Tomoshibi Tsubasa
» Sukupuoli: ori
» Rotu: suomalainen puoliverinen
» Säkäkorkeus: 175cm
» Syntämäaika: 4.12.2006, 15-vuotias (satunnainen ikääntyminen)
» Koulutus: vaativa B
» Painotuslaji: koulupainotus
» Ex-omistaja: Inna (VRL-05322)
» Tuoja: -
» Omistaja: Emppu / VRL-11600
» Rekisterinumero: VH03-031-6222
Tonttu on palkittu KTK-III-palkinnolla 20.6.2017 pistein 17 + 16 + 17 + 18 = 68p.
Luonne
”Tonttu muutti Lumivuoreen lokakuussa 2016, vaikka oikeastaan meille ei pitänyt koskaan tulla puoliveristä, kun koko sisarusparvi nautti enemmän tuuheaturkkisten suomenhevosten ja ponien seurasta. Jostain syystä Leo ei kuitenkaan voinut vastustaa Tonttua, eikä Luukaskaan tehnyt muuta kuin puistellut päätään ostoksesta kuullessaan. Rekisteritietoja tutkittaessa kävi nopeasti ilmi, ettei tämä suinkaan ollut orin ensimmäinen omistajanvaihdos. Vuosien saatossa Tontun oli omistanut ainakin viisi henkilöä ennen sen muuttoa Lumivuoreen, josta tulikin sen kuudes koti. Levoton elämä ei kuitenkaan tunnu Tonttua stressanneen – pikemminkin laiskistaneen, kuten myöhemmin saimme huomata.”
Edellinen omistaja kuvaili Tonttua sanoilla helppo, pieni ja lössykkä, ja se tiivistääkin orin luonteen aika hyvin. Se tajuaa olevansa ori vain sattuessaan nenät vastakkain kiimassa olevan tamman kanssa, eikä raukka silloinkaan ole ihan varma, mitä sen pitäisi tehdä. Tonttu arkailee helposti uusia asioita ja onpa sillä pelkojakin: Tonttua ei missään nimessä saa jättää yksin tarhaan tai kuljettaa ilman kaveria, eikä maastoilustakaan tapaa tulla yhtään mitään, jos toista ratsukkoa ei ole mukana.
Vaikka Tontun pitäisikin olla uljas kisahevonen, sen omin paikka olisi varmaan ratsastuskoulussa. Ori on kenen tahansa käsiteltävissä hoitotilanteissa ja sen voi antaa talutettavaksi aloittelijoillekin. Kengittäjän vierailutkaan eivät aiheuta ongelmia, mutta – yllätys, yllätys – eläinlääkärikammo on yksi Tontun fobioista.
Ratsuna Tonttu on laiskanpuoleinen ja hitaasti lämpenevä, mikä on suuri syy siihen, että ori ylsi vain vaativan B:n tasoisiin luokkiin. Perusteellisten alkulämmittelyjen avulla Tontun saa yleensä suhteellisen edustavaksi kilpailusuoritusta varten ja radalla onnistumista auttaa myös se, ettei Tonttu, kumma kyllä, säiky juuri mitään ollessaan kouluaitojen sisäpuolella. Esteratsastus on tietenkin asia erikseen – Tonttu ei todellakaan suostu ylittämään kuin suhteellisen matalia perusesteitä, pelkuri kun on. Ja maastoilunhan minä jo mainitsin, mutta ihan vain muistutuksena, että ori ei ehkä ole mikään maailman paras maastoratsu – ainakaan, jos reitille osuu punaisia postilaatikoita…
| i. Thornton fwb, mrn, 176 cm |
ii. Thutmouse fwb, m, 174 cm |
iii. |
| iie. | ie. World's Topsie fwb, rn, 173 cm |
iei. |
| iee. | ||
| e. Trenza's Trace fwb, m, 168 cm |
ei. Trafford fwb, m, 169 cm |
eii. |
| eie. | ee. Trenza fwb, m, 170 cm |
eei. |
| eee. |
Jälkeläiset
| 07.08.2008 | o. | SI Montségur | e. Miss Abricó m |
| 22.08.2009 | t. | Jette's Michelle | e. Madagascar |
| 30.06.2011 | o. | Rolwer Rewa | e. Vinnie's Roselight |
| 03.04.2017 | o. | Lumivuoren Trombi | e. Vikbys Felicia |
Kilpailukalenteri
