Kivikkoisen tien läpikäynyt sydäntensulattaja Wolfsangel von Gateaway menehtyi yllättäen 26.09.2016.

Anni on äärettömän hyväntahtoinen ja kiltti tamma, ja sen kanssa on äärimmäisen miellyttävä työskennellä. Tamma on kaikin puolin rauhallinen tapaus, se ei ikinä tunne vetoa päättömään säntäilyyn tai touhottamiseen, vaan mieluummin käyttäytyy majesteettisen arvokkaasti. Muutaman kerran tallin väki on kuvitellut nähneensä vilaukselta innostunutta pukkilaukkaa tarhassa, mutta se on toistaiseksi jäänyt vain epäilyksen tasolle, sillä aina kun alkaa tarkemmin katsoa tamman puuhailua tarhassa, se on vain tuijottanut pilke silmäkulmassa takaisin ikään kuin sanoen: "Mitä? Minäkö muka hulluttelisin, turha luulo."

Karsinassa Anni tykkää aina välillä jutella naapureilleen, mutta muuten siitä ei juuri ääntä lähde. Se ei myöskään ole rynnivää sorttia, kun sitä siirretään karsinan ja käytävän väliä, se odottaa kiltisti hoitajan menevän edeltä ja osoittavan, mitä siltä halutaan. Ovet eivät ole myöskään Annille mikään ongelma, oli sitten kyse tallin tai karsinan ovista, eikä trailerikaan ole sille mikään kammotus. Traileriin tamma menee yleensä jo ensimmäisellä yrittämällä ilman turhia jumittamisia. Annin taluttaminen ei luonnollisestikaan aiheuta mitään ongelmaa. Talutukseen ei teoriassa tarvittaisi edes riimunarua, se todennäköisesti kävelisi ihmisen perässä ihan vain kiltteyttään. Muutenkin Anni on erittäin ihmisrakas eläin, se tykkää rapsutuksista yli kaiken eikä se juuri arastele ketään.

Voisi melkein sanoa, että Anni on tallin tylsimpiä hevosia kun miettii sen hoitamista, se ei tarjoa juuri koskaan mitään jännityksen hetkiä. Hoitaja saa rauhassa harjata karsinassa vapaana olevaa tammaa niin pitkään kuin haluaa. Anni yleensä vain möllöttää paikoillaan alahuuli roikkuen ja silmät puoliksi kiinni. Kaviot se nostaa nätisti pyydettäessä ja myös pitää ne ylhäällä niin kauan kuin tarvitsee, eikä yhtään yritä hankaloittaa hoitajan toimia. Välillä energisinä päivinä Anni saattaa kesken hoitotoimenpiteiden kurkistaa tallikäytävälle raolleen jääneestä karsinan ovesta, mutta sille ei tulisi mieleenkään lähteä omatoimisesti seikkailemaan, ties mitä voisi sattua. Annin varustaminen on yksinkertaista ja helppoa. Satula selkään, vyö kiinni, suitset kaulalle, kuolaimet suuhun ja remmit kiinni. Kuolaimet yleensä kertoo tammalle, että pian päästään tositoimiin ja siihen tulee hieman virtaa, mutta riehaantumaan sitä ei saa millään. Vaikka Anni on erittäin kiltti luonteeltaan, se saattaa hiukan hermostua, jos suitsiessa sen korvat jäävät turhan pitkäksi aikaa remmien alle. Silloin se saattaa hieman ravistella päätään ja ilmoittaa epämukavasta olostaan. Harvemmin näin kuitenkaan käy, onhan suitsien laitto sen verran helppo ja nopea homma, että tamma ei edes yleensä huomaa toimenpidettä ollenkaan.

