Juoppohullu


VH15-018-0997
suomenhevonen, ori
syntynyt 31.12.2014 (8v 08/15)
158cm, rautias (ee/Aa)
omistaa Rätvänä (HM, VRL-00096)
ent. omistaja Milla, VRL-14021
kasvattanut. Tauno Nieminen
yleispainotteinen

ko Helppo A, re 1 0cm

SV-II


Kylähullu (152cm, prt, evm) Hullujätkä (150cm, prt, evm) Kuuhullu (155cm, prt, evm)
Kaunotar (163cm, trt, evm)
Läiketär (163cm, trt, evm) Läiskytys (156cm, tprt, evm)
Kreivitär (157cm, vprt, evm)
Iinan-Ihme (163cm, tprt, evm) Ihmevero (159cm, prt, evm) Verotus (156cm, tprt, evm)
Ihmelikka (158cm, tprt, evm)
Justiinan Tyttö (157cm, tprt, evm) Hoppupoika (152cm, tprt, evm)
Justiina (154cm, tprt, evm)

Juoppis on äärettömän kiltti ori. Se ei hoitaessa keksi minkäänlaisia tyhmyyksiä, vaan käyttäytyy kaikkien kanssa asiallisesti. Harjaus, varustus ja muutkin hoitotoimenpiteet sujuvat suunnitelmien mukaan, kun kaverina on Juoppis. Eläinlääkäri tai kengittäjäkään ei saa tätä oria tolaltaan, vaan se nakottaa paikoillaan kiltisti ja aivan kuin olisi nukahtanut pystyyn.

Rommi on sellainen ilkikurinen hevonen, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa. Varsinainen arjen sankari, joka saa pitkäveteisimmätkin askareet tuntumaan seikkailulta. Ilman huumorintajua ei hevosen kanssa pärjää. Monesti on nähty tallityttöjen juoksevan orin karsinasta itku silmässä, joita ei olla enään sittemmin nähty tallilla. Rommi on hyvätahtoinen (mutta ilkikurinen) hevonen, jonka kanssa ei aina tahdo päästä samalle aaltopituudelle. Jotta orin kanssa tulisi toimeen, on itsekin oltava päästään kieroutunut.

Juoppiksen selässä on turvallista matkustaa. Ori tarjoaa tasaisen varma ja rauhallisen kyydin, eikä hötkyile turhia. Koulukiemuroita vääntäessä Juoppista pitää vähän jopa tuupata eteenpäin, jotta ori muistaa, että tarkoitus on mennä eteenpäin. Avuille Juoppis on kuitenkin herkkä, kunhan sen ensin saa hereille ja keskittymään tehtävään, eikä päästä oria haaveilemaan seuraavasta ruokahetkestä.

Esteillä Juoppis innostuu ja näyttää, että ei olekaan ihan mikään pelkkä mammanmussukka. Ori saattaa välillä innostua liiaksi ja hutiloida puomeja alas tai juosta pienempien esteiden läpi, mutta kun sen saa rauhoittumaan ja keskittymään tehtävään, on esteiden ylitys varma nakki. Parhaimmillaan Juoppis on tutuissa paikoissa, niin treeneissä kuin kisoissakin, mutta rauhallisen ja määrätietoisen verryttelyn jälkeen toimii myös uusissa kisapaikoissa. Juoppiksen lastaus ei ole ikinä ollut mikään ongelma, rauhallinen ja tasainen ori kävelee koppii ja sieltä pois, kuin se olisi maailman luonnollisin asia.

Maastoilu on Juoppiksen ehdoton lemppari ja suurin vahvuus. Ori on täysin maastovarma, eikä hätkähdä yhtään mistään. Juoppiksen kanssa voi aivan huoletta ottaa kunnon laukkapätkiä maastossa, sillä vaikka ori niistä innostuu ja vauhtia löytyy, on se kuitenkin kuuliainen ja löytää jarrut heti, kun ratsastaja pyytää. Maastoesteitä on Juoppiksen kanssa kiva harrastaa, se virkistää orin mieltä mukavasti ja saa sen keskittymään esteen ylitykseen täysin.

Taluttaessa Juoppis kulkee nätisti perässä, korkeintaan pyrkien läheisille ruohotupsuille. Tarhassa ori viihtyy muiden hevosten seurassa, se ei ole ilkeä kellekään. Ori on kiltti myös varsoille ja nuorille, mutta tarvittaessa näyttää kaapin paikan, jos joku nuorisosta innostuu kukkoilemaan liiaksi.

Suurena haaveena on kokeilla vielä valjakkoajoa Juoppiksen kanssa, sillä se voisi loistaa siinä(kin) lajissa ravitaustansa ansiosta. Vaikka Juoppiksen raviura jäi melko lyhyeksi, niin se on silti sillä muistissa ja selkäytimessa. Valjakkoajossa Juoppiksen rauhallisuus ja herkkyys olisivat mitä tärkeimmät valttikortit ja avain menestykseen.
© Milla, pidentänyt Mette

i Kylähullu oli komean punainen punarautias (152cm) juoksija, hitaasti kehittyvä ori oli vielä kolmevuotiaanakin melkoinen kameli. Sillä treenattiinkin hiljakseen ja radoille Kylähullu lähti paljon omaa ikäluokkaansa myöhemmin. Kotitallinsa ehdoton käsittelysuosikki, kiltti, hyvähermoinen ja järkevä ori oli ratojen tiikeri, sillä oli hyvä kilpailupää ja se tiesi, milloin pitää juosta kuin huomista ei olisi ja milloin se sai ottaa rennosti. Kylähullu tekikin hyviä juoksuja kerran toisensa perään, vaikka se ei aikakautensa legendoihin kuulunutkaan, se kyllä tienasi jo radoilta kauransa takaisin. Ori pääsi kantakirjaan kolmannella palkinnolla kun sitä sinne neljätoistavuotiaana tarjottiin. Kylähullu juoksi aivan kilpailuoikeutensa loppuun, sen jalat ja yleinen kunto kestivät hyvin, vaikka moni muuta odotti. Ori jäi asumaan syntymäkotiinsa, mutta sillä kävi säännöllisesti ratsastamassa ystäväperheen nuori ratsastajalupaus, joka sai Kylähullusta esiin hyvää hyppyä (metri ylittyi kepeästi), mutta ei kolmitahtista laukkaa. Niinpä orilla ratsastettiin vain kotona, hyppäämistä se rakasti yli kaiken, vaikka jokainen este ylittyikin ravilla. Kylähullu jätti kahdeksankymmentä varsaa, hieman vaihtelevin tuloksin. Osa varsoista peri sen loistavan kilpailupään sekä järkevyyden, osa taas ei. Ratsuiksi päätyneistä jälkeläisistä kaikki onneksi osaavat laukata paremmin kuin isänsä ja monesta tulikin oikein hyviä estehevosia.

ii Hullujätkä 150cm korkea punarautias ori oli rakenteeltaan pikkuvikainen. Pitkä runko, lyhyt kaula ja niska, alakaulan mallikas kehitys ja jalat mallia ”onhan noissa sanomista”. Hullujätkä myytiin vuotiaana halvalla, kun kasvattaja ei sille pärjännyt. Vaikka ori oli luonteeltaan hieman pahansisuinen, se tarvitsi vain selkeät rajat, jotka uusi omistaja asetti sille kyselemättä hevosen mielipidettä ja Hullujätkä alkoi toimia kuin ihmisen mieli. Radoilla sen luonne pääsi oikeuksiinsa, sillä ennen kaikkea ori oli pitkän matkan taistelija – lyhyillä matkoilla se jäi yleensä kiihdyttelijöiden jalkoihin, mutta pitkillä matkoilla hivuttautui tasaisesti kohti kärkeä eikä sille löytynyt montaa haastajaa. Hullujätkällä riitti kuitenkin voitontahtoa ja keskimittaisilla matkoillakin se pärjäsi vallan hyvin. Ori kantakirjattiin 12-vuotiaana toiselle palkinnolle, rakennepisteet eivät olleet kummoiset, mutta suoritukset puhuivat puolestaan yhdessä hyvän ajettavuuden kanssa. Hullujätkää käytettiin jalostuksessa 140 varsan verran, pääasiassa parempirakenteisille tammoille, joille kaivattiin enemmän luonnetta. Hullujätkä periyttikin hyvää juoksupäätä, myös pahansisuisuutta, jos tamma ei ollut kovin kiltti. Rakenne periytyi tamman mukaan, hyvän periyttäjän kanssa tuskin ollenkaan, huonomman kanssa melkein kokonaan.

