Boston Exclusive d 'Lion


VIR MVA Ch (07/20), KTK-I, KRJ I


Perustiedot

Kutsumanimi Boston, Boss, Tonttu Kasvattaja Cour de Lion
Rotu, sukupuoli Holsteininhevonen, ori Omistaja Sonja VRL-11911
Väri, säkäkorkeus Ruunikko, 170 cm Rekisterinumero VH18-044-0081
Syntynyt, ikä

25.06.2018 Ranska
8-vuotias 25.12.2018
Koulutus

Koulupainotteinen
ko. Grand Prix, re. 110 cm

Uuden vuoden aatto tuli ja meni. Vuosikymmenen vaihtuessa mieheni yritti huijata minut lupaamaan, etten ostaisi uusia hevosia puoleen vuoteen. Ihan vain osoittaakseni, että olen vahva itsenäinen hevosnainen ja teen rahoillani mitä huvittaa, kirjauduin saman tien foorumille etsimään sopivaa yksilöä. Boston Exclusive d’Lion löytyi jo kolmannella klikkauksella. Sen kasvattaja ja myyjä olikin ennestään tuttu, joten kaupat olivat sillä selvät, ja ori saapui kotiin vajaassa viikossa. Mieheni yritti pitkään esittää nyrpeää, mutta joutui lopulta myöntämään, että Bostonin kaltaisen jumalaisen komean ja pyhää yrjöä suorittavan yksilön ostaminen oli ihan ok idea. Todellisuudessa se oli ihan loistava idea, vaikka Boston suurella sielullaan vakiinnuttikin myöhemmin itselleen lempinimen Tonttu.

Ei ole suinkaan sattumaa, että Bostonin lukuisista lempinimistä Tonttu on se yleisin. Ori on niin kaukana elegantista ja älykkäästä kilparatsusta kuin vain olla voi. Tai no ei ehkä ihan niin kaukana, koska ei se muuten kilpailisi GP-luokissa, mutta todella kaukana kuitenkin. Tonttua käsiteltäessä ei tule edes vitsillä mieleen, että onpas taitava ja upea ori. Yleisemmät adjektiivit ja muut kuvaavat termit ja huudahdukset ovat mallia "hiton hölmö" ja "no mitä nyt taas". Tonttu ei ole lainkaan ilkeä tai häijy hevonen, päinvastoin se on todellinen halinalle ja ihan hurjan ihmisrakas - ja lapsi-, kissa-, koira-, auto-, pyörä- ja mikä-tahansa-liikkuva-asia-rakas. Tonttu rakastaa kaikkia ja kaikkea, ja sillä on täysin estelemätön, pakottava tarve päästä läheltä tutkimaan kaikkea "elävää". Tonttu tosiaan luulee, että kaikki mikä liikkuu myöskin elää. Älyllä sitä ei ole pilattu.

Ei varmaan yllätä, jos kerron, että hevosen luullessa kaiken liikkuvan olevan elossa, saattaa sen piteleminen olla paikoitellen hieman haastavaa. Tontulla on aina pää taivaissa, ja sen silmät pyörivät kuin onnenpyörät aamusta iltaan. Se osaa ottaa lähtöjä havaitessaan jotain "uhkaavaa". Kiinni ei kannata yrittää pitää, koska a) Tontun kokoista hevosta ei lihasvoimin pidellä ja b) se tulee kyllä takaisin ihan hetken kuluttua hyvin nolona tajuttuaan, ettei se pikkulintu tai risu ollutkaan vaaraksi hevospolon hengelle. Vähän niin kuin ne videot netissä, joissa tosimies kompastuu ja heittäytyy lennosta punnerrukseen. Samalla tavalla Tonttu tulee takaisin pää alhaalla ja nöyränä kuin sanoen "hahah... vähän vaan tota... verryttelin". Viitsiiköhän edes kertoa, että viimeistään viiden minuutin päästä Tonttu on taas tuijottamassa järkyttyneenä jonnekin puskaan.

Ihmisiä ja muita eläimiä Tonttu tosiaan rakastaa, joten hoitaessa se on ihan unelma, mitä nyt yrittää auttaa vähän liiankin kanssa. Tonttu ei vieläkään ole tajunnut, että se ei itse osaa pukea suojiaan, ja niitä laittavan ihmisen sormia hamuava pää on vain edessä. Ori täytyy laittaa aina kiinni, koska muuten pystyt harjaamaan sitä vain kaulan alueelta. Vapaana ollessaan Tonttu pitää päänsä koko ajan ihmisen kyljessä kiinni rakkautta kaivaten ja taskuja tutkien, joten siirtyessäsi harjaamaan takajalkoja, ori käännähtäisi perässä ympäri. Kahlituksi joutuminen masentaa Tonttua aina hieman, ja se yleensä yrittää syödä kahleensa pois, mutta se ei tosiaan ole mikään kahlekuningas, kiitos pienen puoleisen älykkyysosamääränsä.

