Hera de Winter



Perustiedot

Kutsumanimi Hera Kasvattaja Winterbourne Court
Rotu, sukupuoli Amerikanpuoliverinen, tamma Omistaja Sonja VRL-11911
Väri, säkäkorkeus Mustanruunikko, 168 cm Rekisterinumero VH19-155-0007
Syntynyt, ikä

16.01.2019 Yhdysvallat
8-vuotias 16.07.2019
Koulutus

Kenttäpainotteinen
ko. Vaativa A, re. 140 cm, CIC4

Se oli ihan tuiki tavallinen helmikuu, jossa ei pitänyt olla mitään ihmeellistä eikä jännittävää. Sitten sain kaukopuhelun Yhdysvalloista, vanhalta ystävältäni Nikki Ferrarilta. "Muistatko, kun menit lupamaan ostavas multa amerikkalaisen?" nainen tiedusteli, ja muistinhan minä. Olin mennyt uhoamaan laajentavani kantakirjojani harvinaisempiin - alkoholilla tosin saattoi olla osuutta asiaan. Tietenkin Nikkillä oli esitellä minulle liuta upeita kasvattejaan ja johan ne ostopöksyt ilmestyivät jalkaan sillä sekunnilla. Koko kuviossa oli vain yksi aivan törkeän iso mutta: Nikkin amerikkalaiset ovat kenttähevosia. Minä en ollut eläessäni kilpaillut kenttää, ja koin olevani jo liian vanha aloittamaan. Tapojensa mukaan Nikki sai minut innostumaan sekä lajista että rodusta, ja tässä sitä nyt ollaan. Hera de Winter matkasi luokseni ollakseen elämäni ensimmäinen kenttäpainotteinen amwb. Hups. Tallityöntekijäni pitävät minua edelleen hulluna, mutta ei kai se mitään uutta ole!

Kreikkalaisen mytologian avioliiton ja synnytyksen jumalattaren mukaan nimetty Hera ei ole ihan niin arvokas ja ihastuttava tapaus, kuin sen nimestä voisi olettaa - mutta ei tosin ollut Hera-jumalatarkaan, sillä hän vainosi Zeuksen rakastajattaria ja yritti jopa surmata heitä ja heidän lapsiaan. Tämä Hera on samalla tavalla hieman nirppanokka, eikä missään nimessä tamma helpoimmasta päästä. Heralta löytyy oikkuja vaikka muille jakaa ja se osaa kyllä vääntää draamaa täysin arkipäiväisistä toimenpiteistä. Joskus loimi on niin ylitsepääsemättömän kamala asia, ettei sitä voi ottaa ylleen ilman, että yrittää samalla purra loimittajalta sormet irti solkia suljettaessa, ja joskus ruoka on niin pahasti (viisi minuuttia) myöhässä, että karsinan ovi on pakko irrottaa välittömästi, ettei vain ehdi nääntyä nälkään.

Peloton olemus ja napakat otteet ovat Heran kanssa kaiken perusta. Jos sitä ei päästä niskan päälle, se on täysin käsiteltävissä kaikissa toimenpiteissä. Hera on pohjimmiltaan asiallinen ja älykäs hevonen, joka ymmärtää kyllä, milloin täytyy oikeasti käyttäytyä - se nyt vain tykkää joskus ihan kiusatakseen aiheuttaa hämminkiä. Hera on myös peloton tapaus, eikä näe mörköjä edes silloin kun niitä kirjaimellisesti hieroo sen turpaan, mikä tosin on hyvin oleellinen asia sen painotuslajin kannalta. Tammaa hyödynnetään myös usein rasavillien nuorten paimentamiseen - viikko samassa tarhassa Heran kanssa, niin aivan varmasti on loppunut junnutytöiltä aitojen ja loimien repiminen sekä kaikki muu ylimääräinen härdelli. Sillä sitä jos jotain, ylimääräistä härdelliä siis, Hera ei salli reviirilleen. Tamma rynnistää tulisena paikalle komentamaan, jos tällaista ilmenee, varsinkin ruoka-aikaan.

