Ares Cloud

Perustiedot

Kutsumanimi	Arttu	Kasvattaja	Cloudfield
Rotu, sukupuoli	Amerikanpuoliverinen, ori	Omistaja	Sonja VRL-11911
Väri, säkäkorkeus	Mustanruunikko, 168 cm	Rekisterinumero	VH20-155-0010
Syntynyt, ikä	24.06.2020, Iso-Britannia 8-vuotias 24.12.2020	Koulutus	Yleispainotteinen ko. Vaativa A, re. 140 cm, CIC4

Icarus ja Hera ovat omalla tavallaan molemmat aika vaikeita hevosia, siitä on turha yrittää valehdella. Siitä huolimatta ne olivat minulle aivan äärimmäisen rakkaita, joten pakkohan niistä oli jossain kohtaa saada varsa - sillähin uhalla että joutuisin perumaan puheeni siitä, ettei minun nimiini syntyisi ikinä ainuttakaan amerikanpuoliverista. Mustanruunikon orin pöllähtäessä maailmaan googlailin innokkaasti sille vanhempiensa kreikkalaiseen nimiteemaan sopivaa jatkoa, ja lopulta pikkuinen sai nimen Ares Hera-jumalattaren pojan, sodan ja taistelun jumalan, mukaan. Nimi tuntui osuvalta, sillä olihan tästä tulossa minulle kenttäratojen tulinen tähti. Noh, Ares ei sitten lopulta ollutkaan ihan niin kuin vanhempansa. Yritteliäs ja vauhdikas kyllä, muttei missään nimessä mikään kiihkoilija, vaan enemmänkin filosofinen viilipytty. Vanhempiensa silmät pyörivät valkuaiset muljahdellen aamusta iltaan, mutta Areksen silmät ovat aina täynnä lempeyttä ja hieman huolta huomisesta.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Icarus de Winter amwb, 165 cm, rn tob, US	ii. God Complex amwb, 162 cm, rt tob, US	iii. Unknown Subject evm
		iie. Complicated evm
	ie. Greed of Atlantis lszaa, 167 cm, trn, LV	iei. Atlantic Toxin evm
		iee. Sugar Addiction evm
e. Hera de Winter amwb, 168 cm, mrn, US	ei. Dawnbreaker Helios amwb, 167 cm, vkk, US	eii. Dawnbreaker Zeus evm
		eie. Dawnbreaker Mayday evm
	ee. Ankh amwb, 169 cm, mvkk, EG VIR MVA Ch, KTK-II	eei. Horus evm
		eee. Little Runaway evm

Syntynyt	Varsa	Emä
00.00.0000	Jälkeläinen	Hevosen nimi

Kilpailukalenteri

ERJ: 0 sijoitusta
00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos 31.07.2020 - ERJ-tarinakilpailut - Hiivurin Suomenhevoset - 2/2	00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - ERJ - Paikka - Luokka - Tulos

KRJ: 20 sijoitusta

02.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 4/23 04.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/23 06.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/23 08.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 1/23 10.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 4/23 12.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 3/23 14.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 3/23 15.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 3/23 15.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 1/23 17.11.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/23 11.01.2021 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 4/25 12.01.2021 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 4/23 15.01.2021 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 5/25 19.01.2021 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/23 19.01.2021 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 2/25 20.01.2021 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 2/25 20.01.2021 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 3/25 20.01.2021 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/23 21.01.2021 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 1/25 22.01.2021 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 2/25

00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - KRJ - Paikka - Luokka - Tulos

KERJ: 13 sijoitusta, 2 CUP-sijoitusta

18.10.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/24 19.10.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 3/24 21.10.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 4/24 24.10.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 4/24 16.11.2020 - KERJ - Breawa - CIC4 - 3/12 21.11.2020 - KERJ - Breawa - CIC4 - 3/12 24.11.2020 - KERJ - Breawa - CIC4 - 1/12 25.11.2020 - KERJ - Breawa - CIC4 - 2/12 30.11.2020 - KERJ-CUP - Haltiasalo - CIC4 - 3/13 30.12.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 4/22 31.12.2020 - KERJ-CUP - Haltiasalo - CIC4 - 1/18 15.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/35 23.03.2021 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 1/35

00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos 00.00.0000 - KERJ - Paikka - Luokka - Tulos

