Tarhasta vastaani käveli punarautias, melko pieni, ystävällisellä ilmeellä varustettu suomenhevonen, joten oletin olevani oikean hevosen tarhassa. Ori melkein pujahti päitsiinsä ja napsautin lukon kiinni taputtaen samalla kiiltävää kaulaa.
"Aino on vähän myöhässä, niin lupasin tänään laittaa siut kuntoon", totesin Vaarille huvittuneena. Meillä on onneksi Ainon kanssa pitkä historia, niin hyvin pystyin laittamaan hänelle hevosen valmiiksi valmennusta varten. Yleensä se ei kuulu palveluihini.

Talutin kiltisti seuraavan orin talliin, jossa olin laittanut jo kaikki varusteet valmiiksi käytävälle. Napsautin narut kiinni päitsiin ja etsin käsiini harjan, jolla sain muutaman kuivikemuhkuran ja heinänkorren harjattua muuten niin kiiltävästä karvasta. Vaari silminnähden nautti saamastaan huomiosta, mutta ei tehnyt siitä mitään numeroa. Olin nähnyt paljon kaikenlaista, mutta tämä hevonen oli jotenkin todella mutkattoman oloinen.
"Laitetaas tukka myös kuntoon, vaikka ollaan menossa vaan meikäläisen valmennukseen. En oo kovin tarkka, mutta siisti pitää olla", naureskelin touhutessani hevosta valmiiksi. Vaarin normaalisti niin vaalea harja muistutti tänään enemmän kellertävää, kuin valkoista, mutta se oli hyvin yleistä jos hevosessa oli mitään vaaleaa.

En löytänyt kavioista juuri mitään putsattavaa, joten sain melko reippaasti aseteltua hevoselle suojia jalkaan ja satulaa selkään. Kiristin hieman vyötä, mutta Aino saisi tehdä lopullisen kiristyksen kentällä. Vaari seurasi korvat hörössä touhujani ja otti kiltisti kuolaimet suuhunsa.
"Sie tulitkin jo! Täällä alkais olla valmista", huikkasin paikalle saapuneelle Ainolle, joka nolona vielä pyyteli anteeksi myöhästymistään. "Lähdetääs töihin sitten!"

--------------------

Seisoin Kantrin karsinan ovella samalla rapsuttaen tamman otsaa, kun Aino varusti tammaa valmennusta varten.
"Alotetaan tänään ihan perusasioista, muunmuassa suoruus on yllättävän vaikeaa, vaikka toisin luulis."
Aino nyökkäsi valmiina olemisen merkiksi ja lähdimme kävelemään kentälle. Seurailin ratsukon alkuverryttelyjä, sillä en ollut valmentanut Ainoa pitkään aikaan. En kuitenkaan malttanut olla antamatta vähän ohjeita alusta asti, minkäs sitä itselleen mahtaa.
"Pyydä pikkasen ulkojalalla takajalkoja töihin. Noin, sillä lailla!" hihkuin kentän keskeltä.

Kantri liikkui noin nuoreksi hevoseksi todella elastisesti ja varmasti eteenpäin, eikä suorana liikkuminen tuottanut suuria haasteita, joten pyysin ratsukkoa tekemään askellajin sisällä temponmuutoksia.
"Muistat ite valmistella seuraavan liikkeen, niin Kantri tekee tasan just niinkun pyydät. Woooow, prrr! Ei ihan niin kovaa", ohjeistin nauraen. Tamma oli todella innoissaan menossa ja meinasi välillä ennakoida, ellei Aino ollut tarkkana apujen kanssa. Reipas ravi sai tamman oikein lentoon ja ratsukon menoa oli todella mukava katsoa.

"Nyt laukassa muistat, että se takajalka pitää saada myös oikeassa kierroksessa töihin. Se meinas tuossa verryttelyssä jäädä vähän jälkeen."
Aloitimme yhdessä tuumin vaikeammasta kierroksesta ja kun Aino tuki Kantria paljon ulkoavuilla, takajalka saatiin mukaan liikkeeseen ja laukka rupesi pyörimään paljon paremmin. Vasen laukka pyöri luontaisesti paremmin, eikä vaatinut niin paljoa hienosäätöä, joten pyysin ratsukkoa tekemään myös vähän laukassa pieniä temponmuutoksia.

Loppuverryttelyjen tullessa ajankohtaiseksi Kantri pärski tyytyväisenä hölkätessään pitkin ohjin eteenalas.
"Siulla on käsissäs kyllä todellinen timantti. Noin nuoreks hevoseks Kantri on tosi valmis."