Lyytikki

Lyde on jokapuolelta paksu ja pehmeä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Yleisesti ottaen käytökseltään todella ystävällinen ja lempeä, mutta hiivatin paksunahkainen ja itsepäinen sille päälle sattuessaan.

Lyyti on suomenhevosista se huolehtivainen äitihahmo, joka käyttäytyy rauhallisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Hoitotoimet sujuvat leppoisasti ja ratsastaessakin ehtii katsella vähän maisemia. Muita hevosia kohtaan se on avoin ja iloinen, mutta ongelmia on tullut usein vastaan silloin kun tamman uteliaisuus ei saa vastakaikua itsenäisiltä hevosyksilöiltä, esimerkkinä johtajamamma Elma, jolta Lyyti on eräänkin kerran saanut naarmua ohimoon. Muutoin tamma tulee toimeen useimpien hevosten kanssa, mutta känkkäränkkähevosten kanssa ei suositella tammaa samaan tarhaan laitettavan. Eläinlääkäri ja kengitysreissuilla Lyde toimii aina mallikelpoisesti ja tyyneesti, ilmettä värähtämättä. Tamma ei kovin niistä pidä, mutta tietää kuitenkin olla hiivahtamatta paikoillaan.

Ratsastessa Lyyti on suoraansanottuna äärettömän hidas. Kyllä se liikkuu kun pyydetään, mutta sillä tuntuu olevan usein aivan eri käsitys reippaasta vauhdista. Mieluiten Lyyti kulkisi omaa pientä töpötysraviaan, mutta useimmiten me julmat ihmiset vaadimme Lyytiltä hienoa irtonaista ja lennokasta ravia, koska tiedämme Lyytin kyllä pystyvän siihen. Pientä herättelyä tamma vaatii joka kerta, mutta kun vauhtiin päästään niin Lyyti kyllä palvelee parhaansa mukaan. Koulupainotteinen Lyyti on esteillä hieman tunari, mutta kyllä sillä silti hypätä voi. Lähinnä vauhti ja ponnistusvoima ovat Lyytin ongelmakohtia, joten työtähän se vaatii. Maastomopona Lyde on nyt useamman kuukauden jo porskuttanut, kun ei sitä tunnu huvittavan esitellä liikkeitään.

Kisamatkoilla Lyde on aina oma rauhallinen itsensä, mutta enenkkin juoksun aikaan voi kisamatka äkillisesti koitua painajaiseksi, tamman ollessa tavallista jääräpäisempi ja kiukutellessa aivan kaikesta. Muutoin se on oikein mallikelpoinen eläin, jonka saa vaivatta traileriin ja sieltä pois, eikä matkaseuraakaan välttämättä tarvitse olla. Kisapaikalla Lyde on tavattoman utelias ja turpaa ollaan työntämässä aivan joka paikkaan. Yksi ehdoton hyvä puoli tammassa on se, että Lyde ei jännitä lainkaan, vaan on täysin oma itsensä.

Suku

i. Lystikki on 146cm korkuinen hopeanruunikko suomenpienhevosori, joka kilpaili suhteellisen aktiivisesti kouluratsastuksen parissa vaativa b- tasolla, menestyen mainiosti. Menestyneisyys johtuneen varmasti orin miellyttävästä ratsastettavuudesta, sillä Lystikki oli ratsuna erittäin reipas ja yhteistyökykyinen pienhevonen, joka kuunteli pienimpiäkin apuja ja oli koko ajan kuulolla. Luonteensakin puolesta oria voi kehua, sillä se on erittäin selväpäinen ja säyseä tapaus. Lystikin saadessa kisauransa päätökseen, kävi se pyörähtämässä parissa näyttelyissä, joissa se menestyi hyvin. Ja ennen kuin ori pääsi viettämään ansaittuja eläkepäiviään, kävi se astumassa parit tammat, ja jälkeläisiä se sai kaiken kaikkiaan 8kpl.

ii. Valokki oli 147cm korkuinen ruunikko suomenpienhevosori, joka oli luonteeltaa melko jääräpäinen tapaus, jolle oli näytettävä aina kaapin paikka ja se, että kuka sitä oikein määräsi. Ratsastaessakin Valokki oli kovakalloinen tapaus, jolle avut tuli olla selkeä ja jämäkät, muutoin se ei kyllä totellut sitten piirun vertaakaan. Kaikesta huolimatta Valokki menestyi hyvin kilpaurallaan, eikä koulukiemurat vaativa b- tasollakaan näyttänyt tuottavan orille sitten minkäänlaisia vaikeuksia. Olihan sillä melko näyttävät liikkeet, kun ratsastaja sai sen menemään hyvim muodossa taikka sitten peräänannossa. Valokki jätti vihreille niityille laukatessaan 11 hienoa jälkeläistä, joista jokainen menestyi omalla tavallaan painoituslajissaan.

ie. Kimalle oli rakenteeltaan kaunis hopeanmusta suomenpienhevostamma, jonka luonnettakin sai kehua äärettömän paljon, sillä tamma oli lempeä ja tuli lähes kaikkien kanssa toimeen. Ratsastaessa Kimalle oli taas erittäin miellyttävä ja eteenpäinpyrkivä tapaus, joka antoi ratsastajalleen virheet anteeksi. Tamman kanssa kilpailtiin lähinnä kouluratsastuksen puolella vaativa b- tasolla, mutta sen kanssa käytiin myös pari kertaa esteratsastuskilpailuissakin, joissa Kimalle menestyi kouluratsastuksenkin tapaan hyvin. Kimalle sai kolme hienoa jälkeläistä, jotka alkoivat kilpailemaan niin esteiden kuin koulunkin parissa.