Ratsuna Hera on äärimmäisen taitava. Se tietää sen itsekin, eikä hyväksy ihan ketä tahansa selkäänsä istumaan, eikä varsinkaan istumaan. Vaikka Hera osaa suunnilleen kaiken, ei sen kyydissä voi missään nimessä matkustaa, vaan tammaa täytyy ratsastaa joka askeleella. Jos Hera kokee, ettei kuski ole tilanteen hallussa ja tiedä mitä tekee, sillä menee hermo alta aikayksikön. Hermostunut Hera ei helposti lepy, vaan jaksaa kiukutella pitkään ja antaumuksella. Tamma harvemmin pukittelee tai harrastaa ylimääräistä loikkimista, mutta pystyyn nousemisessa se on valitettavan taitava, jos tilanne oikeasti eskaloituu pitkälle. Tällaista onneksi harvemmin tapahtuu, sillä pidemmän päälle Hera haluaa olla menossa ja tehdä töitä, kunhan kuski ei ole aivan tolvana ja sohi mitä sattuu.

Hera on herkkä ja reaktiivinen tapaus, jolta löytyy niin ponnistusvoimaa kuin elastisuutta, joten se on aika lailla tasavahva kaikilla kenttäratsastuksen osa-alueilla. Kouluradalla ainoa haaste on saada Hera edestä kevyeksi ja tuntumalle, sillä kilpailutilanteissa Hera saattaa joskus olla vähän kipakalla tuulella ja nyhtää siksi kuolainta tavallista enemmän. Pehmeillä ja tasaisilla ohjasavuilla tästäkin silti selviää ilman suurempia ongelmia. Rataesteillä Hera on todella tarkka ja teknisesti lahjakas. Tamman kanssa voi pujotella vaikka millaisista väleistä ja tehdä vaikka kuinka tiukkoja silmukoita, ne eivät ole Heralle ongelma. Maasto-osuudet tamma suorittaa aina korvat tiukasti eteenpäin, ja pitkillä suorilla siitä löytyy ihan uusia vaihteita. Pähkinänkuoressa sanoisin, että asiallisella käsittelyllä Hera on asiallinen myös sinulle, ja siihen voi tosissaan jopa tykästyä!

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Dawnbreaker Helios
amwb, 167 cm, vkk, US
ii. Dawnbreaker Zeus evm
amwb, 168 cm, mvkk, US
iii. Dunhill Aristoteles evm
iie. Dawnbreaker Artemis evm
ie. Dawnbreaker Mayday evm
amwb, 158 cm, rt, US
iei. Dawnbreaker Mephistopheles evm
iee. Dawnbreaker Tragedy evm
e. Ankh
amwb, 169 cm, mvkk, EG
VIR MVA Ch, KTK-II
ei. Horus evm
amwb, 168 cm, vkk, EG
eii. Anubis evm
eie. Isis evm
ee. Little Runaway evm
amwb, 167 cm, vrn, US
eei. Only Lovers Left Alive evm
eee. Wild Thing evm
Syntynyt Varsa Isä
24.06.2020 amwb-o. Ares Cloud Icarus de Winter