Päiväkirja

31.07.2020 ERJ Tarinakilpailut, Hiivurin Suomenhevoset, kirjoittanut omistaja

"No niin, rauhassa nyt! Tasaisia puolipidätteitä, muista kiittää joka hypyn jälkeen!" Rosan vaativa muuta rauhallinen ääni kaikui korvassani kuulokkeen välityksellä. Nuoruudessani minua vuosikaudet valmentanut nainen oli saapunut pitkästä aikaa kilpailuihin paikan päälle vahtimaan tekemisiäni nyt, kun olin saapunut taas Suomen maalle hevosteni kanssa muutamaksi päiväksi. Allani oli Arttu, 4-vuotias jenkkiläispuokki, jolle nämä olivat ensimmäiset ulkopuoliset kilpailut. Mustanruunikko ori katseli ympärillään sinkoilevia hevosia huolestuneena ja koki selvästi suurta ahdistusta verryttelyn vilskeen keskellä. Varsinaisesti en kaivannut valmennusta tällaisissa pienemmissä kilpailuissa, olinhan itsekin jonkin sortin ammattilainen nykyään. Mutta mukavaahan se on, kun joku tulee viilailemaan pilkut kuntoon.

Brunette seurasi tarkasti jokaista liikettäni. "Sä teet sitä edelleen, vaikka ootkin kehittynyt", Rosa totesi ojentaessaan minulle kentän laidalla vesipullon. "Ai mitä?" kysyin huolestuneena, vaikka taisin jo arvata, mitä hän tarkoitti. "Oletat voittavasi vauvahevosen kanssa. Vaikka sä tiedät, että nää ei nyt ole mitkään mestaruuskilpailut etkä ole tullut hakemaan muuta kuin kokemusta hevoselle, niin sun on vaikea asennoitua siihen, ettet voi ottaa radalla riskejä voiton eteen", nainen selitti tyynesti, hymyillen sitten rohkaisevasti. Hän tosiaan tunsi minut kuin omat taskunsa, pelottavaa. "Jos alla olisi joku tulinen ja lujapäinen nuori, niin ei se varsinaisesti haittaisi. Mutta Arttu on vähän herkkäsieluisempi kaveri, joten sun täytyy nyt rentoutua", Rosa vaati sitten. Nyökkäsin vakavana ja ohjasin ratsuni takaisin uralle.

"Nyt sä kontrolloit jo liikaa. Se on kokematon, muttei typerä. Se on kilpahevosten suvusta, anna se tekee itsekin ratkaisuja, muuten se ei ikinä opi", ääni kuulokkeessa kehotti, kun olin viime hetken pidätteellä saanut Artun nappaamaan puomin etujaloilla matkoihinsa. Vedin syvään henkeä ja keskityin antamaan orille tilaa. Se on Iiron poika, kyllä se osaa. Vajaa metrin korkuinen hyppy tulikin aivan loistavaan paikkaan, ihan Artun omasta luontaisesta valinnasta. "Loistavaa! Tämä saa riittää, niin jää virtaa radallekin. Muista: äärimmäisen tärkeä kilpailu Artulle, ei sulle. Nyt ei voiteta, vaan saadaan hyvän mielen suoritus!" Rosa muistutti vielä napakasti, ennen kuin suuntasin odottamaan vuoroani portille.

29.12.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Lotta Haltaja (SissiP)

Arttu oli nopeasti varustettu, mutta ehdin silti aloittaa orin hännän selvittelyn. Totesin Disalle, että häntä täytyisi käydä tarkemmin läpi, niin olisi helpompi sitten, kun kisakausi alkaa. Normaalisti tallin hevosilla on silkkiset selvitetyt jouhet, eli ne on uitettu showshinessä, jota tallilla kuluu todella paljon. Jostain syystä orin paksuhko häntä on päässyt hieman rastoittumaan. Toisaalta nuorukainen oli melko levoton, kun selvitin häntää, että ehkä siinä syy. No jos se jaksaisi paremmin vaikka liikutuksen jälkeen solariumin alla rentoutuessa keskittyä paikallaan oloon.

