Kaihon Vienovinkaus

KTK-III

Perustiedot

Kutsumanimi	Vieno, Vinku	Kasvattaja	Kaihovaara
Rotu, sukupuoli	Suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Sonja VRL-11911
Väri, säkäkorkeus	Mustanruunikko, 145 cm	Rekisterinumero	VH21-018-0018
Syntynyt, ikä	06.01.2021 Suomi 8-vuotias 06.07.2021	Koulutus	Yleispainotteinen ko. Helppo B, re. 100 cm, Helppo

Niin se talvi sitten lopulta saapui Brittein saarillekin. Joulukuun lopulla pakkaset kiristyivät ja hevoset puskivat talvikarvaa siihen tahtiin, että urheilukäytössä olevat yksilöt oli aika siirtää klippauksen kautta pihatosta päätalliin. Näin ollen pihattoon tietenkin aukesi paikkoja siellä talven yli pärjääville yksilöille eli eläkeläisille tai nuorille. Eläkeläisiä ei lähtökohtaisesti kannata ostaa kilpatallille, joten lähdin hymyssä suin selailemaan, olisiko jossain vuoden tai parin ikäisiä suomenhevosteinejä kaupan. Ilokseni Kaihovaara oli julkaissut tovi sitten liudan myytäviä kasvattejaan. Suurin osa niistä oli jo ehtinyt mennä, mutta onnekseni joukosta löytyi varsin passeli pienhevostamma meille. Julia varoitteli, että Kaihon Vienovinkaus on aikamoinen persoona tammamaisine oikkuineen, mutta minä en tietenkään hätkähtänyt - onhan noita vikapäisiä neitejä nähty vaikka kuinka. Noh, ei Vieno varsinaisesti vikapäinen ollut, mutta olihan siinä sietämistä heti ensitapaamisesta alkaen. Ja ei muuten meinannut aluksi sopeutua pihattoonkaan, koska ei suostunut kulkemaan makuuhalliin - ovi oli vissiin liian epämääräinen. Muutaman mutkan kautta tammasta kuitenkin tuli lopulta kelpo asukas niin pihattoon kuin talliin ja siinä ohessa myös vallan pätevä urheilija.

Jos tallin alueella kuulee puhuttavan ’perkeleen vinkulelusta’, niin kukaan meillä töitä tekevä ei hetkeksikään erehdy luulemaan, että tässä nyt kirotaan tallikoiramme omaisuutta. Kaikki tasan tarkkaan tietävät, että se vinkulelu on meidän Vieno. Tammasta on lähtenyt mitä mielenkiintoisimpia ääniä ihan pienestä pitäen, mikä onkin johtanut siihen, että yleisempi kutsumanimi on nykyään ihan vain Vinku - tai sitten se Vinkulelu. Vieno on aina ollut kova tyttö juttelemaan, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Se varmasti hörisee kaikkein kuuluvimmin rehujen saapuessa turvan eteen, mutta yhtä lailla kolistelee ja huutelee loukkaantuneena heinien mennessä naapurin karsinaan eikä Hänelle. Vieno myös hirnuu varsin kovaäänisesti lajitovereiden perään yksin jäädessään, joten hevospolon hermoja ja kuulijoiden tärykalvoja säästääkseen kannattaa pitää huolta, että Vienolla on aina näköyhteys toiseen hevoseen.

Vienon oma erikoisääntely on selvässä yhteydessä sen Vinku-lisänimeen. Tulipäinen tamma on kova osoittamaan mieltänsä. Vieno vinkuu ja kiljahtelee oikein tunteella lisätäkseen dramaattisen lisäefektin jokaiseen hännän heilautukseen ja jalan polkaisuun. Jokainen maailmasta löytyvä harja on yleensä aivan liian kova, tai sitten vaihtoehtoisesti hoitajan harjaustekniikka on täysin ala-arvoinen. Vatsan alle ei ole mitään asiaa lääppimään, eikä varsinkaan jalkoväliin. Vieno ei potki tai pure, mutta näyttää kyllä lähes poikkeuksetta siltä, että se vakavissaan harkitsee asiaa ja yrittää jo vähän tähtäillä. Kannattaa pitää tamman liikkeitä silmällä kaiken varalta, sillä eipä sitä ikinä tiedä, milloin Vienolla keittää yli. Tamma nostaa kaviot nätisti ihan omatoimisesti; se ei varmaan luota hoitajan kykyyn pitää jalkaa ylhäällä. Varusteet tamma ottaa ihmeen kiltisti yllensä, mikäli siis lasket satulan oikein hidastettuna ja varoen. Huopa ei saa jäädä sitten yhtään vinoon, muuten menee Vienolla kuppi nurin.