Kilpailukalenteri

ERJ: 37 sijoitusta, 3 CUP-sijoitusta
31.03.2019 - ERJ-CUP - Riimuvaara - 130 cm - 9/88
16.04.2019 - ERJ - Ratsastuskoulu Hallava - 130 cm - 4/31
16.04.2019 - ERJ - Ratsastuskoulu Hallava - 130 cm - 2/31
20.04.2019 - ERJ - Ratsastuskoulu Hallava - 130 cm - 2/31
31.01.2020 - ERJ-CUP - Mörkövaara - 140 cm - 3/29
01.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 140 cm - 5/36
01.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 140 cm - 5/36
05.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 140 cm - 4/36
09.03.2020 - ERJ - Cloudfield - 140 cm - 3/36
14.05.2020 - ERJ - Aamun tila - 120 cm - 2/46
15.05.2020 - ERJ - Aamun tila - 120 cm - 6/46
16.05.2020 - ERJ - Aamun tila - 120 cm - 1/46
23.05.2020 - ERJ - Silver Hoof - 140 cm - 4/37
26.05.2020 - ERJ - Silver Hoof - 140 cm - 4/37
08.06.2020 - ERJ - Chowter Sporthorses - 140 cm - 3/40
09.06.2020 - ERJ - Cloudfield - 140 cm - 7/50
31.07.2020 - ERJ-CUP - Mörkövaara - 140 cm - 1/33
04.09.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 1/28
13.09.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 2/28
15.09.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 1/30
17.09.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 4/28
18.09.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 2/28
19.09.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 5/30
21.09.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 2/30
22.09.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 1/30
22.09.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 5/28
23.09.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 1/30
27.09.2020 - ERJ - Dare Stable - 140 cm - 2/30
28.09.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 3/28
30.09.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 130 cm - 2/28
03.12.2020 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 130 cm - 5/28
06.12.2020 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 130 cm - 5/28
08.12.2020 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 130 cm - 1/28
10.12.2020 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 130 cm - 1/28
21.01.2021 - ERJ - Yemene - 130 cm - 4/23
23.01.2021 - ERJ - Yemene - 130 cm - 2/23
30.01.2021 - ERJ - Yemene - 130 cm - 4/23



KRJ: 42 sijoitusta
06.04.2019 - KRJ - Auric Dressage - Helppo A - 1/24
24.02.2020 - KRJ - Järnby - Vaativa A - 3/32
27.02.2020 - KRJ - Järnby - Vaativa A - 3/32
28.02.2020 - KRJ - Järnby - Vaativa A - 5/32
04.03.2020 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 3/33
06.03.2020 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 1/33
08.03.2020 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 2/33
11.03.2020 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 2/33
19.03.2020 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 3/33
24.03.2020 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa A - 5/33
27.03.2020 - KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 5/29
29.03.2020 - KRJ - Mörkövaara - Vaativa B - 3/29
01.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 3/25
10.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 3/25
10.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 2/25
14.04.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 5/35
17.04.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/35
24.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 1/25
26.04.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 5/25
01.05.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/35
04.05.2020 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 4/35

29.06.2020 - KRJ-tarinakilpailut - Hiivurin Suomenhevoset - 2/4
16.05.2020 - KRJ - Aamun tila - Vaativa A - 4/35
17.05.2020 - KRJ - Aamun tila - Vaativa B - 3/50
18.05.2020 - KRJ - Koivumetsä - Vaativa A - 3/34
01.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 7/49
01.06.2020 - KRJ - Virtuaalitalli Chersey - Vaativa A - 5/30
02.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 8/70
04.06.2020 - KRJ - Virtuaalitalli Chersey - Vaativa A - 5/30
05.06.2020 - KRJ - Virtuaalitalli Chersey - Vaativa A - 4/30
05.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 8/70
09.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 6/70
13.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 7/70
15.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 2/70
15.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 4/49
19.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 2/70
25.06.2020 - KRJ - Kilpailukeskus Lupin - Vaativa A - 4/49
27.12.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 4/22
12.01.2021 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 4/23
16.01.2021 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/23
17.01.2021 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 3/23
19.01.2021 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/23
20.01.2021 - KRJ - Cloudfield - Vaativa A - 2/23