ii Kuuhullu oli hevosmaailman kiertävä kulkuri. Vuotiaana ori myytiin heti pois, sillä kasvattaja ei hallinnut rasavilliä punapäätä. Kuuhullu ei ollut luonteeltaan lainkaan ilkeä, mutta ihmisiä se osasi viedä kuusi-nolla. Ori joutui kouluratsastajan ratsuksi, mutta itse hevoselle tämä ei käynyt päinsään. Kolmet kouluaidat kärsivät kovan kohtalon Kuuhullun raivatessa ne säpäleiksi ja samalla murrettiin myös omistajan unelman hienosta kouluratsastusta. Ori myytiin ja seuraavassa kodissa oli lajina kenttäratsastus. Ensimmäistäkään maastoesteestä Kuuhullu ei hypännyt, mutta parit kyyditykset metsä poikki se kyllä ratsastajalleen tarjosi. "Kulkuri" lähti taas kiertoon. Uusi omistaja halusi orista esteratsun ja lopulta sen saikin, mutta ensin tuli Kuuhullulle näyttää närhen munat. Ori hyppäsi esteradoilla yllättävän hyvin, vaikka rakenteeltaan oli melko raskaasta päästä ja bonuksena liikakiloja. Jalostukseen oria ei koskaan käytetty, mutta jotain ihme kautta sille syntyi varsoja. Laidun aidatkin löydettiin jotenkin mystisesti pari kertaa katkottuna, joten karkuri Kuuhullu oli kulkuri elämän lisäksi.

iie Kaunotar oli ravimaailman tähti. Todella pitkä ja hulmuava harja oli varmaan asia, josta tamma saikin nimensä, sillä harja loi mielikuvan kaunottaresta. Nuoruusvuodet Kaunotar laukkaili raviradoilla ja kun kaikki valmentajat olivat repineet peli pöksynsä laitettiin kärryille nuori pojankloppi ja laittoi tamman juoksemaan rahaa, eikä vain pikkusummia. Kaunotar juoksi kilpailuja ja sijoittui, vaikka aijemmin yhtään hyväksyttyä suoritusta ei oltu saatu aikaiseksi. Hevosen ohjastaja rakasti tammaa ja sen takia Kaunotar ehkä juoksi. Hieno raviura suurin rahapalkinnoin sai omistajan hymyilemään ja entistä enemmän tätä hymyilytti, kun Kaunotar palkittiin kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla. Rahanhimoinen äijä tietenkin myi tamman kovalla hinnalla, särkien tamman ohjastajan sydämen. Uusi omistaja saikin itselleen laiskan hevonen, joka ei suostunut juoksemaan enää radalla. Jalostuskäytössäkään Kaunotar ei kukoistanut, koska tamma ei tullut tiineeksi. Ne kaksi varsaa, jotka saatiin teetettyä menivät kaupaksi pilkkahinnalla. Upea tamma ei ollutkaan niin upea kuin olisi viimeinen omistaja kauppahetkellä ajatellut.

ie Läiketär oli enemmänkin komea kuin kaunis 162cm korkea tummanrautias läsipää. Ryhtiä riitti puolelle kylää, sillä oli hyvä juoksijatyyppi, joskin sukupuolileima oli orimainen. Runko oli pitkä, pyöreä ja lihaksikas, kaula oli leveä ja kaareva, lanne kantava ja reisilihakset lyhyet. Jalat olivat varsin hyvin kestäneet sekä hyväasentoiset mikäli ei otettu lukuun pystyjä vuohisia ja etusten lievää suppuvarpaisuutta. Läiketär ei juossut kovin kummoista uraa, sen kuudestakymmenestä startista vain kymmenen päättyi totosijaan ja ennätyskin pysyi itsepintaisesti 1.30:nen hitaammalla puolella. Luonteeltaan Läiketär oli enemmän kodin kaverihevonen, se oli aina hyvällä mielellä liikenteessä, seurallinen ja turpa milloin kenenkin kainalossa kerjäämässä rapsutuksia korviensa väliin. Tamma jäi pois radoilta kymmenvuotiaana ja omistaja alkoi ratsastaa sillä. Läiketär olikin kelpo ratsu esteillä, intoa oli kenties enemmän kuin taitoa, mutta ei tammaa kelvottomaksi voinut haukkua. Sukunsa puolesta Läiketär oli ehdottomasti hyvää juoksijalinjaa ja se tekikin viisi juoksijavarsaa oreista, joilta haettiin nimenomaan juoksupäätä. Jälkeläisistä tulikin emänsä tapaan hyväluontoisia, mutta parempia juoksijoita, rakennettaan Läiketär ei valitettavasti periyttänyt orin päälle.

iei Läiskytys oli kuvankaunis tummanpunarautias ori, jolta löytyi lihasta enemmän kuin kovan tason kehonrakentajalta. Kaula oli paksu, upea ja ennen kaikkea lihaksikas. Läiskytyksestä näki jo kaukaa, että se on ori. Herra oli erinomainen kouluratsu ulkonäkönsä lisäksi ja kiersi ympäri suomen kamaraa kisaamassa Helppo A:tasolla. Menestys oli suurta ja Läiskytys sai tuomareilta aina kehuja. Pelkäksi kouluratsuksi ei ori kuitenkaan jäänyt vaan pian herralle löytyi esteratsastaja kyytiin, jolloin mentiin kovaa ja korkealta. Rima nostettiin 100cm ja Läiskytys hyppäsi innoissaan sekä ilmavaralla. Aika oli usein hyvä, mutta valitettavasti yksi puomi otettiin aina alas. Oria käytettiin jalostukseen roimalla kädellä, sillä olihan herra sentään kunnon tason kilparatsu. Jälkeläisiä syntyi yhteensä neljäkymmentä ja suurin osa varsoista päätyi kilparadoille jatkamaan Läiskytyksen jalanjäljissä.

iee Kreivitär oli hieno liikkeinen tamma, joka valloitti kouluratoja useita vuosia. Tammalla oli pitkät ja sirot jalat, vaikka säkäkorkeutta neidillä ei ihan hirveästi löytynyt. Rakenteeltaan Kreivitär oli sopusuhtainen ja siro, minkä ansiosta tamma olisi sopinut estehevoseksi kuten muutkin sukulaiset, mutta intoa ei puomien ylitykseen löytynyt. Kreivittären lajiksi tuli kouluratsastus ja siinä menestystä tulikin. Tamma kisasi joka Vaativa A:n ratoja ja selätti useita kertoja huippusukuisia puoliverisiä. Omistaja oli tammastaan todella tarkka eikä antanut kenenkään muun koskea tähän. Kilpailukaudet pidettiin Kreivittären osalta aina lyhyinä ja menestyneinä. Tamma varsotettiin kerran ja koska omistajan mielestä varsa oli ruma, se myytiin eteenpäin ravihevoseksi. Kreivätär oli luonteeltaan erittäin ystävällinen ja rauhallinen, jota se periytti ainoalle varsalleen.

