Yleisesti ottaen Maris on lempeä ja hyväntahtoinen tamma, mutta valitettavasti tältäkin neidiltä löytyy myös synkkä puoli niin kuin monelta muultakin. Omassa karsinassaan Mari on pomotteleva ja arempi hoitaja joutuukin usein juoksemaan karkuun häntä koipien välissä. Ratsastaessa Mari on varsinainen jäärä ja mielellään vain seisoisi keskellä kenttää tekemättä yhtään mitään. Tamma on kyllä reipas, mutta ei suostu tekemään työtä ilman kehotuksia.

Hoitaessa Mari välillä todella hankala tapaus, varsinkin kun se on omassa karsinassaan. Siellä sen tervehdys ei aina ole mikään hehkein ja innokkain, niskaan väännetyt korvat ja vilkkuvat hampaat ei ole tavaton näky. Harjatessa tamma on hyvä laittaa kiinni, se kun varmasti yrittää ainakin kerran näykkäistä. Marin häntä huiskii usein varoittavasti sen takana toimiessa, mutta tamma ei ole koskaan potkaissut ketään. Kavioiden puhdistaminen on vaivatonta, Mari nostaa kavionsa kevyesti ja oma-aloitteisesti, sekä pitää ne ylhäällä puhdistuksen loppuun asti. Tamma on mahastaan todella herkkä, eikä erityisesti nauti sen koskettelusta. Käytävällä seisoskellessaan Mari yleensä tutkii innokkaasti ympäristöään eikä silloin sillä riitä ajatustakaan ohikulkeville ihmisille tai mitä sille tehdään. Tämän vuoksi se yleensä sidotaankin käytävälle hoitotoimenpiteiden ajaksi, jotta välttyy näykkäisyiltä tai muulta kiusanteolta. Varustaessa Mari seisoo yleensä kiltisti paikoillaan, mutta saattaa välillä nostella takajalkojaan varoittavasti, varsinkin satulavyötä kiristäessä. Taluttaessa tamma on kiltti, vaikka se useinkin haluaisi maistella ruohoa sieltä täältä.

Ratsastaessa Mari on herkkä, mutta ei todellakaan mikään automaattikone. Se jää mielellään kentän keskelle toljottamaan tyhmänä, mikäli ratsastaja ei osaa pyytää sitä lähtemään eteenpäin. Pohkeille Mari on kyllä kuulias, vaikka välillä pohkeen tehoa joutuukin tehostamaan raipan avulla. Se on loppupeleissä helppo saada kulkemaan perään annossa ja sen muoto on todella kaunis. Hetken taivuttelun ja lämmittelyn jälkeen Mari alkaa yleensä jo astumaan paremmin ja asettelemaan päätään kauniiseen kaareen. Tamman askel on suuri, mutta silti erittäin miellyttävä ja tasainen. Erityisen herkkä Mari on suustaan, tämän takia pidätysapujen ei tarvitse olla kovinkaan suuria. Pienikin pidätys tai puolipidätys saa tamman heti hidastamaan. Koulua Mari vääntää kaikkein mielellään, ja siihen se ei tahdo kyllästyä ikinä. Se tosin saattaa vaikuttaa hieman laiskalta kouluratsuksi, mutta oikeilla avuilla sen saa kulkemaan upeasti ja varmasti. Maastossa Mari on kaikkien suosikki ja varma valinta hermoheikolle kaveriksi, sillä tamma ei säpsähdä juuri mitään. Tamma on myös liikennevarma, suuremmatkaan autot eivät pelota sitä.

Kisoissa Mari on oma itsensä, eikä turhaan hötkyile. Aluksi kilpailualueelle saapuessa tamma saattaa olla hieman hermostunut, mutta rauhoittuu nopeasti. Suorituksen aikana tamma keskittyy hyvin, vaikka välillä kajauttaakin ilmoille kimeän hirnahduksen. Lastaus on helppoa kaurakipon kanssa, mutta ilman sitä saattaa traileriin nousemiseen mennä hetki. Trailerissa Mari seisoo kauniisti aloillaan, mutta loppumatkasta se saattaa kuitenkin välillä hirnahdella merkiksi, että on elossa ja tylsistynyt. Kuljetusautosta ulos tullaan joskus aika kovallakin vauhdilla.

isälinja Panthour HRW - Lakeuksien Pantera - Lakeuksien Don Romantic - KWB Don Juan - Donaukünstler - E Hazzi - Tannenhof - Contender - Calypso II - Cor de la Bryére
emälinja Hopeatuulen Maisy - Elken Marina - Melancholia Holmes - GS Metropolis - GS Cosmopolis - GS Atlanta - GS Notamira
katso lisää sukua

