Monday Mood

shetlanninponi, ori
syntynyt 19.12.2016
valjakkopainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
mustankimo (Ee/aa/Gg), 101cm
8v 01.010.2018
ko valjakko noviisi
kasvattanut I. Johnson


The Paddyman Palomar Minas Boy
Miss Muire
Fair Verona Murfreesboro
Elisa de Mai
Himaya Faucon Fidelis
Matula
Gerbora Heez A Steel
Belle VII

Luonnekuvaus

Mono on lyhyesti sanottuna tylsä, hidas poni jonka pientä päätä ei ole totisesti ole pilattu älykkyydellä. Mono on äärimmäisen hyvätahtoinen ori, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ori on helposti käsiteltävissä, Monon kanssa touhutessa voi itse huoletta jättää omat aivonsa narikkaan. Zonjietiin saapuessa orilla oli historiaa takana laukkaponina, tutustuessani poniin paremmin pohdin monesti miksi Mono oltiin alunperin edes laitettu laukkaradoille. Laitumellakin ori usein oli kuin lahna, laiskasti paistatellen auringosta joka suorastaan näytti nyrpeää ilmettä kun oli aika palata talliin.

Käsiteltäessä kaikki sujuu Monon kanssa kuin rasvattu, ori on toimii kuin automaatti ja on selvästi saanut loistavan kasvatuksen edellisessä kodissaan. Olisipa muutkin hevoset yhtä mutkattomia hoitaa. Monolta ei taida löytyä yhtä ainuttakaan pahaa tapaa, jos ei lasketa orin kykyä syödä ruokansa yhdellä hotkauksella. Monon kanssa tulee toimeen kuka tahansa eikä orin kanssa tarvitse varoa mitään. Mono on niin laiskanpulskea sielultaan että ori tuskin korvaansakaan liikuttaisi vaikka lähellä olisi kiimainen tamma tai pauhaava traktori. Ori ei ole kovin seurallinen, mutta Monon kanssa voi hyvin kaveerata kunhan vain on taskut täynnä herkkuja, muutoin oria kiinnostaa karsinan seinä enemmän kuin ihminen.

Meille saapuessa Monolla oli allaan vain perusratsukoulutus. Ostimme orin hieman riskinä toivoaksemme että Mono sopisi valjakkoponiksi. No, emme olleet väärässä mutta emme täysin oikeassakaan. Mono oppi lopulta monien mutkien kautta valjakkoponiksi, mutta tällöin ei voitu edes puhua lahjakkuudesta. Mono oli toisinaan hieman kömpelö, jota ei saatu edes koulutuksellakaan kuriin joten jouduimme lopulta sulkemaan täysin pois koulu- ja tarkkuuskokeet. Kestävyysosio oli kuin suorastaan Monolle tehty ja ori selvästi nautti rankasta työskentelystä. Laukkaponina ennestään Monolla oli hyvä kestävyys ja toisinaan ehkä hieman liikaakin vauhtia, mutta jarrut onneksi pelittivät. Vaikka Mono on vain keskinkertainen valjakkoponi, on orin suoritukset aina yhtä tasaisen varmoja ja Mono tekee mielellään töitä, kunhan oria muistaa kehua ajoittain. Mono toimii oikein hyvin ääniavuilla myös.

Kuten voi arvata, ei meluisat kisapaikat Monon pientä päätä hämmennä. Olemme monesti arvuutelleet onkohan Monoa ikinä jännittänyt kisapaikoilla, sillä ori on aina niin tasaisen varma eikä ole ikinä osoittanut mitään jännityksen oireita. Mono toimii kisakentillä aivan yhtä hyvin kuin kotokentälläkin.

