Suloinen Neurotic Stinder nukahti ikiuneen 17.10.2016.

Nela on todella helppo tapaus, joka ei ole koskaan tainnut aiheuttaa mitään hankaluuksia. Pienestä pitäen sitä on ollut helppo käsitellä ja se on aina ollut erittäin halukas oppimaan uutta. Nela ei kuitenkaan pysty kauaa olemaan ilman tekemistä, tai se alkaa turhautua ja purkamaan turhaa energiaansa kaikkeen kiellettyyn. Tammalle on kehitettykin jos jonkinmoista virikettä karsinaansa, ettei se pääsisi oppimaan kiellettyjä tapoja.

Nela on turhankin helppo hoidettava, sen kanssa tulee ongelmia hyvin harvoin. Tamma olisikin helppo ratsastuskouluhevonen, jolla kokemattomimmat voisivat opetella pelkäämättä hampaiden jälkiä tai muuta vastaavaa. Varusteiden laittokin menee muitta mutkitta. Vain jos satulavyötä kiristää liian nopeasti ja liian kireällä, niin Nela saattaa väläyttää hieman hammasrivistöään, mutta ei missään tapauksessa käytä niitä tai jalkojaan. Taluttaessa Nelaa saattaa ulkopuolisen näkökulmasta näyttää, että tammaa raahataan perässä. Se kulkee niin varovaisesti taluttajansa takana niin pitkällä kuin naru antaa myöden ja tottelee ihmisen pienintäkin kädenliikettä. Vain tarhaan tai laitumelle päästäessä kannattaa olla tarkka, sillä silloin Nela kiihtyy nollasta sataan hetkessä, vaikka olisikin vielä kiinni.

Oppivaisen luonteensa ansiosta tamma on erittäin kyvykäs ratsu, jolla riittää kapasiteettia aina grand prix luokkaan asti. Ilman sitä Nela olisi varmasti se ratsastuskoulun aloittelijoiden hevonen, joka köpöttelee uraa pitkin nätisti riimun päässä. Jos ratsastaja osaa kuviot ja välittää ohjeet tammalle, niin se toimii kuin unelmien kouluratsu. Nela taipuu kaarelle kauniisti ja astelee eteenpäin ylväällä asenteella. Ravi ei tosin ole se tamman vahvuus, vaan se saattaa pompottaa ratsastajaansa oikein kunnolla.

Nelan helppous jatkuu traileriin menon kanssa. Se menee sinne kiltisti ilman turhaa häslinkiä, sille tosin kannattaa varata virikkeitä etenkin pidempää matkaa varten. Kilpailupaikalla Nela on yleensä niitä harvoja, jotka vain möllöttävät paikoillaan odottaen h-hetkeä. Suorituksen aikana se ei stressaannu eikä hätäänny ollenkaan, vaan tottelee samalla tavalla ratsastajaansa kuin kotikentällä.

isälinja Nelda's Casanova - Verano Starr SIN - Chalyén - Cantur - Wettelnötz
emälinja Escorant Neurotica - Eternal Rest - Tranen van Geluk - Geertje van Traan - Wölkchen - Luftschloss
Katso lisää sukua täältä.
Jos selaat sivua web archiven kautta, lisää sukua löytyy täältä.

01.02.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Välillä oikein ärsyttää kuinka helppo tamma Nela oikein on. Pieni haastavuus toisi enemmän jännitystä elämään kuin tasapaksu kiltteys. Mutta koska tamma nyt oli mitä oli, päätin hyödyntää sitä ja lainata Nelaa muutamaksi päiväksi ystävälleni, joka halusi monen vuoden jälkeen kokeilla hevosharrastusta.
Katselin sivusta, kuinka Nela odotti kärsivällisenä ystäväni miettiessään, mistä harjasta aloittaa. Lopulta hän löysi sopivan ja aloitti putsaamisen. Hymyilin huvittuneena tamman kiinni oleville silmille ja huikkasin kaverilleni, että onnistui saamaan Nela-paran uneen jo tuolla tahdilla. Hän vastasi minulle näyttämällä kieltään ja jatkoi puuhia. Lopulta, joka minusta tuntui tulevan pitkän iäisyyden jälkeen, hän siirtyi varusteiden laittamiseen. Nela irvisti hieman, ilmeisesti vyötä kiristettiin aivan liikaa sen mielestä. Vielä toisen pienen iäisyyden jälkeen pääsimme vihdoin itse asiaan ja suuntaamaan kohti maneesia.
Kävelin tamman oikealla puolella ystäväni taluttaessa sitä. Tiesin, että mitään ongelmia tuskin syntyy, mutta varmuuden vuoksi pysyttelin lähellä valmiina ottamaan kiinni, jos jotain sattuukin. Maneesiin päästyämme pitelin Nelasta kiinni ystäväni kavutessa vaivalloisesti selkään. Jäin seisomaan keskelle maneesia ja annoin heille ohjeita. Tamma lähti laiskasti liikkeelle ja kehotin hieman painamaan kantapäillään sen kylkiä, jotta se heräisi. Se piristyikin huomattavasti ja he lähtivät rauhallisesti kiertämään uraa tehden välillä voltteja ja vaihdellen suuntaa. Tehtyämme tätä jonkin aikaa, pyysin ystävääni siirtymään raviin. Nela lähti kevyesti etenemään ja kuin varmistellen, ettei ystäväparka vahingossakaan tipahtaisi selästä. He tekivät saman kuin käynnissä, jonka jälkeen totesin, että jatketaan huomenna hieman haasteellisimmilla harjoituksilla. Otin Nelasta kiinni ja ystäväni tiputti itsensä selästä alas. En voinut muuta kuin nauraa hänen ankka-kävelylleen, huomasi heti, ettei hän ole hetkeen ollut hevosen selässä.

