Hatuntekijä

Hattu on luultavasti sellainen hevonen, johon törmää kerran vain elämässä. Ori on hyvin tyypillinen ei-suomenhevonen hieman rauhattomalla luonteellaan ja jääräpäisyydellään. Tästä huolimatta Hattu on kuitenkin ehdottoman rehellinen ori, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Hattu on luotettava ja uskollinen eläin, johon voi aina luottaa. Ori ei tuota pettymystä, vaikka luonteeltaan onkin hieman rauhaton. Hatulla on hyvin voimakas oma tahto, joka saa toisinaan kyllä aikaan melkoisen päänsäryn.

Hattu on miellyttävä hevonen käsitellä. Ori käyttäytyy useimmiten moitteetta.

i. Sateentekijä oli roteva pienhevosori, joka kilpaili aikoinaan kansallisella tasolla kouluratsastuksessa. Ori oli aikamoinen näky kouluradoilla, mutta huhuttiin että luonteeltaan Sateentekijä oli varsinainen tuuliviiri. Nelivuotiaana ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle pienhevossuunnalle ja vuotta myöhemmin käytettiin oripäivillä saaden ratsastettavuudesta ja liikkeistä erinomaiset pisteet. Sateentekijä nousi ihmisten tietoisuuteen vasta 12-vuoden iässä orin siirtyessä kansalliselle tasolle kilpailemaan. Ori teki vaikuttavan debyytin ja kilpaili kolmen vuoden ajan aktiivisesti menestyen erinomaisesti. Tällöin haettiin orille ensimmäistä kertaa myös astutuslupaa. Sateentekijä polveutui erilaisesta suvusta, mutta myös melko mitättömästä. Suurta suosiota ori ei saavuttanut jalostusorina ja astuikin vain tusinan verran tammoja parin vuoden aikana. 17-vuoden iässä Sateentekijä menehtyi ennenaikaisesti sairastuttuaan kaviokuumeeseen.

ii. Hyökyaalto oli suurikokoinen rautias pienhevosori joka oli nimensä mukaisesti kuin mölyapina. Ori oli tavattoman komea ja kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle nuorena jättäen varmasti tuomareihin lähtemättömän vaikutuksen. Omistajan sanoin ori oli hyvin äänekäs hevonen, erityisesti ruoka-aikoihin ja vaativa kuin kuninkaallinen. Hyökyaalto oli lyhyesti sanottuna siis hyvin vaativa ratsastaa ja käsitellä, mutta oli tavattoman potentiaalinen ratsu jolla olisi varmasti riittänyt liikettä koulukentille. Harmi vain että orin luonne ei sopinut kilparadoille. Lopulta Hyökyaalto päätettiin ruunata kuusivuotiaana, mutta ennen ruunausta oli astunut neljä tammaa. Ruunauksen myötä orin luonne tasaantui, mutta oli edelleen vaikea hevonen eikä edelleenkään sopinut kilparatsuksi. Se niistä suunitelmista sitten. Hyökyaalto toimi harrasteratsuna loppuelämänsä ajan menehtyen lopulta vanhuuteen.

ie. Heissulivei oli rautias pienhevostamma, joka polveutui harvinaisista linjoista. Tamman isä oli työlinjainen lähes ponikokoinen ori ja emä pienhevostamma, jonka isälinja oli täynnä ravihevosia. Nelivuotiaana Heissulivei kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle. Heissulivei ei ollut kovin hyvärakenteinen saati sitten nätti tamma, mutta sydän oli tällä tammalla paikallaan. Heissulivei oli sellainen hevonen, jonka kanssa pärjäsi kuka tahansa. Heissulivei oli rakastettu perheenratsu, joka toimi luottoratsuna perheen pienemmille. Tamma menehtyi 28-vuoden iässä vanhuuteen jättäen jälkeensä kolme jälkeläistä.

