Vikbys Felicia

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut viverra ultricies massa non ultricies. Duis pharetra lectus et pellentesque dapibus. Aenean vulputate ante nec mi sollicitudin, in ultricies ligula lacinia. Nunc aliquet tellus sed neque blandit, at rhoncus nunc iaculis. Vivamus ut nisi quis augue ultricies tempus. Duis nec suscipit libero, ac dapibus velit. Suspendisse sit amet sapien sed diam congue tristique. Morbi ornare volutpat porttitor. Aenean scelerisque ligula ac porta convallis. Curabitur pretium dolor lorem. Pellentesque aliquam interdum ante, eget elementum neque vulputate quis. Vivamus ullamcorper, magna non facilisis gravida, turpis massa rutrum ligula, quis mattis augue lorem non ligula. Curabitur dapibus imperdiet purus. Nam velit augue, pretium ut elit in, molestie congue est.

Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales. Quisque faucibus sem eu enim elementum dignissim. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin non elit nisi. Aenean interdum lectus arcu, quis sodales mi facilisis a. Maecenas at justo tincidunt, pharetra massa eget, ullamcorper justo. Nam feugiat, justo et venenatis hendrerit, turpis metus mattis nisl, porta bibendum neque justo ac turpis. Nam viverra ante a arcu sollicitudin, eget laoreet ante ornare. Cras at dui at tellus accumsan condimentum.

15.04.17 – Vastoinkäymiset jatkuvat – kirjoittanut omistaja (Lyydian näkökulma)

Uuteen talliin muuton jälkeen oli tapahtunut paljon. Sylvi-muuli jouduttiin lopettamaan heti seuraavana päivänä vaikean ähkyn seurauksena, mutta ilonaiheita taas toi maailmaan heti seuraavana päivänä syntynyt pieni Tomppamme, jota Felicia äidillisesti hoivasi.

Pitkänperjantain ja ensimmäisen pääsiäispäivän välinen lauantai valkeni kylmänä, mutta aurinkoisena. Felicia ja vielä vähän arka Tomppa pääsivät tarhaan ulkoilemaan, kuten jo monena edellisenä aamunakin. Tein aamutallin yksin, sillä veljeni olivat molemmat töissä, mutta se ei minua haitannut. Oli rentouttavaa puuhailla kaikessa rauhassa tallihommissa.

Työntäessäni kottikärryjä lantalaan, tajusin, että Felician ja Tompan tarhassa ei ollut kaikki hyvin. Tomppa pyöri hermostuneena emänsä ympärillä ja Felicia oli yltä päältä harmaan pölyn peitossa. Oliko se kaatunut?

Jätin kottikärryt keskelle pihaa ja kiirehdin tarhaan. Nopea vilkaisu hankosidevammasta kärsineeseen etujalkaan sai minut irvistämään. Jalka oli selvästi turvoksissa.

Eläinlääkärin vihdoin saapuessa olin jo todennut, että tamma aristi jalkaansa ja ontui selvästi, eikä ollut halukas liikkumaan. Eläinlääkäri totesi saman, joten ei auttanut muu kuin lastata Felicia varsoineen traileriin ja lähteä klinikkaa kohden.

En ehtinyt edes soittaa Leolle tai Luukkaalle, ennen kuin kaikki oli ohi. Hankosidevamma oli vaikea ja lääkäri uskoi, että Felicia oli jotenkin kaatunut loukaten jalkansa, mahdollisesti leikkiessään Tompan kanssa. Ennuste oli surkea ja hevonen kärsi. Raskain mielin pyysin Felician lopettamista.

Kun lähdin klinikalta takaisin tallille, trailerissa seisoi orpo orivarsa.

03.04.17 – Uusi alku – kirjoittanut omistaja (Luukkaan näkökulma)

Emme olleet ehtineet vielä toipua Sylvin pois menosta, kun tallissa aikoi taas tapahtua. Suoraan varsomiskarsinaan muuttanut Felicia alkoi osoittaa merkkejä perheen lisäyksen saapumisesta ja niinpä jouduimme jälleen valvomaan yhden yön.