Ainoa täysin ongelmaton asia Vienon kanssa on sen taluttaminen. Sitä ei oikeastaan tarvitse välttämättä taluttaa, sillä tammalla on tapana seurata ihmistä kuin hai laivaa. Vaikka neiti aina esittää, ettei kaipaa ihmisiä seuraansa, niin kyllä se kuitenkin taitaa jollain tavalla rakastaa kaksijalkaisten kanssa touhuamista. Jos läsnä on lajitovereita, niin silloin kannattaa pitää narusta kiinni, ettei Vieno lähde seuraamaan hevoskaveria taluttajan sijasta. Vieno on niin kotioloissa kuin vieraissa paikoissa liikkuessa oikein rauhallinen. Se saattaa kiukustua, jos lähellä on liikaa liikettä ja meininkiä esimerkiksi juoksevien lasten, haukkuvien koirien tai pystyyn hyppivien hevosten muodossa, mutta pääosin Vieno on helposti hallittavissa. Vieno saattaa potkaista, jos joku tulee perään kiinni, joten punainen rusetti hännässä on aina paikallaan. Traileriin tai rekkaan Vieno menee nätisti, mutta mikäli sisällä ei odota heinäbuffet, tamma aloittaa hillittömän mekkalan mielenosoituksena siihen asti, että sapuska saapuu.

Ratsuna Vieno ei ole helpoimmasta päästä, mikä ei varmaan tamman herkän luonteen tuntien yllätä lainkaan. Vieno on reipas ja tekee mielellään hommia, muttei voi sietää repiviä käsiä tai heiluvia pohkeita. Liian taakse siirtyvä jalka johtaa aina jonkin sortin sivupotkuun tai pukitukseen. Jos pohkeilla naputtelee liiakseen ja pitää samaan aikaan liikaa edestä, Vieno saattaa repiä päätä ylös ja koittaa jopa pompata takajaloilleen. Mitään kovin radikaalia tai vaarallista se ei tee, mutta osoittaa kyllä mieltänsä hyvin selkeästi. Yleisimmin Vieno vain heiluttelee päätään ja viuhtoo hännällään, tietenkin vinkumisen säestämänä, jos sen havaitsemat virheet ovat vielä siedettäviä. Opetusmestarina pieni tamma onkin aivan kultaa. Jos ei tämän kanssa opi istumaan hiljaa ja hallitusti, niin ei kyllä opi millään muullakaan. Kun paketin saa kasaan, Vieno on todella miellyttävä ratsu. Se liikkuu omalla moottorilla ja suorittaa pyydetyt asiat tarkasti. Tammassa on juuri sopivasti innokkuutta; se ei liiakseen kuumu koulu- tai esteradoilla, mutta tarjoaa aina ennemmin etenemistä kuin matelua. Tämän ansiosta Vienon askellajeja onkin helppo säädellä. Kyllä se joskus saattaa estettä kohti hieman nostella päätään ja kiljahdella, mutta kyydissä kyllä pysyy vaivatta.

Vienolta ei myöskään puutu rohkeutta, joten sen kanssa voi surutta maastoilla niin yksin kuin porukassa, eivätkä maastoesteet ole koskaan olleet mikään ongelma. Ainoastaan vesiesteillä joudutaan joskus keskustelemaan, mutta nykyään Vieno osaa nauttia vesileikeistäkin jo tietyssä määrin. Upottava muta on kuitenkin suuri ällötys, ja tällaisia pätkiä maastossa kohdatessa kannattaa varautua loikkiin ja spurtteihin. Huonona puolena kerrottakoon vielä, että lajitovereihinsa tukeutuvana yksilönä Vieno osaa heittäytyä myös todelliseksi ääliöksi, jos joku muu jotain sekoilee. Yleensä rohkea ja tyyni tamma osaa kyllä kiitää kiljuen karkuun, jos joku toinen päättää säikähtää. Valitettavasti Vieno ei kaipaa pakomatkoilleen kuskia mukaan, vaan pyrkii tämän karistamaan kyydistä mahdollisimman nopeasti. Siksi voisikin sanoa, että Vieno on ratsastaessa melkeinpä parhaimmillaan ilman muiden hevosten läsnäoloa. Paitsi maneesissa, koska maneesi ilman kaveria on hurja juttu, eikä siellä voi silloin tietenkään keskittyä mihinkään muuhun kuin hirnumiseen ja puhisemiseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Haudankalpea sph, 146 cm, mkm, FI KTK-III	ii. Haudantakaa evm sph, 148 cm, m, FI	iii. Haudanvahti evm
		iie. Takatukkaletti evm
	ie. Kalmankukka evm sph, 145 cm, rtkm, FI	iei. Kuolonsyöjä evm
		iee. Kaamosmasennus evm
e. Heljäke sh, 160 cm, vprt, FI KTK-III	ei. Katoavainen evm sh, 162 cm, prt, FI	eii. Unohdus evm
		eie. Varmiina evm
	ee. Häijyhengetär evm sh, 158 cm, vprt, FI	eei. Häijy-Ukko evm
		eee. Kodinhengetär evm

Syntynyt	Varsa	Isä
00.00.0000	Jälkeläinen	Hevosen nimi

Kilpailukalenteri

ERJ: 3 sijoitusta
04.03.2021 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 70 cm - 3/50 05.03.2021 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 70 cm - 3/50 20.03.2021 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 70 cm - 6/50	00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos

KRJ: 0 sijoitusta
00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos	00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos

KERJ: 0 sijoitusta
00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos	00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos

Päiväkirja

00.00.0000 Tapahtuma, kirjoittanut

Teksti tulee tähän.