Lumivuoren Trombi

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut viverra ultricies massa non ultricies. Duis pharetra lectus et pellentesque dapibus. Aenean vulputate ante nec mi sollicitudin, in ultricies ligula lacinia. Nunc aliquet tellus sed neque blandit, at rhoncus nunc iaculis. Vivamus ut nisi quis augue ultricies tempus. Duis nec suscipit libero, ac dapibus velit. Suspendisse sit amet sapien sed diam congue tristique. Morbi ornare volutpat porttitor. Aenean scelerisque ligula ac porta convallis. Curabitur pretium dolor lorem. Pellentesque aliquam interdum ante, eget elementum neque vulputate quis. Vivamus ullamcorper, magna non facilisis gravida, turpis massa rutrum ligula, quis mattis augue lorem non ligula. Curabitur dapibus imperdiet purus. Nam velit augue, pretium ut elit in, molestie congue est.

Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales. Quisque faucibus sem eu enim elementum dignissim. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Proin non elit nisi. Aenean interdum lectus arcu, quis sodales mi facilisis a. Maecenas at justo tincidunt, pharetra massa eget, ullamcorper justo. Nam feugiat, justo et venenatis hendrerit, turpis metus mattis nisl, porta bibendum neque justo ac turpis. Nam viverra ante a arcu sollicitudin, eget laoreet ante ornare. Cras at dui at tellus accumsan condimentum.

01.06.17 – Kummajainen – kirjoittanut omistaja (Leon näkökulma)

Eräällä kauppareissulla törmäsin sattumalta hevosille tarkoitettuun leikkipalloon. Se oli hieman jalkapalloa suurempi, paksusta muovista valmistettu kahvallinen pallo, jota hevosten oli tarkoitus nakella ja potkia. Miksikäs ei, ajattelin ja nappasin pallon mukaani.

Aamutallin tehtyäni seisoin hengähtämässä yhteen pihakoivuun nojaillen, kun muistin satulahuoneeseen jemmaamani pallon. Orit näkyivät seisovan tarhassa ilman mitään tekemistä, joten päätin yllättää pojat uudella leikkikalulla.

Kipaisin hakemaan pallon ja pujahdin aitalankojen ali tarhan puolelle. Hevoset tuskin lotkauttivat korvaansa torkkuessaan kaikessa rauhassa, kunnes minä vedin pallon esiin selkäni takaa. Säikky Tonttu-parka ryhdistäytyi heti ja alkoi katsella minua epäluuloisesti. Se selvästi mietti, pitäisikö paeta, ja jos pitäisi, minne se pakenisi.

Tomppa ei pysähtynyt isänsä tavoin pohtimaan tilannetta. Se hätkähti ja ravasi tarhan perimmäiseen nurkkaan tarkkailemaan tapahtumien kulkua. Tiksua eivät muiden reaktiot paljoa kiinnostaneet, ori näet tuli suoraan luokseni tutkimaan palloa. Rog mulkaisi kerran minua ja palloa, mutta tyytyi sitten vain torkkumaan aloillaan.

Laskin pallon varovasti maahan seuraten hevosten reaktioita. Tomppa kökötti paikoillaan sieraimet suurella ja Tonttu oli jo vähän rentoutunut ja kurkotteli kohti nähdäkseen uuden esiin. Tiksu puolestaan tönäisi palloa kevyesti turvallaan ja nähdessään sen liikkuvan innostui todenteolla. Poni kuopaisi palloa vauhdikkaasti, jolloin pallo kieri sen mahanalle. Tiksu ei asiasta välittänyt, mutta Tonttu hyppäsi tasajalkaa säikähdyksestä ja Tomppa sai aidasta sähköiskun peruuttaessaan sen päälle.

Rogkin kiinnostui pallosta viimein nähdessään sen liikkuvan. Ori tuli meidän luoksemme, haisteli palloa hetken ja nappasi sitten muovisesta kahvasta hampaillaan. Ja kyllähän se tykkäsikin heilutella uutta lelua ilmassa! Ei kestänyt kauaa, kun Tiksu ja Rog jo leikkivät yhdessä palloa potkien ja heitellen.

Tontulle ja Tompalle pallo oli kuitenkin liikaa. Kaksikko seisoi paikoilleen jähmettyneenä palloa tuijottaen, joten lopulta säälin niitä niin paljon, että otin lelun pois Tiksulta ja Rogilta. Kun minä olin poistunut tarhasta palloineni, niin Tonttu kuin Tomppakin rentoutuivat nopeasti. Lelu oli kieltämättä näppärä, mutta Tonttua ja Tomppaa pitäisi siedättää jonkin aikaa, ennen kuin ne sillä leikkisivät.

