Pessi hurmasi minut ihan pienenä, kun kävin uteliaisuuttani katsastamassa Las Vegasin silloisen varsamyynnin. Upeasta tuoreemman linjan suvusta tullut varsa vaikutti tosin aluksi todella hintelältä esteratsuksi, mutta näin jotain Pessin silmissä ja olemuksessa, joka sai minut vakuuttumaan. Pistin heti ostotarjousta menemään ja pian ori lensikin Yhdysvalloista tallin silloiseen paikkaan Hollantiin, jossa aloitettiin koulutus ja valmennus tulevaisuutta varten.

Pessi on jo pienestä lähtien ollut erittäin utelias ja rohkea ”pikkumies”. Pieni ori ei kyllä kooltaan ole, massaa siltä löytyy vaikka muille jakaa. Mitkään hankaluudet tai vastoinkäymiset eivät ole koskaan sitä estänyt lähtemään omille tutkimusmatkoilleen, ja Pessi onkin osoittautunut melkoiseksi Houdiniksi, kun aletaan laskea kaikkia niitä lukuisia karkauskertoja, joita on tapahtunut vuosien saatossa. Onneksi melkein kaikki sitä käsittelevät jo tietävät, mitä sen hamuilevat huulet yrittävät ja kaikkiin oviin on tullut asennettua Pessin kestävät lukot. Kaikista kepposteluista ja pelleilyistä huolimatta syvimmiltään ori on kuitenkin hyvin lempeä ja seurallinen tapaus. Se nauttii täysin siemauksin hoitotuokioista, sille on aivan sama kuka puunaa, kunhan puunaa ja huolella. Ajan saatossa on toki huomattu, että orilla kannattaa olla syötävää harjauksen ajaksi. Tällöin se ei huomaa, jos ovi on sattunut jäämään auki, tai sen ympärillä on hirveä sählinki, josta se kummemmin välitä.

Pessi on hyvin energinen ja sähäkkä ratsastettava. Esteradalla ori on salamannopea ja se menee esteelle todella hyvin sekä vauhdilla, mutta pysyy kuitenkin koko ajan kuulolla ja tarkkaavaisena ratsastajan ohjeille. Tekniikka oriilla on todella upea ja näillä taidoilla herra hyppääkin upeasti korkeitakin esteitä. Pessi on kokoisekseen yllättävän ketterä ja notkea ja kääntyy tarvittaessa vaikka pennin päällä. Koulupuolen ratsuksi Pessiä ei ole todellakaan luotu. Kärsivällisyys kouluratsastuksen pikkutarkkuuteen ei ole ollenkaan orin juttu ja vaikka sen liikkeet eivät ole mitenkään kelvottomat, niin kuumeneminen radalla vie niistä kaiken näyttävyyden ja suorituksesta tulee jännittynyt sekä epätarkka.

Kuljetus ei ole juuri Pessille tuottanut ongelmia, kunhan on joku tuttu ihminen, joka taluttaa koppiin. Tutun ihmisen kanssa se menee reippaasti koppiin ja tulee nätisti ulos. Kisapaikoilla Pessi ottaa melko rennosti, mutta aina se on jonkin verran mukana kisafiiliksessä ja esittelee itseään varsinkin tammoille. Liika sählinki saattaa saada orin hämilleen ja se vaikuttaa heti suorituksen laatuun, sillä se ei oikein tiedä minne keskittäisi ajatuksensa.

isälinja Red Wolfberry Solo - Red Fox SWA - Yellow Cab - Tax Free - Free Soul - Freedom Fighter
emälinja Macadamia Woods - Scaon Faith - Forella - Franseca - Abby - Fanny GER
katso lisää sukua