e Iinan-Ihme oli varhaiskypsä, erittäin lahjakas juoksijatamma. Tummanpunarautias, 163cm korkuinen juoksijatamma kirjattiin jo nelivuotiaana KTK-I –palkinnolla, ja samalle vuodelle mahtui Suomenhevosten Kriteriumin ja Satakunta-ajon voitot. Rakenteestaan tamma sai tasaisen kasirivin, eikä Iinan-Ihme ollut lainkaan pahan näköinen juoksija; hyvät tyypit, kevyt lyhyt runko, ylhäälle asettuva kevyt kaareva kaula, hyvä etuosa, suora selkä, jyrkkä lautanen. Hyvin kestäneet etusien sapelihakuisuutta lukuun ottamatta hyväasentoiset jalat. Luonteeltaan tamma tuli vahvasti isäänsä, se oli samanlainen kotipihan pullasorsa ja ratojen tykki. Kisoissa tamma oli korskuva, kuuma ja reaktiivinen, kotona lähes pystyyn kuollut lapsiperheen ihannehevonen. Kahdeksanvuotiaana juoksemisen lopettanut Iinan-Ihme teki varsoja ja siinä sivussa ratsun hommia ja edelleen kevyttä kärryttelyä. Tammalla oli erinomaiset liikkeet millä mittarilla tahansa ajateltuna, eikä hyppykään ollut huono, vaikkei tammalla koskaan hypättykään kuin pieniä yksittäisesteitä. Iinan-Ihme on tehnyt useita varhaislahjakkaita, jo kantakirjattuja juoksijatammoja. Raudikon orivarsat eivät ole perineet samaa juoksuvarmuutta ja –kyvykkyyttä, ne ovat enemmänkin kivoja iltaravureita ja harrasteratsuja. Tamma periytti hyvää luonnetta ja upeita liikkeitä, ravilahjat tuntuvat menneet tammavarsoille.

ei Ihmevero (159cm, piirtopäinen punarautias) oli umpikiltti, vähän laiskanpulskea ravuriori, joka kuitenkin radalla syttyi tehden erittäin hyvää tulosta. Kolmivuotiaana hevonen oli rotunsa kärkeä niin ajan kuin voittosummankin suhteen, ja voittokulku jatkui myöhemmillä ikävuosilla. Nelivuotiaana Ihmevero voitti Pikkuprinssin, ja uraan mahtuu monia arvokisaosallistumisia, osasta napsahti sijoitus. Rakenteeltaan ori oli hyvä juoksija; hyvät tyypit, hyvä ryhti, sopusuhtainen pyöreä runko, pitkähkö kaareva kaula, matala säkä, pitkä jyrkähkö lautanen. Etujalat sapelihakuisuutta lukuun ottamatta hyväasentoiset, jalat erittäin hyvin kestäneet. Raudikko oli helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa, se oli helppo, kevyt ajaa ja käytökseltään moitteeton, oli tilanne mikä tahansa. Lupsakan luonteensa vuoksi Ihmevero toimi perheen lasten ratsuna, vaikkei se kummoisia osannutkaan. Orilla oli kuitenkin tasaiset, tahdikkaat liikkeet, aktiivinen käynti ja yllättävän hyvä laukka. KTK-I –kantakirjajuoksija oli ikäluokkansa menestyneimpiä ravureita. Pitkän uran päätteeksi Ihmevero teki hyvän siitosuran, ja kiitos erinomaisten juoksijanäyttöjensä se on Jälkeläisvalio. Raviuransa flopanneista ihmeverolaisista tuli kelpo ratsuja harraste- ja seurakisakäyttöön. Ori periytti vahvasti itseään, luonteesta ulkonäköön ja liikkeisiin.

eii Verotus oli oman aikansa yksi tunnetuimpia ravihevosia. Ori juoksi suhteellisen vähän lähtöjä, mutta menestyi niissä kaikkia muita paremmin. Herra oli luonteeltaan hieman rasavilli, minkä takia kisapaikoilla sai usein huutaa "Varokaa! Verotus tulee" ja silloin kaikki ihmiset juoksivat piiloihin hevosineen päivineen. Ori kantoi lempinimeä Jyrä, sillä lähtiessään se ei katsonut mitä tuli eteen, saatikaan kuunnellut mitään narun päässä hihhuloiva henkilö pyysi. Verotus juoksi kahdeksan vuotta raviradoilla ja parhaaksi ajaksi syntyi 1.22.1aly eli mikään pilipali poni ori ei ollut, vaikka luonne antoi toisin ymmärtää. Sievoisen rahasumman Verotus sai kerättyä, mutta rahanhimoiselle omistajalle tämähän ei riittänyt alkuunkaan. Ori toimi vielä monta vuotta jalostusorina ja vaikka ihmiset eivät tammojaan hirveästi halunneet "Jyrällä" astuttaa, syntyi varsoja silti lähemmäs kaksisataa. Omistaja nimittäin omasi mahtavat puhelahjat ja varmaan puhui ympäri kaikki tammojen omistajat.Yllättävän moni varsoista otti kuitenkin isältään vain juoksijan lahjan eikä kamalaa riekkumis luonnetta.

eie Ihmelikka oli laiska ravisukuinen suomenhevonen. Tammasta yritettiin nuorena ravihevosta, sillä suku oli priimakamaa. Ihmelikka oli kuitenkin laiskaakin laiskempi eikä sijoittunut yhdessäkään lähdössä, jossa se starttasi. Tamma myytiin halvalla harrasteratsuksi, jonka virka luonnistui hieman paremmin. Ihmelikka omisti jostain kumman syytä hyvän hyppytekniikan ja kotitreeneissä neiti hyppäsi jopa 120cm esteitä, joka oli todellinen ihme. Kilparadoille ei tammaa sentään viety, mutta aktiivisen valmennuksen ansiosta sai neiti sentään runsaasti lihasta ja näytti enemmän varsasta asti olleelta ratsulta kuin entiseltä ravihevoselta. Nallekarhu luonteensa ansiosta teetettiin Ihmelikalla pari varsaa, toivoen hienon luonteen periytymistä. Kaikki neljä varsaa olivat oreja ja hieman energisempia. Mitään ravimaailman voittaja hevosia ei jälkeläisistä tullut, eikä myöskään kilparatojen kuninkaita, mutta keskiverto harrasteratsuja kyllä.

ee Justiinan Tyttö kantakirjattiin nelivuotiaana KTK-I –palkinnolla, eikä suotta. Tammalla oli korkeat voitto- ja sijoitusprosentit, se oli Suomenhevosten Kriteriumin kolmas, Pikkupelimanniajon toinen ja ajaltaan nelivuotiaiden suomenhevostammojen kärkeä. Kevytrakenteisella tammalla oli erinomaiset tyypit ja leimat, kevyt avo runko, kaunis pää, hyvin asettunut kaareva kaula, kantava lanne, laskeva lautanen. Erittäin hyvin kestäneet jalat olivat etusten sivuttaissiirtymää lukuun ottamatta suorat ja korrektit. 157-senttinen tummanpunarautias hevonen oli tulta ja tappuraa radoilla, eikä se kotonakaan ollut tamma helpoimmasta päästä. Oman arvonsa tunteva kuningatartyyppinen hevonen tarvitsi kovan kurin ja jämäkkää käsittelyä, mutta toimiessaan se oli rehti, rohkea ja motivoitunut. Raudikolla oli erinomainen ravi, suht hyvä laukka ja täyden kympin käynti. Jos Justiinan Tyttö ei olisi ollut niin erinomainen ravuri, se olisi voinut olla hyvä kouluhevonen. Jalostuksen saralla Justiinan Tyttö oli yhtä loistava kuin juoksijana. Sillä on viisi KTK-I –palkittua juoksijavarsaa ja kaksi KTK-II –palkittua ratsuvarsaa. Tamman luonne ei juuri periytynyt kuin työmotivaation osalta, erinomaiset liikkeet ja hyvä ravurin rakenne periytyivät sitäkin herkemmin. Justiinan Tyttö on vaikuttanut vahvasti niin ravi- kuin kouluhevosjalostukseen.