15.04.17 – Vastoinkäymiset jatkuvat – kirjoittanut omistaja (Lyydian näkökulma)

Uuteen talliin muuton jälkeen oli tapahtunut paljon. Sylvi-muuli jouduttiin lopettamaan heti seuraavana päivänä vaikean ähkyn seurauksena, mutta ilonaiheita taas toi maailmaan heti seuraavana päivänä syntynyt pieni Tomppamme, jota Felicia äidillisesti hoivasi.

Pitkänperjantain ja ensimmäisen pääsiäispäivän välinen lauantai valkeni kylmänä, mutta aurinkoisena. Felicia ja vielä vähän arka Tomppa pääsivät tarhaan ulkoilemaan, kuten jo monena edellisenä aamunakin. Tein aamutallin yksin, sillä veljeni olivat molemmat töissä, mutta se ei minua haitannut. Oli rentouttavaa puuhailla kaikessa rauhassa tallihommissa.

Työntäessäni kottikärryjä lantalaan, tajusin, että Felician ja Tompan tarhassa ei ollut kaikki hyvin. Tomppa pyöri hermostuneena emänsä ympärillä ja Felicia oli yltä päältä harmaan pölyn peitossa. Oliko se kaatunut?

Jätin kottikärryt keskelle pihaa ja kiirehdin tarhaan. Nopea vilkaisu hankosidevammasta kärsineeseen etujalkaan sai minut irvistämään. Jalka oli selvästi turvoksissa.

Eläinlääkärin vihdoin saapuessa olin jo todennut, että tamma aristi jalkaansa ja ontui selvästi, eikä ollut halukas liikkumaan. Eläinlääkäri totesi saman, joten ei auttanut muu kuin lastata Felicia varsoineen traileriin ja lähteä klinikkaa kohden.

En ehtinyt edes soittaa Leolle tai Luukkaalle, ennen kuin kaikki oli ohi. Hankosidevamma oli vaikea ja lääkäri uskoi, että Felicia oli jotenkin kaatunut loukaten jalkansa, mahdollisesti leikkiessään Tompan kanssa. Ennuste oli surkea ja hevonen kärsi. Raskain mielin pyysin Felician lopettamista.

Kun lähdin klinikalta takaisin tallille, trailerissa seisoi orpo orivarsa.

03.04.17 – Uusi alku – kirjoittanut omistaja (Luukkaan näkökulma)

Emme olleet ehtineet vielä toipua Sylvin pois menosta, kun tallissa aikoi taas tapahtua. Suoraan varsomiskarsinaan muuttanut Felicia alkoi osoittaa merkkejä perheen lisäyksen saapumisesta ja niinpä jouduimme jälleen valvomaan yhden yön.

Leo piti vahtia keskiyöhön, minkä jälkeen Lyydia vahti Feliciaa aamukuuteen. Minä sain aloittaa vahtivuoroni melko hyvien yöunien jälkeen ja sain samalla tehtyä jo hieman aamutalliakin. Kahdeksalta alkoi vihdoin tapahtua. Pieni pari kavioita pilkisti näkyviin Felician hännän alta ja siirtyessäni lähemmäs tarkkailemaan tilannetta, lähetin tekstiviestin Leolle ja Lyydialle. Felicia ei kuitenkaan kauaa aikaillut, eikä edes jo herännyt Leo ehtinyt tallille asti, kun tumma orivarsa oli jo syntynyt.

– Tuleekohan siitä kimo? Lyydia mietiskeli, kun vähän myöhemmin hörpimme tallituvassa aamukahvia.
– Toivottavasti. Kimot ponit on mun heikko kohtani, Leo vastasi ja kumosi kahvikupin melkein kerralla kurkkuunsa.
– No mitäs me laitetaan nimeksi? tiedustelin minä.
– Joku T:llä alkava Tontun mukaan, virkkoi Lyydia ja jäimme kaikki miettimään asiaa.
– Nyt kun on ollut niin tuulinen kevät, niin olisko Trombi mitään? Lumivuoren Trombi ei ole yhtään hassumpi nimitys, Leo lopulta ehdotti.
Nimi hyväksyttiin yhteistuumin ja saman tien ponin lempinimeksi julistettiin Tomppa. Nimeämisen kunniaksi juotiin vielä toiset kupit kahvia, ennen kuin lähdimme hoitelemaan tavallisia tallin askareita.