01.05.2014, kirjoittanut Norpatar
Ratsukko verrytteli kentällä ja aloitimme lähestulkoon heti laukantyöstöllä pienillä esteillä, lähestymisen arviointia painottaen. Lisäksi kiinnitin huomiota orin apujen vastaanottoon ja ratsastajan asentoon, sekä apujen antamiseen. Tai oikeastaan ratsailla hiljaa olemiseen, niin ettei häiritse ratsuaan liiaksi. Satu meinasi nimittäin hiukan liian myöhään antaa ratkaisevat avut, kun ori oli jo tehnyt oman johtopäätöksen mistä lähdetään hyppyyn ja muutaman kerran ratsukko sekoili huolella ja tuli kielto tai hyvin eriskummallinen hyppy joko esteen yli tai osittain läpi. Muutaman voimakkaamman kommentin jälkeen satu lopetti orin patistuksen ja antoi sen tehdä myös omia ratkaisuja, jotka alkoivat muuttua ratsukon yhteisiksi päätöksiksi. Pessi ja satu alkoi pelata yhteen, kun teimme erikoisesteistä koostuvaa rataa. Ori ei kyttäillyt tai edes vilkaissut esteiden alla olevia mörköjä, mutta jos ne olivat esteiden vierellä, kentän laidalla tai jossain muussa epäloogisessa paikassa orin mielestä. Radan ratsastuksessa satu sai itse tehdä ratkaisut mistä ratsastaa minä vain kerroin mikä este minkäkin jälkeen. Yksi ratkaisu ei ollut niin hyvä, kun Pessi ei kääntynytkään niin hyvin kuin olisi toivonut ja satu ratsasti sen suoraan päin tolppaa. Loppuun saimme kuitenkin oikein hyvän radan ja ratsastaja oli tyytyväinen ratsuunsa, joten lopetimme valmennuksen hymyissä suin.

03.05.2014, kirjoittanut Heidi N
Pystytin kentälle esterataa ja seurasin sivusilmällä ratsukon alkuverryttelyitä. Pessi näytti sähikäiseltä ja siitä hehkui ulospäin samanlainen into, kuin lapsella ennen pomppulinnaan pääsyä.
- Hyvä, ota muutama pysähdys peruutuksilla, niin aloitellaan sitten. Huusin Sadulle ja tämä teki työtä käskettyä. Pessi peruutti ensin vähän vinoon, mutta asia korjaantui heti toisella peruutuskerralla.
- Tulkaa ensin sen metrin pysty sieltä päädystä, ratsasta huolellisesti loppuun ja anna sen imeä esteelle. Pian ruunikko ponnisti täydelliseltä paikalta ja ylitti esteen hyvällä tekniikalla. Osalla korkean luokkien hyppijöillä oli tapana laiskotella pienemmillä esteillä ja pahimmat jopa joko hyppäsivät sen samalta korkeudelta, kuin suuret esteet tai eivät suostuneet ylpeydessään edes nostaa jalkojaan. Pessi kuitenkin hyppäsi hienosti jättäen kavionmitan jalkojensa ja yläpuomin väliin.
- Hyvä, tulkaa sitten tuo innarilinja, pidätä siellä välissä tosi vähän tai mieluiten ei ollenkaan. Jos se alkaa viemään liikaa, käännä se pois. Sisään vasta rauhallisella laukalla.
Ori kuitenkin pysyi käsissä loistavasti ja innari sujui ongelmitta. Tulitte vielä pariin otteeseen sen, enkä osannut sanoa niissä mitään parannettavaa.
- Se on ihan täydellinen. Totesin ääneen ja nostin muutaman esteen orin kilpailukorkeuteen.
- Tulkaa nyt kaikki esteet ratana, ensin tuo pysty, siitä innarilinjalle, sitten tuolta sivulta pysty-okseri sarja ja lopuksi vielä tuo trippeli. Tule ekalla kerralla maltilla, hyvät, huolelliset tiet ja keskity enemmän tekniikkaan, kuin aikaan.
Pessillä oli selkeästi intoa ja se halusi mennä vauhdilla, mutta pysyi hyvin silti käsissä. Kaikki esteet ylittyivät puhtaasti ja saitte tulla uudelleen radan, tällä kertaa kilpavauhdissa. Tällä kertaa Pessistä näki, että nyt tehtiin sitä, mitä se oli koko tunnin odottanutkin. Pudistelin vain päätäni hymyillen, kun ori imi esteille uskomattoman tarkasti ja nopeasti, sillä oli todella hyvä tekniikka vauhdissakin.
Lopettelimme valmennuksen siihen ja Pessi pärski onnellisen näköisenä, se oli selvästi syntynyt estehevoseksi.

