Wanita Cloud

KTK-II, ERJ-I, YLA2

KUOLLUT 15. TAMMIKUUTA 2023

Perustiedot

Kutsumanimi	Nita	Kasvattaja	Cloudfield
Rotu, sukupuoli	Hollanninpuoliverinen, tamma	Omistaja	Sonja VRL-11911
Väri, säkäkorkeus	Ruunikko, 165 cm	Rekisterinumero	VH19-012-0161
Syntynyt, ikä	15.10.2019, Iso-Britannia 8-vuotias 15.04.2020	Koulutus	Yleispainotteinen ko. Helppo A, re. 140 cm

Omassa ensimmäisessä kasvatissa nyt vain on sitä jotain, vaikkei siinä oikeasti mitään sen ihmeellisempää olisikaan. Wanita Cloud ei edes ollut ensimmäinen kasvattamani hevonen, päinvastoin se oli vain yksi sadoista. Muutettuani Pohjois-Englantiin kaikki vanha kuitenkin jäi taakse, enkä enää laskenut menneen elämäni saavutuksia. Wanita oli uuden elämäni ensimmäinen varsa, ja kaiken huipuksi se päätti putkahtaa maailmaan syntymäpäivänäni aamuyön pikkutunteina. Emätamma Winnielle tämä oli jo kolmas varsa, joten se hoiti varsomisen kaikessa rauhassa ilman kaksijalkaisten apua. Winnie on muutenkin varma ja omatoiminen tapaus, ja samanlainen rautarouva kasvoi lopulta myös Wanitasta.

Korvat terävästi taivasta kohti sojottaen, määrätietoisesti esteeltä toiselle etenevä Nita pörisee mennessään kuin mikäkin viritetty mopo. Hörisee, pörisee, pärskii, hirnahtaa – tamma pitää mennessään aika lailla yhtä paljon ääntä kuin kaikki elokuvahevoset, vieläpä yhtä epärealistisissa tilanteissa. Menoa tämä pärinäkonsertti ei tunnu haittaavan, sellaisella varmuudella sekä jotenkin täydellisen äänimaailmaan sopimattomalla tyylikkyydellä Nita ylittää esteen toisensa perään. Kilparadoilla tamma suorastaan syttyy, se on kotonaan yleisön edessä, pienessä paineensekaisessa jännityksessä, kun sekä ratsastaja että yleisö laskevat jäljellä olevia esteitä, seuraavat aikaa; riittäkö suoritus sijoitukseen, ollaanko tässä voiton syrjässä kiinni? Nita ainakin on, se tuntuu lähtevän joka ikiselle radalle voittamaan.

Kotitreeneissä tamman voittaja-asenne ei ole aivan yhtä selkeä, mutta melkein. Jaloistaan, oikeastaan muutenkin hyvin tarkka ja huolellinen hevonen, sellainen, joka puomikosketuksen jälkeen tekee seuraavilla esteillä vielä vähän lisätöitä välttääkseen moisen virheen toistumisen. Takaa kuuluva, maahan mätkähtävä puomi toimii bensana liekkeihin, vielä suurempana motivaattorina tehdä vielä vähän paremmin, isommin. Nita on kuitenkin siitä vinkeä, sekä äärettömän fiksu, että vaikka se yrittää enemmän se ei sorru tekemään jättiloikkia. Yrityksen tuntee hevosen selän ja vatsan lihaksissa, ja kuulemma tamma vetää jalkansa vielä nopsemmin ja vielä tiiviimmin ylös, jos osuu puomiin, puhumattakaan puomin tiputtamisesta.

Lähtökohtaisestikin Nitan tekninen osaaminen, asenne, eteenpäinpyrkimys, ratsastettavuus sekä liikkeet ovat enemmän kuin kunnossa. Käynti ja ravi tosin ovat vähän sellaiset perushevosen seiskan liikkeet, työskentelyaskellaji laukka taas on tukevasti ysin puolella. Hyppääminen on kaikkein lähinnä tamman sydäntä, maastoilu nousee hopealle sileätreenien jäädessä pronssille. Nitan yksi hienoimpia ominaisuuksia on kuitenkin sen rehellinen into ja työmotivaatio jokaisessa lajissa ja tehtävässä; eteenpäinpyrkimys tai suoritusten hyvällä tapaa vakavasti ottaminen ei kärsi edes Ihan Oikeassa Kouluvalmennuksessa.