eei Hoppupoika ravimaailman ilopilkku ja myöhemmin esteratsu. Pienikokoinen hevonen, pyöreärunkoinen ja lyhytjalkainen ei vaikuttanut ihan ravihevos ainekselta. Äijästä löytyi kuitenkin enemmän vauhtia kun olisi uskonut ja ori juoksi ravilähdöissä tuulispään lailla. Monet isot suomenhevoset jäivät häntä sijoille, kun pieni ja innokas herra Hoppupoika juoksi ohi. Ori kilpaili kahtena peräkkäisenä vuotena kuninkuusraveissa ja sijoittui molemmilla kerroilla kolmanneksi. Hieno raviura päättyi kuitenkin, kun ikää alkoi olemaan liikaa. Omistaja ei kuitenkaan tyytynyt, että ori olisi jäänyt vain jalostuskäyttöön ja koulutti tämän ratsuksi. Energinen ja rohkea Hoppupoika hyppäsi pari vuotta 15-vuotiaan tytön kanssa esteradoilla 90cm. Menestys ei ollut mitään hääppöistä, mutta yhtään puomia ei ori kilpaurallaan tiputtanut. Jalostuskäytössä herra sai vielä +100 jälkeläistä, sillä oria suosittiin niin ratsu- kuin ravihevostammoille energisyyden sekä monipuolisuuden ansiosta. Osa varsoista meni myös Ruotsin puolelle, vaikka suurin osa jäikin kotimaahan Suomeen.

eee Justiina oli huippu rakenteinen tamma, joka painottui raviurheiluun. Tamma palkittiin 6-vuotiaana KTK-I palkinnolla ja huimat rakennepisteet. Näyttelyhevonen Justiina ei kuitenkaan ollut, vaan tamma starttasi aktiivisesti raviradoilla. Huipputason ravihevonen Justiina ei ollut, mutta suorituksia ei koskaan hylätty ja sijoituksia tuli kohtuullisesti. Ennätyksekseen tamma juoksi 1.25.7aly, joka oli ihan kohtalainen sillä olihan neiti puoliksi ratsusukuinen. Luonteeltaan tamma oli ehkä hieman vihamielinen eikä sietänyt jatkuvaa hääräystä ympärillä. Justiina ei potkinut, mutta ärsyyntyessään saattoi puraista hoitajaansa, jonka takia ei innokkaita heppatyttöjä tämän tamman kohdalla ollut jonoksi. Raviura lopetettiin vasta Justiinan täytettyä 14 vuotta, jonka jälkeen se siirtyi siitoskäyttöön. Tammalle syntyi yhteensä kuusi varsaa, jotka kaikki myytiin hevoskasvattajille tai yksityisille ravitalleille. Osa jälkeläisistä menestyi raviradoilla hyvin, vaikka emä olikin vähän vaatimattomampi juoksija.
© Susiraja, 1 ja 2 polvi & Oona VRL-11983, 3 polvi

sph o. Normipäivä (e. Lyytikki)

ERJ - 56 sijoitusta
05.07.2015 Rohkelikko ERJ 100cm 2/40
04.07.2015 Edelsten ERJ 100cm 3/30
03.07.2015 Rohkelikko ERJ 100cm 5/40
29.06.2015 Edelsten ERJ 110cm 3/30
28.06.2015 Runoratsut ERJ 80cm 3/30
27.06.2015 Edelsten ERJ 110cm 3/30
27.06.2015 Runoratsut ERJ 100cm 1/30
27.06.2015 Runoratsut ERJ 80cm 2/30
27.06.2015 Rohkelikko ERJ 100cm 2/40
26.06.2015 Rohkelikko ERJ 100cm 6/40
23.06.2015 Kuuralehto ERJ 110cm 5/30
23.06.2015 Runoratsut ERJ 80cm 1/30
22.06.2015 Kuuralehto ERJ 110cm 4/30
22.06.2015 Rohkelikko ERJ 100cm 1/40
21.06.2015 Runoratsut ERJ 100cm 5/30
19.06.2015 Kuuralehto ERJ 110cm 4/30
19.06.2015 Holmberg ERJ 110cm 2/50
18.06.2015 Edelsten ERJ 100cm 4/30
17.06.2015 Edelsten ERJ 110cm 1/30
16.06.2015 Rohkelikko ERJ 100cm 2/40
16.06.2015 Holmberg ERJ 110cm 6/50
15.06.2015 Edelsten ERJ 110cm 1/30
14.06.2015 Kuuralehto ERJ 110cm 5/30
14.06.2015 Breawa ERJ 110cm 2/40
14.06.2015 Amoriini ERJ 100cm 3/30
13.06.2015 Kuuralehto ERJ 110cm 5/30
13.06.2015 Rohkelikko ERJ 110cm 3/30
13.06.2015 Vennamo ERJ 110cm 5/31
13.06.2015 Vennamo ERJ 110cm 2/31
12.06.2015 Kutsu ERJ 110cm 3/30
12.06.2015 Vennamo ERJ 110cm 1/31
11.06.2015 Rohkelikko ERJ 110cm 3/30
11.06.2015 Heaven ERJ 100cm 3/30
10.06.2015 Edelsten ERJ 110cm 1/30
10.06.2015 Vennamo ERJ 110cm 5/31
09.06.2015 Rohkelikko ERJ 110cm 3/30
09.06.2015 Mörkövaara ERJ 100cm 5/30
09.06.2015 Runoratsut ERJ 100cm 4/30
08.06.2015 Rohkelikko ERJ 110cm 4/30
08.06.2015 Heaven ERJ 100cm 4/30
08.06.2015 Delicate ERJ 100cm 2/30
07.06.2015 Mörkövaara ERJ 110cm 3/30
07.06.2015 Runoratsut ERJ 100cm 2/30
06.06.2015 Runoratsut ERJ 100cm 1/30
06.06.2015 Delicate ERJ 100cm 4/30
05.06.2015 Millan Talli ERJ 100cm 1/50
05.06.2015 Delicate ERJ 100cm 5/30
04.06.2015 Delicate ERJ 100cm 5/30
03.06.2015 Delicate ERJ 100cm 3/30
03.06.2015 Runoratsut ERJ 90cm 4/30
03.06.2015 Mörkövaara ERJ 110cm 4/30
02.06.2015 Millan Talli ERJ 100cm 2/50
01.06.2015 Mörkövaara ERJ 110cm 4/30
29.05.2015 Millan Talli ERJ 100cm 1/50
28.05.2015 Delicate ERJ 100cm 3/30
03.06.2015 Runoratsut ERJ 80cm 2/30
26.05.2015 Vindemia ERJ 80cm 4/30