20.05.2014, kirjoittanut Veera R.
Tänään valmennettavana olikin Pessi ja tämän omistaja satu. Tänään pidimme valmennuksen kentällä hyvän sään vuoksi ja kannoinkin estekalustoa maneesin varastosta kentälle. Ratsukko saapui kentälle juuri, kun olin esteet kentälle kaatanut ja menin auttamaan ratsastajan orin selkään. Pessi vaikutti alkuverryyttelyissäkin jo erittäin energiseltä ja pyysin ratsastajaa menemään kaikki askellajit läpi verryytellessään. Rakentelin samalla kentälle kaksi n. 50cm korkeaa estettä ja yhden n. 30cm korkean esteen verryyttelyesteeksi. Katselin vielä hetken heidän verryyttelyään, kunnes pyysin heitä tulemaan tämän pienen esteen. Pessi selkeästi innostui esteen nähdessään ja se tulikin melko vauhdilla esteelle. Pyysin ratsukkoa tulemaan tämän verryyttelyesteen muutaman kerran molemmista suunnista, ennen kuin korotin senkin 50cm korkuiseksi. Neuvoin ratsastajalle näistä kolmesta esteestä pienen radan ja tarkoituksenamme oli nyt saada Pessi hidastamaan hieman vauhtiansa, ettei se ryntäisi esteelle.
Ratsukko tuli radan ensimmäiselle esteelle taas yhtä vauhdikkaasti kuin edellisellekkin, mutta tällä kertaa ratsastaja teki ohjeideni mukaan voltin ennen estettä ja lähestyi uudelleen. Pessi hieman hämmentyi tästä, joten vauhtikin hidastui, mutta se spurttasi esteen jälkeen taas samaa vauhtia seuraavalle. Satu ohjasi orin esteen ohitse ja tuli uudestaan esteelle. Pessi selkeästi tajusi hidastaa seuraavalla esteellä. Ori saikin ratsastajaltaan taputukset sen jälkeen, sen suoriuduttua hyvin. Ratsukko tuli esteradan vielä muutamaan otteeseen ja valmennuksen lopussa Pessikin oli ilmeisesti tajunnut, ettei esteelle pidä rynnätä.

06.07.2014, kirjoittanut Tea
Tomeran näköinen Pessi laukkasi kohti estettä lämmitellessään tulevaa valmennusta varten. Tervehdin ratsukkoa kentän laitamalta ja sain iloisen moikkauksen takaisin. Ori liikkui erittäin sulavasti ja virtaviivaisesti koko tehtävän läpi. Pessi taipuikin kauniisti ja laukan vaihtaminenkin esteen päällä onnistui kauniisti.
Ajatteli harjoittaa ratsukolla tänään taipumista. Yksinkertaisesti toisessa päässä kenttää oli okseri ja kentän keskellä pystyeste. Kulmassa nostettaisiin laukka, hypättäisiin okseri, tehtäisiin pääty-ympyrä pystyesteen yli hypäten ja tultaisiin vielä kerran okserin yli. Seuraavassa kulmassa laskettaisiin vielä raville. Suuren orin ravi oli erittäin liidokasta, kun he lähestyivät kulmaa. Satu sai erittäin pienin avuin nostettua hyvän, pyörivän laukan. Okseri ylittyi sulavasti ja Pessi taipuikin koko ympyrän ajan nätisti.
Tulitte molempiin suuntiin useamman kerran. Kerran Pessi hyppäsi hieman kömpelösti ja puomi tippui. Jatkoitte kuitenkin hienosti tehtävän loppuun ja seuraavalla kierroksella korjasitte virheenne. Loppuverryttelyissä ori oli aivan hikinen ja puuskutti hieman. Se selkeästi ansaitsi pitkän käyntimaaston, jonka lopulta saikin.

