Ulysses

KWPN, ori syntynyt 12.10.2016 koulupainotteinen omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096) ruunikko (Ee/Aa), 167cm 8v 12.03.2017 ko Grand Prix kasvattanut Koemans de Paardenhoeve KTK-III (17 + 15 + 18 + 15 = 65p.) KRJ-I (8 + 40 + 19 + 20 + 14,5 = 101,5p.)

Jälkeläiset

Luonnekuvaus

Vaikean menneisyytensä vuoksi Unski on kovin varautunut hevonen, jonka luottamusta ei ansaita hetkessä. Ennen Zonjietiin saapumista ori kiersi lukuisilla omistajilla vaihtaen kotia kuin sukkia. Kun ori sitten viimeinkin saapui Zonjietiin oli hevonen kovin lihaksettomassa ja läskissä kunnossa. Lisäksi ori ei tahtonut päästää ketään lähelleen mutta ajan saatossa Unskin luonne tasaantui.

Unskin kanssa ei kahta samanlaista päivää tule. Vaikeasta menneisyydestään johtuen ori on haastava hevonen, joka vaatii käsittelijältään paljon. Unski ei ole kovin sosiaalinen eläin eikä kovin mielellään hakeudu ihmisten seuraan. Unskia käsiteltäessä on muistettava olla rauhallinen. Ori säikähtää helposti arvaamattomia liikkeitä. Etenkin tuulisella säällä tulee varoa, matka tarhasta talliin saattaakin olla täynnä vaaroja tuulen tehdessä temppujaan. Unski on hoidettava aina joko pesukarsinassa tai karsinassa, jossa oria ei päästä yllättämään takaa. Unski ei liiemmin välitä hoitotoimenpiteistä ja yleensä näyttää hapanta naamaa korvat tiukasti luimussa. Ori yleensä käyttäytyy aina hyvin, ei niskoittele vastaan.

Unskilla on kolme puhdasta askellajia ja tahdikkaat liikkeet. Orilla on luonnostaan erinomainen laukka. Unski on luonnostaan melko hidas, mutta todella notkea. Ajan saatossa ori on oppinut nopeammaksi. Unskilla on hyvä työmoraali ja ori on miellyttävä ratsastaa, mikäli ratsukko puhaltaa yhteen hiileen. Unski ei ole helpoimpia ratsuja ja meni kauan ennen kuin ratsukon yhteistyö alkoi toimimaan. Orilla on ollut aina sama ratsastaja, joka on koettu hyväksi. Unski on suhteellisen älykäs hevonen, joka oppii asiat nopeasti, niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Tuulisella säällä ori stressaa, joten tällöin on laitettava pumpulitukot korviin.

Vaikka Unski muutoin onkin hyvä kouluratsu, niin kilpakumppanina ori ei ole ihanteellisin. Ori stressaantuu helposti kilpailupaikoilla, mutta stressiä voi välttää tukkimalla orin korvat pumpulilla. Mutta se ei pelkästään riitä. Avainsana ovat monipuoliset alkuverryttelyt, jotka vievät orin huomion muusta massasta. Haastavinta on saada ylikuumentunut ori kuulolle, mutta kun siinä onnistuu niin se on jo puoli voittoa. Radalla suorituksen onnistuminen on kiinni ratsukon yhteistyöstä.

