|
→ Nimi: Solemn Distress SIN, "Solly" → Rotu: Holstein → Syntymäaika: 02.04.2009 / VARL → Sukupuoli: tamma → Säkäkorkeus: 164cm → Väri & Merkit: Ruunikko, sukat → Rekisterinumero: VH11-044-0177 |
→ Kasvattaja: Sonoko D., Evergrey → Omistaja: Missu → Painotus: Kouluratsastus → Koulutustaso: Ko: GP, re: 80cm |
Solemn Distress SIN on en-tiedä-monesko syntiseni, jonka olen Evergreyn kasvateista itselleni haalinut. Tuttuun tapaan Solemn on nimetty täydellisesti kasvattaja Sonokon puolesta, mutta enhän minä tietenkään niin pinnallinen ole, että ostaisin montakymmentä tuhatta euroa maksaneen nelijalkaisen vain nimen perusteella, ei ei... Löytyyhän Solemnilta, tai vielä tuttavallisemmin Sollylta, pää, neljä jalkaa ja häntä, joten siinä vaiheessa, kun sen ensimmäistä kertaa neidin näin (siis kuulin nimen), päätin, että tamma pääsisi paikkaamaan kisattavieni suurta vajausta (krhm, omistan 200 hevosta, joista 10 on eläkkeellä =)) - vähän huonompi juttu Solemnin kannalta, sillä en oikein tiedä, pitääkö se ihan varmasti ihanan rauhallisesta elämästämme täällä jumalan selän takana.
Nyt kun Solly-kullan (...) kasvattaja on hoidettu pois pelistä, pystyin vapaasti avautumaan, miten kauhea Solemn Distress on luonteeltaan. Se on itserakkain, koppavin ja ihmistä vähiten kunnioittavin hevonen, minkä olen ikinä nähnyt, ja ollut sellainen syntymästään lähtien, joten onnekkaasti voin syyttää tämän kävelevän katastrofin luonnista sen kasvattajaa. Toisaalta kyllä Sonokon kasvatit ovat ennenkin pystyneet hieman hassuista luonteistaan huolimatta hyviin suorituksiin kilpakentillä, joten todellakin toivon, että Sollyn luonne on vain pieni hidaste tallityöntekijöiden aamutoimille.
Ennen Sollyn saapumista Tropicaan aamut olivat ihanan rauhallisia kilttien hevosten odotellessa rauhassa ovien avautumista, ruokien jakamista sekä siirtymistä tarhoihinsa. Solly on valitettavasti laittanut kuviot vähän uusiksi, sillä omalla aamuriehumisellaan se villiinnyttää kaikki muutkin hevoset, eikä homma pysy kovin hyvin enää lapasessa, kun 200 nelijalkaista potkii karsinansa ovea ja huutaa kuin viimeistä päivää. Sollylle on sen sijaan ihan turha mennä huutamaan, sillä mitään vaikutusta tällä äänihuulien tuhoamisella ei ole ainakaan tamman käytöksen kanssa.
Kävelevä katastrofi, minulle rakas, mutta tallipoikien keskuudessa vihattu, "pieni" tumma tamma on useimmiten käytetyn lempinimensä ("AU!!!") veroinen narun päässä. Normaalien hevosten lailla käyttäytyminen on Sollyn mielestä ihan liian tylsää, joten sille ei tule mielenkään vain kävellä tarhaan, vaan kun epäonninen hoitaja (huomatkaa hoitaja, ei omistaja) avaa ikikakaran karsinanoven, se on jo rynnimässä päälle ja siitä sitten jatkamassa matkaansa toiselle puolelle maapalloa, ellei ole tarkkana ja siirry karsinaan vain hyvin murhaavan ilmeen kanssa. Mikäli Sollyn onnistuu saada narun päähän vielä hengissä, niin sen jälkeen se esittelee omalaatuiset kiepit, mutkat ja hypyt vain muutamankin metrin matkalla, mikäli hoitaja vain yrittää saada sitä ruotuun. Tämä tamma on todellakin vain laitettava tottelemaan, muuten hommasta ei tule yhtään mitään.
