→ Nimi: Slender Breath MHN, "Bea" → Rotu: Hollanninpuoliverinen → Syntymäaika: 19.10.2008 / VARL → Sukupuoli: tamma → Säkäkorkeus: 162cm → Väri & Merkit: Rautias, piirto, sukat → Rekisterinumero: VH05-012-2201 |
→ Kasvattaja: meym. → Omistaja: Missu → Painotus: Estepainotus → Koulutustaso: Ko: Helppo A, re: 150cm |
Palkittu Huhtikuun -09 YLA tilaisuudessa pistein 27 + 32 + 20 + 35 = 114p / YLA2
» Ratsastaessa lapsimainen tapaus. Bea saattaa ottaa ratsastuksen leikkinä ja niinpä saattaa hieman hassutella. Jos haluaa kääntyä oikealle, voi tamma tehdä käännöksen vasemmalle. Lisäksi voi vaihtaa askellaji. Kaikista mieluiten Bea laukkaisi ja täytyy myöntää, että laukka paras askellaji tällä tamma. Bean vanhemmat ovat hienoja estehevosia, ja niinpä lapsenkin pitää painottua esteisiin. Tältä tammalta löytyy kyllä lahjoja esteille, sillä Bealla on todella vahva takaosa ja hyvä hyppykapasiteetti. Esteiden yli mennään korkealta kuin matalaltakin. Oli este kuinka leveä, venyttää Bea itsensä esteen yli, tai ainakin yrittää parhaansa mukaan. Aina esteitä nähdessään Bea innostuu, kun se tietää pääsevänsä hyppäämään. Bea on siitä mukava hevonen, ettei se harrasta kuumenemista tai ryöstämissä. Tamman saa helposti pidettyä käsissä, eikä siihenkään vaadita paljon. Bean kanssa pärjää, kun saa pysymään pohkeiden välissä, muuta ei tarvita. Kouluratsastus, ei niin tämän tamman suosikkilaji. Liian monista pidätteistä, pohkeista tamma menee sekaisin, joten tarjoaa, mitä ensimmäisenä mieleen tulee. Bean kanssa ei nopeita, epäselkeitä apuja. Maastoillessa mukava, saattaa hieman säikkyä kaikenlaista, mutta ei ryöstäydy käsistä. Bea'n kuulema rapina aiheuttaa sille jännitystä ja saattaa jähmettyä paikoillensa hetkeksi. Kyllä Bea taas likkuu, kun asia on todettu täysin vaarattomaksi. Bea ei myöskään näe maastossa pieniä vihreitä miehiä. Maastoesteillä myöskin kiva ratsastaa. Kilpaillessa Bea saattaa olla hermostunut kovasta hälinästä, joten se on monesti jännittynyt ja lämmitellessä liikkuu jäykästi. Ajanmyötä Bea tottuu hälinään, joten lämmittely alkaa sujumaan paremmin. Kisaradalla Bea voi säikkyä kameroiden salamanvaloja, ja siksi saattaa hypähtää sivuun.
i. Tollkühn ERJ-III |
ii. Totschläger KWPN, EVM |
iii. Märtyrer EVM |
iie. Ausnahme EVM | ||
ie. Doppel EVM |
iei. Selig EVM | |
iee. Domino EVM | ||
e. Deathy Pale ERJ-II, YLA2 |
ei. Moon Rising KWPN, EVM |
eii. Always Late EVM |
eie. My Honor EVM | ||
ee. Glowning Sunshine KWPN, EVM |
eei. Kill Them All EVM | |
eee. Live Every Daylia EVM |
Isänisänisä Märtyrer, tämä komea punarautias keskikokoinen ori on tullut tunnetuksi erityisesti hyvästä luonteestaan sekä hyppylahjoistaan. Ori on menestynyt vaativissa luokissa esteratsastuksen parissa ympäri Hollantia. Vaikka Märtyrer olikin suhteellisen tunnettu, niin ei orilla monia jälkeläisiä ole johtuen orin menehtymisestä ähkyyn 9-vuotiaana. Orin jälkeläiset ovat menestyneet esteratsastuksen parissa, pari myös kenttäratsastuksessa.
Isänisänemä Ausnahme on melko tuntematon kimo kaunis suurikokoinen tamma, joka ei ole koko elämänsä aikana kilpaillut kuin joskus nuoruudessaan johtuen tamman jalkavammasta. Ausnahme onkin toiminut lähinnä harrasteratsuna Skånen seudulla Öressa, jonne tamma myytiin kun ei enään käyttöä ollut.