e. Wilma on kaunis ruunikko suomenpienhevostamma, jonka päätä korostaa pieni tähti. Tamma on luonteeltaan eloisa ja lempeä pienhevonen, joka ei tekisi paaa kärpäsellekään. Ratsastaessakin Wilma on erittäin kuuliainen ja näpsäkkä tapaus. Tamma kilpailikin säännöllisesti kouluratsastuksen parissa vaativa a- tasolla, jossa se menestyi loistavasti. Kisauransa jälkeen Wilman kanssa käytiin pyörähtämässä pari kertaa näyttelyissä, ja sielläkin tamma tuntui loistavan hyvin. Wilma kantakirjattiin myös toisella palkinnolla. Tamma pyöräytti maailmalle neljä upeaa varsaa, jonka jälkeen se pääsi viettämään ansaittuja eläkepäiviään kotinurkilleen.

ei. Ehtoori oli melkoinen veijari, jolta löytyi huumorintajua enemmän kuin kaksi kourallista. Sen vuoksi Ehtoori saikin omistajansa usein repimään harmaita hiuksiaan päästään, ja möläyttämään montakin ärräpäätä vaikeissa tilanteissa. Ratsastaessa tämä rautias 150cm korkuinen suomenhevonen oli melko vauhdikas ja jääräpäinen tapaus, jolle oli annettava napakat avut, jotta se tekisi kuuliaisesti sen, mitä siltä käskettiin. Vaikeudestaan huolimatta Ehtoori menestyi hyvin niin esteiden kuin koulunkin parissa, joissa ori oli tosiaan 100cm/vaativa b- tasoa. Laukatessaan vihreimmille niityille, Ehtoori jätti jälkeensä 10 eloisaa ja reipasta jälkeläistä.

ee. Pikku-Wenla oli kaunis ruunikko suomenpienhevostamma, jonka päätä korosti katkonainen piirto. Tämä reilut 146cm korkea pienhevonen kilpaili aktiivisesti kouluratsastuksen parissa, vaativa b- tasolla, jossa tamma menestyi hyvin. Ratsastaessa Pikku- Wenla olikin erittäin yhteistyökykyinen ja reipas tapaus, kun taas luonteeltaan tamma oli hieman itsenäinen ja ei huomiota kaipaava otus. Pikku-Wenla sai neljä hienoa jälkeläistä, mutta yksi tammavarsoista kuitenkin menehtyi äkillisesti reilun vuoden ikäisenä. Tamman muut jälkeläiset kuitenkin ovat olleet tähän asti terveitä ja menestyneet kilpaurillaan loistavasti.
© Víva VRL-13593

Jälkikasvu

Kilpailusaavutukset

Valmentautuminen, tarinakisat

10.05.2013 Harjoituskoulukilpailut Team Häiriköissä, helppo B, 1/5
Illalla Lyytikki puhtaaksi hinkataan, varusteet ja kaviot kiiltäviksi rasvataan. Aamulla Upella on hirmuinen hoppu, yleensä autosta on myös polttoaine loppu. Matkalla tankataan Jeeppi sininen, usein on vaikeuksia kun parkkeeraan sen. Kisapaikalla tärinä ja paniikki on katossa, Aina tuntuu et kilpaillaan liian korkees tasossa. Kotimatkalla ollaan hiljaa ja nukutaan, häpeään ja pettymykseen useimmiten hukutaan. Seuraavana päivänä vasta hyväksyn sen, Me riitetään keskivertoina, tiedän sen.

27.04.2013, KRJ-kisat Susirajassa, helppo A, 11/15
Lyyti puksuttelee menemään verryttelykentällä tapansa mukaisesti hieman laiskanpulskeana. Joudun takomaan hevosta pohkeella ja raipalla kerta toisensa jälkeen ja silloin kun en tätä tee, pyyhin otsalta enimpiä hikiä ja otan kielellä kiinni suolaisia kyyneleitä, jotka puskevat väkisin silmistä ja laskeutuvat poskieni kautta suupieliin. Ja ihan kun tämä ei jo riittäisi, sattuu verkkavalvoja arvostelemaan puhelimeen ratsastajia - myös minua ja kultanuppu-Lyytiä. Kyllä minä tiedän, että Lyytin kanssa menee nyt huonosti. Kyllä minä tiedän kovaan ääneen kailottamattakin, että pohjetyöskentelyni on kärsimätöntä ja hevonen ei kulje täydellisesti kuolaintuella. Kyllä minä tiedän kuka olen: ratsastuskoulun omistaja ja sen takia minun odotetaan olevan aivan käsittämättömän huippu tässä hommassa. Verryttelyaikamme kuluu loppujenlopuksi aivan hukkaan minun keskittyessäni kuuntelemaan virheitämme verkkavalvojan suusta ja Lyytin keskittyessä tasaisen varmaan lompsutteluun ilman työnteon haiventakaan. Lähden kisakentälle apein mielin, hip hurraa.

16.05.2013 KRJ-kisat Domenica Estate-tallilla, helppo B, 7/8
"Jos 20 tykkää, ratsastan kohta alkavan kouluradan silmät kiinni."