Ralli-Rami

Ralli-Rami, entiseltään nimeltään Rommi-Rami saapui Rätvänään entisen omistajan, merikissan kautta. Ori oli meille tullessaan aloittanut uraansa jo lupaavasti. Tällöin kaipasin Rätvänään kipeästi Roopelle seuraajaa (kukapa olisi ikinä arvannut että myöhemmin niitä seuraajia olikin kolme yhden sijasta). Ensinäkemästä Rommi ei ollut hyvärakenteisin eläin, myynnissä oli samanaikaisesti toinenkin lupaava ori. Pitkään pohdin kummasta tarjoaisin, molemmat olivat potentiaalisia ratsuja. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin Rommiin, olihan se kuitenkin kimo ja olin itse turhankin pinnallinen. Päivääkään en ole katunut orin ostamista.

Rommi on sellainen ilkikurinen hevonen, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa. Varsinainen arjen sankari, joka saa pitkäveteisimmätkin askareet tuntumaan seikkailulta. Ilman huumorintajua ei hevosen kanssa pärjää. Monesti on nähty tallityttöjen juoksevan orin karsinasta itku silmässä, joita ei olla enään sittemmin nähty tallilla. Rommi on hyvätahtoinen (mutta ilkikurinen) hevonen, jonka kanssa ei aina tahdo päästä samalle aaltopituudelle. Jotta orin kanssa tulisi toimeen, on itsekin oltava päästään kieroutunut.

Hoitotilanteessa Rommia ei välttämättä tarvitse sitoa kiinni, käytävällä tietty, mutta karsinassa riittää kun muistaa sulkea sen oven. Kyllä se paikoillaan pysyy ja on toisinaan lauhkea kuin lammas. Tyytyväisenä se pysyy kun saa jotain pureskeltavaa, kuten vaikkapa ruokakaukalo tai ori käy buffetilla harjapakilla. Rommi on seurallinen hevonen, jonka kanssa ei tarvitse arastella. Ori on itse niin juntti ja paksunahkainen jota eivät hieman kovakouraisemmatkaan harjaukset haittaa. Tästä on hyötyä aina sateen jälkeen, Rommi nimittäin rakastaa (mudassa) piehtarointia eikä sitä aina tahtoisi uskoa kimoksi hevoseksi tarhanhakureissulta. Ori on helposti käsiteltävissä ja opetettu (ainain suurimmaksi osaksi) hyville tavoille. Kavioiden putsaus menee nätisti, samoin satuloiminen, mutta suitsiessa vaatii yleensä namin jotta kuolaimet saisi suuhun. Orin takapäätä ei tarvitse varoa, Rommi ei nimittäin helposti saa sätkyä.
Eläinlääkärikäynnit sujuvat yleensä moitteetta, vaikka Rommi onkin näissä tilanteissa yleensä karvat pystyssä ja varautuneen oloinen. Ori ei juurikaan pidä eläinlääkärireissuista, mutta kotikäynneillä on huomattavasti rentoutuneemman oloinen. Kengittäjän kanssa ollaan hyvää pataa ja todella useasti ollaan saatu kehuja miten hieno ja hyväkäytöksinen ori meillä onkaan!