Suojat OK, pintelit OK, kuljetussuojat voi polttaa. Nita inhoaa kuljetussuojia, se nostelee jalkojaan jo pukemisvaiheessa ja on niitä hevosia, jotka kuljetussuojat jaloissaan kävelevät hyvin hupsusti korkein, erikoisen näköisin askelin sen oman rennon liikeratansa sijaan. Matkustamiseenhan tämä ei sano mitään, se ei ole millään muotoa ongelma. Ne suojat ovat, hyi. Ruokansa tamma syö mieluiten laajasta irtoasiasta, sellaisesta kahvallisesta vadista, jota voi sitten ihanasti heilutella ruokailun jälkeen tai joskus ennenkin, jos ei olekaan nälkä. Kiinteä ruokakuppi on tylsä, kiinteä vesiastia sentään kelpaa. Näiden huomioiden lisäksi Nitan kanssa ei tarvitse muistaa mitään sen kummoisempaa, se on hyvin simppeli, kiltti perushevonen. Helppo hoitaa, kengittää, raspata, lastata, kuljettaa, you name it sanoisivat englanniksi. Tämä on tämmöinen ratsastuskoulujen helppo luottohalitamma käsitellä, vaikka hyppykapasiteettia onkin sitten reippaasti enemmän kuin keskiverto tuntiratsulla.

Luonnekuvaus © Lissu T.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. RA Rose of Jerome kwpn, 170 cm, mkm, JP KTK-II, ERJ-I, YLA1, VPVL-I, KWPN-I	ii. Hanoi Rose kwpn, 170 cm, km, NL	iii. Hanoi Rocks evm
		iie. Trash Queen evm
	ie. Idaho kwpn, 168 cm, km, NL	iei. Happy Reunion evm
		iee. Illinois evm
e. Wijchen Fall kwpn, 167 cm, rn KTK-III, ERJ-I, YLA3	ei. God Particle kwpn, 168 cm, rn, NL ERJ-I, KWPN-I, YLA1	eii. Majoron evm
		eie. Gotha Fenice evm
	ee. Rockanje NLD kwpn, 167 cm, rn, NL	eei. Rockabody evm
		eee. Bewervijk Eos evm

Syntynyt	Varsa	Isä
29.04.2020, Iso-Britannia	ewb-o. Weasley Cloud KTK-II, KV-II	Wolf's Minus One
14.10.2020, Iso-Britannia	wpb-o. Cloudfield Casimiro KTK-III, KRJ-I, ERJ-II	Glenwood Caruso

Kilpailukalenteri

ERJ: 41 sijoitusta, 4 CUP-sijoitusta

23.01.2020 - ERJ - Rubinedal - 140 cm - 2/29 31.01.2020 - ERJ-CUP - Mörkövaara - 130 cm - 5/45 01.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 4/39 02.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 130 cm - 5/36 02.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 130 cm - 2/36 03.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 130 cm - 5/36 08.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 4/39 09.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 130 cm - 1/36 10.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 120 cm - 2/46 10.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 6/39 10.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 130 cm - 3/36 12.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 120 cm - 3/46 15.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 120 cm - 5/46 15.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 2/39 18.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 120 cm - 5/46 22.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 3/39 23.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 120 cm - 2/46 29.03.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 120 cm - 5/46 30.03.2020 - ERJ-CUP - Kilpailukeskus Bailador - 140 cm - 6/55 12.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 2/30 12.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 3/30

