- \n
- Auburn Estaten #powerjump2019<\/a><\/li>\n
- Orange Woodin #powerjump<\/a><\/li>\n
- Yksitt\u00e4isi\u00e4 tuotoksia (2020): Karla goes Power Jump<\/a><\/li>\n
- Seikkailu Saksassa: Power Jump -tarinointia<\/a><\/li>\n<\/ul>\n
\nJace Leicester & Jin-Gitaxias, \u00a9 VRL-13876<\/h5>\n
![\"\"](\"https:\/\/vahtipossu.org\/powerjump\/wp-content\/uploads\/2025\/06\/PJ2024-tuotosvoittaja.png\")
\nKUVAERIKOISLUOKAN 2024 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nEetu Hopiavuori & Forceful, \u00a9 VRL-02753<\/h5>\n
Jussi: hevoonen, h\u00e4jy ja legenda<\/p>\n
Meir\u00e4t pohojalaaset muistetahan jussipairoosta, helav\u00f6ist\u00e4 ja meir\u00e4n lekenroosta: Isoontaloon Antista ja Rannanj\u00e4rvest\u00e4. Vaikka niist\u00e4 kaharesta hepusta ja H\u00e4jyyst\u00e4 on jo niin hirvi\u00e4sti aikaa, ettei niiren aikalaasia hengis oo, ei meille oo uusia lekenroja tullu. Ei ennen kun ny.<\/p>\n
Minen niin mit\u00e4\u00e4 oo, tavallinen hevoosmi\u00e4s, mutta mullon hevoonen, jolla kelepaa rattastaa. Mun Jussi on sellaanen ori, jotta sit\u00e4 kelepaa vi\u00e4r\u00e4 maailmalle asti. Siinon poka mit\u00e4 esitell\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Sillon hiano kantakirianimikin, sellaanen Forsefulli. Ei meilloo ollu pit\u00e4j\u00e4s niin kovaa hevoosta ik\u00e4n\u00e4, eikoo kell\u00e4\u00e4 muullakaa, ei ainakaa Eri-Aaronin j\u00e4l\u00e4kehen. Soli sit\u00e4 paitti ravihevoonen, notta sen erinomaasuus mitatahan aiva eri lailla kun meir\u00e4n Jussin.<\/p>\n
Maailmallon sellaasia suurhevoosia muitaki, vaikkei niin pohojalaasilla ookkaa. Miisankien Perry Panohvi on niist\u00e4 kuumin nimi. Se voitti Poverihypyt viime vuanna, mutta eh\u00e4n sit\u00e4 tarvitte kellekk\u00e4\u00e4 hevoosihmiselle eres sanua. Soli mones ukaasis se nimi ja turpaf\u00e4rkki, vaikkei ny sent\u00e4\u00e4 aiva ollukkaa meir\u00e4n paikallisleheres, Ilikka-Pohojalaases. Siinon ollu vain Jussi.<\/p>\n
Ny on kumminki t\u00e4m\u00e4 vuasi eik\u00e4 erellinen. Moomma tullu Jussin kaas hakemahan finaalipaikan pohojalaasille, koska pohojalaasille se kuuluu. Soon hyv\u00e4 jotta meiton kumminki muitaki pohojalaasia f\u00f6lijys, mutta noon kyll\u00e4 tullu aiva p\u00f6yr\u00f6\u00f6ksi. Min\u00e4 kattoon ainakin Suren Oskaria pitk\u00e4h\u00e4n: kuinka sekin pani hevoosellensa vaalianpunaasta kanttia filttihin ja t\u00e4llinkiihin kun noon ny teemaf\u00e4rit, mutta me ei torellakaa Jussin kaas pantu. Vaikka oltaas t\u00e4\u00e4l\u00e4 Enklantis, moomma silti pohojalaasia. Jussi panoo jussirairallisen satulahuapansa niinku aina kansaanv\u00e4lisiis, ja siin\u00e4 mihin\u00e4 kolleekoosta K\u00e4kihariu pani vaalianpunaasen trasun rintataskuhun ja Asplundin m\u00e4l\u00e4kki sinikeltaasen, min\u00e4 paan mun helapinssini. On mulla Iliveksen airot perint\u00f6helakki vy\u00e4t\u00e4\u00e4sill\u00e4, muttei se ny niin ulosp\u00e4in n\u00e4jy. Soon mua itti\u00e4 varte. Aiva ku kantaas mukanansa palaa muiren pohojalaasten lekenrojen henki\u00e4: sit\u00e4 pi\u00e4nt\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 osaa, mikoli Rannanj\u00e4rves ja Isoos-Antis ja muis h\u00e4jyys, vaikkei niis palio hyv\u00e4\u00e4 ollukkaa. Vaikka en min\u00e4 niin niiren henki\u00e4 varmahan tarvisi. Onhan mulla Jussi.<\/p>\n
Ny saa Miisankien Dokhas pit\u00e4\u00e4 kyp\u00e4r\u00e4st\u00e4ns\u00e4 kii, kun me h\u00e4jyt tuumma. Pohojalaaset tuloo n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4h\u00e4n mallia. Heleppoko soon nuan kimmoosalla kent\u00e4ll\u00e4 hyp\u00e4t\u00e4, ja nuan komioja estehi\u00e4 \u2013 vesiestekin on kun meir\u00e4n viimekuus kalastamat lohet. Moomma hariootellu melekehen rapapellos, kes\u00e4t talavet lumipyrypakkaases kummakki, ja hyp\u00e4nny pelek\u00e4st\u00e4ns\u00e4 yl\u00e4m\u00e4kehen molemmat suunnat, jotta t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pes\u00f6\u00f6 ja huuhtelooki. Mullon Jussi: hevoonen, h\u00e4jy ja pohojalaanen lekenra.
\nTEKSTIERIKOISLUOKAN 2024 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nEzekiel Schaumann & Cambresine G., \u00a9 VRL-14903<\/h5>\n
![\"\"](\"https:\/\/vahtipossu.org\/powerjump\/wp-content\/uploads\/2023\/08\/kuvatuotosluokanvoittajakuva_mircea.png\")
\nKUVAERIKOISLUOKAN 2023 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nJosefina Roseng\u00e5rd & Tigraine, \u00a9 VRL-05265<\/h5>\n
P\u00e4\u00e4ss\u00e4 jyskytt\u00e4\u00e4 s\u00e4rky ja rinnassa syd\u00e4n. Kivist\u00e4v\u00e4 tunne ohimoilla ja takaraivolla saa Josefinan sulkemaan hetkeksi silm\u00e4ns\u00e4 ja hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n syv\u00e4\u00e4n. Keuhkoihin virtaava happi ei tunnu helpottavan: on kuin painostava ilma kielt\u00e4ytyisi toimimasta tavalliseen raikastavaan tapaansa. Kun Josefina puhaltaa ulos ja avaa sadevedensiniset silm\u00e4ns\u00e4, h\u00e4nen katseensa hakeutuu horisonttiin.<\/p>\n
Tummaa, niin tummaa.<\/p>\n
Ukkosta enteilev\u00e4\u00e4 l\u00e4hes violettiin taittavaa sine\u00e4 tuijottaessaan Josefina luulee hetken verran tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4, mist\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky ja sen kannoilla hiipiv\u00e4 etova olo johtuvat.<\/p>\n
Ileamoor kaipaa<\/em> ukonilmaa. Tunnelma koko kyl\u00e4ss\u00e4 on s\u00e4hk\u00f6inen ja painostava, ja kaiken keski\u00f6ss\u00e4 on Corbyn Riding Center. Hulppea tallialue on vet\u00e4nyt puoleensa arvokilpailuihin viikkoja, kuukausia, kenties koko edelt\u00e4v\u00e4n vuoden valmistautuneita ratsastajia, joista tuskin yksik\u00e4\u00e4n tahtoo ker\u00e4t\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kokemusta<\/em> \u2014 ei t\u00e4ll\u00e4 tasolla, ei n\u00e4iss\u00e4 kilpailuissa. Ei Power Jumpeissa. Arvokilpailuihin ei kukaan l\u00e4hde soitellen sotaan. Kun jokainen Josefinan ohittava valkoisiin housuihin ja putipuhtaisiin saappaisiin sonnustautunut ratsastaja tahtoo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mihin huippuunsa viritellyn ratsunsa kanssa parhaimmillaan pystyy, ei liene ihme, ett\u00e4 tuntuu kuin tallialue odottaisi salaman iskev\u00e4n ja vapauttavan kaikkialla kytev\u00e4n j\u00e4nnitteen. Ehk\u00e4 ilmasta tulisi sitten j\u00e4lleen helpommin hengitett\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n
”Sori Granni”, Josefina mutisee hevoselleen. ”T\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4 ei varmasti helpota sun urakkaa. Ensin matkan rasitukset ja nyt kisasuoritukset n\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa.”<\/p>\n
Josefinaa huolettaa, miten Granni jaksaa koko kisaurakan. Tamma on kokenut kisakonkari, mutta nyt sen ratsastajasta tuntuu, ett\u00e4 ehk\u00e4 h\u00e4n on nyk\u00e4issyt hevosen laitumelta yll\u00e4tt\u00e4en kuin perunan pellosta.<\/p>\n
Ei h\u00e4n nyt tietenk\u00e4\u00e4n kirjaimellisesti ole niin tehnyt. Eih\u00e4n kukaan nyt oikeasti niin tee. Edes se, ett\u00e4 Josefina on joutunut viime hetkell\u00e4 joutunut vaihtamaan kisaratsuaan ykk\u00f6shevosensa Pikin saatua tarhassa ik\u00e4v\u00e4n vekin paranneltavakseen, ei tee Grannista pellosta rep\u00e4isty\u00e4 juuresmukulaa. Granni on heist\u00e4 kahdesta enemm\u00e4n kuin kala vedess\u00e4: se katselee ymp\u00e4rilleen kuin ei koskaan mit\u00e4\u00e4n muuta tekisik\u00e4\u00e4n kuin odottelisi tositoimiin ryhtymist\u00e4 kuhisevalla kilpailualueella.<\/p>\n