Rommi ei ole helpoin hevonen ratsastaa. Haastava, uppiniskainen juntti, jonka kanssa joutuu hermot totaalisesti koetukselle. Ori on kuitenkin yksi lahjakkaimpia ratsuja joihin olen törmännyt, joka on myös yksi syy miksi ori on edelleen meillä. Rommi ei ole herkkä, se on toisinaan hieman laiskanpuoleinen, kaikki vehreä vetää sitä puoleensa, eikä se aina tahtoisi tehdä töitä. Mutta orilla on näyttävät, ilmavat askellajit ja se on älykäs. Ymmärtää nopeasti ja on toisinaan oma-aloitteinen. Orin ratsastajalla ei ole väliä, kuka siellä selässä istuu, kunhan on vain pätevä ratsastaja.
Kuten yllä Rommia kuvattiin toisinaan hieman laiskanpuoleiseksi, niin pätee tämä ainoastaan koulukiemuroita väännettäessä. Ei ori sinänsä inhoa kouluratsastusta, mutta se on toisinaan hieman tylsää. Jos ratsastaja on vain tehnyt kantansa selväksi (nythän mennään eikä meinata!), niin saa oriin hieman vipinää ja huomattavasti yhteistyöhaluisemman ratsun. Rommilla riittää taipumusta aina vaativiin luokkiin asti. Esteillä ori on täysin eri hevonen, Rommi pitää hyppäämisestä ja aivan varmasti ratsastaja saa tutea orin innostuksen ihollaan. Ennen hyppäämistä olisi suositeltavaa päästellä orin pahimpia höyryjä pihalle. Tällöin se kuunteleekin paljon paremmin. Rommi tarvitsee apuja vauhdin säätämiseen ja ajoitukseen, mutta muutoin ori hyppää puhtaasti ja harvoin pudottelee puomeja.

Rommi on helppo hevonen lastata eikä se lainkaan pane pahakseen yksin matkustamista. Heinä pitää orin vähintään tyytyväisenä matkan ajan. Kilpailupaikalla ori on kuin lapsi karkkikaupassa, niin paljon kaikkea nähtävää, haisteltavaa ja kuunneltavaa. Rommi ei hälinästä säiky vaan on aina, jokaikinen kerta, yhtä innoissaan ja hirnuu jokaikiselle vastaantulijalle. Ennen kilpailusuoritusta orin kanssa on verryteltävä kunnolla, jotta saadaan pahimmat höyryt pihalle ja ori kuuntelemaan ratsastajaansa paremmin. Kilpailusuoritus menee useimmiten nappiin jos ratsastaja ei tärise hermostuksesta.

Isä Rattea Renttuli suurikokoinen rautiaankimo ori melkoisen kevyellä rakenteella varustettuna. Ori on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle Suomen kantakirjaan saaden erinomaiset pisteet ratsuosiosta. Renttulia on kuvailtu kevyeksi ratsuksi joka on menestynyt kansallisella tasolla esteratsastuksessa jopa 120cm radoilla asti. Ori kilpailee vielä tälläkin hetkellä eikä ole Ramin lisäksi jättänyt tusinaa enempää jälkeläisiä joista 3/4 on perinyt isänsä kimon värityksen.

Isänisä Juurikan Tähkä, rautias kevytlinjainen ori. Menehtyi 8-vuotiaana ratsastusonnettomuudessa mutta ehti tehdä vaikuttavan debyytin lyhyellä urallaan, eritoten menestyen kansallisella tasolla kouluratsastuksessa vaikka potentiaalia riitti myös esteille. Tähkää kuvailtiin hyvin lempeäksi ja hyväluonteiseksi oriksi. Kantakirjattiin toiselle palkinnolle Suomen kantakirjaan. Tähkä astui ennen onnettomuuttaan parisenkymmentä jälkeläistä, mutta vain harva on Rattean Renttulin tavoin menestynyt, vaikka isänsä hyvän rakenteen ovatkin perineet.

Isänisänisä Naken Kuutamoviski ei ole tehnyt oikeastaan mitään merkittävää elämänsä aikana. Ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle, mutta siihen se sitten jäikin. Hyvä rakenteinen ratsuhevonen hieman hajamielisellä luonteella. Naken Kuutamoviski on aina ollut hieman takapihan hevonen, omistaja on pysynyt samana vuodesta toiseen. Silloin tällöin omistaja saattoi lainata Kuutamoviskiä suomenhevostammoille jos oikein nätisti pyydettiin (ja maksettiin). Ori menehtyi 25-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin ja jätti jälkeenä noin tusinan verran jälkeläisiä.

Isänisänemä Kiikun Kaakun, hyvin kaunis ensimmäisen kantakirjan tamma joka on erityisesti menestynyt kenttäkilpailuissa. Kiikun Kaakun omasi erinomaisen kestävyyden ja oli peloton hyppääjä. Hyväluontoinen tamma synnytti yhteensä kahdeksan varsaa, joista kaksi menehtyi ensimmäisen elinkuukauden aikana. Muut jälkeläiset ovat menestyneet monipuolisesti eri lajeissa.

