Pink Moise PB
Pink Moise PB jouduttiin lopettamaan 09.05.2016 vakavan onnettomuuden seurauksena.
KTK-III, ERJ-I
© Suomen Hippos / Elina Hirvonen
| rotu, sukupuoli: | suomalainen puoliverinen, ori |
| väri, säkäkorkeus: | punaruunikko, 167cm |
| syntynyt, kasvattaja: | 27.03.2015, Skurvash (UK) |
| ikä: | 15 vuotta (3v. 27.03.2015), ikääntyy satunnaisesti |
| omistaja: | satu, VRL-00124 (TR) |
| rekisterinumero: | VH15-031-0500 |
| koulutustaso: | 160cm |
| pääkilpailulaji | esteratsastus |
Pink Moise PB on eläkkeelle jääneen hevoseni Pink Pistachio Vegasin, joka on niittänyt jos jonkinmoista mainetta elämänsä aikana, poika. Mortin hankkimisen tarkoitus oli saada talliin joku jatkamaan Pessin isälinjaa ennen sen poismenoa ja Mortistakin tullaan tulevaisuudessa hommaamaan linjan jatkaja. Nimi Moise on intiaanien kieltä ja tarkoittaa ryömivää vuorta, ja se kuvaa lähes täydellisesti Mortin etenemistapaa.
Vaikka Mortin liikehdintä onkin usein hyvin vaivalloisen näköistä, on se hyvin eloisa, leikkisä ja lapsekas tapaus. Sen touhuja voisi helposti seurata päivästä toiseen, sillä sen päähän juolahtaa jos jonkinmoisia ideoita. Myös varsamainen säheltäminen ja kummallisten asioiden ihmettely tuntuu jääneen pysyväksi osaksi Morttia. Perusluonteeltaan ori on kuitenkin hyvin ystävällinen ja yhteistyöhaluinen, mutta erikoisten päähänpistojensa vuoksi sitä ei uskalleta antaa aloittelijoiden käsiteltäväksi.
Harjatessa Mortti on kovan luokan sählääjä. Se ei millään malttaisi seisoa paikoillaan yli kymmenen minuutin jaksoja, joten ori vaatii kiinni sitomisen ja virikkeitä toimenpiteiden ajaksi, jotta ruokakupit ja vastaavat eivät joutuisi tuntemaan sen hampaita tai hoitaja joudu noutamaan harjoja milloin mistäkin orin heiteltyä niitä. Hoitajaan Mortti ei kuitenkaan kajoa, se kuitenkin kunnioittaa ihmistä ja ymmärtää heidän olevan pomo, joka määrää tahdin. Päätä harjatessa Mortti saattaa satunnaisesti kuvitella itsensä kirahviksi ja kurottaa päätänsä kohti kattoa, jotta hoitaja ei varmana yletä. Tämä johtuu vain orin pelleilyn halusta, ei kutiamisesta tai muusta vastaavasta. Kavioiden putsauksen aikana Mortti saattaa myös leikillään esittää hankalaa, mutta muutamalla tiukalla näpäytyksellä se lopettaa sen.
Taluttaessa Mortti on yleensä ihan kiltti, mutta matkan tekeminen saattaa aika ajoin olla hidasta orin jäädessä ihmettelemään kaikkea kummallista. Mitään se ei kuitenkaan säiky, kunhan vain hämmästelee. Välillä jotkin tututkin asiat ovat sille kuin uusia kummastuksen aiheita, esimerkiksi autot tai pihakalusteet. Hetken tutkailtuaan ja varmistettuaan ettei esine olekaan sen erikoisempi, matka voi jatkua. Myös vesilätäköt, ja varsinkin mutaiset kohdat, ovat erittäin kiinnostavia ja niitä pitää tutkailla oikein läheltä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Mortin on pakko päästä tunkemaan se turpa sinne ja pärskiä sitten ympäriinsä tai isomman lätäkön ollessa kyseessä, sinne pitää päästä kierimään. Tämä samainen ongelma tuntuu myös olevan Morttia pestessä. Sen mielestä on erittäin hauskaa napata hoitajalta vesiletku ja heilutella sitä ympäriinsä siten, että kaikki ympärillä oleva kastuu, varsinkin se hoitaja.