On se sit\u00e4 paljon tehnytkin. Ei kuitenkaan muutamana viime kuukautena, kun Josefina on suorittanut t\u00e4ydell\u00e4 vimmalla opintojaan ja hetkeksi aikaa unohtanut olevansa my\u00f6s kilparatsastaja. Onko h\u00e4n oikeastaan, en\u00e4\u00e4? Ei ainakaan samalla tavalla kuin samassa luokassa tummalla tammallaan kilpaileva Billy Center, joka juuri siirtyy kohti Rowan Arenaa aloittaakseen l\u00e4mmittelyn, ja joka on viime vuonna Josefinan opiskellessa pit\u00e4nyt yll\u00e4 Granninkin kisakuntoa. USA:ta edustava kilpakumppani ratsastaa ja treenaa ty\u00f6kseen kovan tason kilpatallilla, eik\u00e4 ole ainoa heid\u00e4n luokassaan. Ei tosiaan. Josefina itse on ostanut rupuisen pikkutallin, jossa ratsastaa ja myy hyvi\u00e4 harrastehevosia mink\u00e4 opinnoiltaan ehtii.<\/p>\n
Josefina johdattaa niin ik\u00e4\u00e4n tammansa maneesin suojiin. Vaikka yleis\u00f6 j\u00e4\u00e4 seinien ulkopuolelle, s\u00e4hk\u00f6inen tunnelma ei ainakaan hellit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, miss\u00e4 kilpailunj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n itsens\u00e4 sponsoroiman luokan ratsukot jo aloittelevat kisa-asetustensa virittely\u00e4. Josefina katselee sulavalinjaisia t\u00e4ysiverisi\u00e4 ja puoliverisi\u00e4 sek\u00e4 keskittyneit\u00e4 ratsastajia kilpa-asuissaan ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n ja nielaisee.<\/p>\n
Ulkoisesti h\u00e4n ja Granni sopivat joukkoon. Sis\u00e4ll\u00e4 myll\u00e4\u00e4 huijarisyndrooma. Syd\u00e4n hakkaa taas ja k\u00e4det t\u00e4risisiv\u00e4t, ellei h\u00e4n keskittyisi niin kovin vakaaseen ohjastuntumaan. Josefina hengitt\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4n sit\u00e4 raskasta, tahmeaa ilmaa, joka ei j\u00e4t\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 raikasta tunnetta. H\u00e4nell\u00e4 on ollut liian monta rautaa tulessa l\u00e4pi kuluneen vuoden, ja nyt se kostautuu valmistamautumattoman olon muodossa.<\/p>\n
Siihen on kuitenkin vain yksi l\u00e4\u00e4ke, Josefina tiet\u00e4\u00e4 kokemuksesta: toiminta. H\u00e4n ratsastaa verryttelyn niin kuin on tehnyt lukemattomia kertoja aiemminkin, siirtyy hyviss\u00e4 ajoin kilpailuareenan sis\u00e4\u00e4nkulun tuntumaan ja luotsaa sitten ratsunsa yleis\u00f6n silmien eteen. Sen j\u00e4lkeen ollaan hetki hetkelt\u00e4 ja askel askeleelta l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 maalilinjaa, ja Josefina tiet\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, ett\u00e4 radan j\u00e4lkeen on helpompi hengitt\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 h\u00e4n saa jopa osoitettua itselleen, ett\u00e4 kuuluu yh\u00e4 t\u00e4lle tasolle. Ett\u00e4 h\u00e4n on viel\u00e4 elementiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kun h\u00e4net kuulutetaan areenalle, jossakin kaukana kumisee vihdoin viimein ukkonen. Ileamoor saa kaipaamansa, mutta saako h\u00e4n?
\nTEKSTIERIKOISLUOKAN 2023 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nNikolai Karevaara & Gospodin Golovolomka, \u00a9 VRL-13876<\/h5>\n
![\"\"](\"https:\/\/vahtipossu.org\/powerjump\/wp-content\/uploads\/2022\/08\/PJ22-kuvaluokanvoittaja_mrjanuary.png\")
\nKUVAERIKOISLUOKAN 2022 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nSofia Kultasaari & Stormseeker, \u00a9 VRL-11911<\/h5>\n
Valon pisaroita vasten pime\u00e4\u00e4
\nMeille putoaa valon pisaroita
\nValon pisaroita kun toivo h\u00e4vi\u00e4\u00e4
\nMeille putoaa valon pisaroita<\/em><\/p>\nEn voinut mit\u00e4\u00e4n sille, ett\u00e4 Kaihon Karavaanin kappale Valon pisaroita hitaasti valtasi mieleni s\u00e4velm\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Luonto\u00e4iti ei osannut mill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, verhoaisiko se Brittein saaret t\u00e4n\u00e4\u00e4n sadepilvill\u00e4 vai auringon kultas\u00e4teill\u00e4, joten kilpakansa oli saanut osakseen vuoroin vett\u00e4 ja vuoroin hellett\u00e4. Nytkin sadepilvi viskoi pisaroitaan niskaamme, vaikka samanaikaisesti ilta-aurinko pyrki maalaamaan maisemaa kultaiseksi. Pisarat n\u00e4yttiv\u00e4t pienilt\u00e4 kultahipuilta heijastaessaan valoa kaikkiin ilmansuuntiin, mutta loiste himmeni aina pisaran imeytyess\u00e4 kisatakin hihaan tai raudikon ratsuni silkkiseen turpaan.<\/p>\n
Talutin Tomia verkkaisin askelin kohti verryttely\u00e4. Ruuna ei olisi voinut juuri tyynempi olla, mutta minun sis\u00e4ll\u00e4ni myllersi. Ei oikeastaan edes j\u00e4nnitys saati pakokauhu, vaikka edess\u00e4 oli el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4inen Power Jump. Niin hullunkuriselta kuin se kuulostikin, tunsin surun puristavan rintakeh\u00e4\u00e4ni. Viime p\u00e4ivien h\u00e4lin\u00e4ss\u00e4 en ollut ehtinyt ajatella mit\u00e4\u00e4n muuta kuin iloisia asioita, mutta nyt kun huoltojoukkoni olivat pyynn\u00f6st\u00e4ni poistuneet katsomon puolelle ja j\u00e4tt\u00e4neet minut h-hetkeeni yksin, olivat menetetyt lupaukset menneest\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet vihdoin livahtamaan alitajunnastani vapauteen.<\/p>\n
~~~<\/p>\n
Muistin sen pienen tyt\u00f6n, joka oli kirjavan risteytysponin sel\u00e4ss\u00e4 ylitt\u00e4nyt ensimm\u00e4isen esteens\u00e4, isois\u00e4n taputtaessa kent\u00e4n keskell\u00e4 riemuisasti. Muistan sen tunteen viel\u00e4kin \u2013 tunnen sen tunteen viel\u00e4kin. Kuin olisi lent\u00e4nyt. Sinusta tulee viel\u00e4 maailmanluokan lentot\u00e4hti, pappa oli lentointoiluuni vastannut, ja min\u00e4 olin tietenkin luvannut lent\u00e4\u00e4 korkeammalle kuin kukaan koskaan. Vuonna 2006, t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4ni nelj\u00e4toistavuotta, kilpailtiin ensimm\u00e4isen kerran Power Jumpissa estemaailman kirkkaimmasta kruunusta. Kilpailut olivat sin\u00e4 vuonna Suomessa, kenties suurimmat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Jumalan sel\u00e4n takana koskaan j\u00e4rjestetyt hevoskarkelot, ja pappa vei minut tietenkin katsomaan. Ihailin rohkeita, periksiantamattomia ratsastajia upeiden hevostensa sel\u00e4ss\u00e4, ja vannoin kilpailevani Power Jumpissa viel\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Pappa lupasi tulla katsomaan.<\/p>\n
Sitten tuli el\u00e4m\u00e4, joka ei tietenk\u00e4\u00e4n mennyt niin kuin pienen tyt\u00f6n unelmissa. Vuodet vieriv\u00e4t ilman ainuttakaan Power Jumpia. Kun oli aikaa ja rahaa, ei ollut hevosta. Kun oli hevonen ja aikaa, ei ollut rahaa. Aina puuttui jokin oleellinen kaikista kolmesta. Nyt minulla on kaikki kolme: aikaa, rahaa ja hevonen. Mutta ne vierineet vuodet eiv\u00e4t antaneet armoa pienelle tyt\u00f6lle unelmineen. Ne eiv\u00e4t odotelleet lupauksien lunastamista eiv\u00e4tk\u00e4 vanhaa miest\u00e4, joka olisi halunnut n\u00e4hd\u00e4 lapsenlapsena kilpailemassa. Papan syd\u00e4men ly\u00f6nnit eiv\u00e4t riitt\u00e4neet niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ehtinyt n\u00e4hd\u00e4 minut t\u00e4\u00e4ll\u00e4, Power Jumpissa.<\/p>\n