15.04.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Olimme lähteneet Nelan kanssa vaihteeksi läheiselle niitylle unohtamaan maailman murheet. Rakastin yli kaiken tätä paikkaa, täällä sai olla aivan rauhassa ja antaa hevoselle vapaat ohjat. Kehotin tamman laukkaan ja laukkasimme ympäri niittyä ilman mitään päämäärää. Tunsin kuinka sekin nautti saadessaan purkaa ylimääräistä energiaansa ja saadessaan tehdä jotain, josta piti. Hiljensin vauhtia ja lopulta pysäytin tamman niityn syrjäiseen reunaan. Laskeuduin vauhdilla alas selästä ja sidoin tamman läheiseen puuhun. Annoin sille taskustani muutaman herkun ja rapsuttelin sitä aikani sekä kuiskuttelin sen korvaan. Nela oli niin ihanan lempeä luonteeltaan.
Kaivoin repustani viltin ja laskin sen tamman viereen. Kävin istumaan sille ja rupesin nauttimaan eväistäni. Nela tuhisi tasaisesti vieressäni kuin ilmaistakseen, että sekin voisi hieman maistaa eväitäni. Nauroin sille, ja totesin, etteivät nämä ole sinulle. Otin kuitenkin taskustani porkkanan ja annoin sen sille rouskuteltavaksi. Nela alkoi pureskella tyytyväisenä sitä, jonka jälkeen se tyytyi syömään ympärillään olevaa nurmikkoa. Katselin huvittuneena sen ilmettä, se tuntui sanovan, että se olisi mieluummin maistanut hieman eväistäni kuin syödä tätä ruohoa, jota saa joka paikasta. Ylsin juuri ja juuri rapsuttamaan sitä korvan takaa.
Seurasin aikani sen touhuja ja ihastelin ympärilläni olevia lumoavia maisemia ennen kuin aloin pakkaamaan tavaroitani. Saatuani sullottua kaiken takaisin reppuuni, irrotin Nelan ja kapusin selkään, jonka jälkeen ohjasin suunnan kohti kotia.

27.06.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
​Olin tullut kentälle Nelan kanssa. En ajatellut tekeväni mitään kummallista treeniä, vain hieman puomeja ja muuta sellaista helppoa. Verryttelimme aikamme voltteja tehden eri askellajeissa, jonka jälkeen suuntasimme ensimmäiselle puomisarjalle. Nautin tamman helposta ohjattavuudesta ja oppivasta luonteesta. Ihan sama mitä tahdoin kokeilla, se kyllä toteutti sen parhaansa mukaan. Se meni puomien yli ilman ongelmia tai liioitteluja, joten päätin huvikseni kokeilla kentän toiseen päähän jääneitä ristikoita, vaikka se ei ollutkaan suunnitelmissa.
Nela ei ollut kummoinen estehevonen, mutta ylitti kuitenkin ristikot nätisti. Ponnistus ei tosin mennyt nappiin, mutta eipä sillä ollut niin suurta merkitystä. Teimme tätä vain huviksemme ja vaihtelun vuoksi. Jatkoimme kentän ympäri kulkemista ja esteiden ylittämistä. Ristikot alkoivat sujua kerta kerralta paremmin ja minusta tuntui, että tamma saattoi jopa nauttia niiden ylittämisestä. Ehkä tästä voisi tulla uusi treenimuotomme vanhojen koulukiemuroiden tilalle. Kiersimme kentän eri suuntiin useampaan otteeseen ennen kuin lopettelimme treenin. Teimme vielä yhden kierroksen voltteja tehden, jonka jälkeen pysäytin tamman kentän keskelle ja laskeuduin alas satulasta, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Nelaa kohti tallia.
Tallilla riisuin siltä varusteet ja talutin sen pesukarsinaan, jossa huuhdoin hieman siltä enimpiä likoja pois. Päivä oli kuitenkin ollut helteinen, vaikka rankkaa treeniä emme tehneetkään. Tämän jälkeen vielä harjasin Nelan puhtaaksi ja siistiksi, ja heitin viltin sen selkään. Talutin sen karsinaansa ja jäin vielä hetkeksi sen seuraan rapsuttelemaan sitä korvan takaa.