Ratsastettaessa Mortti on hieman vetelä ja ryhditön. Ulkopuolisen silmin liikkuminen saattaa näyttää aluksi erittäin vaivalloiselta. Ratsastaja saattaa joutua tekemään paljonkin orin hereille saamiseksi, mutta siinä onnistuttua se on erittäin kelpo ratsu, joka ymmärtää avut. Selkään nouseminen tuottaa yleensä harmaita hiuksia, sillä kaikkien vuosienkaan jälkeen Mortti ei tunnu ymmärtävän, että sen pitäisi seistä paikoillaan. Koulukiemurat eivät tunnu menevät orin päähän ollenkaan, mutta esteillä se syttyy ja kaikki vetelyys katoaa. Radalla se osaa olla ketterä kuin kissa, joka selviää tiukoistakin mutkista ongelmitta. Korkeatkin esteet sujuvat useimmiten hyvin. Ainoa ongelma tuntuu olevan Mortin hyppytyyli, joka vaihtelee sen mielialan mukaan. Tästä on onneksi pikkuhiljaa päästy ja ori on alkanut löytämään oman vakiotyylinsä.
Kisamatkalle lähtiessä Mortti jaksaa tuottaa harmaita hiuksia joka ikinen kerta. Ongelma ei tule lastauksessa, se sujuu yleensä mallikkaasti ja ori menee suosiolla koppiin. Ongelma syntyy itse matkan aikana, varsinkin jos matka on pidempi. Sillä kun ei tahdo kärsivällisyys riittää kopissa seisoskeluun ja se alkaa tömistelemällä ja hirnumalla osoittamaan kyllästymistään. Kisapaikalle päästyään Mortti vaatii oman aikansa uuteen paikkaan tottumisessa. Koska jokaista paikkaa ei yksinkertaisesti voi käydä tutkimassa, on hoitajalla varmasti pinna kireällä orin pitelemisestä. Radalle meno jännittää Morttia aina, mutta rauhallinen ja päättäväinen ratsastaja saa varmasti sen rauhoittumaan ja tekemään parhaansa radalla. Yleensä tuloksena on suht puhtaita ratoja, vaikkakin omaperäisellä tyylillä.
isälinja Pink Pistachio Vegas - Red Wolfberry Solo - Red Fox SWA - Yellow Cab - Tax Free - Free Soul - Freedom Fighter
emälinja Mortifera PB - Mortician PB - Crimson Tear PB - Wayfaerer - Nemesis - Decimation - O'Nocturne
| i. VIR MVA Ch Pink Pistachio Vegas VSN World Ch, KTK-II, YLA1, ERJ-I fwb, rn, 172cm / re 160cm |
ii. Red Wolfberry Solo KTK-I fwb, prn, 168cm / ko heA, re 160cm |
iii. Red Fox SWA ERJ-I, XLA-I xx, rn, 168cm / re 160cm |
| iie. Sodapop Sorbet Solo ERJ-I, KTK-II fwb, prt, 169cm / re 160cm | ||
| ie. Macadamia Woods hann, rt, 167cm / ko heA, re 160cm |
iei. Mormaer PB hann, m, 170cm / re 160cm | |
| iee. Scaon Faith hann, m, 170cm / re 160cm | ||
| e. Mortifera PB KTK-II, YLA2, ERJ-I hann, rn, 168cm / ko vaA, re 140cm |
ei. Czar Khorutan ERJ-I hann, rn, 171cm / ko vaA, re 160cm |
eii. Czar Kludd hann, rn, 168cm / re 160cm |
| eie. Czarina Mhera hann, rn, 163cm / re 150cm | ||
| ee. Mortician PB KRJ-I hann, rt, 168cm / ko GP, re 80cm |
eei. Charleston YLA2, KRJ-II hann, 168cm / ko GP, re 100cm | |
| eee. Crimson Tear PB YLA3, KRJ-I hann, rt, 168cm / ko GP, re 100cm |
Katso lisää sukua täältä.
Jos selaat sivua web archiven kautta, lisää sukua löytyy täältä.