Isänemä Doppe on kuvankaunis ruunikko tamma, joka on luonut loistavan uran esteiden parissa kansallisella tasolla. Doppel ei ole kertaakaan jäänyt ilman sijaa; tamma omasi täydellisen estehevosen rakenteen, hienon luonteen sekä tietenkin paljon kapasiteettia ja lahjakkuutta. Doppel kantakirjattiin myöhemmin Hollannin kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla. Tamman jälkeläiset ovat menestyneet emänsä tapaan loistavasti esteratsastuksen parissa.
Isänemänisä Selig on melko tuntematon tummanruunikko ori, joka kilpaili kenttäratsastuksen parissa CCI** tasolla. Selig oli luonteeltaan melko temperamenttinen ja hankala ori, joka omasi kuitenkin näyttävät liikkeet sekä lahjakkuutta. Ori menestyikin omalla paikkakunnallaan. Selig ei astunut kuin muutaman tamman ennen ruunausta.
Isänemänemä Domino on kaunis ruunikko tamma, täysin harrastehevonen. Tamma asui lähes koko elämänsä ratsastuskoululla tuntilaisten suosikkina. Domino kantakirjattiin kolmannella palkinnolla neljän vuoden iässä.
Emänisä Moon Rising oli komea ja näyttävä ori, myös rakenteeltaan erinomainen. Luonne oli herralla hieman hankala, sillä ori ei sinänsä kiintynyt kehenkään tai välittänyt muutenkaan mitä sen kanssa tehtiin. Moon Rising vain parahaimmillaankin sieti hoitamista, eläinlääkäriä ja kengittäjää, joskus lähelle tulijat saivat puremankin käsivarteen tai kaviotatuoinnin takapuoleen. Ratsailla Moon Rising oli kuitenkin miellyttävä ja pärjäsikin hyvin esteratsastuksessa 150cm:n radoilla. Koulukin onnistui herralta suhteellisen hyvin, Vaativan B:n tasoisia suorituksia katseli oikein mielellään. On kuitenkin ymmärrettävää, että joskus hevosillakin on paha päivä. Moon Risingilla oli onneksi harvoin näitä huonoja päiviä, harmi vain, että silloin kuin huono päivä osui kohdalle niin päivä Todellakin oli huono. Kokonaisuudessaan ori oli kutienkin erittäin valloittava tapaus ratsastettaessa.
Emänisänisä Always Late oli hyvinkin menestyksekäs ori ja ulkonäkönsä ansiosta sai ennakkosuosikin aseman monissa kilpailuissa. Esteratsastuksessa ori pärjäsi hyvin aina 150cm:n luokkiin asti ja herra pitkin lujaa menemisestä ja hyppäämisestä hyvin paljon. Kouluratsastus, taasen, ei ollut ikein Always Laten heiniä; erittäin usein ori päätti hypätä kouluaidan yli kesken suorituksen tai lähteä pukkilaukkaan kootun laukan sijasta. Kyllä niitä onnistuneitakin suorituksia onneksi oli, ja koululiikkeitä ori osasi Helppo A:n tasoisesti
Emänisänemä My Honor oli hyvin tavallinen kilparatsu, esteratsastuksessa tamma kuumui sopivasti ja tarvitsi päättäväisen ratsastajan, ja koouluratsastus sujui vauhdikkaasti, mutta kuitenkin hyvin. Luonteeltaankin My Honor oli tavallinen pulliainen, siis silloin kun puhutaan kisahevosesta. Tamma kiintyi yhteen ihmiseen ja muut saivatkin sitten parhaimmillaankin luimistelua osakseen. Lastaus, kengitys ja eläinlääkärin käynnit sujuivat pienten vastoinkäymisten saattelemana, mutta ilkeäksi ei neitiä voisi kuvailla edes kengityksen aikana.
Emänemä Glowing Sunshine oli sorea ja miellyttävä kaunokainen, rodunomainen rakenne neidiltä löytyi myös ja sukupuolileimakin oli hyvä. Luonteeltaan tamma oli kaikkien mieleen, sitä ei haitannut oliko hoitaja tuttu vai tuntematon, jokainen sai ystävällisen hörähdyksen ja pökkimisen tullessaan karsinaan. Vain eläinlääkäri ei ollut Glowing Sunshinin mieleen: joskus kiukuttelua kesti monta tuntia eläinlääkärin lähtemisen jälkeenkin. Ratsastettaessa tamma oli hieman häslääjä ja tarvitsikin varman ja päättäväisen ratsastajan selkäänsä. Esteitä Glowwnig Sunshine kuitenkin ylitti 130cm puhtaasti ja usein vielä kunnon ilmavaralla. Kouluratsastuskin oli tammalle mieleen ja helposti tamma sai sijoituksia Vaativa A -tasollakin. Kouluratsastus oli kuitenkin vain virike, jotta mielenkiinto säilyisi esteitä kohtaan. Valloittava tamma siittikin monia hyviä kilparatsuja ennen kuolemaansa.