~~~<\/p>\n
Tajusin k\u00e4sieni t\u00e4risev\u00e4n, kun yritin s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 jalustimien pituutta hieman lyhyemm\u00e4ksi. Kyynel karkasi poskelleni, kun katseeni aina vain vaistomaisesti haki v\u00e4kijoukosta sit\u00e4 tuttua hahmoa, joka oli ollut minulle suurin tuki ja turva vanhempieni myrskytess\u00e4. Miest\u00e4, joka oli nostanut minut takaisin selk\u00e4\u00e4n aina, kun olin pudonnut ratsultani ja vannonut, etten en\u00e4\u00e4 koskaan ratsasta. Miest\u00e4, joka oli kuljettanut minua leirilt\u00e4 toiselle, vaikka vanhempani olisivat jo toivoneet minun lopettavan hevosharrastuksen. Miest\u00e4, joka oli lopulta testamentannut minulle koko omaisuutensa, jotta voisin toteuttaa unelmani. En voinut sille mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 minusta tuntui, ett\u00e4 olin pett\u00e4nyt papan. Olin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 kaikesta.<\/p>\n
Tomin hell\u00e4 kosketus k\u00e4sivarressani sai minut havahtumaan. Ruuna katsoi minua lempeill\u00e4 suklaasilmill\u00e4\u00e4n ja selv\u00e4sti ihmetteli, mik\u00e4 mahtoi olla h\u00e4t\u00e4n\u00e4, kun selk\u00e4\u00e4n nousu kest\u00e4\u00e4 n\u00e4in kauan. Katsahdin kelloa kauhuissani \u2013 starttini olisi 20 minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Pyyhk\u00e4isin kyyneleet poskiltani, viimeistelin jalustimien s\u00e4\u00e4d\u00f6n ja ponkaisin kyytiin. Tomi l\u00e4hti tyytyv\u00e4isen\u00e4 ravaamaan, kun sain itseni koottua t\u00e4h\u00e4n hetkeen. Onneksi Konsta oli verrytellyt sen hyvin k\u00e4ynniss\u00e4 jo aiemmin, kun min\u00e4 olin kerrannut rataa. Nyt se pit\u00e4isi en\u00e4\u00e4 muistaa. Ja ratsastaa hyvin. Olin viel\u00e4kin ep\u00e4varma, uskaltaisinko kaartaa Cherryflowers-okserilta trippelille kukkaistutusten edest\u00e4 \u2013 en lainkaan ep\u00e4ile, etteik\u00f6 Tomi siihen pystyisi, mutta oliko riskinotto siltik\u00e4\u00e4n kannattavaa?<\/p>\n
~~~<\/p>\n
Kun nimeni kuulutettiin, p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni harhaili viel\u00e4 ep\u00e4varmoja ajatuksia trippelist\u00e4, papasta, kolmoissarjasta ja jalustimien pituudesta. Miten sit\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 sai jostain jalustimistakin ongelman, kun oli jo viimeisen vuoden ratsastanut samalla hevosella, aina samanmittaisilla jalustimilla? Tomi ravasi areenalle itsevarmana, mutta minua pelotti nostaa katse sen harjasta yleis\u00f6mereen ja toinen toistaan koristeellisempiin esteisiin. Aplodit paljastivat edellisen ratsukon ylitt\u00e4neen juuri maaliviivan, iloisten huutojen voimakkuudesta p\u00e4\u00e4tellen ilman virhepisteit\u00e4. Onnistuisinkohan itse mitenk\u00e4\u00e4n edes kohtalaisesti t\u00e4ss\u00e4 mielentilassa?<\/p>\n
Vedin syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4 ja kohotin viimein katseeni tulevaan koitokseen. N\u00e4ky oli niin kaunis, ett\u00e4 olisin toivonut voivani pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajan t\u00e4h\u00e4n. Sadepilvien rintama oli alkanut repeilem\u00e4\u00e4n, ja auringon s\u00e4teet puskivat voimalla l\u00e4pi harmaan katon. Valo leikitteli v\u00e4reill\u00e4, saaden esteet kukoistamaan taideteoksina, ja raudikkoni karva kimalsi kuin silkkiverho. Katsoin kauas yl\u00f6s, sinne mist\u00e4 taivas yritti kurkkia meid\u00e4n kuolevaisten p\u00e4\u00e4lle, ja yht\u00e4kki\u00e4 tuntui kuin olisin saanut uuden mahdollisuuden lunastaa lupaukseni. Yleis\u00f6n taputus h\u00e4lveni korvistani ja kaikki ep\u00e4ilys kaikkosi mielest\u00e4ni. Pappa oli p\u00e4\u00e4ssyt katsomaan sittenkin.<\/p>\n
\u201dMenn\u00e4\u00e4n, Tomi. N\u00e4ytet\u00e4\u00e4n papalle, miten me lennet\u00e4\u00e4n\u201d, totesin hiljaa, taputin ruunani kaulaa ja ohjasin sen laukassa kohti ensimm\u00e4ist\u00e4 estett\u00e4. Aurinko n\u00e4ytti meille suuntaa kuin papan lempe\u00e4t k\u00e4det aikanaan.<\/p>\n
Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan
\nKai se ilmestyy kun hiotaan ja sein\u00e4t maalataan
\nNiin kuin n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n mies se jostain aivastaa
\nKadonneita valon pisaroita<\/em>
\nTEKSTIERIKOISLUOKAN 2022 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nNikolai Karevaara & Loge, \u00a9 VRL-13876<\/h5>\n
![\"\"](\"https:\/\/vahtipossu.org\/powerjump\/wp-content\/uploads\/2021\/08\/PJ21-kuvaluokka_voittaja.png\")
\nKUVAERIKOISLUOKAN 2021 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nSalma Stj\u00e4rndahl & Bonnie KN, \u00a9 VRL-13360<\/h5>\n
Kun nyt viimein olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t asiat erilaiselta kuin olen aina kuvitellut.<\/p>\n
Tuuli p\u00f6rr\u00f6tt\u00e4\u00e4 mitenkuten sutaisemaani poninh\u00e4nt\u00e4\u00e4, kun kurkistelen ymp\u00e4rill\u00e4 aukeavaa pihaa katsomon yl\u00e4rivilt\u00e4. H\u00e4ik\u00e4isee. Tuntuu silt\u00e4, kuin yritt\u00e4isin katsoa v\u00e4\u00e4rist\u00e4v\u00e4n linssin l\u00e4pi: derbykentt\u00e4 on isompi kuin ajattelin (huomattavasti, en ole koskaan edes kuvitellut ett\u00e4 kentt\u00e4 voisi olla n\u00e4in suuri), v\u00e4limatka maneesiin ja kartanoon taas paljon pienempi. P\u00e4\u00e4ni kompuroi kehoni per\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 todella olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
Huomattavasti luulemaani pidempi Amanda Sokka kulkee verryttelykent\u00e4n viert\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4en t\u00e4rkeilev\u00e4lt\u00e4 \u2013 miksi, en tied\u00e4. H\u00e4nen jaloissaan narisevat saappaat, joiden mustasta pinnasta aurinko kurkistaa takaisin.<\/p>\n
Puristan kisaohjelmaa k\u00e4siss\u00e4ni. Amandan koppavuus on aina ollut kuin lis\u00e4mauste, sellainen j\u00e4lkimakuna tuntuva potku, jonka varaan on hauska juonia asioita. Nyt kun oikeasti n\u00e4en h\u00e4net en voi kuin toivoa, ettei h\u00e4n koskaan kohdista koppavuuttaan minuun.<\/p>\n
Mutta h\u00e4n ei edes huomaa minua. Olen yksitt\u00e4inen katsoja yksitt\u00e4isen\u00e4 kisap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seuraamassa yksitt\u00e4ist\u00e4 luokkaa, jota katsomaan on pakkautunut sivumennen sanoen huomattavasti enemm\u00e4n ihmisi\u00e4 kuin olin odottanut.<\/p>\n
Radan puoliv\u00e4liss\u00e4 huhkii iso perusruunikko hevonen, joka l\u00e4hestyy juuri makoisansinist\u00e4 Hortensia-kolmoissarjaa korvat tiukassa h\u00f6r\u00f6ss\u00e4. Vilkaisen kisaohjelmaa, vaikka tied\u00e4n, mit\u00e4 odottaa. T\u00e4m\u00e4 ratsukko, ja sitten \u2013<\/p>\n
Minun ei tarvitsekaan odottaa kauaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sitten tapahtuu. Ehdin tuskin nostaa katsettani ohjelmasta, kun sivuportille ilmestyy pieni ratsukko.<\/p>\n
Tuntuu, kuin katsoisin parasta yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni ensi kertaa vuosien erossaolon j\u00e4lkeen. Tai sisarta, josta olen kuullut tarinoita koko el\u00e4m\u00e4ni, mutta jonka vasta nyt tapaan. Jotakin tippuu sis\u00e4ll\u00e4ni, ei suinkaan vastenmielisell\u00e4 tavalla \u2013 tippuu ja j\u00e4\u00e4 leijumaan, kuin vesih\u00f6yry, joka hiljalleen kihoaa kurkun kautta silmien taakse.<\/p>\n