Pari tuntia tulonsa jälkeen vallinnut Sollyn ystäväpiiri on yhä samanlainen; kaksijalkaisista siitä ei tykkää oikein kukaan (paitsi omistaja), nelikoipisia kavereita on vielä vähemmän. Tamma on aika ärhäkkä potkija-vinkuja jokaiselle, joka sattuu kymmenen metrin säteelle siitä erityisesti kiimapäivinä, joten hoitotoimenpiteet ovat varsin riskialttiita. Mikäli Solemn kuitenkin tietää kyseisen hoitajan olevan pomo, suoranainen jumala maan päällä, se malttaa seisoa harjauksen aikana suhteellisen rauhassa paikoillaan keskittyen vain tiukkaan uhkailuun, muttei minkään sortin ilkeyden toteuttamiseen. Pelokasta hoitaja se puolestaan rökittää oikein kunnolla, joten on helposti arvattavissa, että millaiset ihmiset saavat edes käsitellä Sollya.
Tamma on niin laiska elukka, että jalkojen nostaminen on sille joskus ihan ylivoimaista vain ja ainoastaan sen työmäärän vuoksi. Aikansa kun siinä tökkii ja tönii sitä koipea, niin ehkä on havaittavissa joku pieni reaktio, mutta mikäli tahtoo puhdistaa Sollyn kaviot, on parempi hakea nosturi, sitoa se ko. koipeen ja nostaa sillä se ylös... No ei, samat vinkit kuin harjauksen kohdalla pätevät tässäkin. Tamman varustaminen sitä vastoin ei ole kovin extreme-urheilua, kunhan muistaa pitää silmällä sen etu- ja takapäätä. Suitsiessa kun Solly ei jaksa tehdä mitään muuta kuin olla avaamatta suutaan ja satuloidessa pullistelukin voi vahingossa kasvattaa lihaksia, joten aina välillä Solly varoo sitä suuresti ja toisinaan vain harrastaa pienoisessa muodossa.
Eh, yllättävää kyllä, että Solly ei suhtaudu mitenkään positiivisesti veteen, vaan pesuboksiin meneminen on sille jälleen kerran yksi kuolemantuomio. Hoitaja saa varautua pitkään odotteluun, mikäli tosissaan luulee, että Sollyn saa huuhdottua kamalalla (lihansyöjäletkulla t. Solly) vesiletkulla, joten helpommalla pääsee, kun käyttää sientä ja kehittää jonkun persoonallisen virityksen jalkojen viilentämiseen - tämä tammahan ei seiso toinen koipi ämpärissä tai siellä pesupaikalla letkuissa, mikäli se saa itse valita. Vakiokengittäjällämme on omat jipponsa Sollyn kanssa, mutta helppo käsiteltävä se ei ole, ja saman on huomannut eläinlääkäri. Arkuutta Sollysta paljastuu piikkien kanssa, jolloin hoitajan turvallinen syli ja iso porkkana ovat enemmän kuin kaivattuja tamman toimesta.
Se, joka uskaltaa kiivetä Sollyn selkään, saa varautua kokemaan elämänsä kyydin monellakin eri tavalla. Vauhdikas tämä tamma ei kyllä missään nimessä ole, eikä kovin vaarallinenkaan, saati herkkä, mutta mikäli ratsastaja oikein onnistuu sen suututtamaan, niin alas tullaan ja aika nopeasti. Oikein toimiessaan Solly vaatii jatkuvaa ratsastusta, keskittymistä ja panostusta selkänsä päältä, toisaalta sopivan verran ohjeita muttei missään nimessä liikaa kahlitsemista. Itse kukin Tropican talliväestä on maistellut maata tämän neidin toimesta, mutta toisaalta myös kokenut hienoja onnistumisen elämyksiä palasten loksahdellessa tiukan treenin jälkeen kohdilleen.