Isänemä Hovin Tuohi, hieman raskaamman rakenteen omaava tamma joka on ollut aina kaikkien suosikkihevonen rauhallisen ja seurallisen luonteensa vuoksi. Lähinnä tuntikäytössä toiminut, mutta joskus nuoruusvuosinaan starttaili hyvinkin ahkeraan alue kisoissa este- ja kouluratsastuksen parissa, tosin sen kummemmin menestymättä. Varsonut neljä kertaa, joista kolme on perinyt emänsä kimon värityksen.

Isänemänisä Hynä, mustankimo hyvin tunnettu ori. Loistava suoritushevonen on menestynyt upealla menestyksellä kansallisella tasolla vaativa B luokissa. Kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle saaden historian korkeimmat pisteet. Hynä oli hyvin kysytty jalostusorina ja astuikin lukemattomia tammoja. Monet jälkeläiset ovat isänsä tavoin olleet loistavia monipuolisia, suoritushevosia.

Isänemänemä Ipanatirallaa, musta suomenhevostamma polveutuu juoksijasuvusta, vieläpä varsin menestyneestä sellaisesta. Ipanan kanssa startattiin lähtö toisensa jälkeen, mutta tuloksetta. Aina ei hyvä rakenne riitä menestykseen. Tamma vaihtoi omistajaa ja koulutettiin ratsuksi. Ipanatirallaa menestyi kohtuullisesti helpoissa koululuokissa. Varsoi kaksi jälkeläistä, joista kumpikaan ei ole menestynyt mainittavasti.

Emä Kylvön Henni, hyväluonteinen ratsutamma ostettiin ravitalliin omistajan sivuprojektiksi haaveena omasta estehevosesta. Harmi vain että Kylvön Henni ei lunastanut odotuksia aivan kuin piti. Tammalla riitti kyllä potentiaalia metrin luokkiin, mutta ei sopinut muuten lainkaan estehevoseksi. Hennistä ei kuitenkaan tahdottu luopua vaan vaihdettiin lajia. Tamma oli kuin kotonaan kouluradalla ja menestyi helpoissa luokissa aluetasolla. Rommi Rami on Hennin toistaiseksi ainut jälkeläinen.

Emänisä Nukkavieru Leevi, hyvin komea ja jykevä musta ori joka kiinnittää varmasti jokaisen huomion. Leeviä on kuvailtu känkkäränkäksi hevoseksi, jota ei kovin moni voi sietää komeasta ulkonäöstä huolimatta. Ehdottomasti yhden ihmisen hevonen ja omistajansa ykköshevonen. Kotikentällä oli mitä potentiaalisin ratsu, mutta ori ei ikinä tottunut kilpailupaikkojen meluun ja hälinään joten ura tyssäsi siihen. Näyttelyissä kuitenkin kiersi melko ahkeraan. Leevillä on muutamia jälkeläisiä joista Kylvön Henni taitaa olla mainitsemisen arvoisin.

Emänisänisä Muovimäen Juro, rautias ori jota on kuvailtu rakenteeltaan lähes työhevostyyppiseksi. Orin polveutuu melko tuntemattomasta suvusta, mutta on arvioitu siellä olevan työhevostyyppiä ratsun lisäksi. Hyvin lempeä ori on toiminut koko elämänsä maatilassa apuhevosena, tilan pitäjät, vanha pariskunta, eivät luottaneet nykytekniikkaan vaan turvautuivat vanhanaikaisiin menetelmiin. Orista on melko vähän tietoa saatavilla, mutta on tiedettävästi jättänyt neljä jälkeläistä.

Emäisänemä Peltojan Pyy on lähes täysin tuntematon tapaus. Pienhevoskokoinen, mutta kuitenkin melko hevosmainen rakenteeltaan. Tiedettävästi asunut koko elinikänsä kasvattajansa luona harrasteratsuna. Luonteeltaan tammaa kuvailtiin hyvin seuralliseksi ja hyväksi ratsastaa. Varsoi kaksi kertaa, Nukkavieru Leevi oli tamman ensimmäinen jälkeläinen mutta menehtyi varsoessaan toista jälkeläistään.