KRJ - 56 sijoitusta
30.06.2015 Kuuralehto KRJ Helppo A 6/40
29.06.2015 Holmberg KRJ Helppo A 5/50
27.06.2015 Fiktio KRJ Helppo B 1/40
24.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo B 1/30
23.06.2015 Holmberg KRJ Helppo A 6/50
23.06.2015 Kuuralehto KRJ Helppo A 5/40
22.06.2015 Fiktio KRJ Helppo A 6/40
22.06.2015 Kuuralehto KRJ Helppo A 6/40
21.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo A 2/30
21.06.2015 Vennamo KRJ Helppo A 4/35
20.06.2015 Holmberg KRJ Helppo A 3/50
20.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo B 2/30
19.06.2015 Fiktio KRJ Helppo C 5/40
19.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo B 1/30
18.06.2015 Vennamo KRJ Helppo A 4/35
18.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo A 2/30
17.06.2015 Fiktio KRJ Helppo B 4/30
16.06.2015 Fiktio KRJ Helppo A 5/30
16.06.2015 Vennamo KRJ Helppo A 3/35
16.06.2015 Kuuralehto KRJ Helppo A 1/40
15.06.2015 Fiktio KRJ Helppo B 2/30
15.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo B 4/30
15.06.2015 Fiktio KRJ Helppo B 1/40
14.06.2015 Millan Talli KRJ Helppo A 2/30
14.06.2015 Fiktio KRJ Helppo C 3/40
14.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo A 4/30
13.06.2015 Fiktio KRJ Helppo B 4/30
12.06.2015 Fiktio KRJ Helppo A 6/40
12.06.2015 Kuuralehto KRJ Helppo A 5/40
12.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo A 2/30
11.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo A 5/30
10.06.2015 Mörkövaara KRJ Helppo A 5/30
09.06.2015 Fiktio KRJ Helppo B 1/40
09.06.2015 Mörkövaara KRJ Helppo A 2/30
09.06.2015 Holmberg KRJ Helppo A 7/50
09.06.2015 Fiktio KRJ Helppo B 2/40
09.06.2015 Shockwave KRJ Helppo B 2/23
08.06.2015 Shockwave KRJ Helppo B 3/23
08.06.2015 Holmberg KRJ Helppo A 2/50
07.06.2015 Fiktio KRJ Helppo A 4/40
07.06.2015 Fiktio KRJ Helppo B 3/40
07.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo B 3/30
06.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo B 2/30
06.06.2015 Rohkelikko KRJ Helppo A 5/30
06.06.2015 Holmberg KRJ Helppo A 3/50
06.06.2015 Mörkövaara KRJ Helppo A 4/30
04.06.2015 Mörkövaara KRJ Helppo A 1/30
04.06.2015 Mewian KRJ Helppo B 7/50
03.06.2015 Holmberg KRJ Helppo A 1/50
03.06.2015 Mörkövaara KRJ Helppo A 4/30
03.06.2015 Runoratsut KRJ Helppo B 1/30
31.05.2015 Millan Talli KRJ Helppo B 7/50
31.05.2015 Mewian KRJ Helppo B 7/50
25.05.2015 Mewian KRJ Helppo B 7/50
25.05.2015 Mewian KRJ Helppo B 1/50
24.05.2015 Mewian KRJ Helppo B 2/50

VVJ - 00 sijoitusta

KERJ - 00 sijoitusta

Toukokuu 2015 - Juoppis saapui Millalle
Juoppohullu eli tutuille "Juoppis" saapui tallille reilun 4-vuoden vanhana. Kävin raveissa pitkästä aikaa ja ihastui radalla näkyneeseen merkittömään hamppuharjaiseen oriin, joka huuteli ja hirnahteli. Juoksu ei oikein maistunut ja jos vauhtia kertyi, niin hyppäsi laukalle. Ori jäi mieleeni, mutta ajattelin että nyt ei ole sopiva hetki suomenhevosille. Kuitenkin vannoutuneena suokkifanina olen miettinyt myös suomenhevosten omistamista. Viikon päästä raveista kävin puhelinsoiton jälkeen katsomassa Juoppohullua, pyysin saada ratsastaa sillä. Oriilla ei oltu käyty koskaan selässä, mutta ihmeellisen rennosti homman hoiti. Seisoi nätisti laittaessa satulaa selkää, kiipesin kasvattajan avustamana selkään, Juoppis heilutteli vähän päätään ja mulkoili taakseen. Ensin ajattelin, että nyt mennään, mutta ei mitään, rauhallisesti Juoppis lähti etenemään. Pienten peltotaivuttelujen jälkeen pyysin kasvattajaa laittamaan tielle pari puomia ja orihan hyppäsi niiden yli metrin ilmavaralla. Silloin päätin, että tämä on otettava projektiksi.

Kesäkuu 2015 - Juoppis saapuu Rätvänään
Juksu ei ollut täysin tuntematon hevonen, kun orin myynti-ilmoituksen näin. Itseasiassa olin aikaisemmin nähnyt orin jalostusilmoituksen ja olipahan se tullut kisoissakin vastaan. Silti, en ikipäivänä olisi kuvitellut hankkivani uutta hevosta. Ensimmäinen reaktio myynti-ilmoituksesta oli "ei, ei, ei ja vielä kerran ei!". Ei missään tapauksessa. En pahemmin perustanut ravisukuisista hevosista, sillä niiden kouluttamisessa olisi kamaln iso homma. No, tässä tapauksessa Juksu oli jo ratsukoulutettu. Alkuun vältin kiusauksen helposti, mutta lopulta huomasin tarttuvani luuriin ja jättäväni ostoilmoituksen. Toki kävin oria katsastamassa ja varmuuteni vain kasvoi. Ori oli tavattoman lahjakas ja sillä riittäisi resursseja vaikka mihin, Millan mukaan jopa valjakko-ajoon. Kuulin että Juksusta olisi kovin muukin kiinnostunut ja jättänyt osto-tarjouksen. Joten suuressa viisaudessani päätin tietenkin tarjota huomattavasti enemmän ja lupaavani loisteliaan kodin. Viikkoa myöhemmin sain soiton Millalta että tarjoukseni oli hyväksytty ja ori olisi valmis muuttamaan uuteen kotiinsa koska tahansa.

Estevalmennus - valmensi Afrodite
Juoppis jolkotteli rennon letkeänä alkuraveja. Orin ilme kuitenkin muuttui heti, kun se näki neljä ravipuomia edessään. Juoppis olisi jo alkuun tarjonnut kaikenlaisia laukkapiruetteja ja laukanvaihtoja. Ori kuitenkin tajusi nopeasti, että eihän ne mitään kunnon esteitä vielä ole ja se tyytyi jatkamaan rauhallisemmin. Kun olitte saaneet tarpeeksenne ravipuomeista, saitte tulla ristikkoa verryttelyesteeksi. Juoppis tuntui nauravan pienelle ristikolle, eikä se tuntunut tajuavan, että se ihan oikeasti pitää hypätä. Tulitte ristikon monta kertaa puomeja kolistelemalla. Kun Juoppis vihdoin lopetti meidän kiusaamisen, nostimme esteen hieman isommaksi pystyksi. Nyt ori näytti meille upeita hyppyjä. Kun olitte tulleet pystyä tarpeeksi, pidimme pienen tauon, jonka aikana selitin tämän päivän rataa. Aloitimme kokoamaan rataa este kerrallaan. Ensimmäiseksi tulimme pystyä, jossa oli erikoisemmat johteet. Johteet olivat leveät ja värikkäät, mutta Juoppis ei tuntunut siitä välittävän. Se menikin esteen puomeja pudottamatta, mutta minun silmääni se olisi saanut tehdä pyöreämmän hypyn, joten saitte tulla esteen uudestaan. Nyt Juoppis hyppäsi paremmin ja siirryimme seuraavaan esteeseen. Seuraavana oli vuorossa sarja. Sarjaväliin tuli yksi laukka-askel. Juoppis suoritti sarjan hyvin ja väli tuntui sille oikein sopivalta. Viimeisenä otimme mukaan okserin. Jouduitte tulemaan okserin monta kertaa, ennenkuin saimme Juoppiksen hyppyyn enemmän pyöreyttä. Se jäi monta kertaa selättömäksi ja okseri oli jo vähän yli metrin korkuinen, joten puomit kolisivat sillä esteellä muutamiakin kertoja. Saitte tulla lopuksi vielä koko radan, jossa oli viisi uutta estettä, joita emme olleet käyneet yksistään. Tulimme radan vain kerran, koska Juoppis tuntui jo sen verran väsyneeltä ja olimme molemmat tyytyväisiä sen suoritukseen.