18.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 5/30 19.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 1/30 20.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 5/30 22.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 4/30 27.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 3/30 27.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 3/30 30.04.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 1/30 30.04.2020 - ERJ-CUP - Teilikorpi - 130 cm - 1/86 11.05.2020 - ERJ - Aamun tila - 140 cm - 3/43 13.05.2020 - ERJ - Aamun tila - 140 cm - 2/43 14.05.2020 - ERJ - Aamun tila - 140 cm - 6/43 16.05.2020 - ERJ - Aamun tila - 120 cm - 2/46 23.05.2020 - ERJ - Silver Hoof - 140 cm - 6/37 24.05.2020 - ERJ - Silver Hoof - 140 cm - 6/37 01.06.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 1/30 04.06.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 4/30 10.06.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 3/30 14.06.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 1/30 15.06.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 1/30 31.07.2020 - ERJ-CUP - Mörkövaara - 140 cm - 2/33

KRJ: 30 sijoitusta, 1 CUP-sijoitus

01.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 3/40 03.06.2020 - KRJ - Kuuran Suomenratsut - Helppo A - 5/37 04.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 1/40 04.06.2020 - KRJ - Cloudfield - Helppo A - 6/50 06.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 4/40 07.06.2020 - KRJ - Kuuran Suomenratsut - Helppo A - 2/36 07.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 4/40 08.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 5/40 11.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 4/40 12.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 3/40 12.06.2020 - KRJ - Cloudfield - Helppo A - 5/50 14.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 4/40 14.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 2/40 14.06.2020 - KRJ - Harjukosken tila - Helppo A - 6/40 15.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 2/40 15.06.2020 - KRJ - Cloudfield - Helppo A - 6/50 15.06.2020 - KRJ - Cloudfield - Helppo A - 3/50 15.06.2020 - KRJ - Ketola - Helppo A - 4/30 15.06.2020 - KRJ - Ketola - Helppo A - 1/30 19.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 2/40

23.06.2020 - KRJ - Harjukosken tila - Helppo A - 1/40 24.06.2020 - KRJ - Harjukosken tila - Helppo A - 3/40 28.06.2020 - KRJ - Silverlode - Helppo A - 5/40 31.01.2021 - KRJ-CUP - Harmaatuulen oriasema - Helppo A - 15/154 01.03.2021 - KRJ - Vihiniemi - Helppo A - 4/40 02.03.2021 - KRJ - Vihiniemi - Helppo A - 6/40 11.03.2021 - KRJ - Vihiniemi - Helppo A - 3/40 13.03.2021 - KRJ - Vihiniemi - Helppo A - 5/40 15.03.2021 - KRJ - Vihiniemi - Helppo A - 1/40 16.03.2021 - KRJ - Vihiniemi - Helppo A - 1/40

KERJ: 30 sijoitusta

02.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC2 - 1/14 04.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC2 - 2/14 11.09.2020 - KERJ - Virtuaalitalli Chersey - CIC2 - 1/25 15.09.2020 - KERJ - Virtuaalitalli Chersey - CIC2 - 3/25 16.09.2020 - KERJ - Virtuaalitalli Chersey - CIC2 - 5/25 19.09.2020 - KERJ - Virtuaalitalli Chersey - CIC2 - 4/25 15.10.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 1/23 19.10.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 4/23 24.10.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 2/23 25.11.2020 - KERJ - Breawa - CIC2 - 1/17 02.12.2020 - KERJ - Nessinjärven kilpailukeskus - CIC2 - 2/25 09.12.2020 - KERJ - Nessinjärven kilpailukeskus - CIC2 - 1/25 12.01.2021 - KERJ - Cloudfield - CIC2 - 5/35 14.01.2021 - KERJ - Cloudfield - CIC2 - 2/35 04.03.2021 - KERJ - Ravenscroft - CIC2 - 2/30 05.03.2021 - KERJ - Ravenscroft - CIC2 - 4/30 07.03.2021 - KERJ - Ravenscroft - CIC2 - 4/30 08.03.2021 - KERJ - Ravenscroft - CIC2 - 5/30 10.03.2021 - KERJ - Ravenscroft - CIC2 - 3/30 12.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 1/36