Leo piti vahtia keskiyöhön, minkä jälkeen Lyydia vahti Feliciaa aamukuuteen. Minä sain aloittaa vahtivuoroni melko hyvien yöunien jälkeen ja sain samalla tehtyä jo hieman aamutalliakin. Kahdeksalta alkoi vihdoin tapahtua. Pieni pari kavioita pilkisti näkyviin Felician hännän alta ja siirtyessäni lähemmäs tarkkailemaan tilannetta, lähetin tekstiviestin Leolle ja Lyydialle. Felicia ei kuitenkaan kauaa aikaillut, eikä edes jo herännyt Leo ehtinyt tallille asti, kun tumma orivarsa oli jo syntynyt.

– Tuleekohan siitä kimo? Lyydia mietiskeli, kun vähän myöhemmin hörpimme tallituvassa aamukahvia.
– Toivottavasti. Kimot ponit on mun heikko kohtani, Leo vastasi ja kumosi kahvikupin melkein kerralla kurkkuunsa.
– No mitäs me laitetaan nimeksi? tiedustelin minä.
– Joku T:llä alkava Tontun mukaan, virkkoi Lyydia ja jäimme kaikki miettimään asiaa.
– Nyt kun on ollut niin tuulinen kevät, niin olisko Trombi mitään? Lumivuoren Trombi ei ole yhtään hassumpi nimitys, Leo lopulta ehdotti.
Nimi hyväksyttiin yhteistuumin ja saman tien ponin lempinimeksi julistettiin Tomppa. Nimeämisen kunniaksi juotiin vielä toiset kupit kahvia, ennen kuin lähdimme hoitelemaan tavallisia tallin askareita.

3.11.16 Felicia siirtyi kisaeläkkeellee etujalassa ilmenneen hankosidevamman vuoksi.

2.10.16 – Katkelma tarinasta "Meidän ponit on nopeempia kuin teidän ponit" – kirjoittanut omistaja (Leon näkökulma)

Felicia näytti taas olevan räjähtämäisillään energiasta, kun se kaahasi kentällä eteenpäin. Lyydia yritti hidastaa kevennystään rauhoittaakseen ponitammaa, mutta hidastamisen sijaan Felicia kiihdytti vauhtiaan. En voinut kuin nojata kentän aitaan ja virnistää pikkusiskolleni, jonka kasvoille alkoi jo nousta irvistys. Tyttö oli kiivennyt vasta ensimmäistä kertaa Felician selkään, eikä ollut ottanut sanojani ylienergisestä ponista kuuleviin korviinsa.
– Leo, se on jo kohta eläkeiässä! Ei se voi olla ihan kahjo, Lyydia oli nauranut satuloidessaan tammaa.

Nyt oli kuitenkin minun vuoroni nauraa, kun sisko yritti epätoivoisesti saada tammaa hidastamaan voltteja ratsastamalla. Voltit olivat kuitenkin turhia ja ratsukko kallistui vaarallisesti jokaisessa kaarteessa.
– Nouse kevyeen istuntaan ja anna sen päästellä hetki! Voit ottaa sen jälkeen laukkaakin. Kyllä Felician kanssa työskentelemään pystyy, kunhan ensin on päästelty vähän höyryjä, ohjeistin ja sain osaksi mulkaisun.
Lyydia kuitenkin totteli ja niin he kaahasivat kentän ympäri pari kertaa oikein vauhdilla. Välillä tyttö siirsi tamman käyntiin ja ratsasti pari pohkeenväistöä ponia kootakseen, jonka jälkeen he jälleen kiisivät kentän ympäri.

Toistettuaan tätä muutaman kerran, ratsukko siirtyi laukkatyöskentelyyn, joka sekin oli aluksi pelkkää kaahailua. Yllättävän pian Lyydia kuitenkin sai ponin rauhoittumaan ja he saattoivat laukata kokonaisen pääty-ympyrän kaatumatta. En voinut kuin nauraa Lyydian voitonriemuiselle ilmeelle, kun hän siirsi tamman käyntiin ja antoi pitkät ohjat.