Ratsuna Annia kuvaa hyvin sanat yhteistyökykyinen, rauhallinen ja luotettava. Annin kanssa on kiva ratsastaa niin kentällä kuin maastossakin se on lähes 100 prosenttisen luotettava ja sopii myös aloittelijoille. Se ei säiky juuri mitään, ainoastaan kova ukkonen saa tamman varuilleen. Anni pyrkii aina miellyttämään ratsastajaansa ja kuuntelee äärettömän hyvin sekä tarkkaan apuja. Apujen tulee kuitenkin olla mahdollisimman selkeät, epäselvät avut saavat tamman hieman hämilleen ja miettimään, mitä siltä halutaan. Pohkeiden oikeanlainen käyttö on tamman kanssa tärkeää, se kun on hieman hidas heräämään ratsastustilanteeseen. Annin vauhti on yleensä aluksi hyvin verkkaista ja sitä saa kunnolla herätellä ennen kuin tempo on parempaa. Kunnon lämmittely ja taivutusharjoitukset ovat muutenkin tarpeen, jotta Annin suorituksesta saa eniten irti. Se on kuitenkin melko riippuvainen ratsastajasta, joten sen kanssa tulee olla kärsivällisen päättäväinen ja opastaa se eri tehtävien läpi. Parhaimmillaan Anni on huipputason kouluratsu, joka suorittaa kouluradan siististi ja huolellisesti kaula kauniisti kaarella.

Kilpailupaikoilla Anni saa välillä hieman hätääntyä, kun kaikki ympärillä oleva on täysin vierasta. Tuttu hoitaja ja ratsastaja saavat kuitenkin tamman nopeasti omiin uomiinsa ja keskittymään tulevaan. Annia kannattaa aina lämmitellä huolella, jotta ongelmia tulisi mahdollisimman vähän. Varsinaisessa kilpailutilanteessa tamma antaa mielellään kaikkensa ja kuuntelee herkeämättä ratsastajaansa.

KRJ Champions 2016
22.09.16 kutsu, Helppo B:3 2009 (KRJ Champion) - 67/74 (52.709%)
23.09.16 kutsu, Helppo A:4 2009 (KRJ Champion) - 14/73 (71.122%)
24.09.16 kutsu, Vaativa B:0 2009 (KRJ Champion) - 11/43 (68.364%)
25.09.16 kutsu, Vaativa A:3 2009 (KRJ Champion) - 24/25 (52.159%)

30.10.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Katselin haikein mielin laitumella käyskentelevää Annia. En jotenkin jaksa ymmärtää, miten joku jaksaa vain seistä päivät pitkät paikoillaan samalla kun muut riehuu ympärillä. Tamma olisi huomen aamulla lähdössä kasvattajalleen Hollantiin liisinkiin yhden varsan ajaksi. Oriksi oli valittu toinen Gateawayn kasvatti, ylväs musta ori Oscar von Gateaway. Toivottavasti varsa perisi mieluummin isänsä kuin emänsä ulkoiset piirteet, Anni kun ei ole koskaan oikein ollut kauneimmasta päästä, kun kaikki hyvyys on tainnut mennä luonteeseen. Olin jo pakannut suurimman osan sen tavaroista valmiiksi ja nyt halusin vetää viimeisin treenin ennen huomista. Kutsuin Annia, joka lähti pirteästi tulemaan kohti porttia hirnuen samalla tervehdykseksi. Tamma oli niin ihana käsiteltävä, koskaan ei ole tarvinnut tapella saadakseen tamma tulemaan luokse tai muissakaan asioissa. Napsautin sen riimunnarun kiinni ja avasin portin, jonka jälkeen rapsuttelin sitä hieman korvan takaa.
Talutin Annin kohti tallin seinustaa, jossa sen varusteet odottivat valmiina. Laitoin varusteet päälle tamman katsellessa tyynenä ympärillä olevaa sählinkiä ja kapusin selkään. Anni oli niin mukava ja pehmeä ratsastettava, että jopa pienemmät lapset tykkäisivät varmasti siitä sen suuresta koosta huolimatta. Lähdin ohjaamaan tammaa kohti kenttää, jossa ajattelin kokeilla pientä puomityöskentelyä.
Anni lähtikin kauniisti etenemään kohti puomeja ja asteli niiden yli nätisti koko ajan korvat höröllä tarkkaillen ohjeitani. Teimme harjoitusta useamman kerran, jonka jälkeen kiertelimme rennosti kenttää tehden sekalaisia liikkeitä. Lopuksi kokeilimme vielä vaihteeksi muutamaa vaikeampaa koululiikettä, jotka tamma suoritti hieman kompuroiden. Edellisestä kerrasta oli jo niin pitkä aika, että se on jo tainnut unohtaa osan vaativan tason liikkeistä.