Emänemä Karpikas rautias ratsutamma on erityisesti menestynyt vaativissa koululuokissa, parhaillaan va A tasolla asti. Jalkavammansa vuoksi ei kuitenkaan kestänyt paljoa rasitusta joten vetäytyi kisaeläkkeelle 12-vuotiaana. Karpikas on toiminut loistavana emänä varsoilleen ja varsoikin yli kymmenen varsaa. Jälkeläiset ovat pärjänneet hyvin ratsukilpailuissa. Karpikas menehtyi 28-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin.

Emäemänisä Hulppoisa, ryhdikäs komea rautias ori jota ei voinut muuta kuin vain ihastella. Todellakin kuuluisan maineensa ansainnut! Menestynyt erinomaisesti kansallisella tasolla kouluratsastuksen parissa, ja lisäksi myös aluetasolla esteillä kilpaillut kohtuullisesti. Harmillisesti Hulppoisa menehtyi influenssaan 14-vuotiaana, mutta ehti jättämään jälkeensä kymmeniä jälkeläisiä joista monet ovat perineet isänsä komean rakenteen.

Emänemänemä Höyrymamselli, ruunikko tamma, jota on kuvailtu prinsessaksi luonteeltaan. Valikoivasta ja nirsosta luonteestaan huolimatta Höyrymamselli, on kilpaillut kohtuullisella menestyksellä aluetason kilpailuissa. Potentiaalia riitti sekä esteille että kouluun. Varsoi Karpikkaan lisäksi viisi muuta jälkeläistä, jotka ovat menestyneet erinomaisesti kansallisella tasolla vaativissa luokissa.

Kilpailee nimellä Rommi Rami

10.04.2015 - koulua, valmensi Paulo L.
Suomenhevoset. Ei niinkään se minun rotuni jääräpäisen luonteensa vuoksi, mutta selvästi se sopi topakalle HMlle. Ratsastajan alla etenevä suomenhevosori Rommi taipui HMn tahtoon ratsukon edetessä kentällä varman näköisesti. Kauniin näköinen kimo ori pyöritteli korviaan suuntaan ja toiseen. Välillä kuunnellen sataprosenttisesti ratsastajaansa ja välillä vilkuillen minun suuntaani, kun pönötin keskellä kenttää. Ilma oli mukavan aurinkoinen ja pirteä. Vain pari astetta pakkasta.
Olin suunnitellut harjoitukseksi kootun käynnin, ravin ja laukan, sekä lisätyn ravin. Rommin käynti oli nyt jo mukavan matkaavoittavaa ja se astui hyvin takasellaan etusen jälkeen. Aloitettiin siis ensin kootusta käynnistä. Pyysin HMää tekemään ensin yhden kymmenen metrin voltin pitkälle sivulle ja ottamaan sitten lyhyt sivu koottua käyntiä. Vauhdin hiipuessa Rommi alkoi hieman mutkitella ja pistää vastaan. Harjoitus toistettiin uudelleen toisessa päässä. Tällä kertaa ratsastajalla oli hyvin hallussa niin sisä- kuin ulko-ohja kuin sisäpohje. Nyt koottu käynti oli hallittua ja siistiä.
Seuraavaksi siirryttiin raviin ja suoritettiin tempovaihteluita. Lyhyt sivu olisi koottua ravia, siitä kokorataleikkaa lisätyllä ravilla ja taas lyhyt sivu koottua. Rommiista ei meinannut vauhtia ihan irrota, mutta pieni näpäytys pohkeella sai taas muistamaan, että nyt ollaan töissä ja vauhti löytyi heti. Raviharjoitusta toistettiin jonkin aikaa, jotta se saatiin sujumaan puhtaasti ja avut lähes huomaamattomiksi.
Laukkaharjoitus olisi vielä viimeinen. Ratsukko siirtyi laukkaamaan uralla. Käskin tekemään muutamat isot ympyrät, jotta laukka saataisiin tasaiseksi. Sitten koottua laukkaa uralla. Rommi kuulosteli, kun HM teki valmistelut ja pyysi koottua laukkaa. Ori teki työtä käskettyä ja koottu laukka näytti upealta. Tamman hengitys huurusi pakkasessa sen kulkiessa kaunista koottua laukkaa eteenpäin. Nämä vaikuttivat nyt selvästi sujuvan ratsukolta, joten oli loppuverkkojen aika.