KERJ: 39 sijoitusta, 1 CUP-sijoitus
31.03.2019 - KERJ - Nekkulan suomenhevoset - Aloittelija - 1/20
07.12.2019 - KERJ - Safiiritiikerin kilpailukeskus - CIC4 - 3/18
14.02.2010 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 1/17
15.02.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 2/17
19.02.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 2/17
23.02.2020 - KERJ - Ratsastuskeskus Eeva - CIC4 - 2/21
02.03.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 5/31
18.03.2020 - KERJ - Ratsastuskeskus Eeva - CIC4 - 2/13
19.03.2020 - KERJ - Ratsastuskeskus Eeva - CIC4 - 1/13
22.03.2020 - KERJ - Mörkövaara - CIC4 - 4/20
24.03.2020 - KERJ - Mörkövaara - CIC4 - 3/20
02.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/28
06.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 4/28
09.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 5/28
15.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 3/28
17.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 1/28
19.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/28
20.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 5/28
23.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/28
24.04.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 5/28
05.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 2/14
06.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 1/14
15.05.2020 - KERJ - Aamun tila - CIC4 - 2/47
21.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 3/22
23.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 4/22
29.05.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 4/27
30.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 4/22
06.06.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 5/39
11.06.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/39
14.06.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 2/39
26.06.2020 - KERJ - Kilpailukeskus Lupin - CIC4 - 3/39
01.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 3/17
04.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 3/17
13.09.2020 - KERJ - Virtuaalitalli Chersey - CIC4 - 1/19
19.09.2020 - KERJ - Virtuaalitalli Chersey - CIC4 - 4/19
31.12.2020 - KERJ-CUP - Haltiasalo - CIC4 - 4/18
11.01.2021 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 4/32
16.01.2021 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 5/32
19.01.2021 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 3/32

 

Päiväkirja

01.02.2019 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Edessä oli suuri päivä - elämäni ensimmäinen kenttähevonen ja samalla elämäni ensimmäinen amerikkalainen puoliverinen saapuisi tänään. Ajoin innosta täristen pitkin walesilaisia mutkateitä, luukutin radiosta ysärihittejä kurkku kimeänä huutaen ja aina välillä selitin suu vaahdoten, miten meidän maastoesterata pitäisi remontoida. "Voitko nyt herran jumala rauhoittua?" matkaseuralaiseni Anton aneli jo viidettä kertaa viimeisen puolen tunnin sisällä. Martin istui hiljaa takapenkillä - mies oli tajunnut laittaa vastamelukuulokkeet korvilleen. "Tavallinen hevonen se on siinä missä ne tuhat muutakin omistamaamme raakkia, oli painotus mikä hyvänsä", Anton totesi, mutta lausahdus meni täysin kuuroille korville. Sieltä oli tulossa kenttähevonen! Amerikkalainen! Jumalatar Hera!

Intoni ei suinkaan laantunut, kun sain 2-vuotiaan tamman käsiini. Hera de Winter, maailman upein ja loistavin kenttävauva, laadukkaasta suvusta, ihanan tumma mustanruunikko. Tamma oli rauhoitettu pitkän lentomatkan ajaksi sen omien hermojen parhaaksi, ja on muuten omalaatuiset hermot tällä neidillä, jos kasvattajaa oli uskominen. Nyt se kuitenkin nuokkui vielä uupuneen oloisena, jaksaen kuitenkin pälyillä kaikkia ja kaikkea hyvin epäileväisesti ja arvostelevasti. Hymyilin kuin Hangon keksi seistessäni keskellä lentokentän eläinpihaa tammani vierellä ja käskin Antonia ottamaan kuvan muistoksi. Vastentahtoisesti mies kaivoi älypuhelimen taskustaan, räpsäisi pari otosta, ja varasti sen jälkeen tamman käsistäni.

Katsoin perään kuin hylätty koiranpentu. "Älä unta nää, kyllä sinun lastaustaitosi tiedetään", hän totesi virnistäen. En kyllä voinut väittää vastaankaan, olin yksinkertaisesti liian hätäinen ja kärsimätön voidakseni kouluttaa yhdellekään junnulle, miten traileriin mennää nätisti. Martin lähti taluttamaan Heraa trailerille ja tamma ilmeisesti alkoi heräilemään, sillä se tajusi vetää liinat kiinni juuri ennen ramppia. Martin ja Anton saivat kuitenkin yhteisvoimin maaniteltua sen sisään ilman pienintäkään pakottamista. Tästä se alkaa, elämäni kenttäratsastajana!