Salma on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pieni ja j\u00e4ntev\u00e4. H\u00e4n selv\u00e4sti leikkaa hiuksiaan useammin ja paremmalla kampaajalla kuin min\u00e4 \u2013 siin\u00e4 miss\u00e4 itse olen vet\u00e4nyt tukkani sinisell\u00e4 scrunhiella jonnekin niskan ja p\u00e4\u00e4laen v\u00e4lille, voi h\u00e4nest\u00e4 aistia vastapestyjen hiusten ja puhtaiden vaatteiden turvallisen tuoksun.<\/p>\n
Tuossa on ihminen, jonka min\u00e4 olen luonut 18-vuotiaana.<\/p>\n
H\u00e4n on minun paperille painettu kaksoseni, minun salainen siskoni. Tuossa kent\u00e4n portilla on kaikki se hyv\u00e4, jonka melkein kymmenen vuotta sitten p\u00e4\u00e4tin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 itsest\u00e4ni valoon ja ikuistaa. Olen kulkenut h\u00e4nen olkansa takana tallipihalla, kisoissa ja leireill\u00e4, ojentanut syd\u00e4meni mukaan kun h\u00e4n rakastui ja varjellut h\u00e4nt\u00e4 tavalla, jolla ket\u00e4\u00e4n toista luomaani ihmist\u00e4 en ole varjellut.<\/p>\n
Tajuan poskillani valuvat kyyneleet vasta, kun vieress\u00e4 oleva suippoviiksinen mies vilkaisee minua pitk\u00e4\u00e4n. Kyynelverhon l\u00e4pi n\u00e4en, miten Salma taputtaa Bonnien kaulaa nopeasti, melkein hajamielisesti. Vatsassani hytk\u00e4ht\u00e4\u00e4. Tuon eleen min\u00e4 olen kirjoittanut h\u00e4nelle, samoin kuin sen, miten h\u00e4n nyt ny\u00f6kk\u00e4\u00e4 tuomarille toinen poski vaivihkaa hymykuopalle painuen. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n
Bonnie on kuin luonnonvoima, kun se hypp\u00e4\u00e4. Miten en ole koskaan tajunnut, millaisen hurrikaanin selk\u00e4\u00e4n olen Salman kirjoittanut \u2013 miten rohkeaksi olen h\u00e4net pakottanut! Puristan ohjelmaa k\u00e4sieni v\u00e4liss\u00e4, kun Salma tyynen viile\u00e4sti ohjaa Bonnien esteelt\u00e4 toiselle. Poni on kaunis, sen virtaviivaiset lihakset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t soljuvan kiilt\u00e4v\u00e4n karvan alla. Min\u00e4kin rakastaisin sit\u00e4, jos olisin Salma.<\/p>\n
Tai niinh\u00e4n min\u00e4 rakastan, vaikka olen min\u00e4. Sek\u00e4 yhdess\u00e4 ett\u00e4 erikseen he ovat turvasatamani. Kun olen yksin\u00e4inen ja v\u00e4synyt, ovat Salma ja Bonnie aina tallikujan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 odottamassa. Lukemattomia kertoja he ovat vieneet minut sinne, miss\u00e4 muistan ne hyv\u00e4t asiat, jotka kauan sitten kuiskasin Salman korvaan her\u00e4tt\u00e4ess\u00e4ni h\u00e4net henkiin.<\/p>\n
Rata loppuu.<\/p>\n
Haluaisin nousta ja menn\u00e4 puhumaan Salmalle, tai p\u00e4\u00e4st\u00e4 hipaisemaan Bonnien hiostunutta karvaa. Syd\u00e4meni tykytt\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 en ole kuulla seuraavana starttaavan ratsukon nime\u00e4.<\/p>\n
En kuitenkaan nouse. Kilpailuhumu ymp\u00e4rill\u00e4ni jatkuu \u2013 ihmiset taluttelevat hevosia, selk\u00e4ni takaa verryttelyalueelta kuuluu huudahduksia ja makkarakojun nokinen tuoksu leijuu kohti kentt\u00e4\u00e4. Salma katoaa Bonnien kanssa ihmis- ja hevosvilin\u00e4\u00e4n. K\u00e4\u00e4nn\u00e4n katseeni n\u00e4hd\u00e4kseni auringossa kuumuutta hohkaavalta tulostaululta Salman ja Bonnien ajan \u2013
\n\u2013 ja sitten istun t\u00e4ss\u00e4, upottavalla sohvalla siniviolettiruudullisen viltin alla. Tuuletin hurisee hiljaa, viereisest\u00e4 huoneesta kuuluu olympiaselostajan hillityn innostunut \u00e4\u00e4ni. N\u00e4pp\u00e4imist\u00f6 tuntuu hionneen kisaohjelman j\u00e4lkeen viile\u00e4lt\u00e4 sormenp\u00e4iss\u00e4ni. K\u00e4teni lep\u00e4\u00e4v\u00e4t hiljaa paikallaan.<\/p>\nJa sis\u00e4ll\u00e4ni on l\u00e4mmin.
\nTEKSTIERIKOISLUOKAN 2021 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nAmelie Chaput & Vulst af Rid, \u00a9 VRL-01436<\/h5>\n
![\"\"](\"https:\/\/vahtipossu.org\/powerjump\/wp-content\/uploads\/2020\/08\/PJ2020-tuotosvoittaja-225x300.jpg\")
<\/p>\n(Inspiraationa sek\u00e4 kuvaan ett\u00e4 tekstiin\u00a0Noma – Brain Power<\/a>)<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 nyt oltiin. Power Jumpin erikoisluokan verryttelyss\u00e4. Joka vuosi Amelie oli saanut ker\u00e4tty\u00e4 kvaalit kasaan osallistuakseen h\u00e4nen kautensa kansainv\u00e4liseen p\u00e4\u00e4tapahtumaan, ja joka vuosi h\u00e4n my\u00f6s j\u00e4nnitti aivan samalla tavalla. Sill\u00e4 ei ollut v\u00e4li\u00e4 monesko osallistuminen t\u00e4m\u00e4 oli, millainen hevonen l\u00f6ytyi satulan alta tai kuinka hyvin kausi oli sujunut: viikonloppu oli aina yht\u00e4 kuumottava. Hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla, mutta silti vatsaa sopivasti kuristava ja hermoja kutkuttava.<\/p>\n
Vitaliya Dzelzain istui taittotuolissa verryttelyalueen reunalla paksussa hameessaan pitsisen p\u00e4iv\u00e4nvarjon alla. Nainen n\u00e4ytti sopivan nykyp\u00e4iv\u00e4iseen kisa-alueeseen yht\u00e4 hyvin kuin lokomotiivi luotijunavarikolle. H\u00e4n hymyili ja vilkutti ohitseen laukkaavalle Amelielle viuhkallaan: tuossa kangasm\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 tuli varmasti kuuma syd\u00e4ntalvellakin. Ratsastaja heilautti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n takaisin, k\u00e4\u00e4nt\u00e4en sitten katseensa takaisin menosuuntaan.<\/p>\n
My\u00f6s vastaan ratsastavalle Noralle Amelie nosti hymyn tervehdykseksi. Naisilla oli tunnetusti napit vastakkain, mutta samaa Dzelzainin tiimi\u00e4h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 oltiin. Vastakaikua ei yst\u00e4v\u00e4lliselle eleelle kuitenkaan herunut, ja pieni kaihon ja kateuden aalto pyyhk\u00e4isi yli. Siin\u00e4 tuo isin pikku kultamuru ratsasteli hevosella, Zirafella, joka olisi kuulunut Amelien alle\u2026 Voi Zira.<\/p>\n
Kuin lukien ratsastajansa ajatuksia nakkasi Uula niskojaan ja painoi kaasua pohjaan. \u201cHei, m\u00e4kin olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4!\u201d tuntui tamma vihjaavan. Amelie ravisteli katkeruuden harteiltaan ja haki fokuksensa takaisin: murehtia voisi my\u00f6hemminkin, mutta nyt oli kisa voitettavana.
\nTai ainakin Nora Veronica Norrington… Amelie olisi tyytyv\u00e4inen mik\u00e4li vain sijoittuisi paremmin kuin tallitoverinsa.
\nNainen oli naiselle susi.<\/p>\n***<\/p>\n
Amelie steppasi Uulan kanssa odottamassa vuoroaan edelt\u00e4v\u00e4n ratsukon kiit\u00e4ess\u00e4 pitkin kentt\u00e4\u00e4. Brunette painoi viel\u00e4 viime hetkell\u00e4 rataa mieleens\u00e4: miss\u00e4 oli tilaa pist\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n h\u00f6pin\u00e4\u00e4 t\u00f6tter\u00f6\u00f6n, miss\u00e4 piti kasata vieteriin ponnua, miss\u00e4 piti panostaa extratarkasti siistiin k\u00e4\u00e4nn\u00f6kseen. Vitosesteelle oli tiukka l\u00e4hestyminen, piti vahtia ettei Uula kaatuisi siin\u00e4 liikaa sis\u00e4\u00e4n kaahatessaan. Nelosen ja seiskan j\u00e4lkeen tulisi heti tiukka k\u00e4\u00e4nn\u00f6s, mik\u00e4 piti ottaa hypyss\u00e4 huomioon \u2014 varsinkin seiskan pitk\u00e4 suora l\u00e4hestyminen houkuttaisi varmasti Uulaa kiritt\u00e4m\u00e4\u00e4n, jolloin se helposti otti laakeita, pitk\u00e4ksi menevi\u00e4 loikkia. Nyt ei ollut varaa tehd\u00e4 tiikerihyppyj\u00e4, kun kent\u00e4n aita \u2014 ja katsomo \u2014 oli vastassa.