13.04.2015 - kuulumisia
Rommi sen kuin jaksaa vaan porskuttaa, esteillä ja koulussa ollaan saatu urat päätökseen, mutta kenttäratsastuksesta ollaan pojalle löydetty uusi intohimo. Vaikka ikää orilla jo on, mutta ei harmaiksi karvaiksi asti, niin tuhottomasti energiaa ja jaksamusta sillä edelleen on. Turhaan sitä seisottaa kotona tekemättä mitään.
Tammoja Rommi on saanut pari viimeaikoina vierailulle, mutta hiljalleen ruvetaan orin kanssa harventamaan jalostuskäyttöä. Rätvänässähän meillä asuu jo yksi orin jälkeläinen, komea pienkokoiken ori Rätvänän Huihai, joka on isänsä tavoin menestynyt monipuolisesti eri lajeissa. Isäänsä Huikka on tullut värinsä ja luonteensa puolesta. Kimoutta Rommi on periyttänyt kolmelle jälkeläiselle ja ruunikkoa väriä kahdelle. Useat jälkeläiset ovat pärjännneet hienosti este- sekä koulupuolella.

28.03.2015 - murmur kävi ratsastamassa
Olin toista kertaa Rätvänässä valmennusreissulla, mutta tällä kertaa valmennettavani oli Häjyn sijasta Rommi-ori, suomenhevonen myöskin. HM oli varoitellut minua Rommin ajoittaisesta uppiniskaisuudesta ja kertonut orin olevan ratsuna muutenkin hiukan laiskahkoa sorttia.
Ratsukko verrytteli pääsääntöisesti itsenäisesti, minun seuratessa Rommin menoa kentän laidalta. Hevonen näytti painavan ohjalle, kuitenkin negatiivisessa mielessä. Etupainoisena, mutta ei pätkääkään menohaluisena.
Verryttelyjen jälkeen otin ratsukon tehovalmennukseen. Pohkeet, pohkeet, pohkeet, raippa jos se ei liiku kunnolla, kaikui kentällä useaan otteeseen. Puolipidätteillä HM ratsasti Rommia pois ohjalta, joka pikkuhiljaa alkoi tuottaa tulosta ja siirtää Rommin painopistettä parempaan suuntaan.
Valmennuksen puolivälin yli mentäessä HM:llä oli allaan hikinen, mutta vastaanottavainen hevonen ja varmasta kypäräkampauksesta huolimatta iloinen hymy kasvoillaan. Ehkä se Rommi ei loppujen lopuksi niin vaikea ollutkaan, laukkasi ja ravasi hienosti eteen ja tuli pyynnöstä takaisin.