– Paremmin se meni kuin odotin, myönsin, kun Lyydia pysäytti Felician aidan viereen riisuakseen takkinsa.
– Melkein kuin dynamiittipötköllä ratsastaisi, mutta kyllä tästä vielä kouluratsunkin saattaa saada, siskoni sanoi.
– No siinä on sinulle projektiponi, kunnes Valma on ratsukoulutusiässä.
Lyydia vain nauroi ja siirsi Felician jälleen käyntiin. Ratsukko jäi kiertämään kenttää, kun minä lähdin kävelemään pihan poikki.

19.9.16 – Tanskalaisia ja ruotsalaisia – kirjoittanut omistaja (Lyydian näkökulma)

Valma oli taas turmellut riimunsa. Poimin vaaleanpunaisen unelmariimuni tarhan pohjalta ja huokaisin raskaasti, kun tamma tuli korvat hörössä haistelemaan entistä päähinettään. Riimunlukko oli avattu asiallisesti, mutta sen jälkeen riimua oli selvästi pureskeltu – eikä vain yhdestä kohdasta. Edes perusteellinen peseminen ja ompeleiden korjailu ei tekisi tästä enää kuin hätävarariimun, jonka voisi sujauttaa tamman päähän, jos muut riimut olisivat kokeneet surkean kohtalon. Niin ruma se kuitenkin oli, että ihan hävetti.

Kiskaisin riimun pois Valman ulottuvilta ja käännyin palatakseni talliin. Muistelin säilöneeni uusimmat ostokseni yhteen satulahuoneen kaappiin. Onneksi olin älynnyt viimeksi kiikuttaa tallille kaksinkappalein uusia riimuja.

Ehdin hätinä tarhan portista ulos, kun tallin pihaan ajoi auto traileri perässään. Auto sammui ja Luukas kapusi kuskinpuoleisesta ovesta ulos ja haroi tummia hiuksiaan.
– Me tuotiin uusi poni, hän tokaisi rennosti ja asteli trailerin luo. Venla kapusi ulos autosta pian Luukkaan jälkeen ja hymyili hieman.
– Siinä vasta poni, nainen huokaisi, Melkein sitä rupeaa itsekin hevosihmiseksi tuollaisen nappisilmän nähdessään.

Kurtistin kulmiani.
– Mikäs poni tämä nyt sitten on? Uusi laukkaponi vai? Ei minulle ole mitään puhuttu!
– Tällainen heräteostos. Tanskasta tuotu, pian eläkkeelle jäävä ruotsalainen ratsuponitamma, Luukas selitteli availlessaan jo trailerin takaluukkua.
– Siis onko se nyt tanskalainen vai ruotsalainen? kysyin ja kiirehdin veljeni rinnalle.
– Ruotsalainen. Söpö kuin mikä, mutta on sillä kyllä luonnettakin.
– Mikä sen nimi on? ehdin kysyä, ennen kuin Luukas sai takaluukun auki ja esiin ilmestyi valkoinen ponin takapuoli. Luukas ei pystynyt vastaamaan, sillä pian ilmoja halkoi kimakka hirnahdus ja ei aikaakaan, kun itseään täynnä olevat Komeetta ja Jupiter vastasivat miehekkäästi omasta tarhastaan.

Luukas kiiruhti irrottamaan ponin ja peruutti sen ulos. Tamma tanssahteli korvat hörössä ja sieraimet suurina tallin pihaan ja hörisi matalasti. Luukkaan hullut poniorit kirkuivat tarhassa riemuiten uudesta neidosta. Kai tamman kauneus hurmasi nekin.

Kun poni oli hetken vilkuillut ympärilleen kauttaaltaan jännittyneenä, se laski hieman päätään ja ravisteli itseään. Kuljetusloimen soljet helisivät. Kun tamma nosti jälleen päänsä ilmaan, ilta-auringonsäteet tulivat näkyviin tallin takaa. Ne tanssivat ponin valkealla karvalla ja toivat näkyviin sen täydellisen profiilin. Luukas yskäisi.
– Saanko esitellä, hän sanoi matalasti, Hänen kuninkaallinen korkeutensa, Vikbys Felicia.