Tiedättekö ne lapset jotka kaupassa kinuavat uusia leluja ja karkkia, ja saavat itkupotkuraivarit heti, kun eivät saa tahtoaan läpi? Meidän Terttu on juuri sellainen, hemmoteltu kakara joka saa useimmiten tahtonsa läpi ja ellei saa, se jaksaa yrittää ja yrittää josko nyt kuitenkin voisi tehdä mitä huvittaa, ja ellei saa niin ei se haittaa, aina voi alkaa kiukuttelemaan! Mainittakoon esimerkkinä tilanne, jossa Tertun kovasti tekisi mieli maistaa kevään ensimmäisiä vihreitä juuri, kun pitäisi kävellä kiltisti tarhaan, eikä sitä päästetä. Terttu ei sentään ala itkemään, mutta jämähtää niille sijoilleen aivan kuin se olisi yhtäkkiä kasvattanut kavioistaan juuret maahan, eikä liiku milliäkään, ellei saa vähän maistaa. Ette ehkä heti usko, mutta kyllä tämä meidän herranterttu on silti ihan mukava hoitaa perus hoitotoimenpiteiden aikana. Kuljetuskoppiin se nousee hieman vaihtelevalla menestyksellä, useimmiten ongelmia ei ole jos kopissa odottaa heinäsäkki, mutta jos se on unohdettu laittaa, ei Terttu vaivaudu liikahtamaan lastaussiltaa pidemmälle.
Ei löydy montaakaan ihmistä, jotka eivät olisi olleet hämmästyksestä huuli pyöreänä sen jälkeen, kun ovat Tertulla ratsastaneet. Ratsain Terttu on kyllä vallan yhteistyökykyinen ja oikein mukava työkaveri heti, kun yhteinen sävel sen kanssa löytyy. Terttu ei siedä lainkaan kovaa kättä ja osoittaa sen kyllä suurieleisesti niskojaan nakkelemalla. Oikean ratsastajan kanssa Terttu suorittaa koulukiemurat ja esteradan leikiten. Etenkin esteratsuna Terttu on omaa luokkaansa, siis mikäli pitää hevosista joilta löytyy vauhtia – toisinaan vähän liiaksikin – ja hyvä tekniikka hypätä. Se selvittää metrin esteradan mennen tullen ja palatessa, mutta usein sen innostus kasvaa sellaisin mittoihin hypätessä, että ratsastajalla on täysi työ pitää tamma näpeissään. Usein nähty skenaario on se, että Terttu esteen jälkeen puree kunnolla kuolaimeen kiinni ja rynnistää kohti seuraavaa estettä. Sen laukka on kuitenkin silti hyvin säädeltävissä, eikä se usein kielläkään, edes erikoisesteillä, jotka eivät Terttua hetkauta. Maastossa rohkea ja varmajalkainen, mutta saattaa itse kyllä päättää reitin ja vauhdin mikäli ratsastaja ei ole heti hereillä ja kertomassa Tertulle, mitä tehdään ja minne mennään.
ii. Tervaroi on melko suurikokoinen, 163 cm korkea suomenhevosori. Väriltään Tervaroi on tummanrautias, upein valkoisin merkein. Tervaroi on painottunut esteratsastukseen, mutta kisannut toisinaan myös kenttäkilpailuissa, sekä ihan vain kouluratsastuksen helpoissa luokissa. Tervaroi syntyi maalaisperheeseen, missä vietti myös aikoinaan työhevosen elämää. Ori kuitenkin myytiin pian kisaavaan kotiin, ja nyt ori onkin sitten ollut melkoinen rusettihai estekentillä. Tervaroilta löytyy runsaasti jälkeläisiä, lähemmäs puolta sataa. Monet varsoista ovat menestyneitä omissa lajeissaan ja varsin monipuolinen kaarti hevosia onkin tästä orista saatu maailmaan. Nykyään Tervaroi asustaa yksityisessä omistuksessa pienessä suomenhevossiittolassa.