Sukuselvitys

i. Aldoos oli suurikokoinen musta ori joka loisti hetken aikaa parrasvaloissa. Aldoos polveutui vieraammista linjoista eikä orin sukua pidetty kovin ihmeellisenä, joten ori myytiin melko alhaisella hinnalla nuorelle kouluratsastajalle. Ori osoittautuikin paremmaksi mitä omistaja olisi ikinä voinut kuvitella. Pian kaksikko kilpailikin kahden menestyneen vuoden ajan kouluradoilla, mutta Aldoosin kisaura katkesi äkillisesti orin loukatessa jalkansa. Oria tarjottiin pian jalostuskäyttöön, mutta kovin suurta suosiota Aldoos ei saanut. Vaikka ori olikin hyvin menestynyt kouluradoille, niin rakenteeltaan Aldoos ei ollut kovin ihmeellinen ja etenkään orin ailahtelevainen luonne ei vakuuttanut. Aldoos astui vuoden aikana vain kolme tammaa ja menehtyi äkillisesti sitä seuraavana vuonna. Aldoos jätti jälkeensä kolme orivarsaa, joista kaksi ruunattiin ja ovat pärjänneet kohtuullisesti kouluradoilla.

ii. Urban oli valtava ruunikko ori neljällä sukalla ja läsillä varustettuna. Aldoosin tavoin Urban teki lyhyen, mutta näyttävän uran kouluradoilla. Hollantilaista syntyperää oleva ori oli luonteeltaan varsin reipasluontoinen ja elostelija. Urbanilla oli syntymästään lähtien ollut keuhkoissa vikaa, josta syystä ori ei kyennyt kovan rasituksen seurauksena hengittämään kunnolla. Synnynnäinen vika ei aluksi haitannut ja ori pystyi työskentelemään lähes normaalisti. Urbania kilpailutettiin hyvin maltillisesti, mutta puolentoista vuoden uran jälkeen synnynnäinen vika alkoi mennä pahempaan suuntaan. Nähtiin parhaaksi päättää orin kouluratsastusura. Urban oli juuri sitä tyyppiä joka tarvitsee paljon aktiviteettia jotta ei pääsisi tylsistymään, joten lopulta ori päätettiin ruunata josko sen myötä tasaantuisi luonne. Ennen ruunaustaan Urban astui viitisen tammaa. Yksi menehtyi synnytyksessä ja toinen pariviikkoisena. Kolmesta jäljellejääneestä jälkeläisestä oli kaksi tammavarsaa ja Aldoos ainoa orijälkeläinen.

ie. Vellany polveutui erinomaisesta orilinjasta ja tammaan kohdistui paljon odotuksia jo ennnen syntymää. Kaikkien epäonneksi rautiaasta tammasta kasvoi tanakka hevonen joka muistutti enemmänkin ponia kuin hienoa puoliveristä. Vellanylla riitti potentiaalia PSG luokkiin asti, mutta luonteeltaan tamma oli kaikkea muuta kuin ihanteellinen kilpahevonen. Vellany oli luonteeltaan melkoisen hermoheikko ja tuntui säikkyvän aivan jokaista asiaa. Tamman kanssa käytiin yksissä kilpailuissa mutta ratsukko joutui jättämään suorituksen kesken. Lopulta tultiin siihen tulokseen että tammasta ei kilpahevoseksi ole ja toivottiin että Vellany osoittautuisi paremmaksi siitostammaksi mitä kilpahevoseksi. Vellany astutettiin huippukouluoriilla ja tamma tiinehtyikin ensimmäisellä yrittämällä lopulta Vellanyn varsoessa terveen orivarsan. Harmillisesti orivarsa menehtyi vain päivän ikäisenä. Vuotta myöhemmin Vellany astutettiin uudelleen, tällä kertaa eri oriilla, Urbanilla. Tamma tiinehtyi vasta kolmannella yrittämällä ja synnytyskin oli päättyä kohtalokkaasti. Orivarsa syntyi kuitenkin terveenä, mutta Vellany sairastui pian synnytyksen jälkeen orivarsan jäädessä lopulta orvoksi.