13.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 6/36 19.03.2021 - KERJ - Ravenscroft - CIC2 - 2/30 20.03.2021 - KERJ - Ravenscroft - CIC2 - 3/30 20.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 2/36 22.03.2021 - KERJ - Hornanhovi - CIC2 - 3/30 23.03.2021 - KERJ - Ravenscroft - CIC2 - 1/30 28.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 6/36 29.03.2021 - KERJ - Hornanhovi - CIC2 - 3/30 30.03.2021 - KERJ - Hornanhovi - CIC2 - 4/30 30.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC2 - 6/36

Päiväkirja

19.06.2020 Päiväkirjamerkintä (PJ), kirjoittanut omistaja

Mieheni ääni havahdutti minut ajatuksistani. "Mitä mietit?" Oliver kysyi ja istuutui vierelleni. Olin vienyt tammat viettämään viikonloppuaan laitumelle, ja jostain ihmeen syystä olin unohtunut sinne niittykukkien sekaan istumaan. "Mitä kello on?" kysyin kulmiani kurtistaen, vastaamatta vielä kysymykseen. "Melkeen 20 yli kolme", Oliver vastasi tyynesti. Jeesus, olinko mä nököttänyt tässä jo melkein kolme varttia? Ihmekös mies oli lähtenyt katsomaan, että minne se akka oli tuupertunut.

Käänsin katseeni takaisin laitumelle. Nita oli jäänyt portille nököttämään, vaikka muut olivat porhaltaneet laitumen toiseen päähän. Nyt tamma katseli meitä valtavien räpsyjensä alta, kuin odottaen, että hakisimme sen jo takaisin. "Mietin vain niitä Power Jump osallistumisia", vastasin lopulta, huokaisten syvään. "Mitä niistä? Luulin, että olitte jo päättäneet kuka hyppää kenellä ja minkä luokan", Oliver kysyi kulmiaan kurtistaen. "Ainakin Oscar tuli kovaäänisesti valittamaan, miksi joutuu menemään Eetulla, kuulema liian vaikea hänelle", mies jatkoi nauraen. Hänen pikkuveljensä ei tosiaan ollut kovin tyytyväinen, kun olin ilmoittanut, että hän saa luvan alkaa treenaamaan myös oreilla. Oscar on hulluna tammoihin.

"Joo ne kaikki muut on selkeet jo. Mutta sitä omaa ratsua siihen pääluokkaan oon yrittänyt ratkaista", kerroin. "Mitäs epäselvää siinä on? Vastaushan seisoo silmiesi edessä", Oliver totesi kuin olisin juuri kysynyt, paljonko on yksi plus yksi. Kohotin katseeni edessämme hölmönä seisovaan ruunikkoon. "Ai että menisin Nitalla?" kysyin epäuskoisena. Nimensä kuullessaan tamma ilmeisesti ajatteli, että häntä kaivataan. Se asteli luoksemme höristen ja tunki turpansa syliini, kerjäten rapsutuksia. "Onkohan se ihan valmis vielä sellaisille radoille?" mutisin hiljaa silittäessäni tamman otsaa.

Oliver oli pitkään hiljaa, selvästi miettien. "Kyllä mä vahvasti uskon, että on. Se on sitä paitsi ensimmäinen meidän yhdessä kasvattama hevonen. Oishan se hienoa viedä Cloudfieldin nimeä vihdoin vähän enempi maailmalle", mies totesi, painoi suukon poskelleni ja kampesi itsensä ylös. "Tuhat ja yksi työtehtävää odottaa, näpyttelenkö sen sähköpostin sieltä luonnoskansiosta ensin niin että siinä lukee sinä ja Nita?" Oliver kysyi. Olin hiljaa vielä muutaman sekunnin, katsoen tammaani suoraan silmiin. Ruunikko vaikutti niin tyyneltä ja varmalta, että päätin lopulta suostua. "Hyvä on, Nita it is", vastasin ja nousin itsekin, taputtaen ruunikkoa vielä kerran. "Tosin lähetän sen itse, koska sinut tuntien se osallistuminen jää muuten tekemättä", totesin virnistäen.