15.10.2014, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Olin laittanut Pessille suitset päähän ja mieheni auttoi minut selkään. En enää juuri koskaan käyttänyt sillä satulaa, orin selkä oli kuitenkin joutunut kestämään sitä turhankin usein aktiivisina kilpavuosina eikä näin ollen ollut enää parhaassa mahdollisessa kunnossa. Puristin hellästi orin kylkiä ja ohjasin sen kohti kenttää, jonne olin asetellut muutaman puomin ja joitain ristikoita. Pessi hörähti kuin sanoakseen olevansa valmis kevyeen treeniin ja suuntasimme kohti puomeja. Tosin epäilen pahasti, että orin mielessä saattoi myös liikahtaa pettymys, kun esteet olivat niin pieniä eikä niissä ollut sen mielestä mitään haastetta sille. Niitä mentyämme jonkin aikaa niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin, päätin ohjata orin ristikoille, jotka eivät olleet kovin korkeita mutta tarkoitus olikin vain antaa Pessille ajanvietettä. Treenasimme rauhallisesti noin tunnin, jonka jälkeen hyppäsin alas orin selästä ja talutin sen pihattoon harjattavaksi.

04.01.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Oli poikkeuksellisen kylmä aamu Marmariksella. Olin valjastanut kaikki tallin työntekijät loimittamaan hevoset, jotka olivat jo kerenneet tottumaan todella lämpimiin säihin. Päätin itse hoitaa Pessin, joka oli aina se hankalin tapaus. Kävelin rauhallisesti oria kohti ja hetkellisesti näytti, että se tulisi suosiolla. Mutta samalla sekunnilla se vaihtoikin suuntaa ja lähti täyttä laukkaa kohti laitumen toista päätä. Pysähdyin itse siihen paikkaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa. Hetken kuluttua Pessi tuli taas kohti komeasti ravaten ja tällä kertaa se kävi tökkäisemässä turvallaan alaselkääni ennen kuin kirmasi taas toiseen suuntaan. No, kohta Pessi ei tarvitse edes lointa kun se juoksee edes takaisin. Tätä kissa-hiiri leikkiä kesti lopulta yli kymmenen minuuttia. Pessi taisi todeta, etten lähdekään leikkiin mukaan ja luovutti. Heitin loimen sen selkään ja kiinnitin soljet. Rapsuttelin oria ennen kuin annoin sille merkin, että saa mennä.

21.03.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Nojailin tottuneesti laitumen aitaan ja katselin Pessin päätöntä säntäilyä. Naureskelin itsekseni, ihan sama, kuinka vanha ori on, niin mieli sillä on ollut aina varsan tasolla. Jo silloin kun Pessi tuli minulle juuri vieroitettuna ruipelona niin sen meno oli yhtä päätöntä. Ainoa ero sen ja nykytilanteen välillä on orin fyysinen olemus, ikä alkaa näkymään jo vahvasti siinä. Siltä löytyy sieltä täältä harmaita karvoja ja ikä on alkanut surkastuttamaan kilpavuosina kertyneitä lihaksia. Vihelsin Pessille ja se pysähtyi kuin seinään ja käänsi päänsä kohti äänen lähdettä. Samalla sekunnilla se lähti tulemaan kohti rennosti jolkottaen kuin tietäen, että taskussani on muutama sokeripala. Se tuntui aina tajuavan ne, kuin sillä olisi suora näköyhteys taskuni sisälle. Orin tultua aidalle rapsuttelin sitä ja tarjosin herkut sille. Miksi enää kieltää vanhukselta satunnaiset herkut, eiköhän se ole herkkunsa ansainnut? Pessi rohmusi kaiken kerralla ja vaikutti silminnähden tyytyväiseltä saamaansa kohteluun. Todettuaan ettei enempää herkkuja tipu, ori lähti aidan luota esittäen loukkaantunutta siinä toivossa, että se saisi vielä muutaman herkun.

