Etta on tilan omia kasvatteja joka myytiin nuorena Suomeen ja vuosia myöhemmin ostettiin takaisin odottamatta. Ikä on selvästi tuonut tiettyä rauhallisuutta lisää, mutta ei pilke silmäkulmasta ole mihinkään kaikonnut joten Etalla on edelleen tapana pitää muita varpaisillaan. Tamman mieli voi muuttua sekunnin sadasosassa joten vain rautainen ammattilainen joka osaa hieman aistia mielen liikkeitä, on Etalle oikea käsittelijä. Lyhyessä ajassa Etasta on tullut Jasperin luottoratsu jota eivät juurikaan muut käsittele paitsi mies itse. Tamma tarvitsee jatkuvasti virikkeitä ympärilleen jonka vuoksi omaksuu helposti ei-toivottuja tapoja.
Hadette eli Etta on kotiutunut oikein mukavasti sääolosuhteista huolimatta. Talvikarva trimmattiin jo heti ensimmäisinä päivinä pois. Lähemmäs 30°C helteet ottivat veronsa ja tammalla meni hetki tottua kuivaan, kuumaan ilmastoon. Ihmisiä Etta ei vierastanut lainkaan ainakaan siitä päätellen miten tamma on ehtinyt jo riepotella tallilaisia. Rutiinit olivat hieman hakusessa mutta lopulta päädyttiin siihen tulemaan että tammaa tulisi käsitellä pääsääntöisesti vain yksi henkilö, eli Jasper jotta käsittely pysyisi mahdollisimman johdonmukaisena ja tasaisena. Näillä kahdella tuntui synkkaavan alusta alkaen hyvin, itse en tuntunut oikein pärjäävän Etan kanssa mutta ehkä siihen vaikutti se että en ollut mies tai vain kemiat ei kohdanneet oikealla tavalla.
Etta vieläkin sopeutuu Namibian ilmastoon joten toistaiseksi astetta rankemmat treenit on jätetty toistaiseksi sivummalle. Jasper on lähinnä keskittynyt maastakäsittelyyn ja luottamussiteen rakentamiseen. Selässä on käyty muutaman kerran ja yritetty hakea hieman tuntumaa hevoseen. Tamma on vaikuttanut vielä hieman väsyneeltä joten kaikki käsittely on pyritty pitämään mahdollisimman kevyenä. Siitä on alle kuukausi kun Että muutti Namibiaan joten tamma saa kaiken tarvitsemansa ajan sopeutuakseen.
Hieman jo Jasperin kanssa keskusteltiin Etan mahdollisesta varsottamisesta. Ei se vielä ole ajankohtaista sillä tilan työmäärä on tällä hetkellä huomattavasti pienempi nuorten tai koulutettavien osalta. Suuniteltiin että voidaan ainakin alkaa jo etsiä sopivaa oria, ei vielä tarvitse päätöstä tehdä eikä tarvitsekaan.
Harva sitä tiesi, mutta joskus muinoin Zonjietissa oli asunut estehevosia. Jasper oli entinen esteratsastaja ja mies oli tällöin hankkinut itselleen pari estehevosta joiden kanssa mahdollisesti edetä uralla. Ikävä kyllä esteratsastuksen uralle ei jäänyt aikaa muilta velvollisuuksilta joten hiljalleen tilalta myytiin estehevoset pois jolloin Jasper pääsisi keskittymään täysin nuorten hevosten kouluttamiseen. Mies ei ikinä jälkikäteen maininnut haaveistaan esteratsastajana eikä kouluhevoset ikinä täyttäneet sitä aukkoa vaikka hevoset olivat muutoin kutsumus. Havane oli tilan viimeisiä estehevosia mutta jostain vain oli pakko luopua.
Hadette Z myytiin nuorena Suomeen jossa tamma asui vuosikausia josta tamman sitten myytiin Alankomaihin jossa Hadette ei ehtinut pitkään asua. Kun löysin Hadeten toistuvasti myynnistä niin olin ehkä hieman surullinen johon luultavasti vaikutti se että Hadeten emä oli joskus ollut minulle ja Jasperille niin tärkeä. Epäröin aluksi, en tiennyt pitäisikö ehdottaa että tamma saisi muuttaa takaisin synnyinsijoilleen. Jasper onneksi auttoi siinä päätöksessä, mies oli silminnähden ilahtunut jo pelkästä ajatuksesta että saisi itselleen hevosen joka osaisi hypätä, kentes ehkä jopa kilpailla jos vain tilanne sen sallisi.
Niin siinä sitten kävi että Hadette Z palasi takaisin Namibiaan marraskuussa 2022, ironista koska tamma myytiin aikoinaan myös marraskuussa. Töitä on tehtävä jos tuloksia aikoo saada, mutta sovittiin jo ennen ostoa että vaikka tammasta ei tulisikaan kisaratsua niin se ei haittaa. Pääasia että Hadette saa nyt viettää loppuelämänsä synnyinkodissaan tutussa ympäristössä. Tamma tulee jäämään todennäköisesti tilan ainoaksi estehevoseksi ainakin tältä erää. Kenties Jasperin ura vielä saa joskus potkua, estehevonen edesauttaa asiaa.
Astuttaessani Havanen komealla mustalla orilla, Danny Boylla, oli minulla mielikuva syntyvästä varsasta, joka olisi isänsä tavoin musta ja tuleva estekenttien kuningas. Toivoin kovasti varsasta oria ja kun Hadette syntyi, olin hieman pettynyt huomattuani pienikokoisen tammavarsan käpertyneenä emänsä rinnalle. Hadette syntyi ajallaan kolkkona marraskuisena yönä. Varsa oli musta kuten olin toivonut, mutta tamma. En minä tammavarsalla mitään tekisi, tammat osaavat olla toisinaan kovin oikukkaita ratsuna, jos olin jotain tamman emästä Havanesta oppinut. Sitä ei ollut kiistäminen, että Hadette oli epäilemättä kauniimpia varsoja mtä olin ikinä nähnyt. Tamman kasvettua ei se ollut pelkästään kaunis, vaan myös sulavaliikkeinen ja luonteeltaan mitä herttaisin, joskin toisinaan oikukas. Hadette oli värinsä ja merkkiensa puolesta suora kopio isästänsä, molemmat olivat täysin mustia pienellä tähdellä varustettuna.
Copyright 2019 Zonjiet Stud