Estevalmennus - valmensi Lissu T.
Viimeksi valmensin ratsukkoa kouluratsastuksen parissa, tällä kertaa vuorossa oli estetreeni. Ennen esteverkkaa laitoin ratsukon työskentelemään puomien ja kavalettien kanssa, jotta Juoppiksen saisi rauhallisemmaksi esteillä. Koulutreenissä oria oli saanut aktivoida ja komentaa eteenpäin, esteillä taas pidätellä tosissaan, ettei esteistä mentäisi läpi. Kuulostaa niin tutulta..! Ravi- ja laukkapuomeilla ori teki oikein hyvää työtä, Milla pystyi säätelemään raudikon menoa eikä Juoppis ryntäillyt. Kavaleteilla hevonen pysyi hanskassa, mutta teki ajoittain liioitellun suuria hyppyä. Sama toistui, kun siirryimme kavaleteista verryttelyesteille; pienellekin ristikolle ja pystylle ori teki isoja loikkia, muutaman kerran ponnistaen liian läheltä estettä. Millan vatsalihakset joutuivat kunnon treeniin, kun komensin käyttämään niitä innostuneen suomenhevosen pidättämiseen. Osa verryttelyhypyistä oli todella hyviä, lähestymiset olivat mallikkaita, ponnistuspaikka kohdillaan, ja Juoppiskin malttoi olla liioittelematta hyppyjään.
Valmennuksen aiheena olivat suhteutetut välit. Olin rakentanut kaksi pysty – pysty –tehtävää, joissa esteiden väli oli neljä laukka-askelta, sekä pysty – okseri –tehtävän kolmen laukka-askeleen välillä. Aloituskorkeus oli 70-75cm. Verryttelyissä intopiukeana mennyt Juoppis oli jo rauhoittunut, ja tekikin nyt hyviä, liioittelemattomia hyppyjä laukaten estevälit juuri sillä laukka-askelmäärällä, kuin pitikin. Kahden hyvin sujuneen suorituskerran jälkeen otimme tehtävään mukaan askeleen lyhennyksen; nyt väleihin piti mahduttaa yksi laukka-askel enemmän. Ensimmäiselle pysty – pysty –tehtävälle tuli harmillisesti kolme ja puoli laukka-askelta, huono hyppy ja tiputus. Milla kuitenkin petrasi seuraavalle pysty – pysty –tehtävälle, joka suoritettiin puhtaasti, samaten pysty – okseri –tehtävä. Nostin esteitä 10cm, ja jatkoimme niin, että ensimmäiselle ja viimeiselle tehtävälle tultiin peruslaukalle, toiselle tehtävälle (toinen pysty – pysty) taas askelta lyhentäen. Vaikka Juoppis oli taas innostunut, se pysyi lapasessa, Milla teki siistit pidätteet juuri oikeissa paikoissa ja luotsasi orinsa virheettä tehtävien läpi, myös askeleen lyhennyksen, joka meinasi olla innostuneelle hevoselle hankalaa. Ratsukko tuli tehtäväsarjan vielä toisen kerran, jälleen ilman virheitä. Juoppiksen laukka oli hevosen innokkuudesta ja menohaluista huolimatta säädeltävissä, ori hyppäsi kivalla tekniikalla (kun vain malttoi hypätä kunnolla), Milla oli hyvin hypyissä mukana muistaen myödätä tarpeeksi antaen ratsulleen tilaa käyttää myös kaulaansa kunnolla. Loppuverkan ratsukko teki itsenäisesti samalla, kun kävimme valmennusta läpi. Hyvää työtä kummaltakin, ja onnea tulevalle kisakaudelle!

Estevalmennus - valmensi Augusta
Milla ja Juoppis näyttivät oikein hyvältä laukatessaan ensimmäisen verryttelyhypyn yli. Jouppiksella oli tasainen vauhti ja hieno hyppy. Siitä oli hyvä lähteä tunnin pääasioihin. Aseteltuani pitkälle suoralle kaksi estettä kolmen askeleen laukka välillä pyysin Millaa hyppäämään ne yli. Juoppis laukkasi kovaa vauhtia esteelle ja tiputti ensimmäisestä esteestä puomin. Vauhti oli vielä senkin jälkeen kova. Kun Milla oli saanut hevosensa rauhoitettua, oli aika tulla samat esteet uudestaan. Tällä kertaa niiden eteen oli laitettu vielä kavaljetti, jonka oli tarkoitus hidastaa vauhtia. Tällä kertaa Juoppis selvästi keskittyi ja hyppäsi sujuvasti kolmosten yli. Sen jälkeen he jatkoivat vielä pyynnöstäni okserille keskihalkaisijalla. Hevonen hyppäsi kauniisti sen yli ja Millakin näytti tyytyväiseltä. Siihen oli hyvä päättää valmennus.

Estevalmennus - valmensi Assi
Kolmas valmennettavani eräänä sunnuntaina oli jo lähes julkkiksen maineen saanut Juoppohullu ratsastajansa Millan kanssa. Komea suomenhevosori löntysteli rennosti kentälle, jonne olin rakentanut esteistä tämänpäiväisen valmennuksemme tehtäväradan. Milla selitti alkuravien aikana, että entisen raviorin yksi suurimmista ongelmista oli huolellisuus. Huolellisuutta lähdimmekin siis hakemaan jumppasarjalla sekä suhteutetulla sarjalla, joilla huolimattomuus kostautuisi nopeasti. Alkuun Juoppis pisti vain menemään, minkä seurauksena varsinkin suhteutetun linjan jälkimmäinen este tuotti vaikeuksia askelien kanssa. Muutimme tehtävää siten, että Millan täytyi pysäyttää orinsa heti ensimmäisen esteen jälkeen. Linja salli sen, että laukannosto onnistui vielä ennen seuraavaa. Parin yrityksen pysähdyksen kanssa jälkeen Juoppis tuntui heräävän ja muistavan, että jalkoihinkin pitää pistää jotain huomiota. Milla myös auttoi oriaan hienosti tiiviillä istunnalla, mutta antamalla samalla orille myös aikaa itse miettiä. Oivalluksen jälkeen lopputunnin erilaiset linjat ja sarjat alkoivat sujua kerta kerran jälkeen vain paremmin, ja lopussa ratsukkoa ei olisi tunnistanut samaksi, kuin se, joka kentälle saapui. Edelleen suhteutetut linjat tuntuivat olevan niitä, joilla mahdolliset ongelmat tulivat, mutta niin ratsastaja kuin ratsu oppivat ennakoimaan näitä ongelmakohtia. Todella hienoa työtä!

Estevalmennus - valmensi Siiri
Olin koonnut kentälle melko yksinkertaisen esteradan. Esteiden korkeus oli vaihteli aina 80 senttimetristä 110 senttimetriin saakka, ja rata sisälsi lähinnä normaaleita pystyesteitä. Ainoastaan yksi takaokseri oli eksynyt muiden esteiden joukkoon. Juoppis saapui pian kentälle ratsastajansa kera, joten pyysin heitä alkuun lämmittelemään ravissa ympäri kenttää.
Kokosin ratsukolle lämmittelyksi muutaman maapuomin, jotka asetin niin, että ori joutuisi hieman pidentämään askeleitaan normaalia enemmän. Ratsukko saapui puomeille ja ylitti ne hieman hitaasti mutta varmasti. Kun ori oli suorittanut maapuomit muutamaan kertaan, pyysin heitä nostamaan laukan. Ori alkoi näyttää valmiilta esteille, joten näytin ratsastajalle esteiden hyppyjärjestyksen. Hän seurasi samalla järjestystä, kun ratsasti orin kanssa kentän ympäri rauhallisessa laukassa. Toistin järjestyksen varmuuden vuoksi vielä kertaalleen ja annoin heille sitten luvan aloittaa radan.
Ratsukko lähti melko hidastempoisesti liikkeelle, mutta ainakin ensimmäisen esteen kohdalla hevonen näytti löytävän lähes omin avuin hyvän ponnistuspaikan. Este ylittyi helposti, kuten toinenkin, mutta kolmannella esteellä tuli pudotus. Loppurata sujui vähän niin ja näin, eikä hevonen tuntunutkaan enää jaksavan keskittyä esterataan. Pyysin ratsastajaa kuitenkin tsemppaamaan itseään sekä hevosta hieman enemmän ja ylittämään radan uudestaan.
Kun rataa oli hypitty monta kertaa, annoin ratsastajalle hiljalleen luvan siirtyä takaisin ravipuomeille. Esteet eivät menneet aivan kuten olin suunnitellut, mutta kyllä orissa kuitenkin oli jonkin verran potentiaalia esteratsastukseen. Tänään taisi vain olla hieman huono päivä. Ratsukko teki loppuverryttelyjä hetken aikaa puomeilla, kunnes pyysin heitä siirtymään käyntiin. Toivoin, että ensi kerralla Juoppis olisi hieman aktiivisempi kaikin puolin, jotta valmennuksella olisi jokin muukin tarkoitus kuin katsoa hevosen hidastelua ja pudotuksia.