e. Aikanoita oli pienikokoinen siro rautias pienhevostamma, jolla oli tavattoman nätti pää ja sopusuhtainen runko. Nelivuotiaana Aikanoita kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Aikanoidan sanottiin olevan rauhallinen ja helppo ratsu, joka torkkui huomattavan paljon. Aikanoita ei ollut reippain ratsu. Vaikka tammalta löytyikin liikettä ja hyppypotentiaalia, niin oli tammalla suoraan sanoen surkea työmoraali. Aikanoidasta olisi epäilemättä ollut kisaratsuksi, jos vain tamma olisi ollut reippaampi. Kuuden vuoden iässä Aikanoita myytiin ratsastuskouluun tuntihevoseksi. Alkeistunneille tamma sopi erinomaisesti. Aikanoita astutettiin paria vuotta myöhemmin Sateentekijällä. Aikanoita tiinehtyikin hyvin ja noin vuotta myöhemmin synnytti rautiaan orivarsan. Tamma osoittautui hyväksi emätammaksi. Aikanoita astutettiin uudelleen kymmenen vuoden iässä, mutta harmillisesti ei Aikanoita tiinehtynyt. Neljännen yrityksen jälkeen tamma käytettiin testeissä ja kävi ilmi että tiinehtymisen mahdollisuus oli hyvin pieni, lähes olematon. Edelleen nykypäivänä Aikanoita toimii tuntiratsuna pääkaupunkiseudulla.

ei. Aikalumo, tämä musta pienhevosori oli kaikkien silmissä hyvin tuntematon, eikä ihme. Aikalumo menehtyi viiden vuoden iässä ähkyyn. Ori ei ehtinyt kilpailla, mutta Aikalumo kantakirjattiin neljän vuoden iässä toiselle palkinnolle. Ori oli hyvin tasapainoinen ratsu, joka teki mielellään töitä. Ori oli monikäyttöinen hevonen, joka hyppäsi hyvin, toimi kouluradoilla ja jopa kärryjen edessä. Luonteeltaan Aikalumoa kuvailtiin rauhalliseksi oriiksi joka oli tallin kilteimpiä hevosia. Aikalumon suhteen oli suuret odotukset, joita ei ehditty toteuttaa orin menehtyessä hyvin nuorena. Vähän ennen orin sairastumista ähkyyn astui Aikalumo tilan tamman jättäen jälkeensä Aikanoidan.

ee. Haltijatar oli jääräpäinen kuin shetlanninponi. Haltijatar oli nätti tamma ja kantakirjattiinkin toiselle palkinnolle. Vaikka tamma oli nätti, niin päästään täysi puupalikka. Tamma tuntui tekevän aina päinvastoin mitä odotettiin. Ei ollut yllätys jos joku lensi selästä tamman oikukkuuden takia. Haltijatar polveutui vaikuttavasta isälinjasta, mutta taisi periä kaikki ominaisuudet emältänsä joka oli hyvin pitkälti Haltijataren kaltainen, vain hieman isompi versio tammasta. Vaikka Haltijatar ei ollut luonteeltaan kovin ihanteellinen, niin oli tamma erinomainen emä. Haltijatar varsoi yhteensä kahdeksan kertaa ja kaikkien onneksi Haltijatar ei periyttänyt luonnetta kenellekään jälkeläisistä.

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja

01.03.2016 - Muutto uuteen kotiin
Jokin suomenhevosissa oli aina viehättänyt, etenkin pienhevosissa vaikka olinkin vannoutunut islanninhevosihminen. Minun ei pitänyt hankkia suomenhevosia Synduriin, ei ikimaailmassa. Mutta yht'äkkiä niitä olikin kolme. Ensimmäisenä saapui pienhevostamma, Rätvänän Leimu, ja pian sen jälkeen kaksi oria. Leimu saapui Synduriin suomesta tallilta, joka oli ajamassa toimintaansa alas. Kävin katsomassa Leimua paikan päällä ja ihastuin tammaan oitis. Suunitelmana oli palata takaisin Ruotsiin kunhan vain hevoskaupat saataisiin kuntoon. Mutta sitten kuulin sivukorvalla kahdesta myytävästä nuoresta pienhevosoriista jotka majailivat läheisellä tallilla. Talli oli pieni, ränistyneen oloinen, mutta kodikas. Nuoret oriit olivat hyvin käsiteltyjä ja erittäin tasapainoisia ratsastaa. Eikä hintapyyntökään ollut paha. Niinpä tein kaupat kahdesta orista ja viikkoa myöhemmin matkasin Synduriin kolme suomenhevosta mukanani.