Ei tamma missään nimessä patalaiska ole, raipalla hakkaamisella tai kannuksella kaivamisella sen saa kyllä hyvin nopeasti kuumumaan ja vetämään hernemaan hengityselimiinsä. Se vain lämpenee vähän hitaammin, eikä oikein ensimmäisillä kierroksilla taivu tai vaivaudu ottamaan niitä takasia allensa, mutta oletko itse parhaimmillasi heti herättyäsi? Oikea ratsastaja saa Sollyn motivoitua työntekoon, jolloin siitä saa kaivettua esiin kouluratsun piirteitä, mutta kesken täydellisen sulkutaivutuksen ei voi vain vaihtaa ratsastusta matkustamiseen, sillä nopeasti ratsastajan teot huomaava tamma muuttuu siinä samassa ratsastuskoulun +60v ex-ravuri-luuskaksi.
Esteet ovat Sollyn mielestä varsin kivoja, mutta harmi vain, että kukaan muu kuin kuolemaantuomittu ei halua hypätä sillä. Tamma vetää railakkaita pukkeja esteiden välissä ja joskus niiden päälläkin, loikkii yli järkyttävällä tekniikalla ja on täysin toivotun yritys koittaa tuoda se esteelle suoraan, rauhassa saati hallitusti. Maastoillessakin Solly on aika vilkas tapaus hyppiessään puolelta toiselle, ylös ja alas sekä tehden myöskin iloisia pinkauksia keskelle viidakkoa tai suoraan mereen - kunnes se huomaa, minne on joutunut ja kuljettaa ratsastajan rattoisalla puskahyppelylaukalla takaisin tallille. Parasta onkin, että maastoillessa Sollyn selässä istuu vain erittäin kokenut kuski.
Kuljetuskopista neiti ei ihan aina tee hirveää numeroa, mutta lastauksen onnistuminen riippuu täysin sen päivästä. Jos kilpailuaamuina tamman saa pidettyä hyvällä tuulella, niin ei Solly ole myöskään hassumpi matkustaja ja muuttuu vasta omaksi viehättäväksi itsekseen kilpapaikalla, mutta huonoa päivää tuskin tarvitsee edes kuvailla. Kilpailuissa Solly on tavallista säpäkämpi, mutta keskittää energiansa mielellään toisten ratsukoiden kaviottamiseen ratsastajan vaatiman työnteon sijaan. Siksipä onkin tärkeää jo verryttelyssä koittaa saada se porkkanan ja kepin avulla töihin, jotta radalla ei ole ihan syvällä keltaisessa nesteessä huomatessaan, että alla on pelkkä laiska rautakanki joka jää paikoilleen tuijottamaan yleisöä niin, että tuomari lopulta hylkää sinut liiallisesta kannusten käytöstä.
© entinen omistaja, kiitos!
| i. Dictator's Circus SIN |
ii. Arizona KRJ-II, YLA3 |
| ie. Poison Apple | |
| e. Death's Door SIN KRJ-I |
ei. Dunpeal GER VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, YLA2 |
| ee. Bon Shambourita |
06.02.2010 - hiljaiselolla
Aktivoituminen ei olekaan niin helppoa, ja niinpä Solly pysyy pienellä hiljaiselolla. Tamma on kyllä ilmoitettu muutamiin näyttelyihin, vaikka voihan niin käydä, ettei menestystä tule ollenkaan. Sollyn varsa suunnitelmat menivät myöskin jäihin. Ei ole fiksua teettää varsaa, kun Solly ei ole kisannut ollenkaan ja se vaikuttaa myyntiin. Tammalla kuitenkin teetätetään varsa vasta sitten, kun on hieman kisattu.
09.06.2010 - ensimmäinen varsa maailmalle
Hiljaiselo Sollyn kanssa senkus jatkui ja niinpä päätin teettää tammalla varsan. Isäksi valittiin upea punarautias ori Breakdown SIN, joka on krj-I palkittu. Varsa meni myyntiin ja löysi nopeasti itsellensä kodin. Bresolemniksi ristitty ori asuu Carolin hoiveissa Master wb:ssä. Nyt suunnitteilla on toinen varsa, joka mahdollisesti jäisi kotiin kasvaamaan ja kilpailemaan.
Ulkoasu © Judith 2010