmiten.

Emänemänisä Kroisos oli todella komea ruunikko pienhevonen, joka vaikutti erityisesti kouluradoilla vaativissa luokissa. Kroisos oli taitava kouluhevonen, joka sijoittui monesti ja keräsi useasti hopeaa kansallisen tason kilpailuista. Näyttelykehissä ori kierteli myös ahkerasti päästen aina ruusukkeelle. Kroisos kantakirjattiin myöhemmin toiselle palkinnolle Suomen kantakirjaan ja on vaikuttanut hienosti suoempienhevosjalostukseen lähes tuntemattomien sukujuurtensa ansiosta.

Emänemänemä Eliitti on nätti rautias pienhevonen, joka omistaa säkää 143 senttiä. Eliitti, kuten nimestä voi päätellä oli todellista suomenpienhevosten aatelistoa. Tamma keräsi mainetta ja katseita esteiden ja koulun parissa kilpaillen. Eliitti sijoittui monesti kouluratsastuksessa kansallisella tasolla vaativa B luokissa, sekä tamma kilpaili esteillä aluetasolla 90-100cm luokissa sijoittuen monesti ja tuoden sinisen ruusukkeen kotiin. Tamma kiersi myös näyttelyistä ja palkittiinkin ensimmäisellä palkinnolla Suomen kantakirjaan!

sh t. Lakean Onerva (i. Lakean Solttu-Juuso )
sh o. Rätvänän Untuvikko (i. Kirveltäjän Karvavarvas)
sh o. Rätvänän Tättähäärä KTK-II, SV-I (i. Kajon Mustasurma)
sh o. Rätvänän Viisnolla KTK-III (i. Maanan Valtteri)
sh t. Rätvänän Hilleri (i. Suklaasuukko)
sh o. Rätvänän Ripirapi (i. Rätvänän Huihai)

13.05.2009 / estevalmennus
Valmentaja: Vipatsu.
Verryttelitte isolla pääty-ympyrällä ravissa, jossa oli puomi mukana. Haitte hyvää iso tempoa. Tämän jälkeen lähestymisharjoituksia kentän keskellä olevalle pienelle pystylle. Tulit ensin ravissa hevosen omavalitsemalla temmolla ja pyrkimättä itse vaikuttamaan hyppyyn. Hillen nähtyään esteen vauhti kiihtyi ja tamma nosti laukan viimeisiki askeleiksi. Iloisen näköinen hevonen. Toiselle kertaa saman lailla, mutta vain sen veran ohjeita tammalle, että pysyy ravissa. Kolmannella kerralla laukalla pyrit saamaan hypyn lähtemään mahdollisimman läheltä estettä. Lähempääkin olisi pystynyt hyppäämään, joten sama uusiksi. Pieni steppaava raviaskel tuli, joten tulitte vielä kerran. Pyysin ajattelemaan enemmän kouluratsastuksen puolelle hyvin kasattua laukkaa. Onnistuttuaan seuraavaksi tuli hyppy lähteä mahdollisimman kaukaanta ja se onnistuikin hyvin ensimmäisellä kerralla. Pienet väli käynnit, jonka aikana pystytin toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen sarjan. Välit eivät olleet samanmittaiset. Tavoitteenanne oli tulla molemmat välit neljällä askeleella. Vasemmassa kierroksessa ensimmäinen väli oli pienempi. Ensimmäisellä kerralla eka väli tuli hyvin neljällä, mutta toiseen lipsahti se viisi askelta. Paremmat valmistelut ja mieti ja suunnittele mitä olet tekemässä. Toisella kertaa parempi. Oikeeseen kierrokseen ensimmäinen väli oli suurempi, joten siihen tarvitsi enemmän vauhtia, mutta vain sen verran, että toisen välin saa myöskin neljällä, vaikka lyhyempi väli onkin. Kaksi kertaa tamma puski toisen välin kolmella askeleella, mutta napakammalla jaarrutukselle alkoi se neljäskin askel mahtumaan. Lopputunnin teimme sileällä siirtymisharjoituksia ja haettiin kuuliaisuutta. Tamma liikkui hirmuisen kivasti ja suu näytti toimivan. Yleisesti näytti hyvin potenttiaalliselta nuorukaiselta.