e. Marishan alkuajan historiasta ei tiedetä paljoa. Tamma syntyi Australiassa josta se myytiin ensin Venäjälle ja sieltä Saksaan. Ystävällisluonteinen ja ihmisrakas tamma oli helppo hevonen käsitellä, josta syystä tamman kanssa tulivat toimeen kaikki. Marishalla on jotain kilpailutuloksia Austariassa mutta Eurooppaan muuttaessa tamma on toiminut mm. opetusratsuna sekä siitostammana, joka on sikäli harmi sillä tammalla olisi ollut potentiaalia ja liikettä kilparatsuksi. Tamma menehtyi melko nuorena, 13-vuoden iässä mutta varsoi sitä ennen kolmesti. Marishan jälkeläisistä ei tiedetä paljoakaan ja ilmeisesti varsat ovat myyty melko alhaiseen hintaan myös harrasteratsuiksi.

ei. Wosber oli ruunikko pienimerkkinen ori joka polveutui melkoisen tunnetusta isäoriista. Wosber syntyi Hollannissa josta se myytiin Saksaan kahdeksan vuoden iässä. Ori kilpaili melko vaihtelevalla menestyksellä koulukilpailuissa ja tietojen mukaan ori oli varsinainen tuittupää jolle oli vaikea löytää sopivaa ratsastajaa. Rakenteeltaan ori oli hyvin korrekti ja komea, jossa oli epäilemättä täysiverisen piirteitä. Wosber oli jalostuskäytössä muutaman vuoden ajan ja ori astui tasaisesti tammoja. Wosber osoittautui melko hyväksi periyttäjäksi niin rakenteen kuin kouluratsun ominaisuuksiensa puolesta ja monet jälkeläiset ovatkin menestyneet kiitettävästi kouluratsun urallaan.

ee. Quintessa oli kaunis pienikokoinen ruunikko tamma jonka historiasta ei tiedätä paljoakaan. Tamma syntyi Tanskassa pienyrittäjälle josta myytiin melko nuorena Australiaan. Tietojen mukaan Quintessa ei kilpaillut lainkaan ja huhujen mukaan tamma oli lähinnä harrastehevosena. Ei tiedetä millainen tamma oli sillä kuvia hevosesta ei ole lainkaan löytynyt. Rekisterin mukaan Quintessa varsoi kerran elämässään, Marishan, ja siitä eteenpäin ei ole lainkaan tietoja hevosesta. Kuolinilmoituksen mukaan Quintessa eli 28-vuotiaaksi mutta tamman olinpaikka on tuntematon. Jotain huhuja on ollut että Quintessa oltaisiin myyty takaisin Eurooppaan mutta siitäkään ei ole löytynyt varmaa tietoa.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Kouluvalmennus - valmensi Nelly
Tänään heti aamusta kun oli vielä viileätä, ratsukko olikin jo verryttelemässä minun pukiessa ratsastussaappaita jalkaan. Ruunikko puoliveriori oli vaikuttava näky verrytellessään kentällä. Ori askelsi tahdikkaasti ja taipui lähes joka suuntaan. Kun ratsukko oli tarpeeksi verrytellyt, niin oli aika siirtyä työskentelyyn. Pyysin kaksikkoa menemään muutaman kierroksen pidennettyä ravia uran sisäpuolella, jotta Unski pääsisi mukaan valmennuksen tunnelmaan. Suoritus näytti varsin helpolta ja mutkattomalta, jota se myöskin oli, joten oli aika siirtyä itse tositoimiin.
Nyt oli aiheena hioa siirtymisiä passagesta piaffeen sekä toisin päin. Pyysin ratsukkoa tekemään siirtymisen myös uran sisäpuolella. Ensin ratsukko aloitti passagesta, joka sujui varsin kauniisti ja lennokkaasti. Muutaman askeleen jälkeen HM hidasti piaffeen. Pyysin ratsukolta sulavampaa siirtymistä ja lisää voimakkuutta askeleisiin, sillä edellisen suoritus vaikutti jotenkin laimealta. HM pyysi Unskin passageen, jonka ori teki hyvin ilmavasti selvästi innostuessaan. Ratsukko teki harjoitusta muutaman kerran, kunnes pyysin heitä lopettamaan. Nyt heidän oli tarkoitus jatkaa siksak-kuvioisessa laukassa aloittaen kentän toisesta päästä lyhyeltä sivulta. Ratsukko teki työtä käskettyä ja ori tanssahteli keskikentällä kuin vanha tekijä. Vasta suorituksen loppupuolella orilla meni selvästi pasmat sekaisin ja viimeisillä askelilla ori kompuroi hieman. Ratsukko toisti harjoituksen ja tällä kertaa suoritus meni täysin nappiin.
Valmennuksen viimeisen vartin aikana pyysin ratsukkoa vielä taivuttelemaan ympyröillä, jonka jälkeen annoin luvan siirtyä loppuverryttelyihin. Hyvästelin ratsukon ja sanoin että voin tulla valmentamaan uusiksi koska tahansa.