Verryttelyihin on tullut jo selkeä kaava. Hevoset aina avuille eli notkeiksi kyljistä ja niskasta. Kaikki hevoset taipuvat kyllä kaulasta, mutta antaako ne periksi niskasta ja pehmenee kyljistä, niin osan kanssa tehdään alkuverryttelyä koko aika mikä varsinaiseen ratsastamiseen olisi varattu. Hoitajat ovat oppineet jo sen että harvoin pysyn aika taulussa ja jos pysyn niin sitten tulen auttamaan tallin päähän. Arttu on niitä hieman hitaasti pohkeeseen reagoivia oreja. Se hölkkäilee nätisti kaulakaarella, mutta kun pitäisi oikeasti taipua ja astua sillä sisäjalalla kropan alle, niin oria joutuu ratsastamaan hyvin selkeillä avuilla. Emilyn sanoin liian näkyvillä avuilla, mutta kun Artun saa alussa hereille se on tosi mukava ori muuten. Tänään sain väistöjen avulla orin avuille ja aloitin päivän varsinaisen teeman eli jumppasarjat. Sovimme että aamun menemme jumppia ja tällä kertaa maneesissa oli myös muita hyppääjiä joten yksi esteen nostaja riitti ja sehän oli Severi tällä kertaa. Kaikki paikalla olevat ratsuttajat tiesivät että Severi ei osaa kauheasti englantia, joten keskustelut pidettiin lyhyinä ja esteenmuokkaus käskyt lyhyinä. Sonjaa ja minua hyödynnettiin, jos haluttiin jotain isompia muutoksia tehdä, kuten puomien välejä muokata.

Arttu toimi kuin ajatus, mutta sen ajatukset alkoivat pikkuhiljaa olemaan melko virkeitä nuoren miehen ajatuksia. Eli vihdoin se oikeasti heräsi hyppäämään ja olihan makea tunne, kun Sonja käski nostamaan sarjan viimeistä osaa ja okseri oli 140 cm korkeudessa. Arttukin oli fiiliksissä ja esteen jälkeen teki pienet vinkumiset vetäen päätä alas, mutta estin pukit nauraen orin käytökselle ja ratsastin ylimääräisen voltin. Lopetin treenit tyytyväisellä hevosella eteen alas ratsastukseen. Vilkaisin kelloa ja kappas ehdinkin lähteä Disaa vastaan, joten heitin loimen orin selkään ja vedin paksumman takin päälle. Sonja lähti matkaan vaihtamaan hevosta.

28.05.2021 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Nikki Ferrari (VRL-14085)

Kihisin innosta päästä vihdoin kokeilemaan Aresta; Sonjan ensimmäistä itsekasvatettua amerikkalaista. Sen molemmat vanhemmat olivat omia kasvattejani, Icarus ja Hera, ja totta kai odotin siitä samanlaista ruutitynnyriä, kuin omat amerikkalaiset kenttähevoseni. Jos papereissa luki Ferrari, hevonen oli kiihtyvyydeltään samaa lajia. Sain kuitenkin huomata, että Areksen papereissa ei lukenut Ferrari, ja ihan syystä.

Mustanruunikko käveli reippaasti allani kohti Cloudfieldin maastoreittejä, jotka alkoivat vähitellen tulla tutuiksi - olin selkeästi viettänyt liian paljon aikaa täällä, ja liian vähän aikaa kotona Kaliforniassa. En malttanut odottaa, että näkisin, miten ori käyttäytyisi maastoesteradalla. Se alkoi jo olemaan parhaassa iässään, vaikka juurihan sen vanhemmat olivat vasta lähteneet Winterbourne Courtista maailmalle alle vuotiaina. Ori nosti päätään tunnistaessaan, minne oltiin menossa, mutta ei se erityisesti innostunut. Annoin orille hieman pohjetta maiskautuksen kaveriksi, ja Ares nosti nätisti ravin. Se oli miellyttävän herkkä avuille, ja mielessäni nostin hattua Sonjalle. Hyvinhän hänen amerikkalaiskasvatuksensa etenee.

Ares alkoi olemaan vetreä juuri sopivasti, kun lähestyimme esterataa. Aloitin Areksen kanssa pienimmillä esteillä verryttelynä, ja vaikka ori suoritti hyvin, se ei näyttänyt samanlaista paloa, kuin vanhempansa. Kohautin hieman hämilläni olkiani ja ajattelin, että ehkä ori pitää näin pieniä esteitä vitsinä. Areksen tuli ei kuitenkaan leiskunut suuremmillakaan esteillä, vaan se näytti enemmän pähkäilevän, miten se selvittäisi esteen. Orilla ei vaikuttanut olevan emänsä veni vidi vici-asennetta; "Tulin tänne voittamaan kaiken." Hyvin se hyppäsi, en minä sillä, mutta se ei vain ollut Ferrari-hevonen. Ratsastin Aresta vähän uutterammin ja teimme hyvän estetreenin, mistä kiittelin oria reilusti. Pakko myöntää, että olin hieman pettynyt, kun palasin tallille Areksen kanssa. Se oli hyvä hevonen, ei vain minun hevoseni.