01.02.2009 - Vaativa B - O' Polo Warmbloods - 1/50 15.08.2008 - Vaativa B - Silhuet - 4/27 15.08.2008 - Vaativa B - Silhuet - 4/27 23.01.2009 - Vaativa B - Karmiini - 1/85 22.01.2009 - Vaativa B - Kivinummi - 1/40 18.01.2009 - Vaativa B - Saveria - 4/100 17.01.2009 - Vaativa B - Sweet Rockers - 3/60 16.02.2009 - Vaativa B - Saveria - 2/30 04.02.2009 - Vaativa B - Saveria - 1/30 20.06.2010 - Vaativa B - Hopeisen Kauran Ratsastajat - 6/94 20.06.2010 - Vaativa B - HoKaRa - 6/94 15.01.2011 - Vaativa B - Kivihaka - 1/16 15.01.2011 - Vaativa B - Kivihaka - 1/15 20.01.2011 - Vaativa B - Mummola - 5/30 20.01.2011 - Vaativa B - Mummola - 1/30 25.01.2011 - Vaativa B - Mummola - 5/28 28.01.2011 - Vaativa B - Mummola - 5/26 17.01.2011 - Vaativa B - Hengenvaara - 18/413 17.01.2011 - Vaativa B - Hengenvaara - 12/320 19.01.2011 - Vaativa B - Hengenvaara - 10/413 22.01.2011 - Vaativa B - Hengenvaara - 03/305 24.01.2011 - Vaativa B - Hengenvaara - 17/320
26.01.2011 - Vaativa B - Hengenvaara - 16/387 27.01.2011 - Vaativa B - Hengenvaara - 16/295 04.03.2011 - Vaativa B - Team K&T - 01/183 19.03.2011 - Vaativa B - Team K&T - 07/216 20.03.2011 - Vaativa B - Team K&T - 09/186 22.03.2011 - Vaativa B - Team K&T - 06/183 08.07.2011 - Vaativa B - Alegre - 07/61 22.03.2016 - Vaativa B - Evenstar - 03/30 23.03.2016 - Vaativa B - Evenstar - 04/30 24.03.2016 - Vaativa B - Helmivaara - 01/30 27.03.2016 - Vaativa B - Evenstar - 05/30 28.03.2016 - Vaativa B - Evenstar - 01/30 30.03.2016 - Vaativa B - Evenstar - 05/30 30.03.2016 - Vaativa B - Evenstar - 01/30 02.04.2016 - Vaativa B - Evenstar - 03/30 02.04.2016 - Vaativa B - Evenstar - 03/30 08.04.2016 - Vaativa B - Evenstar - 05/30 02.11.2016 - Vaativa B - Kuuralehto - 02/25 04.11.2016 - Vaativa B - Kuuralehto - 05/25 07.11.2016 - Vaativa B - Kuuralehto - 03/25 09.11.2016 - Vaativa B - Kuuralehto - 05/25
Valmennukset
21.8.17 – Valmentajana omistaja (Leon näkökulma)
Vaikka Tontun kisaura olikin jo tullut tiensä päähän, oli hyvä pitää vielä ruunan taitoja yllä ja lihaksia vetreinä. Tällä kertaa vaihdoimme Roosan kanssa osia ja hänen kivutessaan Tontun selkään, minä jäin nojailemaan kentän aitaan. Tavoitteena oli vähän aktivoida tahmeahkoa hevosta ja vaikken mikään koulutuksen saanut valmentaja ollutkaan, osasin silti heitellä mielipiteitäni.
Roosa verrytteli Tonttua ensin pitkään käynnissä ja sitten ravissa. Komensin vaimoani ratsastamaan Tonttua jatkuvasti reippaammin ja herkistämään sitä avuille. Tonttu ei ollut parhaimmillaan, vaan vähän nukuksissa pidemmän treenitauon myötä, ja Roosa joutuikin ratsastamaan useita siirtymisiä ennen kuin avut ruuna alkoi heräillä.
Olimme päättäneet työstää Tonttua lähinnä ravissa, koska sen kunto ei ollut järin loistavassa kunnossa maastolenkkien ja yleisköpöttelyn myötä. Välikäyntien jälkeen pyysin Roosaa ratsastamaan kolmikaariselle kiemurauralle.
– Saadaan vähän Tontun lihaksia venymään ja siinä on samalla hyvä tehdä siirtymisiä, perustelin.
Ratsukko teki työtä käskettyä ja lähti työskentelemään saman tien aktiivisesti. Roosa oli luonnollisesti taitava ratsastaja ja Tonttukin varsin mukautuvainen ratsu, joten heidän yhteistyönsä lähti nopeasti sujumaan. Ruuna sai energiaa askeliinsa niin ravissa kuin käynnissäkin ja taipui nätisti joka kaarella. Ratsastajaa jouduin tosin muistuttamaan keskittymisestä – niin koulutettu kuin Roosa olikin, hän meinasi rentoutua turhan paljon ratsastuksen lähtiessä sujumaan.