iii. Tervasoihtu oli 164 cm korkea, eli melko suurikokoinen suomenhevosori. Teroksi kutsuttu ori asui virtuaalisessa Pohjois-Suomessa ja oli painottunut lähinnä rataesteratsastukseen, mutta kilpaili myös silloin tällöin maastoesteratsastuksessa melko hyvin sijoituksin. Kilpailuissa ori menestyikin erityisen hyvin koko elämänsä aikana. Tero oli väriltään tummanrautias, rakenteeltaan melko sporttinen. Näyttelyissä Tero nähtiin muutamaan kertaan, mutta suuret välimatkat eivät yksityistä omistajaa sen koommin houkutelleet, eikä pohjoisessa noita näyttelyitä niin runsaasti tainnut olla. Niinä kertoina kun ori on kuitenkin näyttelyissä nähty, se on pärjännyt yllättävänkin hyvin tuloksin - BIS-tittelinkin keränneenä. Jälkeläisiä Terolta on jäänyt tähän maailmaan päälle kymmenen, joista jokainen on omalla tavallaan merkittävä hevonen vielä nykypäivänäkin.
iie. Banaani-Inkkari syntyi hyvin synkkänä syksyiltana pienen pienelle työhevostallille, missä oli vain muutama hevonen. Synnytys oli vaikea ja Banaanin varsa-aika oli hyvin ankea. Se oli pieni ja heikko, eikä oikein tahtonut pärjätä muiden hevosten kanssa. Ihmisiä kohtaan varsa oli hyvin varauksellinen. Pikku hiljaa Banaani kuitenkin kasvoi ja kehittyi ja alkoikin saamaan itselleen voimia, vaikka sen elinajasta ei oltukaan kovin optimistisia. Tamma varttuikin nopeaan tahtiin ja kasvoi 156 cm korkeaksi, tummanrautiaankimoksi suomenhevoseksi. Banaani aloitti kilpailunsa kouluratsastuksen saralla, missä pärjäsi ihan kohtalaisen hyvin - ei sijoittunut aivan jokaisilla kerroilla, mutta ei ollut kertaakaan häntäpäässäkään. Tovin kuluttua kuitenkin huomattiin, että tamma pärjäsi esteillä paremmin ja alkoikin kisaamaan sitten siellä runsaasti erityisen hyvällä menestyksellä. Valitettavasti Banaani menehtyi kuitenkin jo 14-vuotiaana äkillisen sairastumisen takia.
ie. Rautakoura taas on kuvankaunis ja herttainen suomenhevonen, jolta löytyy korkeutta 160 cm. Riinaksi kutsuttu neitonen on väriltään tummanruunikko, todella kaunis ja huomiota herättävä väri. Luonteeltaan Riina on ollut aina oikein ihastuttava ja kiltti neiti. Tämä tamma on kiertänyt runsaasti kouluratsastuskilpailuita helpoissa luokissa kilpaillen, sekä toisinaan myös kenttäkilpailuissa. Riina on myös tavattu monet kerrat erilaisissa näyttelyissä, joissa tamma on pärjännyt kohtalaisen hyvin, ei kuitenkaan ole palkittu vielä sen suuremmin. Riina viettää nykyään satunnaista kilpahevosen elämää, mutta pääsääntöisesti toimii harraste - ja siitoskäytössä suomenpienhevosia kasvattavalla tallilla.
iei. Varjonvartija on ollut aina varsin nimensä mittainen oripoika. Tämä herasilmäinen, tukkajumalaksi kutsuttu ori syntyi kesäisenä aamuna. Suurikokoinen, eli 161 cm korkea Varjoksi kutsuttu hevosori herätti ihmisen kuin ihmisenkin huomion upealla ulkonäöllään. Musta karvapeite ja vaaleat jouhet saavat takuulla pään kuin päänkin kääntymään. Varjo kiersikin heti varsasta lähtien hyvillä tuloksilla näyttelykehiä, enkä ihmettele asiaa yhtään. BIS-sijoja nappaillen ori varttui ja aloitti myös kilpailemisen kouluratsastuksessa - mistä tulikin aivan menestys. Tämä ori olikin nimittäin varsinainen rusettihai koulukentillä, joten ori kiersi ympäri Suomea pitkin vuotta kilpaillen kouluratsastuksessa jopa vaativa B-tasolla saakka! Varjo on palkittu monissa eri tilaisuuksissa niin kouluratsastuksen, kuin näyttelyidenkin saralta. Varjolla on tiedossa yli 20 jälkeläistä.