03.05.2009 / estevalmennus
Valmentaja: Mirva.
Lämmittelitte tekemällä ravissa isoja pääty-ympyröitä, jonka aikana kasasin toiselle pitkälle sivulle kahden esteen sarjan. Ravissa sarjaan sisään ja väli seitsemällä laukka-askeleella. Hillen mielestä väliin kuului kuusi askelta. Toisella kerralla sama tappelu. Kolmannella kerralla pyysin pysähtymään sarjan välissä ja neljäs kerta tulikin jo sujuvasti seitsemällä. Estekorkeus ei paljoa yli puoltametriä tässä vaiheessa vielä ollut. Haastetta lisättiin ja väli tuli päästä kahdeksalla askeleella. Jo sarjaan sisään tulo tulee tapahtua kootussa hitaassa laukassa, mutta hyvässä temmossa. Tee voltti, ennen sisään tuloa. Ratsasta väli, kuin olisit kouluradalla. Ensimmäisellä yrityksellä hyvä suoritus. Korotin jälkimmäisen esteen kasikymppiin. Nyt väli tuli tulla kuudella askeleella. Eli laukka tuli ratsastaa isoksi, jo ennen sisään tuloa. Viisi ja puoli askelta, joten uusiksi. Jälkimmäisessä suorituksessa tempo oli parempi ja väli tuli hyvin kuudella. Anna hetkeksi pitkät ohjat ja väli käynnit. Kasasin teille seitsemän esteen radan. Rata piti sisällään ahtaita teitä ja askelta ja tempoa piti pystyä säätelemään. Nyt ei ollut kyse aikaratsastuksesta. Kolmas este rytinällä läpi, kun näytit vain unohtuvan selkään. Toisella kerralla löytyi maltti ja jaksoit itsekkin keskittyä. Viimeiselle sarjalle tempo olisi saannut olla hieman tarmokkaampi. Viimeisen sarjan tulit vielä kerran hyvällä temmolla, jonka jälkeen loppuravit. Venyttelitte tamman kanssa tekemällä kaarevia uria. Hillehän näytti, että perään oltaisiin voitu pitää kouluvalmennus.

19.04.2009 / kouluvalmennus
Valmentaja: Millis. / Pirunpelto
Hille osoittautui hienoksi oppijaksi - mutta vasta loppuvalmennuksesta. Alkuverryttelyjen jälkeen kun piti aloittaa pohkeenväistö, ryhtyi tamma hiukan vikuroimaan vastaan eikä se näyttänyt aluksi viitsivän tehdä koko hommaa. Jenny K kuitenkin onnistui näyttämään tammalle, että nyt tehdään näin, ja lopulta Hille alkoikin väistää nätisti pohjetta. Jennyn tuli kuitenkin koko valmennuksen ajan antaa selkeitä, päättäväisiä ohjeita saadakseen Hillen tekemään oikein mutta kun tamman sai menemään, se alkoi näyttää hienolta kouluratsulta. Myös peruutus onnistui hyvin, samoin ravi sen jälkeen. Kun ryhmän piti tulla yksi kerrallaan laukkaympyrälle maneesin toiseen päätyyn, Hille lähti reippaasti eteenpäin korvat hörössä. Vauhtia ei kuitenkaan ollut liikaa ja vaikka tamma liikkuikin hienosti eteenpäin, se oli kuitenkin rauhallisesti käsissä. Ympyrällä Jenny ei aluksi muistanut kiinnittää huomiota asetukseen vaan Hille painoi ympyrän melko suoralla vartalolla. Seuraavalla kerralla Jenny K kuitenkin muisti sisäpohkeen ja asetuksen, jolloin Hillenkin vartalo alkoi kaartua ympyrän mukaan. Hille on hieno tamma, joka osaa kyllä, mutta tarvitsee selkeitä apuja. Valmennus sujui kuitenkin teiän osaltanne hienosti, hyvä!

