Rockabilly In Route 66

i. Sunday Swing: Planeettojen ja tähtien asennoista on vuosisatoja ennustettu yksilöiden elämän kulkua. En yhtään osaa sanoa, että millä ihmeen kiemuroilla taivaankappaleet ovat olleet Sunday Swingin syntymän hetkellä. Orin koko elämä oli yhtä vuoristorataa ensiaskeleista hautaan saakka. Ruunikko ori saapui maailmaan muutaman viikon etuajassa, eikä sille manattu kovinkaan pitkää elinaikaa. Surkeista vasta-ainearvoista ja hitaasta kasvustaan huolimatta Sunday Swing lopulta suoritti ratsuhevosten eskarin ehjin nahoin. 5-vuotiaana ori oli jo 170 senttinen hujoppi. Koulutus oli kuitenkin jäänyt hieman puutteelliseksi, sillä kasvattaja oli ajatellut, ettei sairastavasta varsasta tulisi mitään suurta. Energisellä ja reaktiivisella Sunday Swingillä oli nimensä mukaisesti liikettä jaloissa vähän liiankin kanssa, joten lopulta se päätyi myyntiin surullisen kuuluiselle tittelillä ”projektihevonen”. Onneksi kokenut kouluratsastaja huomasi, ettei se jaloista löytyvä liike soveltunut ainoastaan sekoiluun ja sinkoiluun. Uuden omistajansa käsissä Sunday Swingistä tuli hetkessä vaativan tason kouluratsu. Valitettavasti onni ei seurannut oria muutamaa kansainvälistä voittoa pidemmälle; kilpailumatkalla Euroopassa hevoskuljetusauto joutui onnettomuuteen. Sunday Swing jäi pitkälle sairaslomalle, eikä omistaja viitsinyt lennättää sitä takaisin valtameren toiselle puolen. 9-vuotias Sunday Swing jäi Espanjaan toipumaan ja jalostuskäyttöön. 12-vuotiaana ori ruunattiin ja myytiin jälleen, tällä kertaa Belgiaan nuorelle kenttäratsastajalle, jonka kanssa ori ehti kilpailla muutaman vuoden ennen uutta sairaslomaa takajalan otettua osumaa maastoesteillä. Sunday Swing pysyi samalla tallilla, mutta siirtyi vanhemman naisen laadukkaaksi harrastuskaveriksi. Ori sai viihtyä Belgian maaseudulla viimeiseen päiväänsä saakka. Viimeiseen viiteen vuoteen mahtui useampi venähdys ja ähky, ja pikkuhiljaa vanha jalkavamma alkoi kroonistumaan. Lopulta 19-vuotias Sunday Swing lopetettiin, kun omistaja totesi, ettei ori pysty enää viettämään sellaista elämää, josta se nauttisi. Jälkeensä Sunday Swing oli jättänyt yhteensä 28 jälkeläistä, joista osasta tuli lopulta korkean tason kilpahevosia.

ii. Another Blue Monday: Ensivaikutelmaltaan Another Blue Monday oli hyvin tyypillinen hapannaamainen mököttäjä, joka nimensä mukaisesti oli aina vähän sen oloinen, että nyt on kyllä maanantai isolla M:llä. Valtava ja melkein musta ori osasi näyttää hyvinkin uhkaavalta, joten harva vapaaehtoisesti lähti sen kanssa hippasille. Todellisuudessa Bondina tunnettu ori ei ollut muita hevosia yhtään sen hurjempi, se nyt vain ei liiemmin perustanut liiasta läheisyydestä tai mistään ylimääräisestä sähellyksestä. Omaa ihmistään Bond kunnioitti ja salaa vähän rakastikin, joten oli kaikkien onni, että hitaasti lämpiävä ori sai pysyä samalla omistajalla 3-vuotiaasta taivaslaitumille asti. Kouluratsuna Bond oli aivan äärimmäisen näyttävä tapaus, joten se kilpaili hyvällä menestyksellä niin kansallisia kuin kansainvälisiä luokkia. Ori hyppäsi harrastusmielessä myös esteitä oikein mielellään, mutta oli kepakoiden parissa jokseenkin kömpelö; esteälyä siltä ei löytynyt hitustakaan. Bond oli myös muutaman kauden tarjolla jalostukseen, ja se olikin oikein suosittu tapaus erityisesti pienikokoisten tammojen parissa. Bond siirtyi 15-vuotiaana leppoisaan maastoilukäyttöön, muttei ehtinyt kovin kauaa nauttia eläkkeestään; ähky vei orin hautaan hieman ennen 17-vuotissyntymäpäivää.