13.08.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Kävin hakemassa Pessin laitumelta ja talutin sitä kohti pihaton katosta. Seurasin siinä samalla sen askellusta, josta oli tullut jollain tavalla epävarmaa. Eläinlääkäri oli kuitenkin juuri edellisenä päivänä tutkinut perusteellisesti orin jalat ja todennut ne terveeksi. Niissä oli kyllä korkeiden esteiden ja vanhuuden tuomaa kulumaa, mutta ei muuta. En voi kuin kauhulla odottaa sitä päivää, jolloin tulen hakemaan Pessiä sisälle ja näen sen vain makaavan paikoillaan. Silloin tiedän saman tien, että jokin on todella pahasti vialla. Orilla kun on tapana tulla lähelle tervehtimään, mutta juosta saman tien karkuun ja jatkaa tätä jonkin aikaa. En halua edes ajatella sitä tunnetta, kun Pessi nukahtaa viimeisen kerran. Niin rakas se minulle on. Pudistin päätäni saadakseni ajatukset takaisin nykyhetkeen, olin aivan kananlihalla ajatuksieni takia. Pessi tökki hellästi turvallaan hartiaani kuin muistuttaakseen olevansa vielä täällä ja kaipaavansa huomiota. Naurahdin sille ja rapsutin sitä. Päästin orin katokseen, jonne olin jo laittanut valmiiksi sen päivän ruuat ja suljin oven huolellisesti. Jäin vielä hetkeksi seuraamaan Pessin ahmimista ja lähdin kävelemään kohti mökkiäni.

30.09.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Tänään olisi tärkeä päivä edessä, tarkoitus olisi tehdä Pessin kanssa uusintaesitys Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Edellinen kerta meni niin mönkään kuin ikinä voi vain mennä monestakin eri syystä, mutta nyt minulla oli sellainen tunne, ettei mikään voisi mennä pieleen. Pessi oli kasvanut henkisesti tässä ajassa, ja osasi useimmiten käyttäytyä fiksusti, kun kyseessä oli tärkeä tilaisuus sekä se oli saanut monta hienoa jälkeläistä, jotka ovat jatkaneet isänsä jalan jäljissä. Saavuimme tilaisuuden pitopaikalle jo edellisenä päivänä, jotta ehtisimme molemmat levätä huolella ennen tulevaa koetusta. Oli todella varhainen aamu, kun saavuin Pessin karsinaan harjapakin ja aamupalan kanssa. Ori ei selvästikään pitänyt näin aikaisesta herätyksestä, sen verran vihaisia mulkoiluja sain siltä. Kolistelin hieman toisessa kädessäni olevaa ruokaämpäriä ja se herätti orin mielenkiinnon heti. Se hörisi kovaan ääneen kuin ilmoittaakseen kuolevansa nälkään. Nauroin sille ja laskin tavarat käsistäni, jotta saisin oven auki. Otin kaulallani roikkuvan riimunnarun ja sidoin orin sillä löysästi kiinni. Nostin tavarat karsinaan, kaadoin ruuat ruokakuppiin ja suljin oven huolellisesti. Pessin syödessä puunasin sitä ja varmistin, ettei milliäkään jäänyt putsaamatta. Ori oli kyllä helppo huollettava silloin kun se söi samalla. Letitin vielä sen hännän ja laitoin harjan pienille sykeröille. Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen Pessi oli ulkoisesti niin komeana kuin voi vain olla, joten nyt ei voinut kuin pitää peukkuja, että kaikki muukin sujuu hienosti. Rapsuttelin vielä hetken oria ja lähdin valmistelemaan vielä itseni tulevaa varten.