19.04.2009 / kouluvalmennus
Valmentaja: Assima
Aloittelitte verryttelemään ravilla ja tekemään kaartoja lyhyiltä sivuilta kentän keskelle, johon pysähdys. Tamma pysähtyi hyvin tasajalon. Pysähdyksestä ravinosto ja hevosen tuli edetä suoraan. Sen jälkeen siirryitte pääty-ympyrälle ja haitte hyvin eteen alas, josta laukannosto. Nostossa ja laukassa tuli ajatella säilyttävän eteen alas muoto. Myös raviin siirymisessä sama idea. Muutaman noston jälkeen Hille malttoi säilyttää hyvän ja rauhallisen temmon. Välikäyntien jälkeen sama laukkaharjoitus toiseen kierrokseen. Huomattavasti paremman oloinen tähän suntaan heti alusta lähtien. Tämän jälkeen ravailitte suoria linjoja vaihtelemalla tempoa. Ei ollenkaan pahan näköistä. Hille tuntui ottavan ohjeet hyvin vastaan. Sama harjoitus myöskin käynnissä, ennen kuin annoit tammalle vapaat ohjat. Kätesi valahtavat helpoti hyvinkin alas, joten muista kantaa kädet. Pehmeä ja joustava ote.

01.05.2014 / kouluvalmennus, valmentajana narri
HM:n ja Hillevin alkuverryttelyissä ratsastaja sanoi yhtä ja hevonen toista. Hillevi halusi lähinnä lönkytellä uraa pitkin ja tutkia, löytyisikö aidan toiselta puolelta kenties ruohoa ja HM olisi halunnut, että tamma tekeekin jotain. Ohjeistin ratsastajaa ratsastamaan uran sisäpuolella, tekemään paljon siirtymisiä ja voltteja, jotta Hillevi heräilisi työpäivään ja unohtaisi aidan toisella puolella odottelevan vapauden. Hiljalleen HM:n pysyessä lujana alkoikin löytyä yhteinen sävel ja tamma virkustui selvästi.
Teemana tänään olivat pohkeenväistöt. Hillevi vaikutti hieman hitaasti lämpiävältä mallilta, sillä kun aloitimme käyntiväistöt se nojasi melko vahvasti kättä vasten eikä väistänyt kunnolla. Sen sijaan, että se olisi ollut suorana, asettuneena ja väistänyt siististi se puski puolivillaisesti avuista läpi. Käskin HM:ää aloittamaan pysähdyksestä ja pysäyttämään aina tarpeen mukaan, jotta saataisiin tammaa korjattua. Tämä auttoikin saman tien ja toistojen avulla Hilleviltä alkoi löytyä hyvää väistöä niin käynnissä kuin ravissakin. Vasemmalle Hillevi oli selvästi jäykempi. Oikealle tamma väisti loppujen lopuksi todella hyvin, se kuunteli ratsastajan apuja tarkasti ja väisti suorana sekä loivia että jyrkempiä väistöjä. Vasenta kylkeä jouduimme jumppaamaan erikseen volttailemalla alkuun sillä muutoin Hillevin vain juoksi apujen läpi. Ahkeralla työstämisellä HM sai kuitenkin tamman taipumaan sisäpohkeensa ympärille ja väistötkin alkoivat sujua.
Loppuviimeksi todella hyvää työtä molemmilta! Kun alun haasteista selvittiin Hillevin ja HM:n työskentelyä oli mukavaa seurata. HM osasi hyvin pyytää tammalta tarpeeksi työntekoa, jotta se saatiin keskittymään asiaan ja kun keskittyminen löytyi sujui työntekokin kuin itsestään. Vähän testailua tosin Hillevistä löytyy, mutta HM tuntee selvästi tammansa metkut.