Estevalmennus - valmensi Siiri
Olin tullut maneesiin jo aikaisin kokoamaan Juoppista varten melko pitkää ja haastavaa esterataa. Tarkoitus oli purkaa hevosesta kaikki energia ja saada siitä kaikki irti. Pian Juoppis saapuikin ratsastajansa kanssa maneesin ovista sisään, ja ratsastaja kertoi heidän käyneen lämmittelemässä maastossa. Pyysin ratsastajaa nostamaan saman tien ravin ja kiertelemään ympäri maneesia missä mahtui. Hetken ravaamisen jälkeen käskin häntä nostamaan laukan ja seuraamaan katsellaan minua, kun esittelin pitkän radan hänelle. Kaikki esteet olivat perinteisiä pystyesteitä, ja korkeudeltaan ne olivat väliltä 90 110 senttimetriä. Ratsukko näytti olevan pian valmis radalle, joten annoin heille luvan siirtyä aloituspaikalle. Käskin ratsastajaa kuitenkin pitämään kaikin puolin huolta siitä, että hevonen pysyisi aktiivisena koko radan ajan eikä antaisi sen hidastaa vauhtiaan yhtään. Ratsastaja lähti ylittämään rataa, ja yllätyksekseni Juoppis näytti melkein jopa nauttivan radasta. Olin ollut kerran aiemmin valmentamassa oria, ja silloin sen askeleet tuntuivat laahaavan maassa. Tällä kertaa ori kuitenkin oli hieman eteenpäinpyrkivä ja sillä oli upea tyyli hypätä esteet.
Kun ensimmäisen kerran rata oli suoritettu puhtaasti, kehuin ratsastajaa kovasti. Hän oli saanut Juoppiksesta esille puolen, jota en ollut aiemmin nähnytkään. Niinpä pyysin heitä ylittämään radan uudestaan yhtä hyvällä menestyksellä. Ratsastaja lähti hyvillä mielin liikkeelle, mutta valitettavasti jo heti ensimmäinen puomi mätkähti maahan. Loppurata sujui kuitenkin suorastaan upeasti, joten pudotus ei haitannut ollenkaan. Ratsukko ylitti rataa monen monta kertaa, kunnes hevonen alkoi hiljalleen väsyä. Pyysin heitä siirtymään käyntiin ja kehuin aivan mahtavasta valmennuksesta. Toivoin kovasti, että Juoppis pysyisi jatkossakin yhtä vireänä, mutta ratsastaja kertoi kuitenkin riippuvan aivan päivästä, miten radat suoriutuisivat. Kiitin ratsukkoa tunnista ja jätin heidät maneesiin tekemään itsenäisesti loppuverryttelyjä.

Kouluvalmennus - valmensi Lissu T
Epävakaan sään vuoksi olimme sopineet valmennuksen pidettäväksi maneesissa. Saapuessani – tyylikkäästi myöhässä – paikalle, Milla oli jo ehtinyt aloittaa verryttelemisen. Millan verrytellessä ravissa vaihdoimme kuulumisia, ja nainen esitteli tämänkertaisen ratsunsa, rautiaan suomenhevosori Juoppohullun. Juoppis oli ravuritaustainen, mutta nykyään täysipäiväinen ratsu, jota tänään treenattaisiin helppo A –tasolla. Ei lainkaan huonosti ex-ravurilta! Otin ohjat verryttelyissä, ja laitoin Millan aktivoimaan oriaan kunnolla. Hevonen liikkui verkkaisesti ja hieman tahmeasti kuin paraskin tuntipuksu, eikä sellaisesta saisi irti kunnon peräänantoa. Ikisuosikkini siirtymiset askellajien sisällä ja välillä näyttelivät taas suurta osaa verryttelyissä.
Juoppiksen verryttyä (ja ennen kaikkea reipastuttua) aloitimme itse treenin. Ensin helppoja perusjuttua (pohkeenväistö käynnissä ja ravissa), sitten hieman haastavampi tehtävä (avotaivutus). Käyntipohkeenväistö oli verkkainen, liike pysyi liiankin hyvin paikoillaan, mutta ori oli suora, samaten liike. Toistoja, toistoja ja aktiivista pohje- ja istuntatyöskentelyä, näillä eväin raudikon käynnistä saatiin aktiivisempi ja pohkeenväistöön kunnollinen ristiin menevä askellus. Ravissa pohkeenväistö sujui alusta alkaen jouhevammin, vaikka jouduinkin pyytämään teiltä hivenen aktiivisempaa ravia. Avotaivutukseen tarvittavaa koottua ravia Milla joutui hetken kaivamaan, Juoppiksen kokoamisaste ei ollut riittävä, ravin aktiivisuudessakin oli paikkaamista. Avotaivutus jättikin hieman toivomisen varaa; paljon kotitreeniä tämän liikkeen kanssa! Viimeisenä ravitehtävänä oli keskiravi – koottu ravi –siirtyminen, josta pysähdys (4 sekuntia) ja siirtyminen suoraan koottuun raviin. Aiemmat hankaluudet kootun ravin kanssa olivat poissa, Milla vaati ratsultaan alusta tahti kunnon ravityöskentelyä ja kokoamista. Juoppiskin tuntui reipastuneen, eikä edes hdotellut aiempaa hölkkäravia. Ero keskiravin ja kootun ravin välillä oli selkeä, siirtyminen oli siisti ja hyvin valmisteltu. Pysähdys oli parilla ensimmäisellä kerralla hieman töksähtävä, mutta parani toistojen myötä. Pysähdyksestä nousi suoraan hyvätahtinen, aktiivinen koottu ravi.
Ensimmäinen laukkatehtävä oli laukanvaihto käynnin kautta. Tätä tehtävää tehtiin suurella kahdeksikolla, ja laukanvaihto tuli ympyröiden liitoskohdassa. Toisin kuin ravin kohdalla, laukka oli alusta asti tahdikasta ja aktiivista. Laukka oli oikein mukavan näköistä, vaihdot hyvin valmisteltuja ja siistejä. Toisena laukkatehtävänä oli loiva kiemuraura maneesin pitkää sivua seuraten kootussa laukassa. Laukassa Juoppis kokosi itsensä paremmin, eikä koottua laukkaa tarvinnut hakea samalla tavalla kuin koottua ravia. Tehtävä sujui mallikkaasti molempiin suuntiin, enkä teettänyt tätä tehtävää kuin pari kertaa molempiin suuntiin ennen itsenäisiä loppuverryttelyjä. Hyvää työtä kummaltakin!

Kouluvalmennus - valmensi Suba
Tänään saavuin tuttuun paikkaan, Allim'siin, pitämään Millalle ja Juoppikselle kouluvalmennusta. Juoppis oli minulle aivan uusi tuttavuus, hellyyttävän näköinen, rautias suomenhevosori. Alkukäynneillä ori tallusteli määrätietoisesti minua kohti ja ratsastajansa kehotuksesta huolimatta pysähtyi kerjäämään rapsutuksia. Naurahdin ja silitin hieman suloisen hevosen otsaa. Alkuverryttelyn aikana kehotin Millaa ratsastamaan alusta asti reippaammin eteen, sillä ori näytti hieman väsähtäneeltä. Milla kertoikin sitten, että Juoppis on hieman eteenpäin patistettavaa mallia, joten siitä sopiikin aina huomauttaa. Tämän päivän tehtäväksi olin suunnitellut laukanvaihtoja ja vastalaukkaa. Aloitimme alkuverryttelyn jälkeen laukanvaihdoilla käynnin kautta. Millan piti jatkuvasti herätellä ratsuaan, koska eihän uneliaalla hevosella sopinut aloittaa laukkaharjoitusta. Kehotin siis Millaa ratsastamaan reipasta laukkaa ensin muutaman kierroksen kenttää ympäri. Hieman Juoppis siinä heräsikin, joten pystyimme aloittamaan itse harjoituksen. Juoppis nosti laukat helposti, jokaisella kerralla tulikin juuri se laukka, mitä pyydettiin. Laukanvaihdot kun näyttivät olevan ratsukolla hanskassa, siirryimme vastalaukkatreeniin. Millan tuli ratsastaa lävistäjälle laukassa ja jatkaa siitä laukkaa vaihtamatta pääty-ympyrälle. Millalla olikin nyt tekemistä, sillä alun laukanvaihdot olivat selkeästi Juoppiksen mielessä. Laukkaa ori ei kuitenkaan vaihtanut, mutta muutamalla ympyrällä tippui raville. Kehotin Millaa ratsastamaan oikein apinan raivolla yhden kerran niin, että ori ei yksinkertaisesti pysty tipahtamaan raville. Vastalaukka oli melkoisen hidasta räpellystä, mutta ainakin se pysyi laukkana! Sen jälkeen annoin tyytyväisin mielin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyn ja poistuin itse paikalta.

