EC Chantico

image

Perustiedot

  • hollantilainen puoliverinen, ori
  • 166cm, ruunikonkirjava EE/AA/nTo
  • s. 04.11.2018 8v 02/19
  • ko Grand Prix
  • omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) NA
  • kasvattanut Zonjiet Stud (VRL-00096) NA

Luonnekuvaus

Chantico sai varsana vähän liikaa huomiota, joka on vaikuttanut orin nykyisyyteen sillä Chantico on hyvin mustasukkainen ja läheisyydenkipeä, joka suuttuu jos häntä ei huomioida tarpeeksi tai jos oma ihminen huomioi toista hevosta, tai kissaa, koiraa tai ihmistä. Muutoin Chantico on luonteeltaan mukava hevonen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen jos ei oteta huomioon orin tapaa tehdä jekkuja. Chantico on mestari mitä tulee solmujen avaamiseen ja jopa joskus ovien, ori kokeilee aina kaikkea jonka seurauksena Chanticon on nähty joskus kuljeksivan irtonaisena tallin pihalla. Onneksi ori hakeutuu aina ihmisten seuraan. Orin ruunaamista mietittiin pitkään, mutta lopulta mieli tuli toisiin aatoksiin, olihan Chanticolla kiva suku.

Ratsuna Chantico on lyhyesti sanottuna häsläri joka ei oikein välittäisi työnteosta, mutta riittävällä motivoinnilla ja yrittämisellä orin kanssa pääsee pitkälle. Vaikka Chantico vaatii ratsastajaltaan paljon, niin ori myös antaa takaisin yhtä paljon. Chanticolla on eteenpäinpyrkivät ja kolme vahvaa askellajia, joka sisäistää hyvin oppimansa asiat. Kaiken lisäksi Chanticolla on lehmän hermot, ori ei ole ikinä hermostunut stressaavissa tilanteissa vaan on enemmmän tarkkailijatyyppiä.

image
image

Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Grand Prix

 

Kouluratsastus taso 11/10 Kuuliaisuus ja luonne 3091.82p Tahti ja irtonaisuus 3784.54p
image

Marraskuu 2018

Olimme Jasperin kanssa tavattoman innoissamme kun saimme kuullua Devilishness Duánin tiineydestä. Tamma oltiin aikoinaan astutettu omalla orillamme Ehecatl Wolfilla joka polveutui tallin omasta hevosesta Kojootista, jonka nimi aikoinaan herätti valsin hilpeitä kommentteja. Vaikka olimme Kojootin nimen itse päättäneet, niin emme siltikään ikinä oppimeet lausua saati sitten edes kirjoittaa orin nimeä ilman lunttilappua. Siksipä oria kutsutaan edelleenkin Kojootiksi, vaikka ori oli jo nukkunut pois kauan aikaa sitten.

Devilishness Duán saapui meille vieroitusikäisenä suomalaiselta ravitallilta, jossa asui silloin myös ratsuja (myöhemmin talli jakaantui useaksi eri toimipisteeksi). Devilishness ei ollut rakenteeltaan korrektein, mutta jos tamma jotain osasi niin se oli kouluratsastus. Romuluiseksi, hinteläksi hevoseksi oli tasavertainen kouluratsu moniin parempirakenteisiin hevosiin verrattuna. Myönnetään, aikoinaan kun olimme jättämässä tarjousta varsasta oli tietysti kirjava väritys perimmäisenä syynä sekä lisäksi emän vanhahtavat sukulinjat. Tammasta odotettiin tulevan vielä loistava siitostamma sitten kun sen aika olisi.

Devilishness varsoi eräänä harvinaisen kuumana iltapäivänä komean kirjavan orivarsan, olli oli aivan ihana naama! Orivarsa oli niin tavattoman suloinen että olisin voinut halia orivarsaa loputtomasti liverrellen äklösöpöjä kohteliaisuuksia. Onneksi Jasper sai minut nopeasti vedettyä takaisin maanpinnalle sanoen voivansa pahoin. Tässä vaiheessa tietysti naamani meni väärinpäin, mutta oikeni nopeasti luotuani haaveilevan katseen vastasyntyneeseen varsaan. Haaveissamme oli saada jatkettua isälinjan nimiteemaa, mutta lopulta tulimme toisiin aatoksiin kun halusimme tällä kertaa sellaisen nimen varsalle, jonka osasi jopa lausua ja kirjoittaa ilman lunttilappua. Lisäksi Chantico tuntui sopivan orivarsalle kuin nenä päähän.

Voi olla että Chantico tunsi olevan jotenkin etuoikeutettu, sillä varsana orivarsa sai hyvin paljon lässyttelyä ja huomiota osakseen. Jossain vaiheessa orivarsa osasi käyttää tilanteet hyväkseen käyttäen röyhkeesti porsaanreikiä apunaan. Jos jotain opimme, niin sen että Chantico oli viekas kuin kettu. Monia kertoja oria laitumelle vietäessä Chantico päätti tehdä temppunsa ja orivarsan nähtiin juoksevan lukemattomia kertoja ympäri tiluksia taluttaja naama punaisena huutaen perässä. Chanticon jekut eivät suinkaan rajoittuneet vain tähän, ori osasi avata yksinkertaiset narut ja lukot, tietysti myös tuupata raolla olevan karsinan oven täysin auki. Tällöinkin nähtiin ruunikonkirjavan pikkuorin juoksevan ympäri tiluksia, tällä kertaa kaikki kynnelle kykenevät ihmiset perässään.

Kun Chantico täytti kaksi vuotta, halusimme ehdottomasti myydä sen perhanan riiviön, mutta sitten tapahtui jotain. Chantico alkoi välittää ympäristöstään yhä vain enemmän, karkureissut ja jekut vähenivät (eivät suinkaan kokonaan loppuneet) ja Chantico näytti itsessään olevan rauhallisemman puolen. Ori alkoi nauttia kahdenkeskisistä hoitutuokioista, jopa myös käytös oli parantunut. Tämän myötä huomasimme myös orissa lymyilevät kyvyt, toki olimme ennenkin nähneet että orilla saattaisi olla tulevaisuus kouluratsuna, mutta luultavasti vasta ruunattuna. 2-vuotiaaksi Chantico oli edelleen melko rääpäle, mutta ehkä ori saisi lisää massaa kasvaessaan.