jälkeläiset | ||||
|
fwb-ori Tyndaerus von Gateaway/fwb-tamma Penelopeia von Gateaway s. 00. marraskuuta 2015 / om. Tuulia T. / myynnissä e. Silverlode Happy Pineapple (fwb) | fwb-ori Pink Marlan s. 27. toukokuuta 2015 / om. Liia e. Pinkie Pie Stinder (fwb) fwb-ori Phantom Lancer | |||
näyttelymenestys | saavutuksetEsteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.04.20167p. + 40p. + 22,75p. + 20p. + 15p. Yhteensä: 102,5p. ERJ-I Kantakirjaus 15.05.2015
| |
esteratsastus (ERJ) - 45 sijoitusta, 12 voittoa | ||
|
29.04.15 kutsu, 140cm - 2/30 01.05.15 kutsu, 140cm - 2/30 05.05.15 kutsu, 140cm - 4/30 09.05.15 kutsu, 140cm - 5/30 10.05.15 kutsu, 140cm - 1/30 10.05.15 kutsu, 140cm - 1/30 12.05.15 kutsu, 140cm - 1/40 14.05.15 kutsu, 140cm - 3/30 18.05.15 kutsu, 140cm - 3/30 23.06.15 kutsu, 140cm - 1/30 |
25.04.15 kutsu, 150cm - 4/30 30.04.15 kutsu, 150cm - 1/30 01.05.15 kutsu, 150cm - 2/30 02.05.15 kutsu, 150cm - 2/30 03.05.15 kutsu, 150cm - 1/30 03.05.15 kutsu, 150cm - 1/30 03.05.15 kutsu, 150cm - 6/40 04.05.15 kutsu, 150cm - 2/30 04.05.15 kutsu, 150cm - 3/30 05.05.15 kutsu, 150cm - 1/30 05.05.15 kutsu, 150cm - 4/30 07.05.15 kutsu, 150cm - 1/21 12.05.15 kutsu, 150cm - 6/40 15.05.15 kutsu, 150cm - 3/40 16.05.15 kutsu, 150cm - 5/40 17.05.15 kutsu, 150cm - 3/40 21.05.15 kutsu, 150cm - 4/30 22.05.15 kutsu, 150cm - 1/40 |
23.05.15 kutsu, 150cm - 1/40 23.05.15 kutsu, 150cm - 2/30 23.05.15 kutsu, 150cm - 2/40 24.05.15 kutsu, 150cm - 5/30 24.05.15 kutsu, 150cm - 1/30 25.05.15 kutsu, 150cm - 2/40 25.05.15 kutsu, 150cm - 3/40 26.05.15 kutsu, 150cm - 6/40 27.05.15 kutsu, 150cm - 5/40 29.05.15 kutsu, 150cm - 5/40 29.05.15 kutsu, 150cm - 4/40 30.05.15 kutsu, 150cm - 6/40 30.05.15 kutsu, 150cm - 2/40 06.06.15 kutsu, 150cm - 2/40 07.06.15 kutsu, 150cm - 4/40 09.06.15 kutsu, 150cm - 2/40 23.06.15 kutsu, 150cm - 2/30 |
valmennukset
27.03.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Olin saapunut jonnekin keskelle ei mitään, jonka nimikään ei soittanut yhtään kelloja, vaikka maailmaa on tullut kierrettyä vuosien aikana. Paikka oli siis Herbridien saariryhmä, joka lähemmällä kartan tarkastelulla löytyikin ihan Skotlannin rannikolta. Nojailin Skurvashin tarhan aitaan ja katselin, kuinka kaunis tumma tamma yritti turhaan saada kuritonta varsaansa aloilleen. Olin pitkän etsinnän jälkeen päätynyt valitsemaan rakkaalle oriilleni, josta halusin talliin isälinjan jatkajan, tammaksi Mortiferan. Sillä oli mielenkiintoinen suku, isä oli menestyksekäs esteratsu ja emä taas koulutaituri. Pujahdin sisälle tarhaan ja lähestyin kaksikkoa rauhallisesti. Rapsuttelin ensin Mortiferaa kuin merkiksi, etten aio tehdä mitään pahaa ja tarjosin sille porkkanaa. Pieni orivarsa tuli mitään pelkäämättä tökkimään vatsaani päästäen samalla kimakan varsaäännähdyksen ja jatkoi taas matkaansa. En ollut vielä keksinyt sille sopivaa nimeä, mutta sen tiesin, että siinä pitää olla jotain samaa isän nimen kanssa.
Hetken katseltuani varsan päätöntä säntäilyä mieleeni muistui aika, jolloin näin ensimmäisiä kertoja varsan isän. Pikkuinen oli kuin isänsä kopio, hintelä ja päättäväinen sekä täysin peloton uusia asioita kohtaan. En voinut kuin ihmetellä, mistä se ammensi kaiken tuon energian riehuakseen ympäriinsä. Hetken päästä se tuli taas pyörimään ympärilleni ja silittelin sen silkkistä turpaa. Kuiskasin sille, että sinusta tulee vielä isäsi tavoin tähti tai ainakin lellikkini. Huomasin, että Mortifera alkoi vaikuttaa kovin levottomalta ja totesin itsekseni, että on varmaankin aika poistua ja antaa niiden viettää kahdenkeskistä aikaa vielä kun voivat.