\nAmelie nielaisi hermostuneena, tamma tarttui tunteeseen ja otti muutaman ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen s\u00e4tt\u00e4ysmoovin. Nyt ryhti\u00e4 pyttyyn, neiti Chaput! Ei ollut oikea aika s\u00f6ssi\u00e4 huonoilla hermoilla.<\/p>\nYleis\u00f6 hurrasi. Se tarkoitti vain yht\u00e4 asiaa: edelt\u00e4v\u00e4 oli p\u00e4\u00e4ssyt ratansa loppuun, ja nyt oltiin pisteess\u00e4 josta ei ollut paluuta. Amelie tunsi olonsa robotiksi ratsastaessaan kutsusta radalle. Fricis saattoi h\u00e4net portille, sanoi jotain poikayst\u00e4v\u00e4m\u00e4isen kannustavaa jota Amelie ei kuitenkaan kuullut.<\/p>\n
Sill\u00e4 hetkell\u00e4 maailmassa ei nimitt\u00e4in ollut muuta kuin h\u00e4n, Uula ja 12 kappaletta esteit\u00e4. Syd\u00e4n hakkasi niin ett\u00e4 Amelie kuuli sen jyskytyksen omissa korvissaan. Knabstrup liikkui j\u00e4ntev\u00e4sti ja jousitetusti, viritettyn\u00e4 lentelem\u00e4\u00e4n v\u00e4hint\u00e4\u00e4n t\u00e4htiin ja takaisin. Nahka natisi, kaviot jymisteliv\u00e4t areenan pohjaa vasten. Pystyik\u00f6 aika hidastumaan? Silt\u00e4 ainakin tuntui.<\/p>\n
Kaikki olisi kiinni t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4. Koko kauden treenit, itkut ja naurut, voitot ja h\u00e4vi\u00f6t. Kaikki. Amelie tunsi kuinka paineet kasvoivat: olipa loistava hetki stressata itse\u00e4\u00e4n viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4. H\u00e4n olisi l\u00e4im\u00e4issyt itse\u00e4\u00e4n poskelle jos ei olisi joutunut hillitsem\u00e4\u00e4n kuumana k\u00e4yv\u00e4\u00e4 ratsuaan.<\/p>\n
Tervehdys tuomareille ei kest\u00e4nyt pitk\u00e4\u00e4n, mutta Uula korskui siit\u00e4kin huolimatta jo malttamattomana. Kaikki kasvot katsomossa, tutut ja tuntemattomat… Ratsukko oli katseiden polttopisteess\u00e4, mutta yll\u00e4tyksekseen Amelie ei en\u00e4\u00e4 hermostunutkaan siit\u00e4. Itse asiassa h\u00e4n tunsi jopa aavistuksen verran rauhoittuvansa: aivan kuin h\u00e4n olisi siirtynyt autopilotille, seuraten vain turvallisesti sivusta kuinka automatiikka otti hommat haltuun. Pisti henkiset turvavy\u00f6t kiinni ja puristi penkkien reunoista tukea.<\/p>\n
Summerin soidessa Uula oli jo ottanut ensimm\u00e4isen, r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4n laukka-askeleen.
\nERIKOISLUOKAN 2020 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nHelga \u00c5qvist & Rosegarden’s Jupiter, \u00a9 VRL-13006<\/h5>\n
![\"\"](\"https:\/\/vahtipossu.org\/powerjump\/wp-content\/uploads\/2020\/08\/PJ2020-tuotoskakkonen-300x240.jpg\")
\nERIKOISLUOKAN 2020 TOINEN<\/span><\/p>\n
\nMarika Pirttikangas & Rosegarden’s Witchcraft, \u00a9 VRL-13006<\/h5>\n
![\"\"](\"https:\/\/vahtipossu.org\/powerjump\/wp-content\/uploads\/2020\/08\/PJ2020-tuotoskolmonen-300x240.jpg\")
\nERIKOISLUOKAN 2020 KOLMAS<\/span><\/p>\n
\nAmelie Chaput & Gepard VEC, \u00a9 VRL-01436<\/h5>\n
![](\"https:\/\/i.ibb.co\/vwyYkcb\/PJ2019-tuotosvoittaja.jpg\" "\\"\u00a9")
<\/a>
\nERIKOISLUOKAN 2020 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nAlexander Roseng\u00e5rd & Quentin Quire, \u00a9 VRL-05265<\/h5>\n
Siskon kasvot. Min\u00e4 en p\u00e4\u00e4ssyt niilt\u00e4 karkuun, sill\u00e4 Josefinasta oli tehty Kallan sankari ja kansikuvakasvo n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi muulle hevosmaailmalle. Se oli oikeastaan sangen hupaisaa, sill\u00e4 pieni sisareni, Josefina, Jusu, Fifi \u2013 niin, pikku-Fifi oli niin arkinen ja arka ja varovainen ja kaikkea muuta kuin supert\u00e4hti. Siin\u00e4 h\u00e4n kuitenkin koreili, printattuna kilpailun k\u00e4siohjelmaan. Leyhyttelin ohjelmalla synkk\u00e4ilmeisi\u00e4 kasvojani, kun en sille parempaakaan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 keksinyt. Min\u00e4 en tietysti ollut tippaakaan kateellinen, mutta saakeli soikoon, voittaa min\u00e4 tahdoin. Koko kilpailun, tietysti, mutta ennen kaikkea Fifin, jotta maailma palaisi takaisin j\u00e4rjestykseen ja min\u00e4 olisin j\u00e4lleen perheen ykk\u00f6snyrkki kilpakentill\u00e4. Niin toin Kallaan kolme koreaa, huippuunsa viritetty\u00e4 kilpaoriani, joista mik\u00e4 tahansa saattaisi r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pankin.Siskon kasvot. Ajattelin niit\u00e4, kun valmistelin Quentinia koitokseen. Olisi naurettavaa, jos Josefina onnistuisi voittamaan t\u00e4m\u00e4n kokoluokan kilpailut toistamiseen. Josefina ei ollut sisukas eik\u00e4 ainakaan voimakas, ja ennen kaikkea muuta h\u00e4n ei ollut ammattilainen. Ei edes kovin kunnianhimoinen harrastelija. Jos jotakin, sisar oli velvollisuudentuntoinen. H\u00e4n kilpaili, koska h\u00e4nen oli pakko; min\u00e4 kilpailin, koska min\u00e4 halusin. Janosin menestyst\u00e4, kehityst\u00e4, itseni ylitt\u00e4mist\u00e4. Quentin tuntui yht\u00e4 ter\u00e4v\u00e4lt\u00e4 kuin minun voitontahtoni, kun johdatin sen verryttelyhyppyyn toisensa j\u00e4lkeen. Se irtosi maasta s\u00e4h\u00e4k\u00e4sti ja silloin min\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n tiesin sen olevan valmis, kun liu’utin k\u00e4si\u00e4ni sen hypyn mukana kaartuvan ja venyv\u00e4n kaulan yl\u00e4linjaa pitkin ja tunsin ohjien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kevyen aavistuksen menohaluisesta hevosesta.<\/p>\n
Siskon kasvot. N\u00e4in ne l\u00e4hestulkoon viimeisin\u00e4 ihmismeren keskell\u00e4, ennen kuin suljin laajalle nurmikent\u00e4lle siirtyess\u00e4ni muun maailman pois mielest\u00e4ni. Sallin h\u00e4iv\u00e4hdyksen sisaresta j\u00e4\u00e4d\u00e4 takaraivoon: sen pienen, parempaan suoritukseen kannustavan tarpeen nujertaa Fifi. Ehk\u00e4, ehk\u00e4 siihen sekoittui pikkiriikkinen (ja kaikessa perusteettomuudessaan j\u00e4rjet\u00f6n!) ripaus kateutta, mutta sit\u00e4 min\u00e4 en my\u00f6nt\u00e4isi kuuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n. Sapettaisi liikaa.<\/p>\n
Quentinin olisi parasta olla t\u00e4n\u00e4\u00e4n… sisukas, tarkka, taitava, niin, ja mit\u00e4 noita nyt oli.
\nERIKOISLUOKAN 2019 TOINEN<\/span><\/p>\n
\nSylvi Sundberg & Kastanjan Petite Fleur, \u00a9 VRL-08179<\/h5>\n
Power Jump -viikon p\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4 oli ker\u00e4nnyt Auburnin kartanon maille valtavasti yleis\u00f6\u00e4. Eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hevosihmisi\u00e4, vaan kaunis s\u00e4\u00e4 oli houkutellut my\u00f6s paikallisia nauttimaan helteest\u00e4 ja kisatunnelmasta. Tummat pilvet kaukana taivaanrannassa tosin kieliv\u00e4t ukonilman olevan tulossa, mutta ehk\u00e4 kisat saataisiin k\u00e4yty\u00e4 kuivin nahoin. Katsomossa istui isoon lierihattuun ja keltaiseen hellemekkoon pukeutunut rouva pehmopupua riehakkaasti heilutteleva alle vuoden ik\u00e4inen tytt\u00f6vauva syliss\u00e4\u00e4n. Rouva oli esteratsastaja Sylvi Sundbergin \u00e4iti Loviisa Sundberg – Kemi\u00f6nsaaren Marttojen puheenjohtaja, mumma, \u00e4iti ja vaimo, t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. Loviisa oli ratketa ylpeydest\u00e4 pit\u00e4ess\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 lastenlastaan, Sylvin ja Akseli Ruusuvuoren Minea-tyt\u00e4rt\u00e4 syliss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Minea heitti pupullaan edess\u00e4 istuvaa miest\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Mies k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan taakseen kasvoillaan ilme, joka kieli pitk\u00e4lle venytetyst\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyydest\u00e4.