Sukuselvitys

Isä The Paddyman oli Yhdysvalloista kotoisin oleva mustankimo 99cm korkea ori, josta on monesti kiistelty oliko The Paddyman Yhdysvaltojen kaikkien aikojen rumin siitosori. The Paddyman oli paksupäinen, selväpäinen ori joka ei muistuttanut lainkaan rotumääritelmäänsä. Orilla oli luonnottoman pitkät jalat, siro runko ja suuri pää. Sanottiin että juuri epäshetlanninmaisensa rakenteensa ansioista The Paddyman pärjäsi loistavasti laukkaradoille. Ori oli luonnostaan hyvin nopea ja ketterä, jolta löytyi myös luonnottoman paljon hyppypotenteelia. The Paddyman juoksi voittoon jokaisessa kisassaan johon se osallistui. Menestyksensä ansiosta The Paddyman oli suosittu jalostusori laukkapiireissä, Yhdysvalloissa. Kaikkien tammojen omistajien onneksi The Paddyman ei periyttänyt rakennettaan, mutta ei sen puoleen myöskään laukkalahjojakaan.

Isänisä Palomar oli 103cm korkea ruunikonkimo ori, joka oli syntyjään Tšekeistä. Palomar maahantuontiin Ruotsiin kahden vuoden iässä, josta ori myytiin edelleen vuotta myöhemmin Saksaan ja sitä kautta Yhdysvaltoihin. Palomar oli luonteeltaan hyvin vahvatahtoinen, mutta rakenteeltaan täysin rotumääritelmänsä mukainen ja palkittiin useissa jalostustapahtumissa ensimmäiselle palkinnolle. Palomar oli myös loistava valjakkoponi ja menestyi etenkin tarkkuus- ja kouluosiossa. Ori oli suosittu jalostuksessa vielä senkin jälkeen kun Palomar oli äkillisesti edesmennyt ähkyyn 14-vuoden iässä.

Isänemä Fair Verona oli kuvankaunis 99cm korkea rautias Yhdysvaltalainen siro tamma, joka oli koko elinikänsä toiminut opetusponina samalla ratsastuskoululla tilan perustamisesta lähtien. Fair Verona oli hyvin epäshetlanninponimainen luonteeltaan, rauhallinen ja selväpäinen, joka teki Fair Veronasta suositun tuntiratsun. Fair Verona palveli uskollisesti opetusratsuna 26-vuotiaaksi asti. Tamma polveutui menestyneestä isälinjasta ja omistaja varsotti Fair Veronan kahdesti tämän elämän aikana.

Emä Himaya oli 97cm korkea rautiaanpäistärikkö tamma kotoisin Venäjäläiseltä kasvattajalta lähellä Suomen rajaa. Himayasta kiinnostui eräs Saksalainen ponikasvattaja, sillä Himaya polveutui täysin kokonaan paikallisista linjoista. Pian Himaya ostamisen jälkeen kyseinen saksalaismies menehtyi äkillisesti sydänkohtauksen omaisuuden joutuessa miehen tyttärelle. Tytär ei hevosmiehiä ollut, joten lopulta Himaya myytiin Yhdysvaltoihin ja tälläkin kertaa ostoperusteena oli tamman venäläiset juuret. Harmillisesti Himaya oli hyvin kiukkuinen tamma ja oikeastaan kukaan ei tullut toimeen tamman kanssa. Himaya varsoi kolme varsaa Yhdysvalloissaan asuen, neljännen varsan synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin menehtyivät itse tamma sekä varsa.

Emänisä Faucon oli 103cm korkea massiivinen mustanpäistärikkö ori, josta kaikki saatavilla ollut tieto oli venäjäksi. Fauconia kuvailtiin rohkeaksi ja lojaaliksi poniksi, joka oli kilpaillut jopa Helppo B tasolla sopivan lapsiratsastajan löytyessä. Faucon oli myös pärjännyt loistavasti jalostustapahtumissa ja tullut aina palkituksi. Shetlanninponit eivät ole Venäjällä kovin yleisiä, joten Fauconia käytettiin jalostukseen vain kymmenen kertaa joista ainoastaan yksi on myyty Venäjän ulkopuolelle.

Emänemä Gerboran tiedetään olevan kotoisin Zvenigorodista olevalta hevostilalta, joka on tunnettu myös nautakarjan kasvattamisesta. Gerbora oli musta pienikokoinen tamma, joka on tiedettävästi varsonut vain kerran orista Faucon. On arveltu, että Gerbora toimi tilan lapsien opetusratsuna ja kirjojen mukaan tamma menehtyi 28-vuotiaana.