19.12.2015, kirjoittanut Otterley Wilson
Anni ja satu saivat verrytellä itsenäisesti ennen valmennuksen alkua ja seurailin itse vain sivusta, kuinka ratsukon yhteistyö oikein sujui. Anni oli varsin hyvin kuulolla, joskin ehkä hieman hitaan oloinen, mutta satu näytti tietävän tasan tarkkaan, kuinka siirtymisillä ja taivuttelulla Annin sai hereille ja vastaamaan apuihin varsin reippaasti. Niinpä verryttelyjen lopuksi tamma vaikuttikin olevan hyvin valmis työskentelyyn. Tänään olin valinnut tehtäväksi avotaivutusta ja keskiaskellajeja yhdistävän tehtävän, jossa tarkoitus oli mennä ääripäästä ääripäähän. Aluksi tehtävään lähdettiin kääntymällä keskihalkaisijalle ja ratsastamalla avotaivutusta kohti kentän vastakkaista nurkkaa. I:n kohdalla eri kentän keskellä siirryttiin avotaivutuksesta keskikäyntiin ja jatkettiin uralle asti. Lyhyeltä sivulta käännyttiin jälleen keskihalkaisijalle ja toistettiin tehtävä toiseen suuntaan. Hyvin avuilla oleva ja kunnolla verrytelty Anni suorittikin tehtävää varsin mallikkaasti ja keskikäynti sujui tammalla yllättävän hyvin.
Tehtävän onnistuttua käynnissä todella hyvin, muutimme sitä hieman. Nyt tarkoitus oli ratsastaa kentän pitkällä sivulla avotaivutusta ravissa ja hiukan ennen puoltaväliä kääntää kohti vastakkaisen pitkän sivun kulmaa ja edetä kentän poikki keskiravissa. Tämän jälkeen tehtävää taas toistettiin toiseen suuntaan. Myös ravissa Anni taipui avotaivutuksiin oikein kauniisti, mutta keskiravipätkät jäivät hieman vaisuiksi. Niinpä satu saikin keskittyä ratsastamaan Annia nimenomaan kunnolla eteen, jotta keskiravista tuli tarpeeksi energinen. Taivutukset olivat selvästi enemmän Annin mieleen, mutta lopulta tammasta irtosi myös kunnollinen keskiravi, johon oli hyvä lopettaa päivän valmennus ja antaa ratsukon hoitaa loppuverryttelyt jälleen itsenäisesti.

17.06.2016, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
​En halua edes peitellä pettymystäni koskien Annin näyttelymenestystä. Jollakin tavalla neuroottisena ihmisenä haluan, että jokainen tallissa asuva hevonen olisi kantakirjattu, jotta tiedän niiden olevan rakenteellisesti hyviä ja näin ollen mahdollisesti periyttäisi sitä jälkeläisilleen.
Nyt kuitenkin vielä kerran raahasin tamman Saksassa järjestettäviin näyttelyihin, haaveena saada vihdoin se kantakirjakelpoisuus. Kehäesiintyminen Annin kanssa ei mennyt todellakaan putkeen, tamma oli jotenkin ollut oudon hermostunut siitä lähtien kun saavuimme ja kehässä liikkuminen oli todella töksähtelevää. Sen näkivät jopa ihmiset, jotka ei juuri hevosista mitään tiennyt. Tallin ilmapiirissä oli jotain kummallista, minkä arvelin vaikuttaneen negatiivisesti tammaan sekä myös minuun, ja tämän myönsivät myös paikan omistajat. Paikalla oli todella synkkä menneisyys.
Ja kun tulokset vihdoin tulivat, en ollut yllättynyt. Jäimme joukon häntäpäähän, kuitenkin saaden maininnan sertin arvoinen. Tämä tieto edes lohdutti jonkin verran minua. Kun lopulliset tulokset tulivat, olin kuin puulla päähän lyöty. Anni sai kuin saikin irtoSERTin. Hypin riemusta ja halasin tiukasti hämillään olevaa tammaa. Se tuntui hieman järkyttyvän kamalasta innostuksen puuskastani ja hirnahti varoittavasti, kuin sanoakseen, jos aiot jatkaa, minä häivyn. Kaivoin taskustani kuivuneen leivänpalasen ja tarjosin sen Annille. Se söi sen ahnaasti kuin ei olisi koskaan ennen moista asiaa nähnyt.
Nyt voisimme viimein suunnistaa kohti seuraavaa kantakirjaustilaisuutta ja toivoa, että myös siellä tuomarit olisivat myötämielisiä ja antaisivat edes kolmospalkinnon​ ymmärtäen, ettei kaikki voi olla täydellisiä.​