Grotesque v.d. Romilly

VH18-012-0142

KWPN, ori
syntynyt 16.02.2017
koulupainotteinen
omistaa Zonjiet Stud (VRL-00096)
musta (EE/Aa), 165cm
8v 01.01.2018
ko Grand Prix
kasvattanut Romilly
KRJ-I
(7 + 40 + 25 + 20 + 12 = 104p.)
Ch. Nevermore - KRJ-I Everest Monument
Mayan M
Season's Tropical Ottawa
Taiga
Of Want and Misery - KRJ-I Boon Misery Beumers
Cry Baby
Waleria Shocking
Wattana F

Jälkeläiset

kwpn t. Nefous vd Halor (e. Nebula)
sf o. Damien du Boux (e. Elaine du Boux)

Kilpailumenestys

Kuuliaisuus ja luonne 2873.82p
Tahti ja irtonaisuus 3751.63p
Kouluratsastuksessa 6625.45p
Vaikeustasolla 11/10

Päiväkirja

Jalostusorin potentiaalia
Vaikka Grotesque oli ollut meillä vain hetken (tai ainakin siltä se tuntui), niin ori oli täysin sulautunut Zonjietiin. Kisaura oli lähtenyt hyvin lennokkaasti käyntiin ja Grotesque oli menestynyt aivan uskomattoman hyvin eikä orin nousulle näkynyt loppua. Ei aikaakaan kun päätimme astuttaa Grotesquen tallin omalla tammalla, Nebulalla joka myöhemmin varsoi hömelön tammavarsan, joka osoitti kimoutumisen merkkejä vuotiaana. Varsa nimettiin Nefoukseksi, josta kasvoi uskomattoman ruma hevonen vanhempiin nähden ja ihmettelimme talliporukalla mistä Nefous oli geeninsä perinyt kun ei selvästi vanhemmiltaan. Meillä oli epäilyksemme kun aloimme lopulta ratsukouluttamaan kimoa nuorikkoa, mutta Nefous selätti kaikki ennakkoluulot. Tamma oli uskomattoman lahjakas eikä ollut tippaakaan epäselvää keneltä tamma oli perinyt kouluratsun ominaisuutensa.

Nefous menestyi isänsä tavoin erinomaisesti kouluratsastuksessa, vaikka ei aivan yltänyt Grand Prix tasolla saakka. Hieman tämän jälkeen Grotesque astui Elaine du Boux nimisen tamman, joka asui Ranskassa. Onneksi nykytekniikka mahdollisti sen että hevosta ei tarvinnut kuljettaa toiselle puolelle maailmaa. Noin vuotta myöhemmin Elaine varsoi upean mustan orivarsan, joka oli kasvaessaa kuin ilmetty isänsä, ja mitkä liikkeet mustalla orivarsalla oli! Seurasin tiiviisti (niin tiiviistä toiselta puolelta maailmaa kuin mahdollista) orivarsan kasvua ja alkavaa kisauraa. Ilmetty isänsä.

Sen jälkeen kun olin seurannut Damien du Bouxin kasvua olin alkanut haaveilemaan mustasta orivarsasta, selvästi tammavalinnalla oli väliä ja jos haluaisin Grotesquesta veroisensa orivarsan, piti tammavalinnan osua juuri nappiin. Meillä oli Zonjietissa harvinainen itäfriisinhevonen, Vaiana RIC joka polveutui laadukkaasta suvusta joka olisi hyvin varteenotettava tamma Grotesquelle. Varmasti tulisimme tekemään Jasperin kanssa päätöksen pian.