KRJ Champions 2015
24.09.15 kutsu, KN Special 2009 (KRJ Young Champion) - 87/90 (51.317%, ei jatkoon)

KRJ Champions 2016
22.09.16 kutsu, Helppo B:3 2009 (KRJ Champion) - 71/74 (51.156%)
23.09.16 kutsu, Helppo A:4 2009 (KRJ Champion) - 59/73 (54.291%, ei jatkoon)

KRJ Champions 2017
21.09.17 kutsu, KN Special 2009 (KRJ Senior Champion) - 25/72 (67.059%)
22.09.17 kutsu, Helppo B:3 2009 (KRJ Senior Champion) - 18/72 (70.125%)
23.09.17 kutsu, Helppo A Breeder's Prize 2002 (KRJ Senior Champion) - 36/49 (64.167%, ei jatkoon)

01.09.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Aamulla herätessäni tajusin, että en ollut vielä kertaakaan jaksanut kiivetä muutama viikko sitten talliin tulleen Marisin selkään. Se kun oli tullut kasvattajaltaan niin sanotusti valmiina, kilpaura takana ja lihominen pihatossa edessä saaden jokusen jälkeläisen. Mutta pakkohan minun on kokeilla millainen ratsastettava tämä tamma on, jotta voin arvioida sille sopivat orit helpommin. Millainen varsa siitäkin tulisi, jos molemmat vanhemmat olisivat puujalkoja.
Niinpä hyppäsin sängystä ylös, laitoin itseni siedettävämmän näköiseksi ja lähdin hakemaan Marisin varusteita. Tietenkin ne olivat aivan perimmäisessä nurkassa tasaisen pölykerroksen peitossa, juuri siinä kohtaa ja siinä asennossa kuin olin ne jättänyt tamman saapuessa. Puhalsin pölykerroksen pois ja nappasin kamat syliini. Maris oli ymmärtääkseni jo harjattu tai juuri harjattavana, kiitos ihanan aamuvirkun tallitytön.
Näinkin tamman sidottuna pihaton aitaan ja tallitytön putsaavan harjoja. Huikkasin hänelle, että ottaisin Marisin. Varustin tamman hieman hätäisesti ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Sillä oli mielestäni kauniit ja pehmeät askeleen, joten toivoin, että se olisi samanlaista myös selästä käsin.
Pysäytin sen kentän keskelle ja kapusin selkään. Sen selässä olo tuntui jotenkin hassulta, niin pieni tamma on verrattuna oreihin, joilla olin enemmän tottunut ratsastamaan. Kehotin Marisia liikkeelle, useampaan otteeseen, ennen kuin se tajusi, että jotain pitäisi ilmeisesti tehdä. Päätin tehdä lähinnä yksinkertaista käynti-ravi-laukkayhdistelmää tänään. Olisi täysin turhaa yrittää lähteä vääntämään vaikeita koulukiemuroita, kun tamma ei ole niitä pitkään aikaan tehnyt.
Marisilla oli erittäin miellyttävä käynti ja ohjailin sitä tekemään erikokoisia voltteja välillä käynnissä ja välillä ravissa. Muutaman kerran jouduin hieman näpäyttämään raipalla, kun se ei oikein olisi jaksanut annettujen ohjeiden mukaisesti. Tätä ja muutamia muita helppoja liikkeitä tehtyämme noin puoli tuntia päätin vihdoin kokeilla nostaa laukan. Marisia ei tarvinnut montaa kertaa kehottaa, se oli selvästi odottanut tätä hetkeä. Annoin sen laukata muutaman kierroksen vapaasti ennen kuin kokosin sen ja rupesimme tekemään taas helppoja liikkeitä. Tamma kyllä osaa taivuttaa kaulaansa kauniisti, se on pakko myöntää. Treenasimme vielä jonkin aikaa, ennen kuin totesin, että on pakko lopetella. Teimme vielä jokusen käyntikierroksen, jonka jälkeen hyppäsin alas satulasta ja talutin Marisin pihatolle. Sidoin sen kiinni ja otin varusteet pois. Samaan aikaan tallityttö tuli kentältä ja nappasi maassa olleen hoitopakin käsiinsä. Hän sanoi hoitavansa tamman loppuun, mene vain tekemään paperihommia tai ratsastamaan seuraavalla. Kiitin ja poistuin kohti mökkiäni, jossa odotti suuri paperikasa selvittelyä.