31.02.2019 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Aika lentää siivillä, kun on hauskaa! Hera on jo 4-vuotias ja suorittanut kunnialla ratsuhevosten eskarin. Tamma oli kehittynyt todella hyvin, eikä sen lujapäinen luonne ollut muuttunut mitenkään hallitsemattomaksi. Toki nuorella hevosella oli vielä asiaan kuuluvalla tavalla energiaa ja tahtoa sooloilulle ja törttöilylle, mutta päällisin puolin Hera oli kyllä aivan mahtava urheiluhevonen. Sillä oli juuri sopivasti kipinää lajista riippumatta, vaikka toki sen sydän tuntui vetävän kaikkein eniten maastoesteille. Siellä tamma tuntui olevan kuin kotonaan; maastoradalla saa mennä kovaa ja suorittaa haastavia, teknisiä hyppysarjoja. Olimme käyneet muutamissa nuorten kilpailuissa tunnustelemassa, miltä tuntuisi olla ihan oikea kilpahevonen, mutta tänään oli ensimmäisen kunnollisen kenttäkilpailun aika.

Suuntasimme kilpailuihin tutulle ja turvalliselle Suomen maalle, Nekkulan tiluksille. Samalla tamma saisi harjoitella matkustuskäytöstä pidemmällä reissulla. Olimme valinneet meille helpon aloittelijaluokan, sillä en halunnut ottaa turhia riskejä tai aiheuttaa tammalle liian suuria paineita. Hera suoritti jo ongelmitta reilu metrisiä rataesteitä ja opetteli pikkuhiljaa vaativampiakin kuvioita kouluradoille, mutta olimme pyrkineet etenemään hitaasti, vaikka tamma olikin jonkin sortin urheiluvirtuoosi. Kilpailupäivä meni lopulta vielä paremmin kuin olin uskaltanut toivoakaan! Hera oli todella hyvässä vireessä ja nappasimme lopulta oman luokkamme voiton. Nopeudessa olimme ylivoimaisia niin rata- kuin maastoesteillä. Kouluradalla tuli toki sanktioita kiireydestä ja hieman kireästä kuolaintuntumasta, mutta siihen ongelmaan ehtisi vielä pureutua koulutuksen edetessä. On se vaan hieno tamma!

29.06.2020 KRJ-Tarinakilpailut, Hiivurin Suomenhevoset, kirjoittanut omistaja

Heran valkuaiset muljahtelivat ympäriinsä silmäkuopissaan, kun se yritti pälyillä jokaiseen ilmansuuntaan samanaikaisesti. Olisin hyvin voinut päästää ohjista irti ja suorittaa ohjaamisen pitämällä niskahihnasta kiinni, sillä tamman pää oli lukittautunut tulitikkuna kohti taivasta. ”Voisitko arvon kirahvi nyt laittaa sen pään alas? Ei me voida edes mennä radalle näin!” tuskastelin ja yritin mahdollisimman pehmein avuin ratsastaa lohikäärmemäistä tammaani eteenpäin verryttelykentällä, tietäen että se raivostuisi, jos yhtään komentaisin. ”Mikähän sitä vaivaa?” mieheni kysyi kentän reunalta, kun vaapuimme puolelta toiselle heiluvana ja huojuvana raajojen sekamelskana pitkää sivua pitkin. ”En tosiaan tiedä, kerro kun keksit”, huokaisin syvään, pysäytin tamman ja loikkasin alas. Hera säpsähti, kun osuin maahan, ja puhalsi ilmaa sieraimistaan, kuin olisi juuri ottanut elämänsä spurtin.

Kopeloin mustanruunikkoa päästä varpaisiin, yrittäen etsiä turvotusta, haavoja tai muita arastavia kohtia. Hera ei meinaan tyypillisesti ole säikky. Tulinen, herkkä ja hermostunut ehkä, muttei missään nimessä säikky - ei kenttähevonen voi sellaista ollakaan, tai kilpahevonen ylipäänsä. En yksinkertaisesti voinut keksiä käytökselle muuta syytä, kuin että tammaa mahdollisesti sattui jonnekin, eikä se osannut ilmaista oloaan nyt muuten kuin sekoamalla. Hera mulkaisi minua raivokkaasti, kun osuin sen kupeeseen, eikä alavatsa ollut yhtään sen miellyttävämpää aluetta. Tamma laski päänsä ja ohjasi hampaansa minua kohti. ”Ähky?” Oliver kysyi huolestuneena. En ehtinyt vastata, sillä jouduin takertumaan Heran ohjiin kaikin voimin, ettei se päässyt otteestani häätääkseen raivokkaasti läheltä ravanneen orin, jonka kuskilla tuntui myös olevan vaikeuksia pidellä kierroksilla oleva hevosensa hallinnassa. ”Hetkonen, annapas puhelin”, mutisin.