Kouluvalmennus - valmensi ScredDriwer
Oli lauantai aamupäivä kun astelin Zonjiet Studin kentälle, katsellen ympärilleni ja suunnitellen hieman mitä tekisimme ratsukon kanssa, joka minulla oli tänään valmennettavana. Olin tavannut Ulysses orin vain kerran aiemmin pari viikkoa sitten käydessäni valmentamassa erästä toista tallin hevosta, mutta myös omistaja oli päivittänyt minua ratsusta pari päivää sitten muutamin sanoin. Vilkaisin tallille päin, josta ori ja ratsastaja olivatkin jo tulossa. Hymyilin ja tervehdin kaksikkoa kentän portilla ja käskin heitä alkaa lämmittelemään. "Me käytiin jo kävelemässä", ratsastaja kuitenkin totesi hymyn kera orin selästä ja hymyilin takaisin. "No hyvä, voidaan sitten aloittaakin", vastasin ja käskin nostaa ravin. "Miltä se tuntuu tänään?" kysyin, sulkien portin kun ratsukko pääsi kentälle. "Rennommalta kuin eilen", ratsastaja vastasi, tehden ympyröitä ja vaihtaen välillä suuntaa. "Se on hyvä", hymähdin ja nostin itseni aidan päälle istumaan. "Nosta vaan laukka harjoitellaan hieman rankemmin tänään", ohjasin, katsellen ratsukkoa.
Vähän ajan kuluttua pyysin häntä ohjaamaan Ulyssesin kahdeksikolle ja tekemään laukanvaihdon joka kulmassa. Pian käskin lisäämään laukanvaihtoja, kunnes niitä tehtiin jo joka askeleella aina 15 vaihtoa peräkkäin kahdeksikon molemmilla ympyröillä.
"Anna sen levätä ravissa vähän ja sitten vaihda X-kuvioon kulmasta kulmaan, piaffe joka pitkällä suoralla se 15 askelta", sanoin ja katselin tarkkaavaisesti ratsastajan apuja ja hevosen apuihin vastaamista. Olin omistajalta kuullut hevosen olevan hieman arka silloin tällöin, mutta yllätyksekseni ori toimi kentällä erittäin hyvin. "Jatkakaa vaan käynnissä, niin tämä oli tässä. Eikö mennytkin poika aika hyvin?" kysyin hymyillen ja sain myönteisen vastauksen, ennen kuin lähdin kotiin.

