Viveka
ei meriittejä
| Virallinen nimi: | Viveka |
 © ransu.kuvat.fi Tämä on virtuaalihevonen! |
| Lempinimi: | Viveka, Viv | |
| Syntynyt | 10.05.2015 | |
| Säkä, sukupuoli | 162cm, tamma | |
| Rotu | ruotsalainen puoliverinen | |
| Väri | ruunikko | |
| Maahantuoja | VRL-03518 | |
| Kasvattaja | Gerda Åberg, Ruotsi | |
| Omistaja | Nerita VRL-12557, Wyrda Horses | |
| Painotus | Kouluratsastus | |
| Koulutustaso | vaB | |
| Rekisterinumero |
Viveka on nätti ja herkkä Ruotsista saapunut tuontihevonen. Tamma oli ennen Wyrdaan saapumista ollut tuntiratsuna, mutta vain kokeneimmat saivat sillä mennä. Sen huomaa sen ratsastettavuudesta, se on pysynyt herkkänä avuille ja toimii yhtä hyvin kuin koko ikänsä isojen tasojen kilpahevosena ollut. Viveka on vähän ujo eikä ole mikään rohkea. Se vaatii jokaiselta käsittelijältä paljon, tämän hevosen kanssa ei saa olla epävarma tai säikky, koska silloin tammastakin tulee sellainen. Hoitaessa tarvitsee aina jonkun tutun ihmisen ympärilleen. Vieraiden ihmisten kanssa Viveka on varautunut, mutta kun luottamus löytyy niin tammasta kuoriutuu lempeä ja seurallinen kaveri.
Ratsastaessa Viveka on todella epävarma, sitä joutuu rohkaisemaan että se tekee yhtään mitään. Kouluratsastus on tammalle helpompi, mutta tämä vaatii ratsastajalta pehmeän käden sekä vakaan istunnan. Kovakätisten tai selässä hirveänä heiluvien kanssa tamma pistää jarrut päälle, eikä suostu liikkumaan mihinkään. Esteillä tekniikka on kunnossa, mutta tamma vaatii paljon apua että pääsee pienestäkään esteestä yli. Ratsastaja ei voi koskaan jäädä Vivekan kanssa esteillä vain matkustelemaan. Maastoillessa tarvitsee seuraksi rauhallisen ja maastovarman kaverin, jos hevonen vieressä hermoilee, tekee tamma ihan samalla tavalla. Rauhallisen kaverin kanssa Viveka saattaa mennä jopa ihan nätisti sen isompia säikkymättä.
Lastaaminen sujuu, jos kaveri menee edeltä. Muuten Viveka jämähtää paikoilleen eikä suostu liikkumaan yhtään mihinkään. Yksin siis ei tämän kanssa matkustella. Kisatilanteet ja vaikka muualla valmennuksissa käyminen on aina oma juttunsa. Alkuun saattaa Viveka stressata tilannetta, mutta kun vieressä on tuttu hevonen sekä tuttu hoitaja, rentoutuu tamma hiljalleen. Verryttelyssä jos pystyy pysyttelemään kauempana muista, saa Vivekan pysymään rentona. Kisoissa valkoisten aitojen sisäpuolella tamma keskittyy täysin ja ne on ainoita hetkiä, kun se luottaa itseensä ja epävarmuus unohtuu.
Sukutaulu
|
i. Halmströms Hopscotch swb, prn, 164cm |
ii. Grasshopper Xylo | iii. Wanderer's Skyscraper |
| iie. Strange Bird Xylo | ie. Halmströms Mocka | iei. Backstarr |
| iee. Halmströms Kaffeböna | ||
|
e. Vivianne swb, trn, 160cm |
ei. By and Large | eii. Permafrost CC |
| eie. By the Way | ee. Vivan | eei. Crescent Ivan |
| eee. Violet |
Jälkeläiset
Kilpailut
KRJ:n alaiset kouluratsastuskilpailut
Sijoituksia 12 kpl
02.04.2016 KRJ Whitehall - VaB 2/40
02.04.2016 KRJ Whitehall - VaB 6/40
03.04.2016 KRJ Whitehall - VaB 3/40
03.04.2016 KRJ Whitehall - VaB 6/40
05.04.2016 KRJ Vanima - VaB 4/30
10.04.2016 KRJ Whitehall - VaB 1/40
12.04.2016 KRJ Whitehall - VaB 1/40
12.04.2016 KRJ Whitehall - VaB 1/40
16.05.2016 KRJ Mörkövaara - VaB 4/30
19.05.2016 KRJ Mörkövaara - VaB 5/30
03.04.2016 KRJ Haavelaakso - HeA 5/60
04.04.2016 KRJ Haavelaakso - HeA 5/60
Päiväkirja
02.04.2016 - Ensimmäiset sijoitukset, kirjoittajana Nerita
Vivekan kanssa ollaan aloitettu hiljalleen kisauraa, aina silloin tällöin pakattu tamma kaverin kanssa traileriin ja suunnattu kisoihin. Tasoina on ollut helppo A ja vaativa B. Tänään sitten suuntasimme isompiin kisoihin Whitehalliin. En odottanut mitään kummoista suoritusta, enempi oltiin hakemassa edes suurin piirtein siistiä rataa. Viimeksi kun meni vähän penkin alle, rikkeitä tuli turhan paljon. Luokissa oli montakymmentä ratsukkoa ja menimme Vivin kanssa kaksi kertaa vaativan B:een, koska niitä satuttiin järjestämään kaksi päivän aikana.