Emänemänisä Kill Them All oli nimensä vastakohta: oriksi poika oli erittäin rauhallinen ja ystävällinen eikä ratsastettaessakaan ollut kovinkaan hankala. Mutta toki pojalle tuli antaa anteeksi se, että kiimaiset tammat saivat orin pään ihan sekaisin. Kill Them All oli yleispainotteinen hevonen, joka pärjäsi 140cm:n radoilla esteitä ylittäessään ja koulussakin herra kykeni hyväksyttyyn suoritukseen Helpon A:n tasolla ja voittikin muutamia kertoja oman luokkansa. Vesi oli tammojen lisäksi ainoa, joka tuotti ongelmia orin kanssa, pelkkä ämpärillinen vettä teki orista usein sätäävän sittiäisen.
Emänemänemä Live Every Day ymmärsi nimensä hieman väärin, ainakin ihmisten kannalta. Luonteen laatu oli tammalla erittäin hauska, sillä neiti antoi jo ensimmäisellä tapaamiskerralla esimakua hevosten huumorista. Omistaja voisi sanoa, että Live Every Day oli raivostuttava, mutta sivusta katsojat yleensä nauroivat neidin painattaessa ympäri tallipihaa saippuaisena ja kisapaikallakin tammalle yleensä naurettiin sen hyppiessä tasajalkaa pukittamisen sijaan. Ilkeämielinen ei neiti ollut kuitenkaan. Esteitä neiti ylitti 100cm, mutta koulussa kaikkien yllätykseksi tamma loisti Vaativa A -tasolla.
isän puoli © Heidi M., emän puoli © meym.
25.12.2009 - Bean kuulumisia
On se aika vaan kulunut ja Beakin on seisonut meidän riveissä reilu vuoden verran ja tulee pysymäänkin. ERJ:n laatikseen ollaan sitten joskus menossa, tällä hetkellä jälkeläisnäytöt ovat huonoja, mutta jos ne tästä paranisivat ensi vuoden kuluessa. Mutta ehkä Bealla teetätetään vielä yksi varsa, jonka pidän itselläni. Pitäähän vielä orikin etsiä, mutta en usko sen olevan suuri ongelma. Sijoituksen kannalta kaikki on ok, mutta lisäpisteitä ajatellen kyllähän Bea kaipaisi estevalkkoja sen omistajamamma voisi kirjoitella ahkerammin päiväkirjaa. Laatis on kuitenkin ajankohtainen vasta ensi vuonna, joten mitäpä sitä etukäteen turhia miettimään.
10.02.2010 - Estetreenit
Joku hevonen piti ottaa ratsastettavaksi, ja päätin ottaa Bean. Laitoin tamman tallissa kuntoon ja talutin sen maneesin. Maneesissa oli esteet jo valmiina, sillä tallityöntekijämme oli käynyt pistämässä ne valmiiksi. Ennen hyppäämistä piti tietenkin lämmitellä ja Bea tuntui hyvältä ratsastaa. Hyppääminenkin onnistui ihan kivasti, ainakin Bea nautti siitä kovasti. Treenasimme sarjoja, mutta lopetimme hyvään suoritukseen. Loppuverkkojen jälkeen vein Bean talliin ja hoidin sen.
13.02.2010 - Maastolenkki
Tänään kävimme Bean kanssa pitkällä maastolenkillä. Pakkastakaan ei ollut paljoa mitään, joten lenkki oli täydellinen. Koko lenkin ajan Bea oli piirteä ja innokas, mitä nyt välillä jähmettyi paikoillensa ihmettelemään asioita. Lenkin aikana tuli ravailtua ja laukkailtua, josta tamma tykkäsi kovasti. Tehdessämme muutaman kilometrin mittaisen lenkille piti palata tallille. Tallilla hoidin Bean ja vein sen tarhaan nauttimaan vielä pakkaspäivästä.
29.08.2012 - ERJ:n laatuarvostelu
ERJ:n laatuarvostelun elokuun tilaisuuden tulokset julkaistiin tänään ja tuli samalla ilmi, että uusi tilaisuus julkistetaan piakkoin. Siinä samalla alkoikin kaikkien hevosten tutkailu ja mietintä, ketkä ilmoittaisin seuraavaan tilaisuuteen. Bea olisi valmis menemään, vaikka jälkeläisnäytöt ovatkin hieman kehnot. Nyt vain odotetaan kutsun julkaisua. Bean lisäksi tilaisuuteen ilmoitetaan todennäköisesti hollantilaistammat Cyndara FW ja Mindora BJD.
Ulkoasu © Judith 2010