Historiaa
Unski saapui Zonjiet Studiin monen sattuman kautta. Orin historia on oikeastaan aika surullinen. Unskin tiedetään syntyneen Hollannissa yksityiskasvattajalla ja nuori orivarsa myytiin vuotiaana Saksaan huipputalliin. Pian kyseinen talli meni kuitenkin konkurssiin nuoren perijättären ollessa aivan ulalla hevosista sekä raha-asioista. Lopulta tila pakkohuutokaupattiin hevosineen lähes pilkkahintaan. Unski myytiin ratsastuskouluun omistajan vähän paremmaksi yksityishevoseksi. Uhmaikäinen orivarsa ei ollut luonteeltaan helpoimpia hevosia ja vain harvat pärjäsivät orin kanssa. Lopulta omistaja joutui myöntämään ettei tullut toimeen orin kanssa ja lopulta nelivuotias ori laitettiin myyntiin. Siitä eteenpäin orin historia on melko sumuista eikä oikein mistään ole varmaa tietoa. Se tiedetään että Unski vaihtoi omistajaa kuin sukkia.
Olin käymässä juuri silloin Saksassa ja sattumalta eksyin paikallisille hevosmarkkinoille joissa usein myytiin vähän huonompia hevosia. Sydämeni jätti lyönnin välistä kun näin Unskin ensi kertaa. Ensimmäinen asia minkä kuulin oli miehen huutaessa orille "SAAMARIN KONI, JOUTAISIT LIIMATEHTAALLE!" miehen kiroillessa kuin merimies konsanaan orin riehuessa pienessä aitauksessaan. Normaali ihminen olisi pysynyt kaukana kaistapäisestä hevosesta. Mutta hevosessa oli sitä jotain. Kyseltyäni hevosesta ilmeni että kyseessä oli ihan puhdas rekisteröity hollanninpuoliverinen, joskin sukupuu ei ollut kovin hääppöinen. Mies kertoi että ori oli ollut kierrossa lähes varsasta saakka josta syystä hevonen ei luottanut kehenkään ja oli varsin hankala luonteeltaan. Hevosta oltiin koitettu myydä jo lähes vuoden ajan mutta kukaan ei uskaltanut koskea kaistapäiseen hevoseen, saatika sitten ratsastaa sillä.
Saatoin olla pimahtanut päästäni mutta lopulta solmittiin kaupat orista pilkkahintaan. Lopulta Unski lennätettiin Namibiaan. Kun oli aika ratsastaa orilla ensimmäisen kerran niin emme tienneet mitä odottaa. Myyjä oli kirkkain silmin väittänyt että hevonen oli täysin ratsukoulutettu. Ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen oli pakko myöntää että myyjä oli valehdellut. Ruunikko ori ei osannut lähes yhtään mitään. Oli ilmeisesti satulaan toteltu ja pari kertaa selässä käyty, mutta siinä se. Kuusvuotiaan orin ratsukoulutus alkeista voisi olla haastavaa jo näinkin vanhemmassa iässä eikä ollut edes mitään takeita että Unski edes soveltuisi kouluradoille. Kuusivuotias ori ei ollut välkyimmästä päästä ja tuntui että Unskilta meni kaikki opettamamme asiat toisesta korvasta sisään ja ulos. Samat asiat täytyi kerrata lukemattomia kertoja jotta Unski pääsisi jyvälle asioista.
Vuotta myöhemmin ori hallitsi perusasiat jo hyvin vahvasti sekä liikkeet Vaativa B tasolle. Oli selvää että orilta löytyisi potentiaalia pidemmällekin mutta orin hankalan luonteen vuoksi päädyimme lähettämään orin koulutukseen muualle. Löysimmekin sellaisen valmentajan joka oli tottunut käsittelemään hankalia hevosia ja osasi asiansa. Olihan se vaikeaa lähettää Unski muualle sillä olimme nähneet kovasti vaivaa saadaksemme orin tähän pisteeseen. Unskin kuulumisia kerrottiinkin viikottain ja matka oli sen verran lyhyt että kävin katsomassa oria useammankin kerran kuukauden aikana.
Vuoden päästä Unski haettiin viimeinkin kotiin. Ori oli saanut lihasta oikein hyvin ja itselläni meinasi tulla tippa linssiin kun muistelin miltä ori näytti ostohetkellä. Reppanalla ei ollut lainkaan lihasta vaan läskiä löytyi sitäkin enemmän. Nyt oria ei olisi voinut enään uskoa samaksi hevoseksi. Valmentajan hoivissa Unski oli saavuttanut täyden potentiaalinsa ja orilla oli epäilemättä rahkeita Grand Prix tasolle asti.