01.03.2015
Rommilla on ollut viimeaikoina melko kovat treenit päällä, joten tänään päätin vain päästellä orin pahimpia höyryjä pihalle ja tyytyä kevyeeseen ratsasteluun.
Olin tänään aikaisemmin ratsuttanut jo kolme muuta hevosta, joten puhti alkoi olla jo hieman lopussa. Olin pyytänyt meidän tallityttöjä laittamaan orin valmiiksi, jotta ehtisin kotiin vielä ennen pimeän tultua. Kovin halukkaita ei tytöt olleet, oikeastaan kukaan muu meidän tallilta minun lisäkseni ei vapaaehtoisesti suostunut Rommia käsittelemään. Sain kuin sainkin tytöt suostuteltua, sillä ehdolla, että he saisivat lähteä huomenna maastoon Vienalla sekä Kuulla (varuiksi käskin vanhempaa tallityttyö menemään heidän mukaansa maastoon).
Rommi odotti tallin pihassa tyttöjen kanssa. Kovin iloisilta eivät tytöt näyttäneet orin yrittäessä hamuilla takin helmaa tai tuuppiessa selkää. Väkisinkin laittoi hymyilemään, kovin moni ei tosiaan Rommia ymmärtänyt, tai siis sen huumorintajua. Rommin selkään nouseminen oli hieman haasteellista, sillä ori tuntui todella energiseltä tänään. Jo heti alkuun Rommi painoi kuolaimelle ja oli haluton kuuntelemaan apujani. Jos keskittymiseni olisi alusta vähänkään herpaantunut, olisi ori ollut jo aidan toisella puolen ruohoapajilla. Pohjeapuihin Rommi vastasi hieman turhankin auliisti ja pyytäessäni oria ravaamaan sinkosi hevonen laukkaan. Yllätyin ja seuraavana huomasinkin maistelevani hiekkaa. Rommi oli jäänyt nätisti aidan viereen hamuten ruohoa. Seuraava raviyritys sujuikin hieman paremmin ja hevonen siirtyi ravaamaan laukan sijaan. Hetken teimme ravityöskentelyä ja paljon voltteja, jotta saisin Rommin paremmin tuntumalle. Vartin jälkeen ori oli paljon rennomman oloinen ja vastasi apuihini. Lopputunti menikin sitten ravi- ja laukkatyöskentelyn parissa. Tunti lopetettiin, kun ori oli täysin kuunnolla ja rauhoittunut.

02.03.2015
Päätin lähteä tänään Rommin kanssa pitkästä aikaa oikein kunnon piiitkälle maastolenkille. Yleensä maastoilua ollaan vältetty orin kanssa sen ilkikurisen luonteen kanssa, mutta vaihtelu olisi hyväksi. Toki, jos olisin maalaisjärjellä ajatellut, niin olisin jättänyt maastolenkit väliin, mutta nääh. Olihan minulla puhelin mukana jos jotain sattuisi. Tunnetusti Rommi ei ollut kovinkaan maastovarma hevonen. Ajattelin että ehkäpä olisi hyvä mennä päästelemään pahimmat höyryt ensin kentällä pois, joten ensimmäinen puolituntinen meni kentällä. Energiaa sillä oli edelleen turhan liikaakin, mutta tästä huolimatta päätin suunnata maastoon.
Hetken mietittyäni päätin lähteä metsään, jossa ori joutuisi enemmän keskittymään askeleihinsa. Jo heti alkuun Rommi olisi halunnut lähteä painelemaan tuhatta ja sataa pitkin maita ja mäntyjä. Minulla oli täysi työ pitää ori hallinnassa. Pitkään aikaan en uskaltanut vielä raviin lähteä peläten että kohta se lähtee. Vartin reippaan käyskentelemisen jälkeen annoin orille ravipohkeet. Selvästikin kenttätyöskentely oli rauhoittanut Rommia jonkun verran eikä ori lähtenyt viemään, vaikka ravi muistutti enemmänkin kiitoravia kuin ravia. Laukata on orilla aikonut tällä reissulla, sillä silloin se olisi totaalisesti lähtenyt viemään. Suuntasin pienelle metsäpolulle, jossa epätasainen maasto sai orin rauhoittumaan ja keskittymään jalkoihinsa. Maaston salliessa mentiin ravia, mutta muutoin käyntiä.
Tallille palattiin kun aurinko oli laskemassa, kevyesti oli lenkkiin vierähtänyt pari tuntia. Rommista selvästi huomasi että epätasainen maasto oli ottanut kunnon päälle, sillä ori oli aivan hikinen ja puuskutti. Mielessäni tämä oli lottovoitto, sillä harvemmin oria näkee näin väsyneenä. Karsinassa kiitin Rommia antoisasta maastolenkistä, palkitsin orin porkkanalla ja pitkällä halauksessa (josta ori tuntui hieman närkästyvän).