”Katotko kalenterista, milloin Heralla oli viimeksi kiima”, sanoin heti, kun luurin toisesta päästä oli kuulunut yhden hevosenhoitajamme, Filippan, iloinen tervehdys. Kuuntelin hetken papereiden kahinaa ennen kuin sain vastauksen. ”Sillä oli toukokuussa se yksi 10 päiväinen pirullinen jakso”, Filippa kertoi. Voi hittolainen. ”Noh?” Oliver kysyi laskettuani luurin käsistäni. ”Kiima. Unohdin ottaa munkinpippurin mukaan tälle reissulle, kun en tajunnut, että uusi kiima oli jo nurkan takana”, totesin epätoivoisesti. Nyt kun Hera ei ollut saanut rauhoittavia mömmöjään, se oli tietenkin tällainen. Puhelun aikana olimme siirtäneet Heran ruuhkaiselta verryttelykentältä syrjemmälle, ja se tuntui jo rauhoittuneen hieman. ”20 minuuttia starttiin. Ei sitä viitsi perua, kun tänne asti on tultu, joten mennään ihan harjoitusmielessä”, totesin hetken mietittyäni. Kyllähän se eteenpäin liikkuu ja vieläpä ihan näyttävästi, edestä ei vaan saa mitään otetta. Saapahan tuomari jotain viihdykettä päiväänsä kaikkien tasapaksujen ja täydellisten ratsukoiden välissä.

09.07.2020 Päiväkirjamerkintä (PJ), kirjoittanut omistaja

Me oltiin Filippan kanssa vedetty lopulta pitkää tikkua siitä, kumpi saa hypätä Heralla Power Jumpissa. Emme olleet sanallisesti päässet sopuun, sillä molemmilla oli kova hinku päästä meidän tulisella tehotytöllä tositoimiin. Noh, Filippa nappasi sen pidemmän tikun ja sai kunnian treenata koko kesän Heran kanssa, kun jouduin itse tyytymään valmennuspuoleen. Kaikkien valmennusten ohella jouduin tosin treenaamaan itsekin omilla ratsuillani, joten en ehtinyt kauaa kiukutella siitä, etten päässyt jumalattaremme kanssa radalle. Ehkä ensi vuonna sitten menen itse Heralla, saa nähdä!

Tänään hypytin Filippaa ja Heraa jo aamukahdeksalta. Helleaalto koetteli Britanniaa, joten aamu kymmenen ja ilta seitsemän välillä ei kauheasti viitsinyt kunnollisia treenejä pitää. Joudun myöntämään, että Filippa on Heralle ehkä sopivampi kuski kuin minä itse. Ruotsalaisneidon kehon hallinta on aivan omaa luokkaansa, joten hän ei oikeastaan ikinä tee sellaisia liikkeitä, jotka saisivat paholaisen provosoitumaan. Omat lyhyet jalkani edelleen tekevät joskus suurilla esteillä turhia sohimisliikkeitä, vaikka siitä kuinka on treenattu eroon jo vuosikaudet.

Power Jumpiin ei ollut enää pitkä aika, joten treenimme olivat tällä hetkellä enemmänkin kuntoa ylläpitäviä ja varmuutta luovia. Ongelmakohdat oli kunkin ratsukon kohdalla kuta kuinkin ratkottu jo kesän alussa, joten nyt sai vain nauttia työn hedelmää. Laitoin Filippan ja Heran ensin verryttelemään matalalla jumppasarjalla, johon ujutin sekä innareita että yhden askeleen välejä, joten rytmiin piti keskittyä ihan tosissaan. Tämä ei tosin ollut parivaljakolle temppu eikä mikään. Hera muutaman kerran vetäisi puomeja mukaansa, mutta henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, ettei Filippa olisi asialle oikein voinut mitään tehdä. Hera on vahvasti sitä mieltä, että kaikki polvenkorkuinen on turhaa ja tylsää - se ei aina viitsi nostaa jokaista neljää jalkaansa ristikoiden ja kavalettin yli.