Kun sijoitusta ei odotettu, niitä tulikin kaksi! Ensimmäisessä luokassaan Viveka meni aivan upeasti, ihan kuin mitään epäonnistumisia ei olisi ollut alla. Heti alkutervehdyksessä haihtui kyllä ratsastajankin epäilyt siitä, että miten rata menisi. Lähdimme kuitenkin luokan alkupäässä, joten vaikka menimme kärkeen, se ei kertonut vielä mitään. Luokan loputtua meidät kuulutettiinkin meidän ensimmäiseen palkintojeen jakoon, kun tulimme hienosti toisiksi. Hieman kunniakierroksella meinasi jännittää, kun ruusuke heilui siinä päässä, yleisö taputti ja musiikkikin oli vähän kovemalla. Mutta kun muut menivät rauhassa, rentoutui Vivekakin.
Päivän toisessa luokassa Viveka olikin jo vähän väsähtänyt, mutta samalla liikkeellä ja keskittymisellä mentiin sekin. Pisteet olivat vähän huonommat kuin aikaisemman luokan, mutta eipä se paljoa haitannut. Ratsastajana ei voinut olla kuin iloinen, että saatiin kaksi hienoa rataa. Lopulta tulimme kuudensiksi ja pääsimme samantien toiseen palkintojen jakoon. Nyt sujui kunniakierroskin jo rennosti, oikeastaan Viveka innostui vähän enempikin kierroksen aikana. Ei sitä voi olla kuin ylpeä pienestä, epävarmasta puoliverisestään.
05.01.2016 - Turpa turpaa vasten, kirjoittajana Nerita
Viveka ja Helga ovat molemmat tarhanneet jo jonkin aikaa yksin, mutta kummallekaan se ei sovi. Helga on niin seurallinen hevonen, että se kaipaa kaveria. Viveka taas tarvitsee kaverin, johon se voi luottaa. Lumen sataessa maahan, pohdin perusteellisesti, voisiko tammakaksikon laittaa yhdessä tarhaan. Talliin mennessäni pyydän yhden tallitytöistä avukseni. Päätän itse ottaa Vivekan, koska tamma hermoilee herkästi. Anna taas tulee Helgan kanssa. Sovimme että Viveka viedään ensin tarhaan ja se päästetään vapaaksi, kun taas Helga tuodaan perässä ja pidetään hetki kiinni. Tammathan olivat olleet viereisissä tarhoissa siitä lähtien, kun Viveka saapui Ruotsista. Vivekan tarha on vähän isompi, joten valitsimme sen. Vein tamman sinne ensimmäisenä ja tulin tarhasta ulos. Portilla autoin Annan sisään Helgan kanssa.
Viveka katseli hieman jännittyneenä Helgaa ja jäi kauemmas. Helgan höristessä lempeästi, uskalsi Viveka tulla toista moikkaamaan. Tammat katselivat hetken toisiaan, sitten ne olivat turpa turpaa. Pyysin Annaa päästämään Helgan vapaaksi ja kävelevän sitten rauhassa pois. Tammat lähtivät kävelemään rintarinnan eteenpäin ja niistä näytti tulevan heti kaverukset. Seurasimme vielä hetken tammojen menoa, kun ne lopulta seisahtuivat kylki kyljessä saman heinäkasan ääreen. Tiesin että tammat tulisivat todennäköisesti toimeen. Mutta että samaan tarhaan tuuppaaminen sujuisi näin hyvin, ei ollut ihan odotettavissa. Sinne kaksikko kuitenkin jäi tyytyväisinä syömään heiniä, kirpeästä pakkasesta huolimatta.