25.07.2020 Power Jump -erikoisluokka, kirjoittanut omistaja

Kävelimme verryttelymaneesista kilpailuareenan reunalle odottamaan sisäänpääsyä. Mieheni Oliver puhui minulle koko ajan kävellessään minun ja Wanitan vierellä, mutta sanat menivät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Puristin vain ohjia käsissäni ja tuijotin kauas areenalle, kuunnellen miten yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin juuri suorittaneen ratsukon laskeuduttua viimeiseltä esteeltä. En voi käsittää, miksi minua jännittää näin paljon. En yleensä pahemmin jännitä. Tai siis jännitän kyllä, aina, mutta lähinnä positiivisessa mielessä, kuvitellen mielessäni mainetta ja kunniaa. Nyt päässäni vilisi lähinnä kauhukuvia siitä, mikä kaikki voisi mennä pieleen, enkä meinannut saada happea.

"...valmistautuu Sonja Lovell." Säpsähdin rajusti kuullessani nimeni kaiuttimista. Noniin, se on menoa nyt. Tätä varten on treenattu, kvaalit on saavutettu ja tässä sitä nyt ollaan. Elämäni teknisin ja vaikein rata edessä, allani nuori kasvattini, jolle nämä ovat sen elämän ensimmäiset arvokilpailut. Ihan hullujen hommaa tällainen. Sitä voisi olla kotona turvallisesti sohvalla katsomassa tätäkin lystiä televisiosta, mutta ehei, kun se on pakko päästä itsekin aina kilpailemaan, pakko pyrkiä huipulle ja myydä sielunsa tälle harrastukselle. Tai no elämäntapa, ei harrastus. Sitä se on ollut jo pitkään, eikä ulospääsyä ole.

Havahduin ajatuksistani, kun tunsin nykäisyn vasemmassa jalassani. Wanita piti hampaillaan kiinni saappaani kärjestä ja ravisteli sitä, selvästi kysyen, että mitä tässä nyt ihmetellään. Toimihenkilö odotti pitäen porttia auki ja tajusin, että minun pitäisi jo olla kävelemässä areenalla. Minua edeltävä ratsukko oli juuri saanut lähtömerkin. Ohjasin pikkuisen tammani auringon ja yleisön silmien alle. Ruunikko asteli reippaasti ja silmäili erikoisia esteitä kiinnostuneena, korvat napakasti eteen suunnattuna. Miten sitä ei hermostuta yhtään? Ei se ole ennen ollut tällaisessa tilanteessa, ei lähimainkaan, vaikka toki siedätystä on tehty parhaan mahdollisen kaavan mukaan.

Lähtömerkin saapuessa olin juuri ja juuri saanut itseni kasattua. Syteen tai saveen, tässä kohtaa ei enää voi perua ilmoittautumista! Suuntasin tervehdykseni tuomaripäätyä kohti ja nostin laukan. Neljä ensimmäistä estettä eivät tuottaisi suuria vaikeuksia, haasteet alkaisivat muurilta. Nyt täytyisi olla myös nopea, radan teknisyydestä huolimatta aika tuntui olevan ratkaisevassa asemassa. 

Huoleni ajasta osoittautui pian täysin turhaksi, sillä Nita oli tänään aivan liekeissä. Sain ihan tosissani jopa pidätellä sitä esteiden välillä, jotta suunnittelemani askelmäärät mahtuisivat ennen uutta ponnistuspaikkaa. Jokaisen hypyn myötä oloni rentoutui ja uskalsin aina vain enemmän luottaa allani pyörivään hevosvoimaan. Rautarouva oli kuin kotonaan, eikä muuri tai vesikään ollut sille ongelma. Vaikka edelleen mietin, miten hullua hypätä muuri ja täyspitkä vesi peräkkäin!

Riemunkirjavan okserin jälkeen käänsin Nitan kohti viimeistä koitosta - kolmoissarjaa. Siinä siis ihan tosissaan on ilmapalloja, oikeita sellaisia. Jotenkin tiedostin sen vasta nyt, kun sen ylittäminen oli edessä. Nitaa eivät tosin pallot tuntuneet häiritsevän. Sen koko olemus kertoi vain yhtä tarinaa, joka meni suunnilleen "ai tää on tää hauska missä saa hypätä monta kertaa putkeen". Just näin, anna mennä vaan rakas.