Aloitin nopeasti nostamaan estekorkeutta ja ratsastimme pientä rataa, jossa oli paljon tiukkoja teitä ja kaarteita eri suuntiin. Vauhdikas mutkittelu on Heran ehdoton vahvuus, joten on kiva ottaa alle välillä hyvän mielen harjoituksia, joista jää sekä kuskille että ratsulle hyvä mieli. Hera hyppäsi todella kevyen näköisesti ja reagoi Filippan apuihin täsmällisesti. Se olisi voinut antaa hieman paremmin kiinni, mutta ongelma ei vaikuttanut niin suurelta, että siihen olisi pitänyt tänään puuttua. Mieluummin hieman liikaa eteenpäinpyrkimystä kuin tarve potkia koko ajan vauhtia!

25.07.2020 Päiväkirjamerkintä (PJ), kirjoittanut omistaja

Heran debyytti Power Jumpin valtavalla kilpa-areenalla oli lopulta oikein pätevä, vaikka heti radan jälkeen hieman ärsyttikin sekä minua että Filippaa. Hera oli ollut melkoisen tulinen jo alkuverryttelyssä, eikä kuunnellut Filippan apuja kauhean keskittyneesti. Tamma hyppäsi kyllä hyvin, mutta roiski ponnistuspaikkoja vähän miten sattuu. Filippa pysyi onneksi mukana, vaikka Hera lähti koko ajan vähän turhan kaukaa. Rata itsessään alkoi oikein sujuvasti, mutta Hera kuumui aina vain lisää radan loppua kohden. Vauhtia kertyi vaivihkaa, eikä Filippa saanut enää lopussa linjoja onnistumaan suunnittelemillaan askelmäärillä. Ensimmäisen vaiheen viimeinen puomi kolahti alas ponnistuksen tultua niin kaukaa, ettei edes maailman pätevin Hera saanut kinttujaan enää venymään riittävästi. Näin ollen ratsukko ei voinut jatkaa toiseen vaiheeseen ja menetti samalla mahdollisuudet finaalipaikasta. Hieman ehkä kiroilin itsekseni kun muistin, miten olin koko kevään antanut Heralle sen ailahtelevaiset jarrut anteeksi hyvien hyppyjen takia. Olisi pitänyt arvata, että se syttyy näin suuressa tapahtumassa normaaliakin enemmän, eikä hallinnasta ole enää toivoakaan. Noh, nyt on vuosi aikaa treenata sitä ongelma vastaan. Ensi vuonna sitten jarrut mukaan ja finaaliin!

02.02.2021 Hankilaukat, Brandubh Stud, kirjoittanut omistaja

Olin jälleen saanut aivan älyttömän huonon idean. Alkuperäinen ajatus oli kai ollut ihan hyvä: osallistua hankilaukkakilpailuihin Brandubh Studin tiluksilla Irlannissa. Ensin olin pohdiskellut lähteväni matkaan jollain nuorella, jolle hankitreeni ja vieraiden hevosten keskelle joutuminen tekisivät hyvää. Sitten olin kuitenkin todella sisäistänyt sen, että siellä oli tosiaan tarkoituksena myös kilpailla nopeudesta. Voitontahtoisena luonteena olin tietenkin heti alkanut miettimään, että kukahan näistä kaikista omistamistani nelijalkaisista olisi lumisella pellolla kaikkein nopein. Totuus oli lopulta melko kiistaton. Nopein olisi aivan varmasti Hera. Enempää miettimättä olin ilmoittanut tamman tapahtumaan. Houkuttelin siinä ohessa mukaan muun työntekijäni Lotan, joka lähti matkaan Nitalla. Ei hänelläkään järki päätä pakottanut, sillä nainen oli vasta päässyt sairaslomalta, jonka juuri Nitalta putoaminen oli aiheuttanut.