\n”Voi n\u00e4it\u00e4 lapsia”, Loviisa h\u00f6ss\u00f6tti ja hymyili anteeksipyyt\u00e4v\u00e4sti miehelle ja otti viidennett\u00e4 kertaa pupun vastaan ojentaen sen takaisin Minealle. ”Ne kun keksii jonkun jutun…”
\nLoviisan lauseen keskeytti yleis\u00f6n taputukset, kun radalla oleva ratsukko teki nollasuorituksen. Loviisakin taputti hajamielisesti pari kertaa, mutta keskittyi sitten taas Minealle lepertelyyn.<\/p>\n”L\u00e4ht\u00f6vuoroon saapuu seuraavaksi Sylvi Sundberg ja Kastanjan Petite Fleur”, kuuluttajan \u00e4\u00e4ni s\u00e4risi hieman kaiuttimissa.
\nLoviisa suoristi heti selk\u00e4ns\u00e4 ja katsoi lierihatun alta tarkkaavaisena derbykent\u00e4lle, jonne ravasi portista sis\u00e4\u00e4n ruunikko puoliveritamma Sylvi sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n.
\n”Nyt on j\u00e4nn\u00e4t paikat”, Loviisa totesi puoliksi itselleen, puoliksi jokeltelevalle Minealle. ”Katso Minea-kulta, \u00e4iti on siell\u00e4 ja Fifi-poni! \u00e4i-ti. Ja Fi-fi. Po-ni. \u00e4I-TI. FI-F—” Loviisa jatkoi artikuloiden jokaista sanaa hitaasti. Vieress\u00e4 istuva viiksek\u00e4s mies vilkaisi alta kulmiensa vieress\u00e4 papattavaa papupataa ja selv\u00e4sti hillitsi kielenkantansa. Loviisan puheopetuksen keskeytti l\u00e4ht\u00f6merkki, joka kaikui Auburnin pihamaalla. Fifi ravasi kire\u00e4n oloisesti kent\u00e4ll\u00e4 ja Sylvi istui keskittyneen\u00e4 tamman sel\u00e4ss\u00e4 yritt\u00e4en saada sit\u00e4 rentoutumaan.
\n”Siell\u00e4 se tytt\u00f6 on niin vakavana. Paljon on mieless\u00e4. On vakava paikka, on”, Loviisa mutisi tarjoten Minealle Tupperware-kulhosta maissinaksuja irroittamatta katsettaan ratsukosta.<\/p>\nFifi nosti laukan s\u00e4h\u00e4k\u00e4sti ja sit\u00e4 seurasi Loviisan dramaattinen voihkaisu. Auringon valo kimalteli Fifin varusteiden kristallikoristeista ja vaimea rytmik\u00e4s kavioiden t\u00f6min\u00e4 kaikui katsomoon asti.
\n”\u00e4tt\u00e4”, Minea jokelsi ja heitti j\u00e4lleen pupun lattialle. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Loviisa ei kuitenkaan nostanut sit\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli liian keskittynyt suorituksen seuraamiseen.
\n”\u00e4tt\u00e4\u00e4!” Minea jatkoi vaativasti ja alkoi kiemurrella syliss\u00e4 ja Loviisan oli pakko nousta nostamaan pupua yl\u00f6s. Juuri kun Loviisa oli lierihattua my\u00f6den kumartuneena penkkirivist\u00f6n v\u00e4liin, yleis\u00f6 kohahti kuuluvasti. Kukkakoristeinen hattu pongahti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti n\u00e4kyviin. Fifi oli ennakoinut kutosesteell\u00e4 hypyn ja Sylvin tasapaino horjui.
\n”Ai kamala!” Loviisa kiekaisi pidellen syd\u00e4nalastaan. ”Pid\u00e4 kiinni, hyv\u00e4 tytt\u00f6!”
\nSylvi sai korjattua tasapainonsa, mutta seuraava este oli jo edess\u00e4. Etukaviot osuivat puomiin ja se heilui kannattimillaan uhkaavasti. Loviisa n\u00e4ytti silt\u00e4, kuin saisi hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 syd\u00e4ninfarktin.<\/p>\nSylvi sai pelastettua tilanteen kahdeksanteen esteeseen menness\u00e4, vaikka Fifi vaikuttikin silt\u00e4, ett\u00e4 sen kierrokset olivat nousseet s\u00e4hl\u00e4yksen aikana. Loviisa kommentoi takana istuvalle toiselle rouvalle, ettei ole koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miksi kilpahevosten piti olla niin vaarallisia. ”Luulisi, ett\u00e4 kaikilla olisi mukavempaa, kun hevoset olisivat rauhallisia. Ja ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pienempi\u00e4”, h\u00e4n perusteli ny\u00f6kytellen puheensa tahtiin leukaansa p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti.<\/p>\n
Sateenkaarilankun kohdalla kent\u00e4n ylle vaivihkaa kasaantuneet sadepilvet alkoivat tihkuttaa vesipisaroita.
\n”T\u00e4m\u00e4 t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 puuttuikin”, Loviisa puuskahti ja vilkaisi murhaavasti yl\u00f6s taivaalle ihan kuin voisi katseellaan karkoittaa pilvet kauemmas. Sama katse ehk\u00e4 toimi aviomieheen, mutta pilvet pysyiv\u00e4t itsepintaisesti paikallaan. Esteit\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 kaksi j\u00e4ljell\u00e4. Yleis\u00f6 pid\u00e4tti henke\u00e4\u00e4n, kun koivulankku ylittyi puhtaasti. Viimeisen\u00e4 ratsukko viiletti kohti Suomi-estett\u00e4. Fifi laukkasi sieraimet suurina ja sen jokainen lihas v\u00e4r\u00e4hteli liikkeen tahdissa. Kuin hidastettuna tamma l\u00e4hti hyppyyn irroittaen palan nurmea hokkien mukana, liisi esteen yli kevyesti ja laskeutui alas gasellimaisen ketter\u00e4sti.<\/p>\nYleis\u00f6 puhkesi raikuviin aplodeihin. Loviisa hehkui ylpe\u00e4n\u00e4 ja vilkuili sivusilm\u00e4ll\u00e4 huomasivatko muut katsojat, ett\u00e4 H\u00e4nen Tytt\u00e4rens\u00e4 oli juuri tehnyt kerrassaan mahtavan suorituksen Power Jump -luokassa. Kaikki keskittyiv\u00e4t kuitenkin jo seuraamaan kent\u00e4lle tullutta seuraavaa ratsukkoa. Sylvi hukutti Fifin taputuksiin ja kiitoksiin ratsastaen hikist\u00e4 tammaa kohti tallialuetta. T\u00e4m\u00e4n huomattuaan Loviisa ryhtyi kiireell\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rilleen leviteltyj\u00e4 kippoja ja kuppeja.
\n”Anteeksi rouva, voisitko hieman v\u00e4isty\u00e4, niin me takana olevatkin n\u00e4ht\u00e4isiin kent\u00e4lle”, yht\u00e4 penkkirivi\u00e4 taaempana istuva keski-ik\u00e4inen mies pyysi mit\u00e4 kohteliaimmin, vaikka kasvojen kire\u00e4 ilme viesti siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nkin oli jo saanut tarpeekseen Loviisan touhotuksesta.
\n”Menn\u00e4\u00e4n, menn\u00e4\u00e4n”, Loviisa tuhahti ja l\u00e4hti kimpsuineen ja kampsuineen Minea syliss\u00e4\u00e4n, hellehattu vinossa ja kes\u00e4mekko lepattaen jyr\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kohti tallialuetta.
\nERIKOISLUOKAN 2019 KOLMAS<\/span><\/p>\n
\nLea M. & Tuulenpes\u00e4n Savujoki, \u00a9 VRL-13652<\/h5>\n
Etsin puhelimeni sy\u00f6vereist\u00e4 lentolippuja matkalla Charles de Gaulleen. K\u00e4dess\u00e4ni oli my\u00f6s Savun hevospassi sek\u00e4 kolme muuta passia – omani, aviomieheni Benin ja Savun hoitajan Lewisin. Ben ja Lewis menisiv\u00e4t eri koneella m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4mme Kandaan, sill\u00e4 hevosen kanssa koneeseen p\u00e4\u00e4si vain yksi henkil\u00f6. Menisimme kuitenkin turvatarkastuksista yhdess\u00e4, sill\u00e4 koneet l\u00e4htiv\u00e4t hyvin samaan aikaan. Olimme ajoissa kent\u00e4ll\u00e4. Vaikka t\u00e4m\u00e4 oli tehty monet kerrat, meni kaikissa tarkistustoimenpiteiss\u00e4 aikaa. Savu esimerkiksi tarkistettiin viel\u00e4 el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin toimesta ennen boardaamista. Kuljetussuojat ja muut h\u00e4rp\u00e4kkeet piti tarkistaa. Kaikki varusteet ymp\u00e4ttiin mukaan ja p\u00e4\u00e4simme turvallisesti koneisiin. Lensimme ensin Vancouveriin ja sielt\u00e4 sitten Whitehorseen. Senkin j\u00e4lkeen piti viel\u00e4 matkustaa, mutta olimme tapahtuman puolesta kuljetukset oli hoidettu, mist\u00e4 olimme kiitollisia. Min\u00e4 ja Ben olimme olleet Kanadassa ennemminkin, mutta Lewisille kerta oli ensimm\u00e4inen.<\/p>\n
Matka meni hyvin. Savu oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n rentoutunut koko matkan, vaikka sit\u00e4 yleens\u00e4 hieman hermostuttaa. Onneksi v\u00e4hitellen se on alkanut tottumaan kaikenlaiseen matkustamiseen. Lento oli sen t\u00e4h\u00e4nastisista pisin. Minua v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitti, sill\u00e4 olimme l\u00e4hteneet vain muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen kisoja. Kuinka se ja me muut tottuisimme aikaeroon ja selvi\u00e4isimme kisap\u00e4iv\u00e4\u00e4n? Onneksi olimme saaneet mahdollisuuden majoittua Orange Wood Ranchilla. Siell\u00e4 saisimme v\u00e4h\u00e4n treenata viel\u00e4 ennen kisap\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja haistella Kanadan ilmaa. Onneksi mukana oli sopivasti v\u00e4ke\u00e4. Min\u00e4 sain keskitty\u00e4 kisap\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja ratsastamiseen, kun Lewis hoiti Savun ja Ben kaiken muun yleisen.<\/p>\n
Orange Wood Ranchilla oli t\u00e4ysi hulina p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kun saavuimme paikalle vaikka kisoihin oli viel\u00e4 aikaa. Rakastin t\u00e4t\u00e4 fiilist\u00e4! Meid\u00e4t toivotettiin tervetulleiksi ja Savukin p\u00e4\u00e4si jaloittelemaan kunnolla. Lewis hoiti sen iltapuuhat, sill\u00e4 kello alkoi olla jo reippaasti yli puolen y\u00f6n paikallista aikaa. T\u00e4ytyisi alkaa totutella rytmiin. Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kulutimme rauhallisesti treenaillen ja tutustuen kaikkeen. Saimme my\u00f6s paljon uusia tuttavuuksia. Kanada oli kyll\u00e4 ihana paikka!
