Katinas Bastil jouduttiin lopettamaan 17.10.2016 vakavien hengitysongelmien vuoksi.

Tuo tallimme uljas ruunikko puoliveriori, nimeltä Bastil pitää sisällään ripauksen orimaisuutta, kuin myös temperamenttisuutta. Missään tapauksessa se ei ole helpoimmasta päästä, paitsi omistajansa satun käsittelyssä. Bastil nimittäin tuppaa testaamaan, jokaista uutta ja innokasta hevostyttöä, mutta ei setarkoita, että hyökkäisi tämän päälle. Sisimmässään ori on maailman lempein ja suuri sydämisin, mutta sen kaiken eteen joutuu tekemään kovasti töitä. Omistajansa ratsuna toimiva Bastil omaa suuret ja lennokkaat askeleet ja kapasiteettia löytyy kansalliselle tasolle saakka, mikä ratsastajan osaaminen sinne asti riittää.

Hoitotilanteissa ori vaatii ratsastajalta tietoa ja osaamista, sillä se osaa olla kovinkin herkkänahkainen. Pienikin liian raju harjan veto, saa sen vetämään herneen syvälle sieraimiinsa, joten tämän pojan kanssa tulee olla erityisen tarkka. Bastil ei nimittäin helposti anna pienintäkään virhettä anteeksi. Pääosin harjaus onnistuu vaivattomasti, mikäli se on sidottuna pesukarsinalle. Karsinassaan hoitaminen on tämän herran kanssa suoraan sanottuna täysin mahdotonta. Valtoimenaan pyörivä ja innokkaasti höristelevä ori on todella vaikea saada pidettyä edes sekunti yhdessä paikkaa. Pesukarsinalla liikehdintä on rajoitettua, mutta eihän se kuitenkaan rajoita tätä tammojen perään hörisemistä. Bastil ei pelkää lähteä paiskimaan töitä, joten varusteiden laitto ei tässä tapauksessa tuota harmaita hiuksia.

Selästä käsin voi tuntea orin temperamenttisuuden, sillä menohaluja kyllä on, mikäli lupa annetaan. Tämänkin vuoksi sen selkään ei päästetä ihan ketä vain, sillä ratsastajalta tullaan vaatimaan paljon, jotta tahti pysyisi hillittynä. Bastil ei kuitenkaan ole ryöstäjä tyyppiä vaan pysyy ratsastajansa hallinnassa, mikäli tämä tietää mitä tekee. Se ei kestä liian kovia ohjasotteita, joista tuppaa nopeasti myös suivaantumaan. Bastil on erityisen herkkä ja tarvitsee selkeät ja pehmeät avut toimiakseen odotusten mukaisesti. Raipan voi tyysti unohtaa talliin, sillä pelkät pohje ja painoavut ajavat asiansa. Ori omaa kolme hyvää ja lennokasta askellajia, jotka ovat myös erityisen näyttävät näin sivusta katsottuna.

Sileällä Bastil on täysin omassa persoonassaan, sillä onhan sen sukukin täynnä upeita ja radoilla menestyneitä kouluratsuja. Osaava ratsastaja saa siitä paljonkin irti, mutta tässä kohtaa pitää muistaa ne pehmeät avut. Ori taitaa niin laukanvaihdot, pohkeenväistöt kuin etu- ja takaosa käännökset, kunhan vain osaa pyytää. Notkea runkoinen puoliverinen taipuu pienemmillekkin volteille pitäen kaikki neljä jalkaa visusti maassa. Suuren kokonsa ansiosta ravi on mukavan tahdikas ja pehmeä, eikä kova ja pompottava - mistä kukaan ei tykkää.