09.04.2015, päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Pettynyt, se kuvaa niin täydellisesti tämän hetkisiä tuntemuksiani. Katselin kuinka rimppakinttuinen ori hyppi haparoiden esteiden yli ja pudistelin päätäni. Olin odottanut Moisesta tulevan samanlainen lahjakkuus kuin se isä on, mutta alkaa vahvasti näyttää siltä ettei niin tule käymään. Tuntuu, ettei se kykene keräämään itselleen lihaksia ja hyppyvoima puuttuu täysin. Ori on jo neljävuotias, ja jopa 130 senttimetriset tuntuu tuottavan sille pahoja ongelmia. Havahduin ajatuksistani kuullessani mielettömän rysähdyksen, jota seurasi terävä huudahdus. Moise oli törmännyt esteeseen, ilmeisesti ponnistus oli jäänyt liian myöhäiseksi ja nyt valmentaja yritti saada hulluna laukkaavaa oria pysähtymään. Säikähdin itsekin ja kävelin reippaasti kohti valmentajaa. Sanoin hänelle, että millä ihmeellä saa vauhkon orin kiinni isossa maneesissa ja vielä kun sillä ei ole varusteitakaan, vain suitset päässä. Siinäpä oli vasta pulma. Vartin päästä Moise vihdoin kuitenkin sai ajatuksensa kokoon ja alkoi totella annettuja käskyjä. Valmentaja pisti sille pikaisesti riimunnarun kiinni suitsiin ja rauhoitteli parhaansa mukaan paikallaan steppaavaa oria. Tarkastin Moisen huolellisesti, ettei sille ollut käynyt pahasti. En onnekseni löytänyt kuin muutaman pintanaarmun sen jaloista ja annoin sille lohdutukseksi porkkanan. Silittelin vielä hellästi sen turpaa valmentajan pidellessä sitä aloillaan. Totesin, että eiköhän tämä riitä tältä päivältä ja lähdimme yhdessä taluttamaan sitä kohti tallia. Pitää tehdä jonkinlainen suunnitelma, mitä tämän tapauksen kanssa tehdään. Kannattaako jatkaa yrittämistä vai ruunata ja myydä sitten harrastehevoseksi.
03.07.2015, kirjoittanut Taciturn
Tänään satulla ja Mortilla oli vuorossa estevalmennus, jonka aikana heidän oli tarkoitus harjoitella ihan perus ratakokonaisuutta Mortin omalta tasolta. Ratsukko sai tehdä itsenäisen alkuverryttelyn ennen kuin aloitimme varsinaisen valmentautumisen. Mortti näytti tänään olevan erityisen innokkaana, ja pyrkikin koko ajan eteenpäin. Kehotin satua kuitenkin pidättämään oria sen verran, ettei ensimmäisille esteille rynnittäisi sitten ihan liian kovalla vauhdilla. Mortti otti onneksi ratsastajansa pidätteet hyvin vastaan, ja ensimmäiset hypyt sujuivatkin hyvin. Orissa oli kuitenkin hieman hätiköintiä havaittavissa, joten käskin satun olla tarkkaavaisena, jotta ratsu ei vain kuumene liikaa. Ratsukon suorittaessa nyt helpohkoa rataa, seurasin heidän liikkeitään tarkasti. Yhteistyö näytti pelittävän mainiosti, vaikka Mortti näyttikin välillä unohtavan ratsastajan olemassaolon ja paineli esteille kuin päätön kana. satu sai kuitenkin useimmiten pidätteet menemään läpi, ja Morttikin suoritti silloin paljon hillitymmin. Esteille lähestymiset sujuivat ratsukolta hyvin, ja sekä satu että Mortti tuntuivat muutenkin hallitsevan kaikki perusasiat. Ainoa asia, johon tahdoinkin heidän nyt kiinnittävän erityisesti huomiota, oli saumaton tuntuma ratsun ja ratsastajan välillä. Mortti osasi kuulema olla melko laiskahkokin, ja reipastui lähinnä sille päälle sattuessaan (esteillä kyllä oltiin ihan reippaita, kun taas sileällä ei mikään meinannut kiinnostaa). Tänään orin ollessa reippaalla päällä, näytti antamani tehtävät sujuvan ratsukolta mainiosti lukuun ottamatta varsinkin valmennuksen alkupuolella esiintynyttä sähellystä. Valmennuksen ollessa viimein lopuillaan kehuinkin satua ja Morttia, ja käskin heidän vastaisuudessa tehdä paljon myös sileällä harjoittelua ihan sen tuntuman pitämisen takia, se kun näytti tällä kertaa olevan ainoa alue, jossa ratsukon oli jotain parannettava.