Idean huonous valkeni minulle vasta sillä hetkellä, kun kampesin itseni puhisevan Heran kyytiin. Tamma viuhtoi hännällään ja polki jalkaansa kuin hullu, joten ohjasin sen hieman sivummalle tarpomaan lumeen. Tarkistin huolestuneena, että turvaliivini remmit olivat kunnolla kiinni - jotenkin oli yhtäkkiä sellainen olo, että saattaisin syödä lunta tänään. En pahemmin ehtinyt ihmettelemään, oliko muilla ratsastajilla yhtään niin paljon vaikeuksia pitää ratsunsa hallinnassa. Lotta ja Nitakin olivat hävinneet jonnekin kauemmas. ”Hera-rakas, voisitko koittaa hillitä itsesi?” anelin hiljaa ja yritin keventää mahdollisimman rauhallisesti. Heraa eivät minun pyyntöni juuri kiinnostaneet. Sen mielenkiinto oli muissa hevosissa, lumihangessa ja vilinässä ympärillään. Olisi ehkä pitänyt ottaa jotain testiajoja jo kotona ennen lähtöä... Ilmeisesti lumihanki saa Heran poikkeuksellisen hulluksi.

Lämmittelyajot menivät juuri niin huolestuttavasti kuin olin ajatellutkin. Hera kyllä juoksi aivan hemmetin kovaa, mutta nakkeli niskojaan tuntiessaan pidätteeni, eikä suostunut maalilinjan jälkeen pysähtymään. Jos joku tuli yhtään liian lähelle, tamma veti korvat niskaan ja hyökkäsi lohikäärmeenä kohti. Sivummalla se hieman rauhoittui, mutta tarjoili koko ajan laukkaa. Etujalat tuntuivat olevan suurimman osan ajasta irti maasta, kun tamma yritti keulia eteenpäin normaalin kävelyn ollessa ilmeisesti mahdotonta. ”Kuules nyt tyyppi, meidät hylätään, jos sä otat varaslähdön”, totesin lievästi epätoivoisena. Toisaalta olin jo jollain sairaalla tavalla alkanut nauttia tästä. Hera tuskin heittäisi minua kyydistään, mutta voiton avaimet olivat kyllä käsillä. Jos siis emme ottaisi sitä varaslähtöä.

Virallisen kilpailustartin lähestyessä väki pakkautui merkatun radan reunalle. Pysyttelin sivummalla viime sekunteihin asti, jotta Hera ei joutuisi liian kauaa seisomaan paikoillaan lähtöviivalla. ”Onnea matkaan!” kuulin Lotan huudahtavan sivummalta. ”Samoin, älä putoa!” vastasin virnistäen, mutta vakavoiduin sitten ja ohjasin Heran paikalleen. Lohikäärmeeni kävi kuumana ja polki edelleen jalkaansa, mutta ihme kyllä se pysähtyi lähtöviivan taakse ja naulitsi katseensa jonnekin kauas kaukaisuuteen. ”Ohoh, mikäs nyt tuli? Et kai meinaa tähän jäädä?” kysyin huolestuneena ja rapsutin tamman kaulaa. Hera heilautti päätään muutaman kerran ja polkaisi taas jalkaansa, joten ehkei ollut syytä huoleen. Kai viisas tammani tajusi, että nyt oli tosi kyseessä. Ei muuta kuin herran haltuun.

Lähtömerkin kuullessani annoin pitkää ohjaa ja nousin kevyeen istuntaan. Muuta ei tarvittu, sillä Hera oli menossa jo - ja meni muuten kovaa, aivan jumalattoman kovaa. Kyyneleet nousivat silmiini, kun lumi ja tuuli runtelivat kasvojani, joten lopulta en edes oikeastaan nähnyt koko maaliviivaa. Jossain vaiheessa Hera sen kuitenkin ylitti, sillä tajusin muiden ratsukoiden hidastavan ja jäävän jälkeen. Aloin jarruttelemaan Heraa ja käänsin sen ympäri, ravaillen takaisin muiden luo. Ei mitään hajua kuka voitti, mutta olipahan aivan törkeän hauskaa!