Hiivurin Sudenvarma


KTK-II

Perustiedot

Kutsumanimi Susa Kasvattaja Hiivurin Suomenhevoset
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Omistaja Sonja VRL-11911
Väri, säkäkorkeus Vaaleanpunarautias, 153 cm Rekisterinumero VH20-018-0365
Syntynyt, ikä

18.11.2019 Suomi
8-vuotias 18.05.2020
Koulutus

Yleispainotteinen
ko. Helppo A, re. 100 cm, Helppo

Keväällä 2020 tasapaino tallissa rotujen ja sukupuolten suhteen oli päässyt heilahtamaan sille asetukselle, että suomenhevosoreja oli tuplasti enemmän kuin mitään muuta. Ratkaisu tähän oli tietenkin ostaa iso lauma suomenhevostammoja. Oikeasti olin jo korjannut niin sanotun epätasapaino-ongelman (tällä siis perustelin hillitöntä tammashoppailua miehelleni) ja kotiuttanut peräti kuusi tammaa, kun iskin silmäni Hiivurin Sudenvarmaan. Aina huomatessani kasvattiliitteen, jonka kantajia tallissani ei vielä entuudestaan ollut, oli sellainen tietenkin pakko saada. Ihan vain tukeakseni kasvatustyötä ja silleen, ei suinkaan sen takia, että haluan vain uusia hevosia syystä tai toisesta. Sudenvarma oli myös suvullisesti aivan upea ja rakenteellisestikin kaikin puolin erinomaisen näköinen, joten tamma pakattiin matkalle Pohjois-Englantiin.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Kahmon Kultapiru
sh, 151 cm, rt, FI
Ch, KTK-II
ii. Vähäpellon Riivinki
sh, 149 cm, prt, FI
KV-II, KTK-III
iii. Taikaoppi KTK-III, KERJ II, ERJ I, KRJ I, VVJ I, SLA-I
iie. Ruisjoen Riiva SV-I, KEV-II
ie. Kuuralehdon Lapinlumo
sph, 147 cm, rt, FI
iei. Tunturitiera
iee. Narvin Katla
e. Elohiljan Sudensurma
sh, 150 cm, vprt, FI
KTK-II
ei. Elohiljan Sudenhetki
sph, 145 cm, vkk, FI
KTK-III, SV-II
eii. Hukkaperii KTK-III
eie. Ristinsielu KTK-III
ee. Punasurmia
sh, 163 cm, vprt, FI
KTK-II, SV-I
eei. Siperia Ch, KTK-II, KERJ II, SLA-I
eee. Veripihka VIR MVA Ch, KTK-I, KERJ I, SLA-I, YLA1
Syntynyt Varsa Isä
00.00.0000 Jälkeläinen Hevosen nimi

Kilpailukalenteri

NJ

14.06.2020 - NJ - Pikkutalli - suomenhevostammat - MVA-Sert

VSN

00.00.0000 - VSN - Paikka - Luokka - Tulos

ERJ: 0 sijoitusta
00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos
KRJ: 0 sijoitusta
00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos
KERJ: 0 sijoitusta
00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos
00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos

Päiväkirja

24.05.2020 Estevalmennus, valmentajana kasvattaja

Estevalmennukset startattiin Sonjan ja Susan kanssa. Brittivahvistus verrytteli ravissa sillä aikaa, kun laitoin kavalettitehtävää toiselle pitkälle sivulle. Viiden kavaletin tehtävä sai toimia verryttelyinä ennen esteisiin siirtymistä. Laitoin ne ensin ravietäisyyksille, ja kun kaikki oli paikoillaan, annoin ratsukolle luvan ottaa kavaletit mukaan verryttelyyn. Susa tuntui innostuvan jo tästä, ja ratsastaja saikin ottaa heti jarrutteluvaiheen päälle. Kavaletit kyllä ylitettiin kerta toisensa jälkeen hienosti, isoilla askelilla ilman pelkoakaan kolautteluista. Hetken päästä vaihdoin välit laukkaan sopiviksi, ja sillä välin Sonja ja Susa laukkasivat reipasta laukkaa pääty-ympyrällä. Laukassa vauhtia alkoi löytyä jo vähän liiaksikin, mutta ainakin toistaiseksi Susa kuunteli pidätteitä hyvin.

