Freisting saapui Synduriin Beiniristä tallin vähentäessä hevoskantaansa. Tallissa oli paljon kiinnostavia hevosia, mutta tamma kiinnitti huomioni erityisesti Saksalaisen sukunsa puolesta, joka on allekirjoittaneelle täysin vieras. Freisting kilpaili jonkun verran Saksassa ja ehti myös aloittaa uraansa Suomessa asuessaan.
Freisting on luonteeltaan erittäin miellyttävä, eikä sen kanssa tarvitse jännittää mitään. Se on aina rento oma itsensä, oli käsittelijä sitten tuttu tai vieras. Tamma rakastaa harjailtavana olemista ja usein sen alahuuli roikkuu rentona, niin että kuola valuu. Silmätkin se toisinaan ummistaa. Ei ole sellaista asiaa, jossa Freisting pistäisi vastaan.
Ratsuna Freisting on rennon reipas; siltä löytyy vauhtia kovin paljon näin pieneksi poniksi, mutta jarru sillä ei koskaan petä. Toisinaan maastossa laukkojen tai passin jälkeen sitä pitää muistutella aavistuksen reilummin, että se jarrukin pitää olla olemassa. Ongelmia Freistingin kanssa ei kuitenkaan saa aikaiseksi edes yrittämällä.
Raipalle tamma tuntuu toisinaan olevan hieman allerginen ja näpäytyksestä "pukittaa" (ts. nostaa toista takajalkaa ja potkaisee laiskasti taaksepäin). Avut se ottaa hyvin vastaan, eikä juntturoi vastaan. Ohjeiden tulee kuitenkin olla selkeät ja pienet, jotta tamma ne ymmärtää.
© wishmaster