Maastoratsuna sitä voisi kuvailla varmajalkaiseksi ja rohkeaksi, sillä pienetkään rasahdukset eivät saa sitä repeämään liitoksistaan. Pahinta on, että hiekkateillä orin energisyys nousee pintaan, jolloin menojalka alkaa vipattamaan. Tässä tapauksessa orin ei saa antaa missään nimessä itse päättää vauhdista vaan sen tekee ratsastaja. Bastil saattaa uhmata ratsastajansa pelkoa pienellä pyrähdyksellä, mutta tästä ei saa säikähtää tai hevonen vie matkustajaa. Tämän suurikokoisen hevosen selkään en siis laskisi ensikertalaista vaan tarvitaan jonkin verran kokemusta testaavista hevosista kuin myös oreista ja niiden käyttäytymisestä.
© Ninni H.

isälinja Suprant Ballou - FR's Sam Mac Taylor GN - Wiesentaus Running Prince - Peppers Hot - Big Time Run - Super Sound - Fan of Delight
emälinja Katinas Lesli - Katinas Lovisa - Katinas Linn - Lyckligs Åsa - Fotografisk - Agneta - Juldagen
Katso lisää sukua täältä.
Jos selaat sivua web archiven kautta, lisää sukua löytyy täältä.

KRJ Champions 2016
22.09.16 kutsu, Helppo B:3 2009 (KRJ Champion) - 44/74 (58.453%)
23.09.16 kutsu, Helppo A:4 2009 (KRJ Champion) - 44/73 (61.943%)
24.09.16 kutsu, Vaativa B:0 2009 (KRJ Champion) - 48.398%, hylätty

14.12.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Katselin kuinka iso ori tanssi maneesissa taitavan ratsastajan käsissä. Olin tullut seuraamaan Stall Katinan kasvattimyyntiä Ruotsiin ilman aikomuksia ostaa yhtään hevosta talliin, sillä resurssit eivät vain enää riittäneet. Olin vain kiinnostunut heidän hevosistaan, sillä olin aiemmin ostanut heiltä pikkuisen Katinas Pärlan. Mutta jotenkin sydämeni suli tuolle jätille. Selailin kädessäni olevaa esitettä, josta löysinkin kyseisen orin​.
Katinas Bastiliksi ristitty puoliveriori oli ollut jo yhdellä omistajalla, mutta oli palautunut jostain syystä takaisin kasvattajalleen ilman mitään menestystä. Se oli kuitenkin selvästi hyvin koulutettu, sen näki kauas. Askellus oli varmaa ja se tiesi vaikeimmatkin liikkeet. Bastililla oli omaan silmääni erittäin mielenkiintoinen sukutaulu, sen isänisä oli saksalaisella tallilla asuva trakehnerori FR's Sam Mac Taylor GN ja emänisänisä monilla eri palkinnoilla palkittu musta, huimat 184 senttimetriä korkea, suomalainen puoliveriori Thanatos​.
​Jäin kuitenkin vielä hetkeksi miettimään tarjouksen tekemistä, en halunnut suin päin rynnätä ostamaan jotain, jolle en voinut varmasti taata aikaa. Nousin kuitenkin pian penkiltä ja lähdin katsomosta kohti ulko-ovea, jonne olin nähnyt ratsastajan lähteneen Bastilin kanssa. Ulkona katselin hetken ympärilleni ennen kuin löysin heidät. Kävelin reippaasti heidän luokseen ja kysyin, saisinko tutustua tähän mielenkiintoiseen otukseen tarkemmin. Saatuani luvan, tunnustelin oria ympäri sen kehoa samalla arvioiden sitä ja rapsuttelin lopuksi hellästi sen silkkistä turpaa. Ori hörähteli hiljaa ja tuuppi aavistuksen turvallaan kättäni. Näin sivusilmällä kuinka Milja asteli hiljaa vierelleni virnuillen ja totesi, että siinä olisi loistava kaveri Pärlalle, suvullisestikin sopisi täydellisesti​.
En voinut enää muuta kuin jäädä neuvottelemaan kauppahinnasta, ja todeta naureskellen loppuun, etten enää koskaan suostu tulemaan hänen huutokauppaan. Aina kun mukaan tarttuu joku mielenkiintoinen otus, vaikka kuinka olisin itselleni vannonut, ettei enää yhtään.​