iee. Tulisielu, eli tuttujen kesken Silja, oli 158 cm korkea suomenhevostamma. Väriltään Silja oli tummanruunikko ilman merkkejä, hyvin kauniin värinen. Silja oli painottunut lähinnä koulu - ja esteratsastukseen, mutta tamma nähtiin muutamia kertoja myös valjakkokilpailuissa, sekä näyttelyissä. Yksityisessä omistuksessa oleva pienikokoinen suomitamma ei kuitenkaan menestynyt oikein missään lajissa erityisen hyvin verrattuna muihin, joten tamman kilpaura jäi melko lyhyeksi ja se siirtyi viettämään harrasteratsun elämää omistajiensa seurahevoseksi. Jälkeläisiä Silja on saanut yhteensä viisi, joista jokainen on kuitenkin menestynyt ja nykyään erittäin upea hevonen. Silja lopetettiin valitettavasti vanhuuden tuomiin ongelmiin tasan 20-vuotiaana, mikä oli hyvin kova paikka tamman omistajille.
ei. Tahmatassu sai mitä parhaimmat lahjat kenttäratsastuksen pariin. Tummanrautias ori kilpaili aikamoisella menestyksellä helpoissa luokissa, ja taskusta löytyy muun muassa suomenhevosten kenttämestaruuksia sekä Suomen kenttämaajoukkueen edustuspaikkoja puhumattakaan SM-tason menestyksestä. Ori on ollut suosittu myös jalotuspiireissä, tällä hetkellä sillä on 10 jälkeläistä, joista kuusi on jo raivannut itsensä kansalliselle tasolle kenttäratsastuksen parissa.
eii. Tunnesotku rauhallisuudestaan, loistavasta tasapainostaan ja perisuomalaisesta varmuudestaan huolimatta jätti kenttäratsastuksen kokeilematta ja keskittyi rataesteisiin. Ponnua löytyy kuin pieneltä ponilta - 156-senttinen ori kilpaili pääosin metriä, mutta myös muutama hyväksytty 0/0-startti kympin luokista löytyy! Ykköspalkinnolle R-suunnalla kantakirjattu ori on suosittu jalostuksessa, minkä huomaa sen 29 jälkeläisestä.
eie. Empaattinen kuvastaa perinteistä suomalaista - ujo, hiljainen ja vaatimaton. Kenttäpainotteinen tamma kilpaili vakaasti sijoittuen CCI/CIC1-tasolla. Rauhallisuutta uhkuva Umppari on tätä kirjoittaessa 28-vuotias ja viettää siitostammana eläkepäiviään. Kaikki 9 jälkeläistä ovat kukin omalla tapaansa hienoja, ja tästä kieliikin jälkeläisluokka AB tamman meriiteissä.
ee. Känkkäränkkä on uskomattoman ketterä sekä vilkas tamma ja suomenhevonen vailla vertaansa: se on kenttäpainotteisen uransa aikana useasti ollut sijoilla suomenhevosten SM-kenttäkilpailuissa sekä palkittu vuoden suomenhevosena. Känkkäränkkä kilpailee yhä menestyksekkäästi helppoja luokkia, eikä menolle näy stoppia! Tamma on nimestään huolimatta melko tyyni ja osaava. Tamma on tällä hetkellä saanut kaksi jälkeläistä, jotka molemmat ovat menestyneet kenttäratsastuksen parissa.
eei. Rähjärepale on perinteinen ori - oman arvonsa tunteva, hieman hienostelevakin herrasmies. Tällä hetkellä jo vanhempi rautias on kisaeläkkeellä, mutta se ei harrastusta estä! Nuoruusvuosinaan Rähjärepaleella startattiin paitsi esteitä ja koulua, niin myös kenttää. Se sijoittuikin hienosti lähes jokaisessa startissaan, eikä kasvattaja ole vieläkään katsonut aiheelliseksi myydä tätä hevosta. Nyt Rähjä toimii jalostusorin puuhissa, ja tämänhetkiset 10 jälkeläistä ovat kyllä osoittautuneet isän kaltaisiksi kenttäpeleiksi.
eee. Tuuliviiri onkin melkoinen monitoimihevonen. Sen omistaa kolmihenkinen perhe, jossa kaikki harrastavat hevosia - isä kilpaili Tuuliviirillä kentässä, äiti koulussa ja tytär esteillä. Se toimii hyvin joka lajissa, mistä kielii lukuisat hyvät tulokset helppo A -luokista, 100-radoilta ja helpoista kenttäluokista. Perhe on myös kantakirjannut Tuuliviirin III-palkinnolla R-suunnalle. Nykyään tamma toimii siitostammana ja harrasteratsuna saman perheen luona.
Sukuselvitys © Jenny
Teksti tulee tähän.