01.11.2014 / kouluvalmennus, valmentajana taffel
Kentällä surffaili varsin päämäärättömän näköisenä perin uljas ratsukko, komeaan talvikarvaan pukeutunut suomenratsu ja sen arktista ilmastoa ajatellen pukeutunut omistaja. Ratsastajan tuskainen ilme vaihtui nopeasti reippaaksi hymyksi ja tervehdykseksi kun tämä havaitsi saapumiseni, ympäriinsä laiskassa käynnissä seilailua hän nimitti "alkuverryttelyksi". Hetken aikaa tuijotin otsa arvostelevasti rypyssä tätä raahustamista, mitään ei tarvinnut sanoa kun HM jo huokaisi lannistuneena ja kertoi köpötelleensä kentällä jo varmaan vartin verran saamatta minkäännäköistä reaktiota hevoselta yhtään mihinkään pyyntöön tai käskyyn. Hetken aikaa jaksoin hihitellä kunnon klassisen juntturalle suomalaisneitoselle ennen kuin nappasin raipan ratsastajalta ja lähdin vähän maasta käsin avustamaan tässä ruotuun palauttamisessa.
Hille ei todellakaan ollut kaikista vastaanottavaisimmalla tuulella, päinvastoin. Parin ensimmäisen raipan näpäytyksen jälkeen se koitti saalistaa moisen kiusankappaleen omaan hallintaansa mutta saadessaan siitä samaisesta raipasta tästä hyvästä nenilleen, alkoi kylkienkin tuntoaisti pikkuhiljaa taas palailla. Kovin kauniita kuvia rautiaan happamasta ilmeestä ei kyllä olisi saanut, mutta pieni edistysaskel tämäkin!
Kun aikamme kiusattiin hevosta tuplavoimin sekä selästä että maasta käsin, huokaisi se oikein dramaattisen raskaasti ja ilmeisesti totesi ettei tästä mihinkään pääse, töihin on ryhdyttävä. Näin iloisen aloituksen jälkeen päätettiin kuitenkin pitää tunti varsin simppelinä ja keskittyä lähinnä siihen kuunteluun, reagointiin ja herkistelyyn. Jotta saataisiin tämän uljaan ratsun olemukseen vähän reippautta, aloitettiin tehtävät ravissa. Paljon lyhyitä väistöpätkiä, taivutuksia, suunnan muutoksia, voltteja ja kiemuroita... Ihan mitä vaan millä saataisiin Hilleä vähän hereille ja töihin. Nihkeän alun jälkeen tamma alkoi hiljalleen lämmetä ja löytää oikeita fiiliksiä, vastaten apuihin aina vain paremmin ja nopeammin. Tehokkaan tuuppaustuokion jälkeen se oli aivan eri hevonen mitä kentällä oli ensimmäisenä tullut vastaan, tämä vanhasta jäärästä kuoriutunut kouluratsu liikkui kevyesti, ilmavasti ja ainakin valtaosan ajasta kuunteli ratsastajaansa varsin mukavasti.
Kun ravissa päästiin hyvään vauhtiin, ei viitsitty ottaa riskiä taantumasta käyntipätkällä vaan siirryttiin suoraan laukkaan. Taas keskityttiin perusjuttuihin ja mielekkäiden tehtävien tekemiseen: helppoa ja kivaa, sellaista mikä ei äkkiseltään edes tunnu työn teolta. Tämä tarkoitti jälleen noin miljoonaa volttia ja ympyrää, kolmikaarisia kiemurauria, lävistäjiä ja temmonmuutoksia. Alkeiskurssin juttuja missä ei tarvinnutkaan leiskautella GP-kouluratsun elkeitä. Hille oli nyt jo hyvin vetreä, liikkui rennosti eikä juurikaan vaivautunut vastustelemaan ratsastajan apuja. HMlle tamma oli ilmeisesti jo tuttu kaveri sillä hän istui selässä rauhassa ja hyvässä istunnassa, kuitenkin antaen avut riittävällä selkeydellä eikä jättänyt juurikaan kysymisen varaa siitä, että tehdäänkö vai eikö tehdä.
Erittäin huonosta erittäin hyväksi nopeasti kehittynyttä ratsukkoa ei ollut syytä prässäillä tänään juurikaan tätä enempää, halusin jättää erityisesti Hillelle hyvän mielen ja positiivisen olotilan. Siispä rennon ja sujuvan laukkatyöskentelyn jälkeen tehtiin vielä muutamia taivutuksia ja venytyksiä ravissa jonka jälkeen otettiinkin jo takaisin käyntiin. Loppujäähdyttelyjen aikana vähän ehkä helpolla tunnista selvinnyt HM sai luvan vielä esitellä akrobaatin taitojaan ja suorittaa kunnon sarjan venytyksiä, maailmanympärimatkoja ja muita helppoja tasapainotemppuja Hillen laahustellessa uraa pitkin.
Suomalaiset kunniaan! Hille on selvästi tyyppi joka tekee tasan sen verran mitä sitä vaaditaan tekemään. Ja näinhän sen kuuluu ollakin, hullu paljon töitä tekee jos voi päästä vähemmälläkin!