\nViimein koitti kisap\u00e4iv\u00e4n aamu. Minua j\u00e4nnitti jotenkin kummasti, mutta yritin rauhoitella itse\u00e4ni ennen kisaa. Olimme her\u00e4nneet ajoissa, sy\u00f6neet v\u00e4h\u00e4n jotain ja aloittaneet valmistelut itse kisasuoritukseen. Lewis oli puunannut Savua hienonoksi, vaikka yritin sanoa, ett\u00e4 kyse oli pelkist\u00e4 estekisoista. Siihen Lewis naurahti ja totesi, ett\u00e4 ma ch\u00e9ri, voittajaratsukon on n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 upealta. Kiitin kannustuksesta, sill\u00e4 sit\u00e4 tarvittiin. Yritin olla ajattelematta sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 min\u00e4 ja Savu olimme vain suomalainen ratsukko. Savu oli vain innokas suomenhevonen eritt\u00e4in upeissa kisoissa Kandassa. Toisaalta, olimme kyll\u00e4 menestyneet upeasti ennenkin. Ja Savu her\u00e4tti aina ihastusta Ranskassakin.<\/p>\nOlimme Benin kanssa katsomassa vikellystapahtumaa ysilt\u00e4 ja h\u00e4n yritti rauhoittaa minua. Sen h\u00e4n kyll\u00e4 osasi, sill\u00e4 onnistuin keskittym\u00e4\u00e4n vikellystapahtumaan ja pulssinikin laski ehk\u00e4 alle sataan. K\u00e4vin ilmoittamassa minut ja Savun. Kunnon valmistautuminen alkoi. Aika kului niin nopeasti. Kohta olimme verryttelyss\u00e4. Savu k\u00e4ytt\u00e4ytyi niin n\u00e4tisti ja totteli apujani. Minulla oli hyv\u00e4 fiilis t\u00e4st\u00e4. V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 Savu tiesi tilanteen vakavuuden. J\u00e4tin iPodini ja kuulokkeeni maneesin ulkopuolella odottavalle Lewisille. Before the race -soittolista oli ollut kovassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 viime aikoina.<\/p>\n
Meid\u00e4t kuulutettiin kent\u00e4lle. Milj\u00f6\u00f6 oli upea. Meri n\u00e4kyi kuohuavana upean mets\u00e4n takana. Tuulimylly py\u00f6ri pienen tuulen ansiosta. Ratsastin kent\u00e4lle. Aikamme oli tullut. Rata l\u00e4hti hyvin. Savu hypp\u00e4si n\u00e4tisti ensimm\u00e4isen esteen. En muista koska viimeksi startti olisi ollut n\u00e4in hyv\u00e4. Pessimistinen puoleni meinasi aloittaa ajattelun siit\u00e4 kuinka koko rata ei voisi menn\u00e4 hyvin. Ty\u00f6nsin sen kuitenkin pois mielest\u00e4ni ja keskityin vain hevoseen ja t\u00e4h\u00e4n rataan. J\u00e4ljell\u00e4 oli viel\u00e4 kaksi estett\u00e4. Toiseksi viimeisen esteen edell\u00e4 askeleet olivat hieman hukassa (t\u00e4ysin minun takiani!), mutta Savu hypp\u00e4si senkin n\u00e4tisti, yht\u00e4k\u00e4\u00e4n puomia tiputtamatta. Edess\u00e4 oli viimeinen este. Heng\u00e4hdin syv\u00e4\u00e4n ja ohjasin Savun esteelle. Kuiskasin sille tsempit ja Savu hypp\u00e4si n\u00e4tisti. Puhtaasti. Koko rata puhtaasti. Taputin Savua ja hidastin menoa. Pitih\u00e4n sit\u00e4 my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n tuulettaa, kun koko katsomo r\u00e4j\u00e4hti suosionosoituksiin. Kiitin ja poistuin kent\u00e4lt\u00e4. Olipahan rata.
\nERIKOISLUOKAN 2018 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nSalma & Bonnie KN, \u00a9 VRL-13360<\/h5>\n
Tuulikellot olivat soineet sin\u00e4 aamuna heid\u00e4n kuistillaan.<\/p>\n
Niiden valittava \u00e4\u00e4ni oli kajahdellut Avan korvien polveilevissa simpukkatiehyiss\u00e4 kuin ison kaupungin messinkiset kirkonkellot. Kil-kal, kil-kal. Ensin p\u00e4in pohjoistuulta, sitten etel\u00e4\u00e4n. Puhuri oli hengitt\u00e4nyt sis\u00e4\u00e4n ja ulos.<\/p>\n
Ava oli istunut syker\u00f6ss\u00e4 tuulisella kuistilla ja katsellut, miten lilja-amppeli heijasi. Tuulikellot olivat kalisseet h\u00e4nen yll\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Se oli ollut hyv\u00e4. Kil-kalin ylitse h\u00e4n ei kuullut, miten vanhemmat riiteliv\u00e4t keitti\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n
Se oli ollut Iso Riita. Sanottiin, ett\u00e4 h\u00e4nen syntyess\u00e4\u00e4n mama ja papa olivat saaneet erityisen vaiston, jolla he tiesiv\u00e4t, miten Ava voi. H\u00e4nell\u00e4 oli oma vaistonsa. Sen avulla h\u00e4n oli tiennyt, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli Isojen Riitojen sarjassa viimeinen. Sitten ei en\u00e4\u00e4 olisi joukkuetta mama, papa ja Ava. Olisi joku muu.<\/p>\n
Papa oli tullut kuistille juuri, kun Ava oli painanut polvet korviaan vasten. Simpukkahuminan kuunteleminen oli rauhoittanut h\u00e4nt\u00e4. Oli hyv\u00e4, ett\u00e4 korvan sis\u00e4ll\u00e4 oli sellainen.<\/p>\n
Mutta papa oli silitt\u00e4nyt h\u00e4nen hiuksiaan k\u00e4dell\u00e4, jossa oli painaumia vihasten hevosten tekemist\u00e4 arvista. Se oli tiennyt l\u00e4ht\u00f6\u00e4 simpukkamaailmasta.<\/p>\n
He olivat sopineet jo toissap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 Ava l\u00e4htisi papan mukaan hevoskisoihin. Nyt ei ollut auttanut, vaikka h\u00e4n oli puristanut molemmat k\u00e4tens\u00e4 kuistin kaiteen ymp\u00e4rille. H\u00e4n ei ollut halunnut menn\u00e4. Ei tiet\u00e4en, ett\u00e4 mama j\u00e4isi keitti\u00f6n ikkunan \u00e4\u00e4reen ja hankaisi m\u00e4rki\u00e4 poskiaan niin, ett\u00e4 saisi ihottumaa ja joutuisi ostamaan kallista rasvaa.<\/p>\n
Autossa Ava ei ollut sanonut sanaakaan, tuijottanut vain utuista tiet\u00e4. Papa oli puhunut s\u00e4\u00e4st\u00e4. Oli niin kuivaa, ett\u00e4 tuskin n\u00e4ki ajoradan reunoja. P\u00f6ly nousi pilareiksi. H\u00e4n oli kumartunut eteenp\u00e4in, puhissut, eik\u00e4 lopulta sanonut paljon mit\u00e4\u00e4n itsek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Paitsi lopulta, kun hevoskisojen portti jo n\u00e4kyi niiden puiden v\u00e4list\u00e4, joiden hatut n\u00e4yttiv\u00e4t vihre\u00e4lt\u00e4 pumpulilta:<\/p>\n
”Min\u00e4 olen ostanut itsellesi sellaisen pienen ranchin Nova Scotiasta. Otan sinne pari omaa hevosta.” H\u00e4n oli pit\u00e4nyt tauon. ”Tulet sitten joka toinen viikko asumaan sinne minun kanssani. Halifaxiin.”
