Kultakutrin nimi herätti jo heti ostoilmoituksessa huomioni, tietysti oletin että ilmoituksen hevonen olisi kultaa niin sisältä kuin ulkoa. Viis suvusta tai mistään muustakaan, tyhmänrohkeana ajattelin lyödä kaupat lukkoon sen suurempia katselimisia. No, onneksi kasvattaja oli tunnettu laadukkaista hevosista, joten mikä muka voisi mennä pieleen? Korkealla hinnalla tietysti kuvitteli saavansa parasta laatua. Hyvärakenteisen, suorituskykyisen hevosen sainkin, mutta luonne ei Kutrilla ollut aivan sellainen mitä odotin.

Kutri on tomeran, reippaan hevosen vastakohta. Se on unelias, hitaanpuoleinen, laiskahko tamma, joka ei aivan varmasti liikauta eväänsäkään ellei siihen ole erinomaista syytä. Lisäksi Kutri syö paljon, todella paljon, lihoo helposti ja näyttää hapanta naamaa jos ei saa mahaansa täyteen. Joten jos haaveilee pirteästä yhteistyönhaluisesta hevosesta, niin saa heittää haaveet suoraan narikkaan. Kutri on seurallinen ainoastaan silloin, kun on jotain vailla. Muutoin se on täysin omissa oloissaan ja säälimättömästi vilauttelee takapuoltaan kaikille jotka sitä yrittävät lähestyä. Tamma on kiltti, eikä sillä ole tapana potkia tai talloa ketään, tahallaan tai vahingossa.

Hoitotilanteessa Kutri olisi ihan jees sitoa kiinni, ettei pään tai kyljen sijaan ihasteltaisi tamman takamusta. Hoitotoimenpiteet eivät ole suurta herkkua, mutta eivät inhokkikaan. Kutri on oppinut, että niistä tilanteista löytää hyvä porsaanreikiä vaikkapa herkkujen kerjäämiseen. Tai no, eihän se varsinaisesti kerjää. Ei Kutrin ylpeys salli sitä, että kerjäämällä kerjätään. Vaan lähinnä tapitetaan hoitajaa silmä kovana herkeämättä, kunnes jotain saadaan. Kutrin harjaamisessa on aina kova työ, tamma ei ole kovin siisti hevonen, vaan se näkee aina vaivaa etsiäkseen tarhauksen kuraisimman kohdan ja piehtaroidakseen siinä. Kutri tuo toisinaan rutkasti päänsärkyä harjaajalleen, edes tamman loimittaminen ei auta, sillä Kutri on mestari likaamaan itsensä myös loimen alle, tai saamaan sen edes puolittain pois. Muutoinhan Kutrin käsitteleminen on ongelmatonta, eikä kavioita putsaessa tarvitse pelätä saavansa kaviosta otsaan. Satuloidessa on tosin pidettävä huoli, että Kutri ei pullistele tai suitsiessa kiusakseen heittele päätään yläilmoihin. Eihän se iso hevonen ole, mutta paha tapa on aina paha tapa.

Ratsastaessa Kutrin selässä on aina vain osaava ratsastaja, joka hallitsee käskyttämisen jalon taidon. Jos Kutrilla nyt ikinä onkaan niitä huonoja luonteenpiirteitä, niin ne tulevat erityisesti selväksi selästä käsin. Ensinnäkin, Kutri on tahmea, unelias, jonka herättämiseksi tarvitaan runsaasti pohkeita, raippaa ja karjuntaa. Toisesti, se on omapäinen, joka lyö helposti kavionsa tiukasti maahan kieltäytyen tekemästä yhtään mitään, jos kokee että ollaan tehny suurta vääryyttä. Kolmanneksi, kuria, kuria ja kuria !! Vaikka tästä patalaiskasta luupääkonista ei heti uskoisi, on se potentiaalinen kouluhevonen, jolla riittää motoriikka vaativiin luokkiin asti. Ja uskokaa tai älkää, Kutri on jopa menestynyt kilpailuissa! No, onhan se totta että sen kanssa on huonot hetkensä, mutta jos ratsastaja osaa hommansa, on Kutri loppupeleissä melkeinpä kuin unelmahevonen. Tammalla on paljon keskittymiskykyä ja motivaatiota, vaikka ei aina tuo sitä ilmi.

Traileriin lastaus on mutkaton asia, eikä siitä tarvitse ikinä stressata. Kilpailupaikalla ei tarvitse huolta myöskään lainkaan kantaa, Kutri on oma (krhm) ihana itsensä, ja viis veisaa mitä ympärillä tapahtuu, useinkin tamma ajattelee että tähän väliin olisi hyvä ottaa torkut. Ratsastajalta sen sijaan vaaditaan paljon, että yhteistö toimii. Kutri on niin sietämättömän hidas päästään, että ei kertakaikkiaan ymmärrä ryhdistäytyä jos ratsastaja ei ole karjumassa pää tulenpunaisena tammalle. Lopuksi kaikki menee hyvin kuitenkin useimmiten.

Suku

Jälkikasvu

Kilpailusaavutukset

Valmentautuminen

Ei oleee