Tässä vaiheessa on varmasti herännyt kysymys siitä, että miten kaikkea ihmettelevä, karkuun rynnivä ja syliin tunkeva hevonen voi kilpailla GP-tasolla, tai ylipäänsä yhtään millään tasolla - luulisi yleisön saavan sen pasmat niin sekaisin, ettei käyntiohjelmakaan onnistuisi. Ensimmäisen puolen tunnin aikana mikään ei onnistukaan, sillä Tonttu kulkee ihan kirahvina, ja kaikki nurkat ja puskat täytyy tarkistaa ennen kuin niiden ohi voi kulkea sekoamatta. Tontulla on kuitenkin aivan uskomaton taito tipahtaa johonkin omaan maailmansa siinä vaiheessa, kun hiki alkaa virrata. Olen todennut tämän johtuvan siitä, ettei Tontun aivoissa riitä tilaa ympäristön tarkkailulle ja apujen kuuntelemiselle samanaikaisesti. Ja koska se haluaa miellyttää ihmisiä ja tehdä yhteistyötä, se aina lopulta jättää kaikkia ulkoiset tekijät huomiotta ja tipahtaa siihen tilaan, jossa se keskittyy vain ja ainoastaan ratsastajaansa.

Tonttu on iso hevonen, joten se liikkuu sen mukaisesti. Sillä on matkaavoittavat, voimakkaat askeleet ja todella tyylipuhtaat liikkeet, joita ei tarvitse kuin hieman hienosäätää, jotta niistä saa täydet pisteet. Tonttu on koulutuuppauksen aikana ihmeen vetreä ja kevyt, eikä se kompuroi omiin jalkoihinsa, vaikka tarhaillessa ja maastoillessa sillä on kyllä aina polvet ruvella. Keskittyessään Tonttu on todella herkkä ja reagoi apuihin tasan sillä sekunnilla, kun ne sille annetaan. Ori lähtee kuitenkin helpommin eteen kuin hidastaa, joten lisäyksen jälkeinen kokoaminen on sen kanssa ehkä se vaikein juttu, muttei sekään vaadi kuin ylimääräistä lihastyötä ja todella vakaan istunnan sekä pehmeän käden. Kyllä se Tonttu ihan kovan tason kouluhevonen on, vaikka se muuten tuollainen torvelo onkin.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Boston Deluxe
kwpn, 168 cm, rn, NL
Ch, KTK-II, KRJ II
ii. Ohio Deluxe evm
kwpn, 170 cm, trn
iii. Florentino evm
iie. Cranberra evm
ie. Bilthoven Zara evm
kwpn, 165 cm, m
iei. Zenith evm
iee. Bilthoven Cer Valerie evm
e. La Perla
holst, 165 cm, prn, DE
ei. Foreigner evm
holst, 168 cm, rn
eii. Flammenwerfer evm
eie. Exquisit evm
ee. Charmante evm
holst, 163 cm, trn
eei. Verfolgen evm
eee. Tropical Loveland evm
Syntynyt Varsa Emä
19.12.2019 kwpn-o. Blackstone Cloud Wolf's Cobacabana
26.01.2020 hann-o. Boston Luxury Grey LB Elita Two
01.02.2020 drp-t. Cloudfield Honeydust Moorgate Honeycloud
10.04.2020 fwb-o. Baltimore Bang TW Dingle Dram TW
16.10.2020 dwb-t. Rowandell Cataleya Rowandell Caramba

Kilpailukalenteri

NJ

30.08.2018 - NJ - Beaumont - irtoSERT
21.11.2018 - NJ - Beaumont - irtoSERT
24.12.2019 - NJ - Oldfinion Dressage - irtoSERT
11.04.2020 - NJ - Ponitila Adina - MVA-Sert
28.05.2020 - NJ - Ponitila Adina - MVA-Sert