Laskeuduimme viimeiseltä hypyltä liki täydellisessä tasapainossa ja ylitimme maalilinjan. En ole varma, olimmeko ottaneet virheitä jostain päin rataa tai oliko aikamme lainkaan riittävä, mutta en jaksanut edes välittää. Olimme ehjin nahoin maalissa, ja olin niin onnellinen, että olisin voinut räjähtää ilosta. Tätä tunnelmaa siellä kotisohvalla ei voi saavuttaa ikinä.

02.02.2021 Hankilaukat, Brandubh Stud, kirjoittanut Lotta Haltaja (SissiP)

En tosiaan tiennyt mitä oikein ajattelin kun suostuin Sonjan hömpötyksiin. Suostuin nimittäin lähteä pomoni mukaan Irlantiin Brandubh Studin tiluksille. Pohdiskellessani millä hevosella lähtisin hömpöttely laukkoihin (en koe niin suurta kilpailuviettiä että olisin kyseisessä tapahtumassa halunnut välttämättä voittaa), mietin kenelle tekisi hyvää hieman tuulettaa aivojaan ja myös saada kokemusta matkustamisesta. No tietenkin päädyin siihen tammaan jonka vuoksi olin nyt viettänyt kolme viikkoa ratsastamatta ja olkapää paketissa. Toisaalta ei Sonjankaan valinta mikään tasaisin ollut.

No aamusella ruokimme hevoset hieman aikaisemmin, jotta meille jää riittävästi aikaa matkata Irlantiin. Hain rekan valmiiksi tallin viereen ja toin varusteita jo kaappiin. Emme ota nyt isoa varustekaappia mukaan, koska se on tällä hetkellä oman hevoseni Ladan kaikkien varusteiden vallassa. Onneksi rekan sivuluukussa on hyvää tilaa säilyttää varusteita. Onneksi molemmat tammat kävelivät suht reippaasti ja ongelmitta rekkaan ovathan molemmat jo kilpailleitakin yksilöitä. Teimme itsellemme matkasta hieman haastavamman kun päätimme että pärjäämme ilman hoitajia matkan.

Varustaminen onnistui rekassa hyvin ja molemmat tammat otettiin pihalle vasta kun olimme valmiita ja käyneet ilmoittautumassa. Sanotaan näin että laskeutuminen kilpailu alueelle oli tyylikäs, nimittäin Nita otti mallia kaveristaan ja tulimme oikeastaan poikittain ulos. Onneksi mukavat tallilaisten vanhemmat suostuivat laittamaan väliseinät kiinni ja nostamaan sillan ylös. Minulla oli ainakin täystyö pitää Nita vasemmassa kädessä, ja samalla valmistautua hyppäämään kyytiin. Huikkasin vain Sonjalle että menemme hieman syrjempään, mutta en tiedä kuuliko nainen, jonka ratsu oli myös sangen lennokas.

Verryttelin polven korkuisessa lumihangessa ja Nitan mielestä se tuntui olevan super hauskaa, sillä neiti heitteli etusiaan kuin mikäkin kouluratsu. Lämmittely vedoissa en ottanut kuin kaksi koelähtöä, sillä en halunnut liikaa innostaa tammaa. Yllätyin todellakin siitä että vaikka Nita oli kovinkin kiihkeä verryttelyssä, niin se malttoi seistä rupattelemassa muiden kilpailijoiden ja järjestäjien kanssa. Lisäksi se jopa poseerasi lapsiperheen kuvassa ja antoi jopa lasten silittää samettista turpaansa.