Kun kiemurauraa oli toistettu kumpaankin suuntaan, näytin peukkua ja heilautin itseni aidan yli.
– Hoida sä kaikessa rauhassa loppuverkka, huikkasin olkani yli, – mä meen keittämään kahvit näin kelvon treenin kunniaksi!
31.10.16 – Koulutreeniä – valmentajana omistaja (Roosan näkökulma)
Maanantaina lähdin päivällä ennen ratsastustuntien alkua Lumivuoreen, minä kun olin mennyt Leolle lupaamaan, että valmentaisin häntä ja Tonttua. Leo oli toivonut apua avo- ja sulkutaivutusten kanssa, sillä Tonttu tuppasi olemaan niissä aika tahmea.
Pujahtaessani maneesin ovesta sisään ratsukko jo ravasi uraa pitkin. Leo osasi kyllä asiansa ratsastajana, osasi komentaa oriaan reippaasti eteenpäin ja pyöritteli sitä ympyröillä. Katselin hetken parivaljakon menoa, heitin väliin pari kommenttia ja aloin mielessäni suunnitella toteutettavia tehtäviä.
– Ota sitten vaan laukkaa, niin päästään kohta työskentelemään, pyysin ja Leo totteli.
Tontun askellajit eivät olleet kovin erikoisia, laukkakin näytti vähän laahaavalta.
– Siirry pois ympyröiltä ja kokeile ottaa maneesin ympäri oikein reipasta laukkaa! Sellaista, jolla ratsastaisit esteradalle, ohjeistin.
Tonttu reipastui silminnähden päästessään irrottelemaan. Leo punnersi itsensä koulusatulasta kevyeen istuntaan ja antoi orin päästellä oikein kunnon vauhtia pari kertaa maneesin ympäri. Sekä ratsastajalla että hevosella näytti olevan kivaa.
Alkuverryttelyn jälkeen Leo ja Tonttu tekivät ensimmäiset pätkät avotaivutusta pitkällä sivulla uraa pitkin. Laukan jäljiltä Tonttu oli vielä energinen, mutta väsähti jo parin taivutuspätkän jälkeen. Taivutukset jäivät vaisuiksi ja hitaiksi, eivätkä näyttäneet oikein miltään. Sulkutaivutusten kanssa homma oli yhtä toivoton.
Pyysin Leoa herättelemään Tonttua jälleen ravissa ja laukassa. Heti perään ratsastetut taivutukset onnistuivat hyvin, mutta pian hevonen muuttui jälleen tahmeaksi. Hetken asiaa mietittyäni annoin Leolle ohjeistuksen ratsastaa ensin reipas ravipätkä, sitten avotaivutus, keskikäyntiä ja sulkutaivutus millä tahansa reitillä. Vauhdin hidastuessa käskin käyttää reippaasti kouluraippaa.
Parin toiston jälkeen homma alkoi sujua. Tonttu aktivoitu jokaisen reippaamman pätkän jälkeen ja Leo löysi oikeat avut orin herättelyyn.
– Kisoissa et tietenkään voi kesken kaiken ravata tai muuta vastaavaa, mutta luulen, että huolellinen verryttely ja oikeiden apujen löytäminen auttavat, neuvoin vielä lopuksi.
Päiväkirja
18.06.17 – Kummajaisesta tulee kaveri – kirjoittanut omistaja (Leon näkökulma)
Kesäkuun alku kului kaikenlaisessa kiireessä, mutta vihdoin tuli se hetki, kun minulla oli aikaa totuttaa Tonttu hevosten lelupalloon. Hetken mietittyäni päästin orin irti kentälle ja kävin sen juoksennellessa hakemassa pallon satulahuoneesta. Palatessani Tonttu näkyi olevan täynnä elämisen riemua, eikä vaikuttanut ollenkaan aavistavan, mikä sillä oli edessään.
Kun minä ilmestyin kentälle pallon kanssa, Tonttu ei aluksi huomannut mitään. Pian se kuitenkin bongasi kädessäni olevan esineen ja jähmettyi niille sijoilleen. Hetken tuumittuani astelin keskelle kenttää ja laitoin pallon siihen. Sen jälkeen kävelin rauhallisesti Tontun luo. Yritin pehmitellä oria juttelemalla rennosti ja rapsuttelemalla sen lempikohdista. Kun pallo ei hyökännyt Tontun kimppuun, hevonen rentoutui hieman.