VSN

00.00.0000 - VSN - Paikka - Luokka - Tulos




KRJ: 52 sijoitusta
13.09.2018 - KRJ - Auric - Grand Prix - 2/28
16.09.2018 - KRJ - Auric - Grand Prix - 5/28
22.10.2018 - KRJ - Colosseum - Grand Prix - 5/30
24.10.2018 - KRJ - Colosseum - Grand Prix - 1/30
25.10.2018 - KRJ - Colosseum - Grand Prix - 4/30
25.10.2018 - KRJ - Colosseum - Grand Prix - 4/30
26.10.2018 - KRJ - Colosseum - Grand Prix - 4/30
12.11.2018 - KRJ - Helmwald - Grand Prix - 4/40
13.11.2018 - KRJ - Helmwald - Grand Prix - 1/30
20.11.2018 - KRJ - Helmwald - Grand Prix - 2/40
20.11.2018 - KRJ - Helmwald - Grand Prix - 4/30
25.11.2018 - KRJ - Helmwald - Grand Prix - 1/30
27.11.2018 - KRJ - Helmwald - Grand Prix - 4/40
30.11.2018 - KRJ - Helmwald - Grand Prix - 2/30
24.03.2019 - KRJ - Susiraja - Grand Prix - 2/30
26.03.2019 - KRJ - Susiraja - Grand Prix - 5/30
15.04.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 1/30
19.04.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 2/30
25.04.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 1/30
26.04.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 4/30
28.04.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 3/30
28.04.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 2/30
01.05.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 4/30
04.05.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 1/30
05.05.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 4/30
08.05.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 1/30

18.01.2020 - KRJ-Tarinakilpailut - Hopiavuori - 6/6
10.05.2019 - KRJ - Chowter - Grand Prix - 1/30
14.02.2020 - KRJ - Lallybroch - Grand Prix - 3/21
16.02.2020 - KRJ - Lallybroch - Grand Prix - 3/21
17.02.2020 - KRJ - Lallybroch - Grand Prix - 3/21
18.02.2020 - KRJ - Lallybroch - Grand Prix - 3/21
19.02.2020 - KRJ - Lallybroch - Grand Prix - 1/21
25.02.2020 - KRJ - Järnby - Grand Prix - 4/43
26.02.2020 - KRJ - Järnby - Grand Prix - 4/43
27.02.2020 - KRJ - Järnby - Grand Prix - 1/43
06.03.2020 - KRJ - Susiraja - Grand Prix - 2/22
10.03.2020 - KRJ - Susiraja - Grand Prix - 3/22
14.03.2020 - KRJ - Susiraja - Grand Prix - 2/22
15.03.2020 - KRJ - Susiraja - Grand Prix - 4/22
02.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 1/27
08.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 1/27
09.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 2/27
09.04.2020 - KRJ - Kastehelmen talli - Grand Prix - 1/17
15.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 5/27
19.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Intermediate II - 3/32
19.04.2020 - KRJ - Chowter Sporthorses - Grand Prix - 4/23
21.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Intermediate I - 5/27
21.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Intermediate II - 4/32
27.04.2020 - KRJ - Team J&K - Grand Prix - 1/38
28.04.2020 - KRJ - Team J&K - Grand Prix - 4/38
28.04.2020 - KRJ - Team J&K - Grand Prix - 6/38
29.04.2020 - KRJ - Team J&K - Grand Prix - 2/38

16.08.2020 - KRJ-tarinakilpailut - Nolvin Yksityistalli - 2/2

 

Päiväkirja

18.01.2020 KRJ-tarinakilpailut, Hopiavuori: Tanssii Tontun kanssa, kirjoittanut omistaja

”Onko pakko mennä? Jos vaan sanotaan, että se alkoi ontumaan, niin voidaan lähteä”, nurisin. Olimme juuri vaivoin saaneet ratsuponiori Mossun pakattua traileriin ja otimme yli tuplasti aikaisempaa ratsuani isomman Bostonin ulos. ”Hei, ei yhdestä kivasta pikku kouluradasta tule Tontun kanssa samanlaista kaaosta kuin tuosta aikaisemmasta sekoilusta Mossun kanssa. Jos maineesi puolesta pelkäät, niin nythän sulla on tässä oiva mahdollisuus pelastaa se”, mieheni Oliver järkeili ja alkoi enempää marinaa kuuntelematta varustamaan Bostonia lämmittelyä varten. ”Fine. Mut älä kutsu sitä Tontuksi, se tuo epäonnea”, murahdin ja lähdin valmistautumaan.

Vartissa sain itseni uskomaan, että suoriutuisin tästä koitoksesta upeasti, kaikki unohtaisivat aamupäivän hupinäytöksen ja saavuttaisin Pohjanmaalla maineen kuuluisana brittiläissuomalaisena koulutähtenä, jolla on vain upeita ja kalliita hevosia. Tai niin ainakin toivoin… ”MIKSI sen ohjat on poikki?” kysyin epätoivoisesti saapuessani kentän laidalle mieheni ja Bostonin luo. ”Tonttu onnistui äsken karkaamaan tarhoille tammoja moikkaamaan ja astui niitten päälle matkalla. Mutta ei hätää, hyvin näistä saa vielä pidettyä kiinni”, Oliver sanoi hymyillen ja ojensi entiset ohjat käteeni. Katsoin miestä hetken epäuskoisena sille, että voisimme muka suoriutua rikkinäisillä ohjilla, mutta lopulta vain huokaisin syvään. ”Tule, Boston. Mennään näyttämään niille, mistä meidät on tehty”, totesin ja lähdin lämmittelemään jättiläistäni lumiselle kentälle.