14.12.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Istuin rennosti Marisin selässä ja annoin tamman mutustella rauhassa läheisiä heinätuppoja samaan aikaan kun sen pari viikkoinen varsa koikkelehti ympärillämme. Olin todella ylpeä Marisista, sillä se oli osoittautunut erinomaiseksi emäksi. Se ei turhista hermostu, nytkin pikkuruinen ori saattaa välillä töytäistä vahingossa emäänsä eikä se ole moksiskaan. Kehotin rauhallisesti tammaa lähtemään liikkeelle, jotta pääsisimme joskus takaisin tallille. Olimme olleet lyhyellä kävelylenkillämme jo muutaman tunnin, kun varsa halusi kovasti tehdä tuttavuutta aivan kaiken kanssa. Toiveena olisi, että Maris periyttäisi tällekin varsalle lehmänhermonsa ja upeat liikkeet. Päästyämme vihdoin takaisin tallille riisuin tammalta suitset ja harjasin sen pikaisesti, sillä huomasin, että pikkuinen alkoi vaikuttamaan kovin nälkäiseltä. Varmistin vielä, että molemmilla oli muuten kaikki hyvin, jonka jälkeen jätin kaksikon omaan rauhaansa.

19.12.2015, kirjoittanut Otterley Wilson
Maris vaikutti melko hitaalta tammalta, kun satu verrytteli sitä itsenäisesti ennen valmennusta. Niinpä satu saikin patistella tammaa liikkeelle melko paljon, mutta ratsastajan otteista näki, että tämä oli varsin tuttua tamman kanssa. Niinpä Maris pikkuhiljaa alkoikin heräillä. Tänään valmennuksessa tarkoituksena oli jumppailla Marista, joten tehtäväksi olin valinnut loivan kiemurauran, jonka aikana ratsastettiin myös voltteja. Ensimmäinen voltti tuli kulman jälkeen, toinen kaaren keskellä kohti uraa ja kolmas ennen seuraavaa uraa. Näin harjoituksen aikana hevosta päästiin taivuttamaan tehokkaasti molempiin suuntiin. Olin asettanut kentälle tötteröt osoittamaan volttien paikkaa, jotta tehtävän tiet olisi helpompi hahmottaa.
Tehtävä aloitettiin käynnissä ja Maris meinasikin heti jäädä vähän hitaaksi, kun satu keskittyi taivuttamaan sitä. Niinpä jouduinkin muistuttelemaan ratsukkoa hyvästä tahdista ja aktiivisista takajaloista, jotka varsinkin volttien aikana tuntuivat katoavan satun keskittyessä enemmän Mariksen taivuttamiseen. Käskin satun naputtaa hetken aikaa kevyesti tahtia raipalla, jotta tamma alkaisi aktivoida takajalkojaan hieman paremmin. Kun tehtävää oli tehty käynnissä molempiin suuntiin, oli aika siirtyä raviin. Maris oli selvästi vertynyt jo käyntiosuudella, joten tamma taipuikin kauniisti molempiin suuntiin. Ravissa myös tahti pysyi helpommin yllä ja Maris kulkikin mallikelpoisesti peräänannossa kantaen hyvin itsensä. Lopuksi vuorossa oli sama harjoitus laukassa. Tärkeää oli saada laukka koottua kunnolla, jotta voltit onnistuisivat ilman kaatumista. Ennen kaaren keskellä olevaa volttia ja sen jälkeen tuli tehdä myös laukanvaihto, jotta voltit tulisivat kaikki myötälaukassa. Marisin kanssa kootessa on tärkeää muistaa huolehtia siitä, että tamma todella lyhentää askeltaan, mutta ei hidastu muuten. Kun satu sai tämän kuntoon, sujui tehtävä ratsukolta myös laukassa mallikkaasti.

15.01.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Tärisin jännityksestä ja ehkä jopa hieman kauhusta. Olimme Marisin kanssa vihdoin päässeet mukaan kantakirjaustilaisuuteen. Tamman menestys näyttelykehissä on alusta asti ollut todella vaihtelevaa, välillä on voitettu luokkia ja välillä on jääty luokan häntäpäähän, jolloin yleensä syynä on ollut Marisin huono päivä. Silloin paikallaan seisominen tuntuu olevan täysi mahdottomuus, ja esittäjä joutuu vain puremaan hampaita yhteen sekä toivoa, että kidutus on pian ohi. Mutta tässä sitä kuitenkin ollaan, odottamassa kehään pääsyä. Puunasin tammaa koko aamun, jotta se olisi parhaassa mahdollisessa iskussa, ja nyt pelkään kauhulla sitä hetkeä, kun se ei enää jaksa odottaa ja menee sotkemaan itsensä lähimpään kuralätäkköön. Tilaisuuteen kun on tullut joku odottamaton viivästys, eikä kukaan tiedä kauanko tässä vielä pitää odottaa. Mitä tuloksiin tulee, hienoahan se olisi jos saataisiin tammalle ykköspalkinto, mutta on se kolmonenkin jo huippusaavutus meidän mittapuulla.