Tonttu oli niin pelkuri, ettei se uskaltanut lähestyä palloa moneen minuuttiin. Lopulta se kuitenkin meni nuuhkimaan lelua ja kun vieläkään ei tapahtunut mitään, Tontun jännitys helpotti lisää. Mutta sitten se raukka tönäisi palloa hieman nenällään! Kauemmas pyörähtävä kummajainen sai orin säpsähtämään kuin sähköiskun saaneena ja jälleen kerran kului useampi tovi, ennen kuin Tonttu palasi tutkimaan palloa.
Tontulta kesti pitkään tottua pallon liikkeisiin, mutta voi sitä riemua, kun ori tajusi napata pallon suuhunsa! Tonttu innostui nakkelemaan palloa niin kovasti, etten ollut päästä ottamaan palloa pois ollenkaan. Monen yrityksen jälkeen sain kuitenkin sekä leikkijän että leikkikalun kiinni ja lähdin palauttamaan Tonttua tarhaan. Ilmeisesti pallo oli oivallinen lelu…
01.06.17 – Kummajainen – kirjoittanut omistaja (Leon näkökulma)
Eräällä kauppareissulla törmäsin sattumalta hevosille tarkoitettuun leikkipalloon. Se oli hieman jalkapalloa suurempi, paksusta muovista valmistettu kahvallinen pallo, jota hevosten oli tarkoitus nakella ja potkia. Miksikäs ei, ajattelin ja nappasin pallon mukaani.
Aamutallin tehtyäni seisoin hengähtämässä yhteen pihakoivuun nojaillen, kun muistin satulahuoneeseen jemmaamani pallon. Orit näkyivät seisovan tarhassa ilman mitään tekemistä, joten päätin yllättää pojat uudella leikkikalulla.
Kipaisin hakemaan pallon ja pujahdin aitalankojen ali tarhan puolelle. Hevoset tuskin lotkauttivat korvaansa torkkuessaan kaikessa rauhassa, kunnes minä vedin pallon esiin selkäni takaa. Säikky Tonttu-parka ryhdistäytyi heti ja alkoi katsella minua epäluuloisesti. Se selvästi mietti, pitäisikö paeta, ja jos pitäisi, minne se pakenisi.
Tomppa ei pysähtynyt isänsä tavoin pohtimaan tilannetta. Se hätkähti ja ravasi tarhan perimmäiseen nurkkaan tarkkailemaan tapahtumien kulkua. Tiksua eivät muiden reaktiot paljoa kiinnostaneet, ori näet tuli suoraan luokseni tutkimaan palloa. Rog mulkaisi kerran minua ja palloa, mutta tyytyi sitten vain torkkumaan aloillaan.
Laskin pallon varovasti maahan seuraten hevosten reaktioita. Tomppa kökötti paikoillaan sieraimet suurella ja Tonttu oli jo vähän rentoutunut ja kurkotteli kohti nähdäkseen uuden esiin. Tiksu puolestaan tönäisi palloa kevyesti turvallaan ja nähdessään sen liikkuvan innostui todenteolla. Poni kuopaisi palloa vauhdikkaasti, jolloin pallo kieri sen mahanalle. Tiksu ei asiasta välittänyt, mutta Tonttu hyppäsi tasajalkaa säikähdyksestä ja Tomppa sai aidasta sähköiskun peruuttaessaan sen päälle.
Rogkin kiinnostui pallosta viimein nähdessään sen liikkuvan. Ori tuli meidän luoksemme, haisteli palloa hetken ja nappasi sitten muovisesta kahvasta hampaillaan. Ja kyllähän se tykkäsikin heilutella uutta lelua ilmassa! Ei kestänyt kauaa, kun Tiksu ja Rog jo leikkivät yhdessä palloa potkien ja heitellen.
Tontulle ja Tompalle pallo oli kuitenkin liikaa. Kaksikko seisoi paikoilleen jähmettyneenä palloa tuijottaen, joten lopulta säälin niitä niin paljon, että otin lelun pois Tiksulta ja Rogilta. Kun minä olin poistunut tarhasta palloineni, niin Tonttu kuin Tomppakin rentoutuivat nopeasti. Lelu oli kieltämättä näppärä, mutta Tonttua ja Tomppaa pitäisi siedättää jonkin aikaa, ennen kuin ne sillä leikkisivät.
Hevosen ulkoasu © Pilvimarja 2013 / Heidi, kuvat: Suomen Hippos / Pirje Paananen, tämä on VIRTUAALIHEVONEN