Nereida on osoittanut olevansa erittäin kiireinen tamma, tai ainakin siltä sen touhuilut antavat ymmärtää. Jos esimerkiksi siirtymistahdin paikasta toiseen, se tulisi hoitaa vähintään ravissa, ettei turhaa aikaa menisi hukkaan. Sama juttu on päivärutiinien kanssa, eritoten ruokailu on Nereidalle kellontarkkaa puuhaa. Jos ruoka tulee minuutin myöhässä, syntyy tallissa mieletön älämölö ja tamma on erittäin kärttyinen. Sen kanssa joutuukin omaamaan pitkän pinnan ja paljon kärsivällisyyttä sekä aikataulun ylläpitokykyä.​

Jossain määrin vaikeasta luonteestaan huolimatta Nereida on yllättävän helppo hoidettava. Se vain kannattaa sitoa kiinni, ettei se pääsisi pyöriskelemään ympäriinsä ja vaikeuttamaan asioita päällepäsmäröinnillään. Ainoa asia mistä se ei ollenkaan pidä, on kavioiden putsaus. Nereida tekee ensin kaikkensa, ettei kavioita tarvitsisi nostaa ylös ja jos ne ylös vahingossa saa, niin tamma pitää huolen, ettei putsaus kävisi helposti. Varusteet se ottaa suhteellisen helposti muutamaa pullistelu yritystä ja päännostelua lukuun ottamatta.​

Ratsuna Nereida on mukavan helppo ja osaava, joka saa aina ihmiset heltymään sen kiukuttelulle. Tamma ei ole kovin herkkä avuille, joten sitä joutuukin välillä muistuttamaan ihan reilusti menosuunnasta ja tahdista. Yhteisymmärryksen löytyessä Nereida kulkee kauniisti ja lennokkaasti taipuen vaativiinkin koulukiemuroihin. Välillä se tosin saattaa alkaa hätäilemään hieman liikaa, varsinkin jos saman toistoa on tehty jo pidemmän aikaa. Rennolla, mutta samaan aikaan napakalla otteella, Nereida suorittaa radat puhtaasti.​

​Traileriin tamma menee muutamalla kehotuksella nätisti. Matkan ajan se pysyy suhteellisen hiljaa ja tulee kopista ulos ilman turhaa rynnimistä. Kilpailupaikalla Nereida tutkisi mielellään hetken uutta ympäristöä, jonka jälkeen se odottaa yllättävän kiltisti omaa kilpailuvuoroaan. Itse suoritusta tehtäessä siitä kuoriutuu ihan eri hevonen, aivan kuin se tietäisi, että kyseessä on erittäin tärkeä hetki. H-hetkellä Nereida kuuntelee täydellisesti ratsastajaansa ja tottelee jokaista käskyä ilman pullikointia. Rata sujuukin yleensä puhtaasti ja lennokkaasti muutamaa askelvirhettä lukuun ottamatta.

isälinja Dionysus Eucarya - Johhny B Goode HRW - Heijastus Wikés - Petit Whiskey - TM's Edison - El Hamir
emälinja Wister Riptide - Renaissance Lime - Califa FU - Lafitte F'10 - Loup Garou - Jeanne
katso lisää sukua

KRJ Champions 2017
21.09.17 kutsu, Helppo B:3 2009 (KRJ Champion) - 45/53 (58.438%)
22.09.17 kutsu, Helppo A:4 2009 (KRJ Champion) - 15/52 (69.524%)
23.09.17 kutsu, Vaativa B:0 2009 (KRJ Champion) - 38/49 (64.286%, ei jatkoon)

