Uuno on luonteeltaan kuin se uljas valkoinen ratsu prinssi selässään, tosin tässä tapauksessa ei löydy prinssiä. Löytyy vain hevonen, ja hieno sellainen. Ori on hyvin tietoinen omasta arvostaan ja vaatii käsittelijältään ehdotonta tarkkuutta. Sekä paljon huomiota, rakkautta, herkkuja, rapsutuksia. Lyhyesti sanottuna Uuno on vaativa hevonen vaikka ori on samalla helppo. Mikäli käsittelijällä on otteet hallussa, on ori varsin mutkaton ja mahtava eläin, jonka seurassa ei ikinä tunne oloansa ulkopuoliseksi. Siinä missä ori vaatii huomiota itselleen, antaa hevonen myös paljon takaisin. Ori on luontainen johtaja laumassa ja Uunon voi oikeastaan tarhata kenen tahansa hevosen kanssa. Uuno on niin kova luonteeltaan, että hevonen kuin hevonen nöyrtyy orin jaloissa.

Uuno on niitä hevosia, joka toimii erilaisilla ratsastajilla. Ori on hyvin koulutettu ja nöyrä, joka on vain eduksi. Uuno ei ota nokkiinsa ratsastajan virheistä ja antaakin paljon anteeksi. Uunolla on lennokkaat askellajit, mutta pitkä laukka, mikä näkyy toisinaan tiukissa kurveissa. Ori on kuitenkin hyvin nopea, mikä korvaa sen mikä kurveissa menetetään. Uuno on eteenpäinpyrkivä hevonen, joka on myös hyvin nöyrä ratsu ollakseen muutoin vahvaluontoinen eläin. Radalla ori kuuntelee ratsastajaansa täysin ja pysyy hyvin hallinnassa.

Kisamatkat tuovat aina haastetta matkaan. Uuno ei liiemin pidä matkustamisesta ja vaatiikin aina silmähupun matkan ajaksi rauhoittuakseen. Sekä täyden heinäverkon. Kisapaikalla kaikki on aina niin jännittävää ja uutta aluksi että unohdetaan tyystin käyttäytyä. Alkuverryttelyiden myötä myös alkujännitys helpottuu ja pian ori taipuu alla taipuen täysin ratsastajansa tahtoon.

Uuno kilpailee porrastetetuissa, ajankohtaisen tilanteen näet profiilista

Tammikuu 2018
Minun täytyi se viimeinkin myöntää. Haaveilin estehevosesta. Monikossa. Olin ryhtynyt toimiin jonkun aikaa sitten ja tallin rakennussuunitelmat olivat jo hyvässä vaiheessa. Tosin valmis talli ei tulisi olemaan pitkään aikaan, joten tarkoituksena oli pidättäytyä hevosista kunnes olisi edes katto pään päällä. No, tietenkin olin kärsimätön enkä voinut millään välttää kiusausta selata myyntihevosia. En päässyt ensimmäistä ilmoitusta pidemmäs sillä löysin aivan ihanan kimon orin, joka vaikutti lupaavalta kaikin puolin. Kimot olivat suuri heikkouteni, etenkin orit. Ainoa vain että ori oli Ruotsissa, onneksi minulla ei tällä hetkellä ollutkaan muuta kuin aikaa joten varasin ajan kasvattajan kanssa ja heti perään lentoliput.

Ruotsiin matkasin seuraavalla viikolla. Ori majaitsi Skånen seudulla joka oli käytännössä pelkkää maaseutua. Tom Tom navigaattori mukana löysin tieni tallille helposti. Talli oli pieni, mutta kodikas joka suorastaan tulvi lämminhenkisyyttä. Tilalla oli vain yksi tallirakennus, joten ei tarvinnut pähkäillä minne suuntaisin. Orin omistaja, Linnea löytyikin helposti. Nainen oli hyvin pienikokoinen, mutta jämäkkä. Linnea opasti minut Councellorin karsinalle. Vaikka näkymä oli huono, kuka tahansa olisi nähnyt että kyseessä oli komea eläin. Nainen näytti mistä orin varusteet löytyisivät ja sanoi että saisin varustaa Councellorin. Ori oli selvästi epäileväinen uutta tuttavaa vastaan, mutta oli kuitenkin tästä huolimatta hyvin utelias. Jonkin ajan tuokio Councellor rentoutui ja sainkin orin nopeasti kuntoon.
Kentällä minun oli pakko pyytää Linneaa avuksi, sillä ori ei meinannut pysyä aloillaan. Ori oli jo menossa kun olin vasta heilauttamassa itseäni selkään. Alkuverryttelyiden aikana Linnea kasasi kentän keskelle kaksi arviolta 120cm korkeaa estettä. Laukka nousi helposti ja ori selvästi vastasi apuihini. Vaikka lähestyminen esteille meni aavistuksen vinoon, hyppäsi Councellor puhtaasti kahden okserin yli. Kolmen vartin koeratsastuksen jälkeen päätin että minun oli pakko saada tämä hevonen. Olin rakastunut.
Linnea vain naurahti kun ylistin Councelloria jälkeenpäin. Nainen myi orin minulle mielellään ja pian hevonen vaihtoi omistajaa. Sovittiin että ori lennätettäisiin parin viikon päästä meille ja siinä jäisi vielä aikaa löytää orille väliaikainen tallipaikka.