Varsinaista laukkalähtöä ennen kilpailuun osallistuvista ratsukoista muodostettiin rypäs, mikä ei ollut se paras vaihtoehto, nimittäin yhden säpsähdys sai koko porukan ryntäämään toiseen suuntaan. Itse en olut varma oliko kyseessä ennemmin kilpailu henkisyys vai joukkohysteria, mutta Nita antoi yllättävän helposti kiinni ja onneksi satuin olemaan vasemmassa reunassa ja pystyin kääntämään koskemattomaan umpihankeen. Pienen pyrähdyksen jälkeen kaikki kutsuttiin lähtöviivalle ja me hakeuduimme jälleen vasempaan reunaan, jotta minulla olisi mahdollisuus käyttää vasenta kättä mahdollisimman paljon. Onneksi olimme melkein ensimmäisten joukossa hakemassa omaa paikkaa, niin sain juuri sen paikan kun halusin. Näin Sonjan kauempana meistä ja huikkasin tälle tsempit.

Nita seisoi kuin naulittu ja katsoi jonnekin kaukaisuuteen pellon toiseen päähän. Isolla pellolla on paljon tilaa, mutta meitä oli myös varoitettu maalilinjan jälkeen ei ole kuin 200 metriä peltoa ennen ojaa, eli pitäisi yrittää kääntää ennen sitä. Hyvä lähtö, mutta emme olleet johdossa ainakin sen lumipyryn perusteella mitä kasvoilleni tuli. Nita harppoi kovalla tarmolla ja päädyimme lopulta maaliin, mutta maalilinjan ohittamista en huomannut. Vasta kun alkoi kuulua huutoja katsomosta, tajusin että olisi aika hidastaa. En kuitenkaan nähnyt mitään missä menemme, kun silmät valuivat. Olisi pitänyt ostaa laskettelulasit, mutta en tajunnut sitä riittävän aikaisin. Pyyhin lumiseen hihaan kirveleviä silmiäni ja jarrutin samalla. Jostain syystä lähtösummeri soi uudelleen ja Nita ottikin siitä uuden lähdön jo siirryttyään hölkkään. Totaalinen kuolaimeen pureminen ja vaikka kuinka yritin niin ei tamma suostunut hidastamaan eikä myöskään kääntymään. Kuulin Sonjan ja katsojien huudot "Varo ojaa", mutta ei minulla ollut mitään mahdollisuutta.

Tamma sukelsi tyylikkäästi ojaan ja minä jatkoi matkaa melko lennokkaasti ojan reunalle. Melkoinen pöllähdys lunta pölähti ympärilleni, mutta laskeutuminen oli onneksi pehmeä. Kun pääsin takaisin pinnalle, revin paukkuliivin auki ja aloin katsella missä tamma sijaitsee. Se oli yhtä hämmentyneen näköinen seistessään ojan pohjalla suunnilleen samalla korkeudella selkä, kuin missä minä istuin. Nappasin tammasta kiinni ja tyyppi painoin päänsä syliini kuin anteeksi pyytäen. Ehkä vihdoin alamme ymmärtää toisiamme. Hyppäsin tamman selkään ja siitä toiselle puolelle ojaa. Tamma kuunteli kiltisti ja seurasi hyvin ohjaamistani kun painelin jalallani ojan reunaa esille. Nita loikkasi yllättävän ketterästi ylös, jolloin tajusin että kappas millä nyt tamman selkään kiipeän, jonka lisäksi olen aivan luminen ja märkä. En haluaisi pilata hyvää nahka satulaa, niinpä päätin lähteä rämpimään kohti peltotietä, missä yleisö seisoi. Eräs poniäiti tarjoutui puhdistelemaan vaatteitani ja punttasi minut kyytiin. Nauroimme paljon, sillä muistutin enemmän lumiukkoa. Tamma puolestaan oli kuin aito kuurankukkanen.

Loppu verryttely sujui ongelmitta ja menimmekin lähinnä teitä pitkin. Saavuin rekalle tietämättä yhtään lopputuloksista, mutta halusin päästä tarkastamaan, onko tamma varmasti kunnossa. Heitin loimen tamman selkään ja laitoin riimun päähän ja kiinni rekan kyljen renkaaseen. Poistin suojat ja aloin tarkastaa jalkoja. Yllätys kyllä muuten olimme haavereitta päässeet, mutta toinen etubootsi oli jäänyt jonnekin pellolle, vaikka olimme teipanneet suojat huolella jalkoihin.