30.04.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
​ Kirosin mielessä sitä hetkeä kun lupauduin ostamaan Nereidan sparrow-mindilta. Tamma vaikutti niin mukavalta ja kyvykkäältä tapaukselta myynti-ilmoituksen perusteella. Ja kyllähän se olikin kiva tapaus, jos vain pystyi noudattamaan tamman sekunnin tarkkaa päivärutiinia. Kuulin jo mielessäni tamman äänen, kello oli jo kymmentä yli seitsemän ja se oli tottunut saamaan aamusapuskansa tasalta. Avasin varovasti tallin oven, pitäen mahdollisimman vähän ääntä. Onneksi Nereidan karsina oli sijoitettu tallin perälle, jotta se ei ihan heti tajuaisi jonkun saapumista talliin. Suuntasin nopeasti kohti vasemmalla olevaa ruokavarastoa ja nappasin tamman ämpärin, jonka olin edellisiltana laittanut jo valmiiksi. Nereida oli onneksi tallissa yksin, sillä sitä ei enää uskallettu pitää ulkona lähestyvän varsomisen vuoksi. En voinut olla huomaamatta hetkeä, jolloin tamma kiinnitti huomionsa minuun. Se alkoi hirnua erittäin kovaäänisesti ja kiukkuisesti, kuin ilmoittaakseen olevani myöhässä, vaikka tiesin sen itsekin. Yritin kovasti olla välittämättä siitä, siitäkin huolimatta, että ääni sai korvani kipeäksi. Avasin reippaasti karsinan oven ja kaadoin ämpärin sisällön kuppiin. Silittelin hellästi tamman turpaa kuin pyytääkseni anteeksi myöhästymistäni. Se ei selvästikään ollut tyytyväinen, vaan siirtyi pois rapsutusetäisyydeltä ja tunkien päänsä ahneesti kuppiin. Vaikka Nereida sai minut kiukkuiseksi tällä aamushow’lla, en voinut muuta kuin nauraa sen syödessä protestina turhan äänekkäästi. Samalla kun se söi, aloin hellästi silittelemään hellästi sen isoa vatsaa ja mietin millainen pirulainen sieltä mahtaa maailmaan tulla, kun isänkään luonne ei ollut helpoimmasta päästä.

10.05.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Katselin kuinka Nereida näytti niin kypsyneeltä ärhäkkään esikoisvarsaansa, joka oli saanut nimen Jolly Nergui. Ne olivat ensimmäistä kertaa ulkona ja varsa oli enemmän kuin kiinnostunut kaikesta. Tammaparka seisoi keskellä tarhaa yrittäen kestää pikkuisen kepposet. Milloin se yritti näykkiä emäänsä toivoen saavansa sen mukaan leikkiin tai milloin se veti pää viidentenä jalkana ympyrää. Kutsui Nereidaa luokseni, ja sen tullessa laitoin riimunnarun kiinni. Talutin tamman ulkopuolelle ja sidoin sen hetkeksi, jotta voisin mennä yrittämään laittaa varsalle riimun ensimmäistä kertaa. Katselin, kuinka tamma melkein näytti huvittuneelta tietäessään yrittäväni saada pikku riiviön kiinni. Pystyin kuvittelemaan sen ajattelevan, että yritys oli turha. Tovin varsaa jahdattuani, sain sen lopulta kiinni. Ehkä olisi ollut helpompaa ja vähemmän kuluttavaa odottaa hetkeä, jolloin varsan mielenkiinto minua kohtaan herää eikä yrittää juosta perässä. Riimun laitto oli yllättävän helppoa päänviskelystä huolimatta. Päästin sen irti ja nauroin, kun se lähti pinkomaan emänsä luokse kuin kertoakseen kokeneensa kauheaa vääryyttä. Lähdin itse perään irrottaen matkalla Nereidan. Olin päättänyt lähteä pienelle talutusretkelle tallin pihapiirissä niiden kanssa. Varsa oli onneksi vielä sen verran arka kaikesta hurjastelusta huolimatta, että se pysyi koko ajan emänsä rinnalla eikä lähtenyt suin päin minnekään. Tamma löntysteli vierelläni laiskasti ja palkitsin sen kärsivällisyyden muutamalla herkulla saaden kiitokseksi hellän töytäisyn turvalla. Nereida oli yllättävän äitimäinen vaikeasta luonteesta huolimatta ja toivoni heräsi, että siitä saattaisi joskus jopa tulla vielä ihan kiva hevonen.​