01.02.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Olin lähtenyt maastoon Bastilin kanssa. Tunsin selässä istuessani, kuinka se olisi halunnut pistää kaasun pohjaan ja lähteä niin lujaa kuin jaloistaan pääsee pitkin edessä olevaa aukeaa. Jouduin tekemään kaikkeni pitääkseni orin kurissa, ettei se ampaisisi täyteen vauhtiin ja etten löytäisi itseäni maasta makaamasta. Lopulta päätin kokonaan pysäyttää orin eikä se selvästikään pitänyt siitä ajatuksesta. Bastil alkoi stepata paikoillaan ja puri kuolainta kuin viimeistä päivää korvien pyöriessä päässä luonnonääniä seurate​n.
Rauhoittelin sitä tovin ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Päätin kääntää suunnan pienemmälle polulle, jotta orilla olisi vähemmän houkutuksia lähteä omia menojaan. Polku oli kohtalaisen vaikeakulkuinen ja jouduimme molemmat tekemään kovasti töitä pitääksemme tasapainon yllä. Lopulta päädyimme jyrkän kallion juurelle, jossa päätin pysäyttää Bastilin. Kaivoin repusta mukaan ottamani riimunnarun ja sidoin sen kiinni läheiseen puuhun. Istuin lähimmälle löytämälleni kivelle ja rupesin nauttimaan eväitäni. Seurasin kuinka Bastil tarkkaavaisesti seurasi kaikkea sen ympärillä tapahtuvaa ja turhautui, kun naru ei antanut montaa kymmentä senttiä myöden. Päätin ottaa muutaman kuvan tuosta hupsusta ja turhautuneesta orista, sen verran hauskoja ilmeitä sen naamalla kävi sen yrittäessä keksiä miten päästä hieman kauemmas​.​
Pakkasin nopeasti tavarani ja kapusin takaisin Bastilin selkään ja jatkoimme matkaa. Kiersimme kallion loivemmalle puolelle, josta lähti suora, noin kahden kilometrin pituinen, polku tallin takapihalle. Etenimme matkan rauhallisesti ympäristöä tutkien ja nauttien kauniista säästä.​

15.05.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Katselin kuinka Bastil veteli päättömänä ympäri laidunta. En oikein enää tiennyt mitä teen orin kanssa, se oli ostopäätöstä tehdessä vaikuttanut erittäin lupaavalta nuorelta, mutta ei siitä ole oikein tullut mitään. Kilpailu-ura saatiin lopulta vaivoin purkkiin ja jälkeläisiäkään ei ole orista saatu juuri teetettyä. Myöskään sen rakenne ei ole kehittynyt toivottuun suuntaan vaan se on jäänyt jotenkin epämuodostuneeksi möhkäleeks​i.
Kävelin kohti paikkaa, jossa ori katseli minua epäluuloisesti, kuin aavistaen, että minulla ei ollut puhtaat jauhot pussissa. Kutsuin sitä luokseni, olin ajatellut tehdä vain pienen treenin maasta käsin sen kanssa. Bastilin tullessa vihdoin luokseni pitkän maanittelun päätteeksi, napsautin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti porttia. Avasin nopeasti portin ja ohjasin orin ulos laitumelta. Suljin portin sen perässä ja lähdimme kävelemään reippaasti kohti maneesia, jonne olin aikaisemmin päivällä jättänyt puomeja treenattuani toista hevost​a.
Maneesilla lähdin taluttamaan vieressäni luimistelevaa Bastilia kohti puomeja. Se nosteli jalkojaan erittäin vastentahtoisesti kuin ilmoittaakseen minulle, ettei pitänyt hommasta yhtään. Yritin vain olla välittämättä siitä ja jatkoin sen taluttamista pitkin puomirataa. Jossain vaiheessa lähdin juoksemaan ja kannustin oria siirtymään raviin. Bastil yritti lähteä rynnimään, joten jouduin tekemään kaikkeni saadakseni sitä takaisin hallintaani. Onnistuttuani siinä, jatkoimme puomien ylittämistä. Teimme harjoitusta jokusen kierroksen ennen kuin väsyin juoksemaan ison orin rinnalla. Lopettelimme ja nauroin Bastilin ilmeelle, josta huokui monen kilometrin päähän tyytyväisyys siitä, että treeni oli ohi.​