Maneesin suojiin päästyämme ja vuoroamme odottaessani olin jo unohtanut aikaisemmat ongelmat, sillä Boston tuntui hyvältä - eikä vain hyvältä, vaan suorastaan loistavalta. Luvan saatuamme suuntasimme lennokkaassa ravissa halkaisijalle, suoritimme täydellisyyttä hipovan pysähdyksen, ja uskaltauduin jopa hymyilemään tuomareille. Loppu onkin historiaa, sillä me tanssimme koko radan alusta loppuun ilman rikkeitä, sulavasti kuin olisimme tehneet tätä aina. Taputtelin oria vuolaasti suunnatessamme ulos aitojen sisältä, yleisön taputtaessa ihailevasti. ”Aivan loistavaa, Boston! Hieno poi- AUTS!” kehuni keskeytyivät, kun ori rykäisi päänsä varoittamatta taivaisiin ja nenäni iskeytyi sen harjaan. Samassa vauhdissa ohjat lipesivät otteestani ja ratsuni jatkoi handsfree-ohjauksen pettäessä innokkaasti kohti maneesiin juuri saapunutta tammaa. Hyppäsin vauhdissa alas ja pysäytin Bostonin viime hetkellä ennen kuin se oli luimivan ja punaista rusettia hännässään kantavan tamman osumaetäisyydellä. ”Voi Tonttu sun kanssas”, totesin nauraen.

16.08.2020 KRJ-tarinakilpailut, Nolvin Yksityistalli, kirjoittanut omistaja

Se on aina todella mukavaa mennä uudelle paikkakunnalle jättämään lähtemätön vaikutus - negatiivisessa mielessä. Lauantai oli mennyt jo vallan mainiosti, ja olin varma siitä, että Valkisalossa muistetaan minut ja etenkin upeat friisiläistammani suurella lämmöllä. Matkassa oli kuitenkin mukana myös yksi Tonttu, jota olin onnistuneesti piilotellut kuljetusrekassa h-hetkeen asti. Sunnuntain koittaessa oli kuitenkin aika kaivaa tämäkin sankari esille GP-rataa varten, ja voin kertoa, että alkoi kaduttaa heti sillä sekunnilla, kun ori peruutti kinttunsa lastaussillalle. 170 senttiä pelkkää lihasta ja menohalua mutta nolla prosenttia älyä on aina yhtä mielenkiintoinen kokonaisuus, sillein kauniisti ilmaistuna.

Tonttu oli taas reipas oma itsensä. Siitä lähti ääntä niin, että koko Valkisalo soi, ja pitelimme sitä mieheni kanssa yhdessä tuplaketjunaruilla. Verryttelyyn meillä ei ollut höyrypään kanssa mitään asiaa, olisimme aiheuttaneet vakavan onnettomuuden tai vähintäänkin mittavaa paheksuntaa. Pääsimme onneksi läheiselle niitylle verryttelemään, pisteet siitä järjestäjälle (ja anteeksi, jos siellä niityssä on nyt muutama kuoppa). Radalle suunnatessa Tonttu oli jo hieman tasoittunut, joten lähdin suoritukseen ihan luottavaisin mielin. Yleensä mitä enemmän ori sekoilee ennen rataa, sitä paremmat prosentit se on napannut matkaansa.

Tonttu lähtikin matkaan hyvässä vireessä ja luottavaisin mielin, jopa pysähdys tuli millilleen tasajaloin. Lysti tosin loppui lyhyeen, kun ori veti liinat kiinni pitkällä sivulla ja pysähtyi järkyttyneenä tuijottamaan kouluaitojen välissä olevaa aukkoa. Olimme aiemmin jo kummastelleet puuttuvia aidan pätkiä tiimini kanssa. Kuinka vaikeaa on hankkia tarpeeksi aitoja pitkää rataa varten? Synnynnäisenä möhlijänä olin kuitenkin antanut virheen anteeksi, olivathan nämä paikan ensimmäiset suuren mittakaavan kilpailut. Tällaista sattuu.