\nSilloin Ava oli itkenyt niin, ett\u00e4 r\u00e4k\u00e4 sai yskim\u00e4\u00e4n ja kurluttamaan.<\/p>\nNyt he olivat hevoskisoissa, papa ja h\u00e4n. Papa oli ostanut paperilautaselle lettupinon, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaahterasiirappi kimmelsi kuin yritt\u00e4isi peitota auringon. Ava oli sy\u00f6nyt yhden letun, mutta ruokahalu oli karannut aina, kun h\u00e4n ajatteli papan ranchia. Sy\u00f6misen sijaan h\u00e4n nikotteli automatkan kyyneli\u00e4 kurkustaan.<\/p>\n
Hevoset hypp\u00e4siv\u00e4t isolla hiekkakent\u00e4ll\u00e4, jonka takana velloi valtameri. Ava tuijotti aaltoja, jotka murtuivat kaukana meren sel\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n ei pit\u00e4nyt sellaisesta raskaasta, vauhkosta el\u00e4imest\u00e4 kuin hevonen. Ei, jos se vei h\u00e4nelt\u00e4 papan.<\/p>\n
Mutta papa rakasti t\u00e4t\u00e4. H\u00e4n ei edes itkenyt, katseli vain kent\u00e4lle silm\u00e4t tiet\u00e4v\u00e4isin\u00e4. Ehk\u00e4 h\u00e4n sai voimaa t\u00e4st\u00e4. Niin sen t\u00e4ytyi olla. Power Jump, voimahypp\u00e4ys papaa varten.<\/p>\n
Taas yksi hevonen juoksi pois kent\u00e4lt\u00e4. Tyhmien ihmisten tyhm\u00e4t aplodit ja musiikin pampatus rytmittiv\u00e4t sen laihojen jalkojen hyp\u00e4hdyksi\u00e4. Papa kumartui polviinsa.<\/p>\n
Ava seurasi h\u00e4nen katsettaan apaattisesti. Isoja ruskeita hyppyhevosia oli tuhansia, ja kaikki halusivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voimansa t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kent\u00e4lle juoksi pieni, valkoinen hevonen. Sen nen\u00e4 oli harmaa, sieraimet pihakiven mustat, h\u00e4nt\u00e4 hulmusi kuin sulassa vedess\u00e4 v\u00e4r\u00e4j\u00f6iv\u00e4 kuu. Merituulessa pienen hevosen otsahiukset heilahtelivat sen silmill\u00e4.<\/p>\n
Ava tuijotti niin, ett\u00e4 silmiin melkein sattui. Hevonen oli kuin leikkiel\u00e4in liian korkeiden esteiden keskell\u00e4. Se k\u00e4\u00e4nteli hurjasti korviaan ja nosteli harmaita kavioitaan. Ne olivat kuin pikku kolmiot, lasikeng\u00e4t. Yht\u00e4kki\u00e4 se ampaisi juoksuun ja k\u00e4\u00e4ntyi kohti yht\u00e4 esteist\u00e4.<\/p>\n
Avan vatsaa kouraisi. H\u00e4n ei ollut aivan varma, huusiko hiukan. Eih\u00e4n pieni hevonen voinut selvit\u00e4 esteen yli!<\/p>\n
Mutta se selvisi. Se selvisi kaikkien esteiden yli. Avan silm\u00e4t porasivat hevosta. H\u00e4nen suunsa oli j\u00e4\u00e4nyt pikkuisen raolleen niin, ett\u00e4 merituuli ja suolavesi t\u00e4yttiv\u00e4t h\u00e4net. Hevosen otsahiukset hulmusivat sen kauniiden silmien yll\u00e4.<\/p>\n
Tuuliharja, tuli lempe\u00e4sti Avan mieleen. Valkoinen pikkuhevonen oli Tuuliharja, kuten kellot ja lasit heid\u00e4n kuistillaan olivat h\u00e4nen tuulikellonsa.<\/p>\n
Ava hengitti merta ja hiekkaa ja hevosten kirpe\u00e4\u00e4 tuoksua. Tuuliharja t\u00e4\u00e4ll\u00e4, tuulikellot siell\u00e4. Kaikelle oli paikkansa.<\/p>\n
Pienen valkoisen hevosen kaviot sanoivat hiekalla kil-kal, kil-kal.
\nERIKOISLUOKAN 2018 TOINEN<\/span><\/p>\n
\nIcarus Kristiansen & Jazzbomb Lumos xx, \u00a9 VRL-01436<\/h5>\n
![](\"https:\/\/i.ibb.co\/Q8FJn3w\/pj-erikoiskolmas-2018.png\" "\\"\u00a9")
<\/a>
\nERIKOISLUOKAN 2018 KOLMAS<\/span><\/p>\n
\nJouni & Zelinda Kern, \u00a9 VRL-12930<\/h5>\n
![](\"https:\/\/i.ibb.co\/8dMgKpN\/pj-erikoisvoittaja-2017.png\" "\\"\u00a9")
<\/a>
\nERIKOISLUOKAN 2017 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nAlexiina Center & Orange Wood’s Lumious, \u00a9 VRL-02207<\/h5>\n
![](\"https:\/\/i.ibb.co\/GFVPSLV\/Rex-powerjump-2017.png\" "\\"\u00a9")
<\/a>
\nERIKOISLUOKAN 2017 TOINEN<\/span><\/p>\n
\nGillianne Waves & Kings Scoopy Doo, \u00a9 VRL-02207<\/h5>\n
Mist\u00e4 saatais poweria?
\nKato tota kaveria
\nSil\u2019 on kolmee raippaa suussa
\nJa ponil\u2019 jouset kavioissa
\nMut mun ratsuu nukuttaa
\nHoh hoijakkaa, se haukottaa<\/p>\nMist\u00e4 saatais poweria?
\nEi kiinnosta t\u00e4t\u00e4 ponia
\nEtt\u00e4 miten menee meid\u00e4n kisat
\nKun haluu ottaa isot tirsat
\nVaik\u2019 kellot korvis h\u00e4lytt\u00e4\u00e4
\nEi ees silm\u00e4\u00e4 tahdo r\u00e4pytt\u00e4\u00e4<\/p>\nMist\u00e4 saatais poweria?
\nOn monenlaista toveria
\nYhel\u2019 raidat tiikerin
\nToisel\u2019 n\u00e4\u00e4n tuplapintelin
\nMut mulla laiskuuskuningas
\nValtikka ja viittakangas<\/p>\nMist\u00e4 saatais poweria?
\nOnko kell\u00e4\u00e4 sokeria?
\nRakettitiedett\u00e4 ei tarvita
\nEtt\u00e4 poni alkaa ravata
\nEi ees lent\u00e4v\u00e4\u00e4 lautasta
\nKun vaan n\u00e4yt\u00e4t namipalasta<\/p>\nOn meill\u00e4 liikaa poweria
\nAnnoin liikaa sokeria
\nL\u00e4hti v\u00e4h\u00e4n lapasesta
\nJa lenn\u00e4n kohta satulasta\u2026
\nERIKOISLUOKAN 2016 VOITTAJA<\/span><\/p>\n
\nHanne & Excusemyfrench PB, \u00a9 VRL-03518<\/h5>\n
Nyt n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, oon kuin tiikeri!
\nValmiina hypp\u00e4\u00e4n, meiss\u00e4 on powerii!
\nMaaliviiva on viel kaukanen,
\nmut ei h\u00e4t\u00e4\u00e4, oon ku lent\u00e4v\u00e4 lautanen!
\nTurha kotiin h\u00e4lytt\u00e4\u00e4, en oo neuvoton,
\npian voittajan valtikka meid\u00e4n on!
\nERIKOISLUOKAN 2016 TOINEN<\/span><\/p>\n
\nSalma & Bonnie KN, \u00a9 VRL-13360<\/h5>\n
M\u00e4 olen hienos\u00e4\u00e4t\u00e4nyt ponin hurjan powerin
\nSe pystyy hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n yli Berlin Towerin
\nOn puuterihuiskut, rusettiviuhkat ja plastrong<\/p>\nPoni kiilt\u00e4\u00e4 kuin valtikka, tukkary\u00f6ppy kiharassa
\nSatula niin puhdas, ett\u00e4 narina kirskuu ilmassa
\nKuuluu kaiuttimista kumiseva kong<\/p>\nRatamestari on pyk\u00e4nnyt kent\u00e4lle lent\u00e4v\u00e4n lautasen
\nM\u00e4 mietin, onkohan se juopon idea viime\u00f6inen
\nEhk\u00e4p\u00e4? T\u00e4st\u00e4 tulee viel\u00e4 kuumeinen show<\/p>\nPuomi vonkuu kannattimilla, mutta mulla pit\u00e4\u00e4 pokeri
\nAjatella ei ehdi, t\u00e4\u00e4 poni kiit\u00e4\u00e4 kuin tiikeri
\nKatsomorivit hehkuu, lapsi huutaa wow<\/p>\nSalamavalot r\u00e4tisee, ura p\u00f6llyten v\u00e4lkytt\u00e4\u00e4
\nRivilt\u00e4 riville alkaa yleis\u00f6 h\u00e4lytt\u00e4\u00e4
\nOn voitonlaukka, ruusukerivi ja seuraavana: Glasgow
\nERIKOISLUOKAN 2016 KOLMAS<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kisatunnelmaa! T\u00e4lle sivulle ovat koottuna aina erikoisluokkien kolme parasta tuotosta (2021 l\u00e4htien vain kuva- ja tekstiluokan voittajaty\u00f6t) sek\u00e4 omana linkkilistanaan Power Jumpiin liittyv\u00e4t muut tuotokset. Voit ilmoittaa yll\u00e4pidon tietoon PJ-materiaalit linkkeineen, jos haluat ne listattuina t\u00e4nne. TUOTOSLISTA Auburn Estaten #powerjump2019 Orange Woodin #powerjump Yksitt\u00e4isi\u00e4 tuotoksia (2020): Karla goes Power Jump Seikkailu Saksassa: Power Jump -tarinointia … Jatka lukemista VIP<\/span>
- Orange Woodin #powerjump<\/a><\/li>\n