Päiväkirja

Heinäkuu 2018
Siitä oli kulunut jo yli kuukausi kun Simply Amazing oli muuttanut Zonjietiin, kuukausi siitä kun olin haaveillut pienimuotoisesta shetlanninponikasvatuksesta. Olin etsinyt myytäviä poneja, jotka vastaisivat asettamiani kriteereitä, mutta sopivia yksilöitä ei vain löytynyt. Olin varannut lentoliput seuraavalle viikolle Yhdysvaltoihin, jossa asui kaksi omistamaani täysiveritammaa. Miss Optimist oli pärjännyt hyvin vaihtelevasti, mutta tamma oli kelvollinen osallistumaan preppilähtöihin, jonka voitettuaan saisi oikeuden osallistua legendaariseen Breeders' Cupiin. En tietenkään uskonut että tamma ikinä saisi osallistumisoikeutta sinne, Miss Optimistilla oli takanaan kolme preppilähtöä joissa kaikissa tamma oli ollut tyylikkäästi viimeisenä.

En voinut uskoa silmiäni hieraisusta huolimatta, kun Miss Optimist ylsi täpärästi johtoon turvanmitalla. Polveni olivat pettää katsomossa kun ymmärsin että Miss Optimist oli todellakin saanut osallistumisoikeuden Breeders' Cupiin. Sinä iltana järjestettiin juhlat tamman kotitallilla. Seuraavana aamuna heräsin kaameaan krapulaan puhelimen soidossa, sillä hetkellä teki vain mieli viskasta luuri päin seinää ja vaikka minua lievästi ärsyttikin, vastasin puhelimeen. Yhdysvaltalainen ystäväni Annie soitti, naisen korviin olivat kantautuneet huhut että etsisin myytäviä shetlanninponeja. Nainen vinkkasi ponihuutokaupasta, joka alkaisi kolmen tunnin päästä. Nousin ylös salamaakin nopeammin toivoessani että ehtisin ajoissa paikalle, sillä ajomatka kestäisi reilun tunnin.

Ehdin paikalle täpärästi ja ehdin juuri ja juuri vilkaisemaan ohjelman. Kukaan poneista ei sanonut minulle mitään, enhän tietysti ymmärtänyt laukkahevosten päälle mitään ja ponit olivat sitäkin suurempi mysteeri. Kun puolet poneista oli jo esitetty, olin vieläkin enemmän ärtyyntynyt krapulassa sillä kukaan poneista ei ollut herättänyt kiinnostusta. Seuraavaksi kehään astui komea rautiaankirjava 7-vuotias ori, Captain Marvel, joka ei ollut juossut kovin kehuttavasti, mutta rakenteeltaan ori voisi hyvinkin soveltua valjakkoajoon. Paikalla tuntui olevan vain laukkaväkeä, sillä olin ainoa joka kyseisestä orista huusi. Tarjoukseni hyväksyttiin lähes pilkkahintaan. Heti Marvelin jälkeen kehään astui kimo, 7-vuotias ori Monday Mood joka ei vetänyt komeudessaan vertoja Captain Marvelille mutta orissa oli sitä jotakin. En ollut varma Monday Moodin suhteen, mutta tästä huolimatta tein tarjouksen orista. Tälläkin kertaa olin ainut tarjoaja, ikäloppu huonosti menestynyt ori ei selvästi kiinnostanut muita laukkaharrastajia.

Seuraavalla viikolla palasin Zonjietiin kahden uuden ponin kanssa. Molempien kanssa riittäisi paljon työtä eikä edes olisi varmaa tulisiko kaksikko ikinä pärjäämään valjakkoajossa. Captain Marvel osoittautui heti älykkääksi poniksi, joka oli tosin ikävä kyllä hormoniensa vietävissä. Monday Mood oli täysin Captain Marvelin vastakohta, olihan kimo ori hieman hidasälyinen mutta tavattoman tasainen luonteeltaan ja miellyttävä käsitellä.