V-käyräni kuitenkin lähti nousuun nyt, kun Tonttu puhisi paikoillaan tuijottaen aitojen välistä rakoa kuin siinä olisi seissyt sapelihammastiikeri. Juuri kun olin saanut orin toimimaan, niin homma sitten katkeaa siihen, ettei täällä päin Suomea osata rakentaa kouluratoja! Käänsin Tontun voltille, ärsyyntyneenä jo menetetyistä pisteistä, ja paukutin pohkeilla kuin alkeiskurssilla, jotta sain orin jatkamaan matkaa. Se kuitenkin kyttäsi koko ajan sivulle ja yritti ottaa turvaväliä aitaan. Suoritin radan loppuun ketutuksen voimalla, palaten lopulta loppuverryttelyä varten tutulle niitylle. Siellä Tonttu sai kohtauksen kiven takia - vaikka olimme sen kiven jo ohittaneet noin kolkytviis kertaa aiemmin. Lopulta ärsyynnys purkaantui hervottomana nauruna. Enhän minä voi kilpailunjärjestäjää syyttää oman hevoseni surkeasta älykkyysosamäärästä!

04.09.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Nikki

Kilpailuviikko oli lähestymässä loppuaan ja olin hoitanut omat hevoseni jo melkein valmiiksi yöpuulle, ne tarvitsisi enää vain ruokkia illalla, ja huomenna pakata lentokoneeseen kohti kotia. Sonja lähestyi minua pahaenteinen ilme kasvoillaan ja aloitti kertomalla, että "sä kun kokeilit jo esteheppaa..."

Siinä sitä sitten oltiin, ihan Grand Prix-tasoisen kouluhevosen selässä. Koulusatula ei todellakaan ollut mitään luksusta; Moni tuntui suosivan sitä yleis- ja erityisesti estesatuloiden ylitse, mutta omat törkykalliit mittatilaussatulani olivat sen verran mukavia ja muotoutuneita, että ne päihittivät kyllä Boss-orin kiiltävän koulusatulan mennen tullen. Tummanruunikko ori liikahteli malttamattomana minun säätäessä jalustimiani. Tuntui ihan väärältä pitää ne niin pitkinä, kenttäratsastuksen kouluohjelmat kun olivat yleensä rennompia ja vähemmän vakavia kuin ihan oikea kouluratsastus. Sonja pyöritteli silmiään katsellessaan puuhiani. "Jos pelottaa, niin ei tarvitse!" Jaa, nainen tiesi selkeästi miten motivoida vanhaa hurjapäätä.

Bossilla oli astetta suuremmat liikkeet, ja typerässä koulusatulassa vuosikymmenten ratsastustaidot tuntuivat hetken ajan karisevan ja lohkoilevan. Annoin Bossin siis verrytellä puoli-itsenäisesti uralla pitkin ohjin sillä aikaa, kun yrittäisin itse tottua istumaan sen selässä. Kouluratsastajaa tästä tädistä ei saisi ikinä, sen verran oli jo varmaa. Melkein neljänkymmenen vuoden kenttäuran jälkeen laji ei taatusti enää vaihtuisi.

Hevonen ei näyttänyt olevan millänsäkään siitä, että sen selässä istui kouluratsastaja vuodelta kivi ja keppi; Taidot olivat ruosteessa ja suureksi osaksi teoreettisia, oikeasti en ollut kouluhevosta ratsastanut varmasti muutamaan vuosikymmeneen. Bossin liikkeet muuttuivat irtonaisemmiksi ja pehmeämmiksi hyvää vauhtia, joten lyhensin ohjia ja rupesin verryttelemään oria ihan ajatuksen kanssa. Sonja vain seurasi vierestä, eikä joko kehdannut tai uskaltanut sanoa mitään. Sille oli ihan oikea syynsä, miksi en mennyt yleisön eteen suorittamaan mitään parempaa kouluratsastusta.

Boss oli kuitenkin anteeksiantava ja antoi omien taitojeni palautua ihan omassa tahdissaan. Ori oli helppo ohjata ravissa ja laukassakin, ja se kuunteli hyvin istuntaa ja pohjeapuja. Se olisi taatusti ollut aivan huippu ratsastaa GP-tasolla, mutta niin kovassa ruosteessa taitoni olivat, että tyydyin voltteihin, väistöihin, taivutuksiin ja käännösharjoituksiin. Ruunikko ei vaikuttanut olevan pahoillaan vähän helpommasta treenistä, vaan se totteli korvat hörössä ja jäi puolipidätteiden jälkeen kuuntelemaan uusia apuja. "Hyvä poika", mumisin hevoselle. "Ehkä sä oot kouluhevoseksi aika kiva."