nwb t. Granstad Hamperokken (e. Northward Belerian)

Kesäkuu 2019

Alunperin lähdin tekemään tarjousta Haakonista, komeasta norjalaisesta mustasta orista, mutta jotenkin kummasti kylkeen tarttui mukaan Ardek ja vieläpä yksi pilkkupylly. Enhän minä osannut vastustaa jos tielle osui jokin erikoisempi, mutta puolustukseksi voin sanoa että Ardekista tarjotessa minulla oli ihan oikeasti taka-ajatus. Olin joskus kauan sitten, kun olin vielä nuori ja kaunis, omistanut hienon trakehnerorin, Rusetin joka oli ensimmäinen omistamani valjakkohevonen. Rusetin myötä innostuin valjakkoajosta, mutta harmikseni kouluhevoset veivät kaiken aikani ja Rusetti jäi ainoaksi. Valjakkohaaveet olivat jo ehtineet vaipua unholaan, mutta nähtyäni Ardekin myynti-ilmoituksen, muistin jälleen kadonneet haaveet. Toiseksi, minua viehätti että Ardek (ja Haakon) olivat molemmat norjalaisia puoliverisiä, joista rehellisesti sanottuna en tiennyt mitään. Kaikki faktakin oli norjaksi. Paikalliset sukujuuret, harvinainen kantakirja, laadukas hevonen, eli lyhyesti sanottuna täydellinen lisä jalostuksen kannalta.

Meille muuttaessaan Ardek oli jo pappa, siinä 14-vuoden paikkeilla, ehkä hitusen lihavassa kunnossa mutta muutoin terve ja hyväkuntoinen. Eihän se ollut kilpaillut vuosikymmeniin (kuten ei uusi omistajakaan), mutta mitään esteitä ei ollut kisauralle. Meillä molemmilla on vielä rutkasti muisteltavaa että miten tää homma toimii. Kai minä osaan vielä valjastaa hevosen.. Kai? Pitää vissiin kaivaa vanhat pölyiset oppikirjat kaapin perältä joita käytin aikoinani Rusetin kanssa. Onneksi Ardekilla on hieno luonne, sitkeä kuin mikä ja puhtia riittää molempienkin edestä. Ehkä mun pitäisi alkaa katsastaa Ardekille tulevaa vaimomateriaalia ja alkaa haaveilemaan jo varsoista.