Historia
Grotesquen tarina on varsin epätavallinen. Olin iskenyt silmäni oriiseen heti tämän synnyttyä. Hevosessa viehätti sen suku ja teinkin hevosesta alustavasti tarjousta. Tarjous hyväksyttiin, paperihommat pistettiin aluille mutta sitten jokin muuttui. Jasperin isä menehtyi äkillisesti ja tämä oli suuri suru koko tilalle, sillä Jasperin isä oli tilalla tunnettu mustasta huumoristaan ja tietenkin mies oli myös taitava hevosten kanssa. Kun Shilli sitten menehtyi, oli koko tila murheen murtama. Suvun perinteen mukaisesti Shilli haudattiin suvun mauseleomiin ja hautajaisseremoniassa oli luonnollisesti mukana tilan kaksi valikoitua oria.

Kun Shilli menehtyi, vietettiin Zonjietissa viikko suruaikaa. Luonnollisesti siitä seuraava ajanjakso oli rankkaa kaikille eikä tilannetta helpottanut se, että Jasperin piti hoitaa vielä perintöasiatkin. Kaiken tämän hulinan keskellä katsottiin paremmaksi viivyttää Grotesquen hevoskauppaa. Shillin tilalle piti löytää joku vähintään yhtä ansioitunut hevosmies eikä se ollut lainkaan helppo tehtävä. Lukemattomia haastatteluja ja viikkoja myöhemmin tilalle löydettiin vihdoinkin joku, Nile niminen komistus joka kulki mielellään ilman paitaa stetsoni päässä. Nile sopeutui nopeasti porukkaan ja pian tallin arki alkoi rullaamaan samoin mitä Shillin elinikana.

Kun arki sujui taas, otin asiakseni ottaa Romillyyn yhteyttä. Olin aikoinani sopinut Romillyn omistajattarien kanssa, että Grotesque jäisi Alankomaihin asumaan kunnes asiat meillä oltiin saatu kuntoon. Vuotta myöhemmin Grotesque oli kasvanut jo liki kahden vuoden ikään ja orista oli siinä ajassa ehtinyt kasvaa komea nuorukainen. Viimeinkin kaupat saatiin solmittua loppuun ja matkajärjestelyt sovittiin. Grotesque tulisi lentämään Namibiaan seuraavalla viikolla.

Lentomatka oli pitkä ja minua vähän huoletti miten kokematon ensikertalainen selviytyisi matkasta ja ilmanstonvaihdoksesta. Kun Grotesque sitten viimeinkin saapui Zonjiet Studin pihaan, en malttanut millään pysyä pöksyissäni. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, tosin tässä tapauksessa odotin innolla millainen hevonen trailerista tulee. Kasvattaja oli kuvaillut orin olevan hieman eloisa pakkaus ja pian totesin kasvattajan olevan oikeassa. Musta orivarsa loikkasi kahdella hypyllä rampin yli. Tämän jälkeen orivarsa pysähtyi paikoilleen liikkumatta, ainoastaan korvat väpättäen. Grotesque ei tuntunut osavan päättää, mitä mieltä orivarsa oli uudesta kodistaan. Selvästi orivarsaa kiinnosti kaikki matkalla talliin Grotesque olisikin mielellään tehnyt tuttavuutta kaiken vastaantulevan kanssa, mukaanlukien myös risut ja männynkävyt. Kun Grotesque oli tarkistettu, että orivarsa oli varmasti kunnossa pitkän matkan jäljiltä, vietiin orivarsa läheiseen tarhaan. Oltiin parhaaksi katsottu tarhata orivarsa aluksi yksin ja katsoa miten varsa tulisi toimeen naapuritarhojen orien kanssa. Viereisen tarhan Xenos sai lähes tutea Grotesquen hampaan takalistossaan ja näillä kahdella oli selvästi pientä kahakkaa mutta pian kaksikko vaikutti olevan varsin hyvää pataa keskenään. Jasper kävi päästämässä nämä kaksi samaan tarhaan. Kyllähän ne toimeen tulivat, mutta mahdoin miettiä että missäköhän kunnossa kaksikko olisi näiden leikkien jälkeen. Mutta ainakin kaksikko tuli toimeen! Xenokselle oli ollut hieman hankalaa löytää sopivaa tarhakaveria, sillä rautias ori ei oikein pitänyt kenestäkään.