Gardarka

arabialainen täysiverinen (SRA), ori
syntynyt 13.06.2018
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
mustankimo (Ee/aa/Gg), 147cm
8v 01.12.2018
ko Vaativa B
kasvattanut N. Kuznetsov


Anchar Olimp Mozayka
Bulana
Dadon Pompey
Fiesta
Adelina Plastik Zorka
Pavana
Aquino Ratnik
Zaltana

Päiväkirja

Syyskuu 2018
Joku voisi ihmetellä miten venäläinen arabi päätyi Namibiaan. Se on oikeastaan aika hauska tarina. En ollut etsimässä uusia hevosia (tai ainakin näin väitin Jasperille), mutta jotenkin mysteerisesti löysin tieni venäläiselle hevosmyyntipalstalle. Enhän minä ymmärtänyt mitään venäjän koukeroisista kirjaimista, mutta se ei lainkaan estänyt minua ihailemasta hevosten kuvia. Olin aina ihannoinut Venäjää ja sen poikkeavaa kulttuuria, jopa hevosetkin olivat Venäjällä erilaisia. Vannoin itselleni että vain vähän kurkkaisin hevosia, mutta kuudennen katsomani hevosen kohdalla oli jo olo aika heikko. Se oli suorastaan kidutusta vain nopeasti vilkaista hevosia etenkin kun olisin halunnut selvittää jokaisesta hevosesta kaiken aina sujukuuria myöten. Kielitaidottomuus ei lainkaan edistänyt asiaa eikä Google Translate palvelustakaan ollut oikein apua, en ymmärrä miten translate sai käännettyä niinkin yksinkertaisen sanan kuin "ruuna" sanaksi "ruumis" eikä missään käännöksessä ollut mitään järkeä.

Kuudes katsomani hevonen oli epäilemättä arabi, siihen ei tarvittu edes kääntäjää. Venäläinen arabi oli tavallista egyptiläistä tai domesticia rotevarakenteisempi ja pitkäjalkaisempi, jolla oli kuitenkin selvä arabileima. Sain käännettyä hevosen nimen Gadarkaksi enkä voinut olla ihailematta ponikokoista venäläistä arabia. Tietenkään en ymmärtänyt ilmoituksesta mitään, joten lopulta päädyin soittamaan hevosen myyjälle. Puhelimeen vastasti Natalie niminen nainen, jonka englannissa ei ollut kehumista. Vaikka naisen englanti oli suorastaan kamalaa, ymmärsin kuitenkin naista edes jotenkin monien mutkien ja väärinkäsitysten kautta, lopulta päädyin siihen tilanteeseen että lupasin jonkun tulevan katsastamaan orin puolestani Venäjälle. Tietysti pyydin Nellyä, joka oli usein toiminut välikätenä hevoskaupoissa. Nelly ei tuntunut kovin iloiselta kun kuuli pääsevänsä Venäjälle, nainen inhosi kylmyyttä mutta leppyi hieman kun lupasin kustantaa matkakulut ensimmäisessä luokassa ja viiden tähden hotellissa. Nelly tuli toisinaan kalliimmaksi kuin hevosharrastus, sillä nainen ei ikinä suostuisi matkustamaan rahvaissa olosuhteissa.

Jasperille en ollut uskaltanut kertoa mahdollisesta tulevasta hevosesta, miehellä oli muutenkin kiireistä muiden asioiden parissa ja rehellisesti sanoen en uskoisi Jasperin edes huomaavan uutta hevososta tilalla vaikka se olisi talon kokoinen shire. Nellyn suunnalta tuli vihreätä valoa ja nainen kertoi kaiken olevan kunnossa, hevonen oli täysin sitä mitä myyjä oli orista kertonut ja jos kaikki sujuisi oikein hyvin, Nelly palaisia Venäjältä uusi hevonen mukana. Kuten olin arvellut, mies ei edes huomannut kimoa oria koko ensimmäisenä viikkona Gardarkan sopeutumisen jälkeen. Seuraavalla viikolla Jasper katsahti minuun oudosti siristellen silmiään ja kysyen että milloin olin hankkinut kimon arabiorin.

Gardarka oli niin virkistävän erilainen puoliverisiin nähden huolimatta siitä että en ollut tottunut ratsastamaan kuumapäisellä täysiverisellä. Orilta löytyi liikettä ja aivan mahtava työmotivaatio, joka teki Gardarkasta ihanan ratsastettavan. En vielä tiennyt mitä tulevaisuus toisi tullessaan, ehkä Gardarka tulisi tulevaisuudessa pääsemään mukaan tallin puoliverikasvatusohjelmaan jos orista tulisi loistava kouluratsu.