ie. Darling This Is A Disco: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta ennen kaikkea naurua ja rakkautta, riitti tämän tamman kanssa aamusta iltaan. Darling This Is A Disco oli menevä ja peloton luonne, jolle kelpasi ihan kaikki. Se ei niin välittänyt siitä, että mitä tehtiin ja kenen kanssa, kunhan tehtiin jotain ja mielellään koko ajan. Raudikko vietti suurimman osan elämästään treenaten lukuisten kenttäratsastajien kanssa; entinen kilparatsastaja piti sitä kotitallillaan valmennushevosena nuorille lupauksille. Disco oli hyvä opetushevonen, sillä se oli ystävällinen ja yhteistyökykyinen, muttei kuitenkaan liian helppo tai muutenkaan tasapaksu. Herkkä tamma osasi pistää töppöstä toisen eteen ja kiidätti ratsastajansa usein palkintosijoille. Omistaja halusi kaikkien rakastamasta tammasta ehdottomasti varsan, joten 14-vuotiaana Disco astutettiin ensimmäisen kerran. Toiveiden mukaisesti maailmaan saapui tammavarsa, joka jäi seuraamaan emänsä kavionjälkiä. Toinen varsa syntyi etuajassa ja vei Discon niin lähelle taivaan portteja, ettei sillä kolmatta varsaa uskallettu enää teettää. Näin ollen tamma sai jäädä seuraamaan tyttärensä kasvua ja viettämään rauhallista harrasteratsun elämää.

e. Lil’ Red Polkadot: Punainen tamma, tarvitseeko muuta edes sanoa? Lil’ Red Polkadot oli juuri niin voimakastahtoinen ja sähäkkä kuin punaiset tammat suinkin voivat olla. Omistajan sanoin sillä viirasi päässä vähän jopa keskimääräistä enemmän. Polka osasi halutessaan nähdä mörköjä omassa varjossaankin. Joinain päivinä kilpailupaikkojen hälinä ei saanut tammaa edes korvaa heilauttamaan, toisina se veteli aivan hillittömiä pakospurtteja hiljaisella kotikentälläkin. Tuulella käymisen lisäksi Polkalla oli muitakin ailahtelevaisia tapoja. Hoitaessa se osasi olla oikea herran enkeli, mutta toisinaan se saattoi ovella kääntää uhkaavasti perämisen eteen. Kiiman aikoihin tamman hampaat iskivät kaikkeen mikä tielle osui. Polkassa oli toki myös lukuisia hyviä puolia - eihän kukaan sitä muuten olisi halunnut pitää. Rauhallisena tamma oli aivan hurjan taitava ratsu niin koulu- kuin estepuolella, joten sillä kilpailtiin aktiivisesti molemmissa lajeissa. Toisinaan suoritukset menivät aivan penkin alle punaisen sekoiltua itselleen hylyn, mutta toisinaan ruusukkeita kertyi valtavia kasoja kotiin viemisiksi. Polka oli teknisesti lahjakas ja sillä oli kolme todella laadukasta askellajia; erityisesti laukasta sateli usein jopa kymppejä. Tamman psyyke ei toki kestänyt kaikkein suurimpia areenoja, mutta kansallisesti Polka oli todella menestynyt ratsu. 12-vuotiaana se varsotettiin ensimmäisen kerran, ja tamma osoittikin olevansa suorastaan loistava emä. Omistaja päätti siirtää Polkan täyspäiväisesti mammalomalle, sillä olihan hän jo ehkä hieman uupunut taistelemaan punaisen lohikäärmeensä kanssa. Polkalle etsittiin pääosin mahdollisimman rauhallisia oreja, ja varsoista tulikin pitkälti emäänsä hyvin paljon säyseämpiä. Useamman varsoista Polkan omistaja käytti nuorten hevosten arvosteluissa ennen myyntiä, ja kaikkien onneksi Polka oli periyttänyt upeita liikkeitään suurimmalle osalle. Vanhoilla päivillään punainen tamma oli myös jo ehkä hieman rauhoittunut, joten pyöräytettyään viimeisen varsansa 20-vuotiaana, se sai jäädä takapihalle toimittamaan ruohonleikkurin virkaa.

ei. Hotshot Cowboy: Kuumaakin kuumempi Hotshot Cowboy oli oikein miellyttävä hevonen; mikäli siis hurja vauhti ja haasteet sattuivat olemaan itselle mieluisia. Harva tuli tulisen ja kookkaan orin kanssa toimeen pakollista pahaa enempää, mutta onneksi muutaman omistajan vaihdoksen jälkeen löytyi nuori mies, joka ymmärsi orin ajatusmaailmaa ja osasi kanavoida sen energian oikein. Todellisuudessa Cowboy oli vain hurjan herkkä, älykäs ja reaktiivinen, eikä siltä voimaa ja kestävyyttäkään puuttunut, joten orin aktiviteetit piti suunnitella huolella. Vapaa päiviä orille ei liiemmin viitsinyt antaa; silloin oli seuraavan päivän kaaos varma. Cowboy ei toki ymmärtänyt lepäämisen päälle juuri mitään, vaan esitteli välipäivinäkin tarhassaan sellaista kevätjuhlaliikehdintää, että useamman kerran tulivat aidat vahingossa kirjaimellisesti vastaan. Ori myös tykkäsi hyppiä vapauteen niin kauan, kun aidat olivat alle kaksi metriset; Cowboy todellakin osasi hypätä. Yhdessä Cowboy ja omistajansa kohosivat kansainvälisille radoille. Estetammojen parissa Cowboy oli kuumaa kamaa, mutta kävi se tekemässä muutaman vakuuttavan startin myös kouluradoilla, saavuttaen suosiota myös kenttä- ja kouluratsujen jalostuksessa.

ee. American Love: Kuvan kaunis kimo American Love kulutti elämäänsä lähinnä kierrellen näyttelyitä ja hoivaten varsoja. Se kantakirjattiin jo nuorena ykköspalkinnolle, ja varsalaitumilla saatu jännevamma esti aktiivisen ratsastuskäytön. Onneksi tamma itse oli luonteeltaankin enemmän sellaista tyyppiä, jolle rento ja mukava tyhjän toimittaminen sopi. Love oli hyvin rauhallinen ja lempeä luonne, ainoastaan kiiman aikoihin se saattoi olla äkäinen. Tamma hoivasi varsojaan erinomaisesti ja tiinehtyi myös helposti, joten kasvattajalle touhu Loven kanssa oli hyvinkin stressitöntä. Kimo oli toki myös ratsukoulutettu peruasioiden tasolle, ja sen kanssa kierreltiinkin kaikki lähiseutujen maastot läpikotaisin. Love saattoi joskus ottaa hieman turhaa kipinää yllättävistä äänistä tai tuulen riepottelemista risuista, mutta pienen äkkilähdön jälkeen se tajusi aina rauhoittua nopeasti, eikä jättänyt kierroksia päälle. Ennen 25 vuoden ikää Love oli jättänyt maailmaan yhteensä 12 varsaa, joista suurin osa oli myyty Eurooppaan kilpakäyttöön. Tamman viimeinen kevät alkoi lupaavissa merkeissä, kun hurjan hyväkuntoisesta ja pirteästä tammasta suunniteltiin jätettäväksi vielä yksi varsa, mutta kohtalo päätti toisin; paha suolikierre vei Loven hautaansa.