Alkuverryttelyn jälkeen tamma sai hetken hengähtää käynnissä pitkin ohjin minun raivatessa kavaletit pois tieltä. Valmennuksen varsinainen tehtävä oli kahdeksikolla: kentän keskelle oli asetettu kahden esteen innari ja päädyissä lyhyiden sivujen keskellä oli yksittäiset ristikot. "Noniin, koska kahdeksikon keskellä on innari, voit vähän tehdä kahdeksikosta kulmikkaamman, jotta saat kunnolla suoristettua innarille", selitin ja aloitimme työskentelyn. Susa laukkasi voimalla kohti ensimmäistä ristikkoa, ylitti sen vähän liioitellen ja ratsukko jatkoi matkaa kohti innaria. Susa lähti kaukaa hyppyyn ja esteiden väli meinasi jäädä vähän lyhyemmäksi, mutta kaikki esteet ylitettiin puhtaasti siitä huolimatta. "Woooou, pidätä vähän!" toppuuttelin, mutta pidätteet taisivat mennä kuuroille korville. "Ainakin se vaihtoi hyvin laukan innarin jälkimmäisellä esteellä", naurahdin vauhdikkaan suorituksen jälkeen. "Istu tiiviisti penkkiin, nyt ei tarvita esteistuntaa vaan keskität keskivartalosi pidättämään Susaa", neuvoin. Pari seuraavaa kertaa toistui hyvin samankaltaisella, hurjalla vauhdilla, mutta pikkuhiljaa Sonja alkoi löytää uuden ratsunsa kanssa yhteistä säveltä. "Jatketaan kohta, hengähtäkää hetki", sanoin ja lähdin korottamaan esteitä.

Nostin ristikot metrin pystyiksi ja innari pidettiin maltillisesti 60 sentissä. "Okei, tulkaa sit vaan. Nyt malttia, että saadaan hyviä suorituksia noille pystyille", sanoin ja nyökkäsin Sonjalle. Susa nosti laukan jo heti Sonjan kerätessä ohjat tuntumalle, ja Sonjalla kesti hetki saada ratsunsa takaisin käyntiin ja odottamaan. Kun tamma vihdoin sai nostaa laukan, lähti se räjähtäen matkaan. Ratsastaja istui niin tiiviisti alas kun vaan pystyi ja päättäväisesti pidätteitä tehden aloitti tehtävän. Alkuun en tiennyt, uskallanko edes katsoa, mutta kumma kyllä, kun Sonja vain antoi Susan suorittaa omassa vauhdissaan, tehtävä sujuikin moitteettomasti. Lähestymiset menivät nappiin, eikä kova vauhti tuntunut häiritsevän laatua ollenkaan. "Oho, katos vaan, sehän osaa keskittyä vauhdista huolimatta!" naurahdin ja Sonjakin oli vähän hämillään. "Se taitaakin tarvita vähän omaa tilaa ja hurjapään ratsastajan, onneksi mä oon just sellanen", Sonja hymyili ja taputti tammaansa kaulalle. Tämän ison ahaa-elämyksen jälkeen Sonja ja Susa tuntuivat sulautuvan yhteen. Vaikka meno vähän kasvattaja-valmentajaa kauhistuttikin välillä, oli mun pakko myöntää, että toi tyyli sopi tälle ratsukolle. Muutaman hyvän suorituksen jälkeen oli aika pistää valmennus purkkiin ja siirtyä tasaamaan tamman hengitystä ensin kevyessä ravissa ja sitten pitkillä loppukäynneillä.