Kouluvalmennus - valmensi Pierre
Juoppohullu ei juuri viitsinyt panostaa liikkumiseensa alkuverryttelyjen aikana, joten Milla joutui hoputtamaan tätä jatkuvasti, jottei vauhti olisi tyssännyt kokonaan. Alkuverryttelyissä käskin Millan tehdä lukuisia siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta ori joutuisi olemaan jatkuvasti kuulolla äkkiä tulevien apujen varalta. Aluksi Juoppis vastasi saamiinsa käskyihin hieman viiveellä, mutta hetki hetkeltä tämä alkoi terästäytyä yhä enemmän ja enemmän ja lopulta ratsukko teki askellajin vaihdot reippaasti. Alkuverryttelyistä siirryimme tämän päivän harjoitukseen, joka oli uralla suoritettava takaosakäännös. Milla ohjasi ratsunsa reippaassa käynnissä pitkälle sivulle, ja hieman ennen keskipistettä otti pieniä pidätteitä kooten hevosen parempaan ryhtiin. Tarkoituksen oli saada hevosen etuosa kääntymään tämän takaosan ja ratsastajan sisäpohkeen ympäri. Milla käänsi sisäohjalla orin liikkeen suuntaan ja vastavuoroisesti sääti ulko-ohjalla kaulan taivutuksen määrää, sillä ori yritti ensin vastata apuihin pelkästään kaulaa kääntämällä. Milla kohensi myös orin laiskaa askellusta pohkeiden avulla ja piti samalla ulkopohkeella orin paikoillaan, jottei tämä valuisi pois paikasta, jossa liike oli tarkoitus tehdä. Pari ensimmäistä kokeilukertaa meni hieman tuntumaa hakiessa, mutta kunnes Juoppis saatiin heräteltyä ja tämän askellus riittävän teräväksi, saatiin myös harjoitus tehtyä ainakin osittain oikein. Eniten ongelmia aiheutti tehtävään tuleminen riittävän koottuna, sillä ori olisi mieluummin halunnut kulkea hitailla mutta pitkillä askelilla, minkä takia tämä ei käännöksen aikana pysynyt kunnolla paikoillaan. 180 asteen takaosakäännöksen suorittaminen vaati verta, hikeä ja lähes kyyneleitä, joten jätimme täyden käännöksen harjoittelun toiseen kertaan. Olin kuitenkin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn, sillä alkuvalmennuksesta näytti, ettei oria olisi saanut tekemään edes sen vertaa, mitä se lopulta teki.

Kouluvalmennus - valmensi Siiri
Juoppohullu oli ratsastajansa kanssa tekemässä alkukäyntejä kentällä, kun saavuin paikalle. Ratsastaja oli juuri sopivasti ottamassa ohjia tuntumalle, joten pyysin heitä saman tien lähtemään ravissa kolmikaariselle kiemurauralle, jotta hevonen pääsisi työskentelemään alusta asti, eikä jäisi vain nukkumaan uralle. Kun ratsukko oli hetken aikaa ravannut kiemurauralla, pyysin heitä sitten takaisin käyntiin. En ollut suunnitellut meille valmiiksi mitään sen suurempaa ohjelmaa, vaan ajattelin mennä vähän fiiliksen mukaan ja katsoa, jos ratsastajalla olisi mielen päällä jotain, mitä tahtoisi harjoitella. Hän sanoi kertovansa, jos jotain tulisi mieleen. Pyysin ratsastajaa pysähtymään ja tekemään takaosankäännöksen. Juoppis pysähtyi melko hitaasti mutta seisoi kuitenkin tukevasti pian neljällä jalalla. Käännös sujui todella hyvin, vaikka olisin toivonut ratsastajaa tukemaan hieman enemmän ohjista. Annoin heidän kävellä toiseen suuntaan hetken, kunnes pyysin taas pysähtymään ja tekemään takaosankäännöksen. Tällä kertaa se sujuikin paljon paremmin. Jatkoimme hetken aikaa käännöksiä, mutta niiden välissä otimme muutaman raviaskeleen, jotta ori saataisiin hieman lämpimämmäksi.

Kun takaosankäännöksiä oli tehty jonkin aikaa, pyysin ratsastajaa laukkaympyrälle. Tarkoitus oli mennä ensin normaalia laukkaa ja jossain välissä siirtyä vastalaukkaan. Ratsastaja nosti laukan, joka kuitenkin näytti jäävän todella matalaksi, sillä orin askeleet tuntuivat laahaavan maata. Pyysin hieman reippautta mukaan, ja pian laukka alkoi näyttää paremmalta. He ratsastivat hetken aikaa toiseen suuntaan ja vaihtoivat sitten suuntaa ympyrä leikkaa -tehtävällä. Kun he olivat laukanneet molempiin suuntiin normaalia laukkaa, pyysin ottamaan muutaman raviaskeleen väliin ja nostamaan sitten vastalaukan. Ensimmäinen ympyrä meni hieman tasapainoa hakiessa, ja Juoppis meinasi muutaman kerran vaihtaa itsestään laukkaa. Ratsukko kuitenkin löysi yhteisen sävelen, ja he jatkoivat vastalaukkaharjoitusta ihan hyvän näköisesti. Juoppiskin alkoi hiljalleen toden teolla rentoutua ratsastajan alla, ja tämän kaula kaartui hienosti kaarelle. Pyysin ratsukkoa jatkamaan ympyrää jonkin aikaa, kunnes siirtyisimme eteenpäin.

Annoin ratsastajalle hetkeksi aikaa luvan ottaa pitkät ohjat, ja kerroin, että lähtisimme seuraavaksi tekemään pohkeenväistöä. Olin nähnyt itse parhaaksi tavaksi harjoitella väistöä niin, että ratsukko lähtisi lyhyen sivun puolivälistä halkaisijalle ja jossain välissä lähtisi väistämään takaisin uralle. Niin tekisimme tälläkin kertaa. Pyysin ratsastajaa kokoamaan ohjansa takaisin tuntumalle ja lähtemään käynnissä halkaisijalle. Juoppiksen väistöt sujuivat ihan hienosti, vaikkakin tempo oli melko kovaa ja väistöt tuntuivat jäävän hieman vajaiksi. Pyysin ratsastajaa hieman rauhoittumaan itsekin, ja pian pohkeenväistöt näyttivät mallikkailta. Teimme hetken aikaa väistöjä kumpaankin suuntaan, kunnes ilmoitin ratsastajalle, että oli aika lopetella. Pyysin häntä kuitenkin ottamaan vielä pitkät ohjat ja kulkemaan loppukäyntejä sillä aikaa kun selvensin tälle vielä, miten hevonen reagoi ratsastajan jokaiseen tunnetilaan. Jos ratsastaja hermoilee selästä, ei hevosenkaan ratsastuksesta mitään tule. Kiitin ratsukkoa kivasta valmennuksesta ja lähdin heidän kanssaan kävelemään tallille.

VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE