Pinkie Pie Stinder
Erittäin rakas Pinja menehtyi 24.03.2016 kunnioitettavassa 20 vuoden iässä.
KTK-II, ERJ-II, YLA1
© kasvattaja
| rotu, sukupuoli: | suomalainen puoliverinen, tamma |
| väri, säkäkorkeus: | ruunikko, 172cm |
| syntynyt, kasvattaja: | 03.07.2014, Sylvester / Tiilikanoja (FI) |
| ikä: | 20 vuotta (3v 03.07.2014), ikääntyy satunnaisesti |
| omistaja: | satu, VRL-00124 (TR) |
| rekisterinumero: | VH14-031-0812 |
| koulutustaso: | 160cm |
| pääkilpailulaji | esteratsastus |
Pinkie Pien ostoon liittyy lähinnä halu näyttää, että kenestä tahansa voi tulla huippu. Kasvattajan mielestä tämä varsana erittäin ruippana tamma tuskin koskaan pärjäisi missään kummemmassa. Myyntitapahtumassa Pinja jäi monessa suhteessa muiden myytävien varjoon ja kaikki tuntuivat katsovan sitä nenän vartta pitkin. Sen pitkät tikkujalat tuntuivat koko ajan olevan solmussa eikä pää tahtonut pysyä jalkojen tahdissa. Tämän nähdessäni suojeluviettini heräsi ja tiesin aiemmasta kokemuksesta, että ruipeloistakin voi saada jotain, joten tein oitis tarjouksen tammasta. Tarjosin jopa enemmän kuin kasvattaja halusi, ja hän ei hetkeäkään epäröinyt tamman myymistä. Tämä voisi olla ainut tarjous, joka Pinjasta tulee.
Pikkuruiselta tammalta meni monta kuukautta tajuta, että enää sitä ei hyljeksitty ja joku todella rakasti sitä. Koulutus vei enemmän aikaa kuin yleensä, mutta kaikki on ollut sen arvoista.
historia © omistaja
Erittäin ihmisrakas ja huomionkipeä, joka rakastaa rapsutuksia ja yhteisiä puuhia hoitajansa kanssa.
Pinkie Pie Stinder, tutummin Pinja, on suuresta koostaan huolimatta auttamattoman hellyydenkipeä tamma. Se kuvittelee välillä olevansa pikkuinen koiranpentu, joka voi vain tulla omistajansa syliin ja hurmata jokaisen sydämen katseellaan sekä saada kaikki virheensä anteeksi nappisilmillään. Tietenkään se ei kirjaimellisesti tule syliin, mutta työntää päätään kainaloon ja tökkii saadakseen huomiota. Tämä voi tammaa tuntemattomia pelottaa, mutta tutuille se on arkipäivää.
Hoitaessa Pinjaa sitä saa koko ajan olla koskettelemassa, ja jos erehdyt etsimään vaikkapa kaviokoukkua liian kauan, tamma on kyllä heti muistuttamassa. Hoitotoimenpiteet sujuvat Pinjan kanssa hyvin, se ei arastele tai kutia. Se osaa olla rauhassa, mutta kiinni laittaminen on suositeltavaa. Pinjan ikävä tapa kun on tulla liikaa päälle, ja sitä saa muuten olla koko ajan työntämässä kauemmas. Puremista tai potkimista ei tarvitse pelätä, joskus huomionkipeää näykkimistä esiintyy, mutta se loppuu tiukalla kiellolla. Pinja antaa pukea varusteet muuten nätisti, mutta kylmiä kuolaimia se ei suuhunsa suostu ottamaan. Peseminen ja muut puhdistustoimet eivät ole neidille ongelma, se lähinnä vain nauttii.
Selkään ei kannata nousta ellei ole valmis olemaan kärsivällinen. Pinjan liikkuminen on alkuun todella jäykkää ja sitä luullaan usein aivan aloittelijaksi. Tamma kaipaa puskemista eteenpäin, mutta liian kova ei saa olla. Pinja on suusta herkkä ja alkaa helposti viskellä päätään äkäisesti, jos kiskoo liikaa. Kun tamman saa vetreäksi ja luottavaiseksi, siitä alkaa kuoriutua mukava ratsastettava. Kunnon kouluhevokseksi Pinjasta ei ole, sillä sen liikkeissä on jonkinlaista ikuista jäykkyyttä, joka ei lähde millään venyttelyllä tai harjoittelulla pois. Esteillä se loistaa ja nauttii siitä. Pinjalla on mahtava ponnistusvoima ja se pystyy ylittämään esteen huonostakin kulmasta. Kun katsoo tamman estesuoritusta, siinä ei ole pilkahdustakaan koiranpennusta, ainoastaan palava halu hypätä.
luonne © Meeri M
isälinja Scorpia's Jokerman - Boysdontcry COS - Voltire Impera - WF Espresso - Classic Barcelona - Aberglaube QE - Zwischenfall - Heidnisch - Konfession
emälinja Rainbowcrash DON - Rockin' Redhead WAS - Kalypso Mer - Stockholm Syndrome WA - Sidneytown - Georgianette - Sidneyna
| i. Scorpia's Jokerman fwb, trn, 170cm / ko vaB, re 150cm |
ii. Boysdontcry COS fwb, 174cm / ko heA, re 150cm |
iii. Voltire Impera YLA2 trak, 163cm / ko heA, re 160cm |
| iie. Rubinezza NR fwb, 162cm / ko Int.I, re 140cm | ||
| ie. Anaemia SIN kadonnut |
iei. Carter RG xx, rt, 168cm | |
| iee. Chritical CF kadonnut | ||
| e. Rainbowcrash DON fwb, rnvkk, 169cm / ko heA, re 160cm |
ei. Manchester of KR KTK-II fwb, trn, 165cm / ko heB, re 150cm |
eii. Rock MSC fwb, trn, 165cm / ko heA, re 160cm |
| eie. Moons Glabella fwb, prn, 168cm / ko vaB, re 130cm | ||
| ee. Rockin' Redhead WAS fwb, rt, 165cm / ko vaB, re 150cm |
eei. N' Director ERJ-I, KERJ-II, YLA2, SPL-II fwb | |
| eee. Kalypso Mer fwb, trn, 165cm |
Katso lisää sukua täältä.
Jos selaat sivua web archiven kautta, lisää sukua löytyy täältä.
Pinjan suku polveutuu monesta rodusta. Puoliverirotuja suvusta löytyy seuraavanlaisesti: 23.1260% trakehneria, 12.6465% suomalaista puoliverista, 8.5724% oldenburgia, 7.8308% hannoveria, 6.25% holsteinia, 1.9531% irlannin puoliverista, 1.6113% tuntematonta puoliverista, 1.5717% ruotsalaista puoliverista, 1.4160% selle francaisia ja 1.2207% tanskalaista puoliverista. Suvussa on myös paljon täysiveriverta: 32.2329% englantilaista täysiveristä, 0.7385% arabialaista täysiveristä ja 0.0977% angloarabia.
Suvusta löytyy myös ripaus eksotiikkaa ja vanhanajan puoliverikasvatuksen tuulia: 0.3906% irish draughtia, 0.2197% budjonnyita, 0.0977% morgania ja 0.0244% quarteria. Luvut on pyöristettyjä!
jälkeläiset | |||
|
fwb-tamma Disposable Pie Pan s. 28. lokakuuta 2014 / om. Taciturn i. Expendable Meatshield Vegas (fwb) fwb-tamma Necromancy (kadonnut) fwb-tamma Pink Sunsparkle fwb-tamma My Little Mocha Cupcake | fwb-ori Expendable Rarity s. 09. syyskuuta 2014 / om. Helo i. Expendable Meatshield Vegas (fwb) fwb-ori The Walking Dead (EV-II, KV-II, KTK-III) fwb-ori Pink Marlan | ||
näyttelymenestysVSN:n alaiset NJ:n alaiset Match Show:t | saavutuksetYleislaatuarvostelu 25.10.2015 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.08.2015 Kantakirjaus 15.12.2014
| |
esteratsastus (ERJ) - 44 sijoitusta, 8 voittoa | ||
| 21.09.14 kutsu, 150cm - 4/30 24.09.14 kutsu, 150cm - 4/30 24.09.14 kutsu, 150cm - 2/30 29.09.14 kutsu, 150cm - 5/38 23.10.14 kutsu, 150cm - 1/50 28.10.14 kutsu, 150cm - 4/50 01.02.15 kutsu, 150cm - 3/40 15.03.15 kutsu, 150cm - 4/30 16.03.15 kutsu, 150cm - 3/30 06.09.14 kutsu, 160cm - 3/30 |
14.09.14 kutsu, 160cm - 2/40 15.09.14 kutsu, 160cm - 2/40 19.09.14 kutsu, 160cm - 3/40 22.09.14 kutsu, 160cm - 1/40 24.09.14 kutsu, 160cm - 3/40 26.09.14 kutsu, 160cm - 1/40 29.09.14 kutsu, 160cm - 2/40 01.10.14 kutsu, 160cm - 2/30 05.10.14 kutsu, 160cm - 1/30 06.10.14 kutsu, 160cm - 4/30 08.10.14 kutsu, 160cm - 1/30 18.10.14 kutsu, 160cm - 3/30 20.10.14 kutsu, 160cm - 5/30 23.10.14 kutsu, 160cm - 5/30 26.10.14 kutsu, 160cm - 5/30 |
27.10.14 kutsu, 160cm - 1/30 27.10.14 kutsu, 160cm - 1/15 18.11.14 kutsu, 160cm - 7/50 05.02.15 kutsu, 160cm - 2/30 12.02.15 kutsu, 160cm - 3/30 17.02.15 kutsu, 160cm - 2/30 09.03.15 kutsu, 160cm - 4/30 11.03.15 kutsu, 160cm - 3/30 12.03.15 kutsu, 160cm - 3/30 16.03.15 kutsu, 160cm - 3/30 16.03.15 kutsu, 160cm - 4/30 16.03.15 kutsu, 160cm - 5/30 19.03.15 kutsu, 160cm - 2/30 19.03.15 kutsu, 160cm - 3/30 25.03.15 kutsu, 160cm - 5/30 |
valmennukset
06.03.2015, päiväkirjamerkintä
Taisi olla kyllä omistajalla liian suuret suunnitelmat tämän tamman kohdalla, kun lähti tammaa kilpailuttamaan 160 senttimetrisillä esteillä. Vaikka sukunsa puolesta Pinjalla olisi ollut kapasiteettia tuolle tasolle, on ollut työn ja tuskan takana, että sijoituksia on saatu kasaan. Pinja on kuitenkin jo melkein 12-vuotias eli monta virtuaalivuotta meni, ennen kuin sijoitukset saatiin täyteen, mutta nyt ne on vihdoin kasassa ja tamma pääsee ansaitulle eläkkeelle.
Pinja on kuitenkin osoittanut olevansa erinomainen emä, huolehtiva ja vastuuntuntoinen. Osa varsoista on jopa näyttänyt pärjäävänsä erinomaisesti kouluratsastuksessa, vaikka tamma itse ei siihen taivu ollenkaan. Pinjan esikoinen, kimo ori Expendable Rarity, on näyttänyt pärjäävänsä niin näyttelykehissä kuin esteratsastuksessa. Expendable Rarityn nuorempi ruunikonkimo täyssisko Disposable Pie Pan on veljestään poiketen kilpaillut esteratsastuksen ohella myös kouluratsastuksessa ja pärjännyt siinä kohtalaisesti. Pinjan nuorimmaiset varsat Necromancy ja kahden ensimmäisen varsan täyssisko Pink Sunsparkle ovat molemmat kovantason kouluratsuja isiensä jalanjäljissä. Löytyy Pinjalta yksi kenttäpainotteinenkin varsa, ori The Walking Dead.
07.03.2015, kirjoittanut Misteli
Kentällä minua odotti suuri tamma ja sen ratsastaja satu. Kävin pikaisesti silittelemässä Pinjaa ja kyselin, mitä ratsukko oli jo tehnyt. He eivät olleet vielä kerenneet tehdä paljon mitään, joten aloitimme alkulämmittelyn. Pyysin heitä menemään reipasta käyntiä uralla ja tekemään lyhyillä sivuilla voltin. Sillä aikaa pistin neljä puomia pituushalkaisijalle. Ratsukko lähti menemään puomeja reippaassa käynnissä. Pinja alkoi heti nostelemaan jalkojaan reippaasti mutta jäykästi. satu olikin kertonut minulle Pinjan olevan jäykkä. Nyt teimme rataa niin, että ensin menimme puomit, jonka jälkeen pujottelimme kartioita. satu vetäisi tamman suusta hieman liian kovaa ja Pinja viskaisi päätään korkealle. Muistutin ratsastajaa tasaisesta ohjasotteesta ja satu nyökytteli päätään. Pinja pujotteli kuuliaisesti ja teimme saman tehtävän ravissa. Tamma meinasi vähän laiskotella mutta satu sai herätettyä sen.
Rakensin 80 sentin pystyesteen ja lähdimme hyppäämään sitä. Pinja hyppäsi esteen korkealta yli ja sen silmät alkoivat loistaa. Jes, hyppimistä! Harjoittelimme pikkuisen kuuliaisuutta, eli nelisen metriä ennen estettä pysähdys, pari peruutusaskelta taaksepäin ja siitä laukannosto kohti estettä. satu muisti puolipidätteet ja laukka nousi sulavasti ja rennosti. satu voisi kumminkin vähän harjoitella istuntaansa esteen päällä, se kun meinaa valahtaa liikaa eteenpäin. Korotin esteen 110 senttiin ja teimme saman harjoituksen. Nyt Pinja olisi halunnut heti hypätä, mutta suostui peruutukseen. Tamma liisi esteen yli ja jatkoi rentoa laukkaa kentällä. Tein pikaisesti lyhyen esteradan, jossa oli haastava käännös. Ohjeistin ratsukkoa muistamaan puolipidätteet ja istunnan tärkeyden. He lähtivät liikkelle ja hyppäsivät ensimmäisen muurin. Rata sujui kokonaisuudessaan hyvin eikä käännöskään tuottanut vaikeuksia. Kavio vähän kolahti kolmanteen esteeseen mutta puomi ei kumminkaan tippunut. Menimme radan vielä kertaalleen ja Pinja alkoi innoissaan kiihdyttelemään. satu teki pidätteitä ja tamma hidasti vauhtia kuuliaisesti. Annoin ratsukon tehdä loppulämmittelyt itse ja lähdin autolleni. Valmennuksesta jäi hyvä maku suuhun, ratsukko oli ollut oikein mukava!
22.03.2015, kirjoittanut Sani
Pinja oli todella laiskan oloinen aina siihen asti, kunnes kentälle pystytettiin ensimmäinen este. Se sai tamman oikein piristymään. Olin pystyttänyt keskiympyrälle jokaiseen käännös kohtaan esteen. Ympyrä oli todella suuri, jotta ratsukko mahtuisi hyppäämään korkeitakin esteitä. Ratsukko lämmitteli alkuun esteiden ollessa ristikkoina, ja jo tässä vaiheessa kehotin ratsastajaa keskittymään kaarteisiin sekä asetuksiin. Pian kohotin esteet pystyiksi ja he lähtivät tulemaan tehtävää laukassa. Pinjalla oli vauhtia ensin vähän liikaa, joten käännökset olivat vaikeita. Neuvoinkin ratsastajaa säätelemään laukkaa, jotta oikea tahti löytyisi. Pian tehtävä lähtikin sujumaan paremmin, joten uskalsin korottaa esteitä hieman. Aina kun hyppy lähti liian kaukaa tai läheltä, oli suurella tammalla hieman ongelmia, mutta ratsastaja sai suhteellisen hyvin korjailtua aina esteiden välissä virheitä. Aivan maksimikorkeuteen en esteitä tällä kertaa nostanut, jottei tehtävästä tulisi mahdoton.
04.06.2015, kirjoittanut allu
satu aloitti verryttelemään Pinjaa samalla kun säätelin esteitä. Seurasin ratsukkoa ja huutelin ohjeita aina välillä. Pinja vaikutti alkuun todella jäykältä ja ehkä jopa hieman hitaalta. Neuvoin tekemään tamman kanssa paljon ympyröitä, voltteja, suunnanvaihtoja, taivutteluja ja siirtymisiä, jotta Pinja tulisi kuuliaisemmaksi ja vertyisi. Pinjan laukka oli isoa ja hienoa, mutta siitä puuttui se jokin eteenpäin pyrkimys, joten päätin pistää ratsukon kunnolla hommiin laukassa. Laukkatyöskentelyjen sujuessa jo melko hyvin siirsin puomeja keskihalkaisijalle siksak muodostelmaan, niin että ratsukon pitäisi aina yhden puomin jälkeen tehdä voltti toiseen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan. Harjoitus oli todella hyvä jäykälle Pinjalle ja pian huomasi jo selvän eron tamman taipumisessa.
Nostin puomit kavaleteiksi ja ratsukko sai tulla vielä pari kertaa laukassa. Harjoitus oli nyt paljon vaativampi, mutta Pinja taipui kuitenkin yllättävän hyvin, joten jo kahden kerran jälkeen päätin jättää harjoituksen siihen. Olin säätänyt kaksi estettä kaarevalle linjalle. Tehtävänä oli hypätä linja ratsastaa suoraan lähes päätyyn asti, tehdä suunnanmuutos ja lopuksi tulla linja toisesta suunnasta. Linja sujui hyvin, mutta esteen jälkeen ratsukolle jäi liian kova tahti päälle ja suunnanvaihdos ajautui aivan päätyyn asti. Seuraavalla kerralla satu kuitenkin tajusi ottaa Pinjan heti kiinni ja toinen kerta sujuikin jo paremmin.
Yksittäisharjoitusten lopuksi olin vielä suunnitellut radan, joka yhdisti monia tehtäviä. Rata oli teknisesti hieman haastava, mutta esteitä en ollut vielä aluksi säätänyt kovin korkeiksi. Pinja hyppäsi hyvin, vaikka pari paikkaa jäikin vähän kauemmaksi ja yksi tie ajautui liian nopean tempon takia liian kauas esteestä. Ensimmäisen radan jälkeen säädin lähes jokaisen esteen sinne noin 150 senttimetriin ja ratsukko sai tulla radan uudelleen. Tällä kertaa edellisen radan epäonnistumisia ja vinkkejä apuna käyttäen sujui rata erittäin hyvin. Erityisesti ensimmäisestä siksak harjoituksesta oli ollut huomattavasti apua Pinjan jäykkyyteen, muut harjoitukset olivat kehittäneet lähinnä tekniikkaa.
22.06.2015, kirjoittanut Taciturn
Valmensin tänään satua ja Pinjaa, joiden oli tarkoitus totutella hieman erikoisesteisiin. Ratsukko sai verrytellä hyvän tovin sillä aikaa, kun kasailin heille sopivaa esterataa kentälle. Kun rata näytti olevan valmis, tuntui ratsukkokin jo lämmenneen ihan kunnolla. Pääsimmekin siis aloittamaan itse valmentautumisen. Ensimmäiseksi ratsukon piti tulla suora, johon sisältyi kolme estettä. Ensimmäiset kaksi olivat tavallisia (joskin melko värikkäitä) pystyesteitä, kun taas kolmas oli puutarha-aidan näköinen muuri, joka ei ainakaan näyttänyt rauhoittavan aavistuksen reippaampana tänään käyvää Pinjaa. Ensimmäisellä yrittämällä ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät hyvin, kun taas kolmas ylittyi aivan liian suurella ilmavaralla, ja muutenkin vähän turhan hätiköidyn oloisesti. Otimmekin saman tehtävän muutamaan otteeseen uudestaan, kunnes ratsukko näytti suoriutuvan siitä kunnialla. Sitten pääsimmekin siirtymään pieneen radantynkään, joka sisälsi taas muutamia normaaliesteitä, seassa tällä kertaa vesieste ja kaksi erilaista porttiestettä. Pinja ei näyttänyt tykkäävän ollenkaan kummastakaan porttiesteestä, kun taas vesieste tuntui ylittyvän ihan rutiinilla. Kehotinkin satun vähän patistaa tammaa eteenpäin: yli mentäisiin vaikka mikä olisi. Muutama yrittämä siinä taas meni, ennen kuin ratsukko näytti suoriutuvan tehtävästä niin kuin piti. Otimme nyt vielä yhden ratakokonaisuuden, johon sisältyisi kaikki tänään hyppäämämme esteet. Pinja näytti taas hieman vieroksuvan joitain esteitä, ja tällä kertaa se tuntui saavan tarpeekseen jo ihan tavallisista esteistä: ne ylittyivätkin ihmeellisesti mutkeltaen, ja käskinkin ratsukon yrittää rataa vielä toisen kerran. Rata ei onnistunut nytkään ihan täydellisesti, mutta koska alkuun nähden ratsukko näytti suoriutuvan jo ihan lupaavasti, päästin heidät nyt aloittelemaan itsenäistä alkuverryttelyä sillä aikaa kun itse aloin purkamaan esteitä.
08.10.2015, kasvattajan vierailu / kirjoittanut Sylvester
Marmarikseen vai? Tuumasi ukko, kun laukkujani jo pakkasin ja ilmoitin lähteväni tarkastamaan kasvattieni vointia. Mies tuhahti ja sanoi, että voihan sen noinkin kuvailla ensiluokkaista lomamatkaa, joka matkataan aina parhaassa seurassa eli yksin. Mies vei minut kentälle ja suukotteli lähtöön ja muistutti, ettei sitten liioin nautita. Ei tietenkään, tuumin ja lähdin turvatarkastusta kohden.
Matka Marmarikseen meni hujauksessa. Olin sopinut treffit sadun kanssa tallin pihaan, jonne saavuin taksilla. Taksikyytini ei ollut hääppöinen, mutta määränpää kyllä. Vallan lumouduin tilasta, jossa ei tosin varsinaista tallia ollut, mutta mitkä elintilat hevosilla olikaan. Tuijotin hetken monttu auki maisemia ennen kuin satu keskeytti, joka oli jossain viheliäisessä välissä hiipinyt viereeni ja tarjosi nyt ystävällistä kättä tervehdykseksi. Onneksi aurinkolasit peittivät osakseen yllättynyttä ilmettä ja säikähdystä.
satu vaikutti yhtä mukavalta, kuin ostohetkellä. Tuolloin pidin kyllä naista jo hieman vinksahtaneena, kun hän kertoi Pinjan tulevasta kodista, mutta ei sitä näkemättä uskoisikaan todeksi. satu esitteli minulle paikat nopealti emmekä lähteneet kävelemään valtavaa tilaa ympäri, onnekseni. satu esitteli mielellään Pinjan minulle uudelleen. Muistan sen noin vuoteisen varsan, rimppukinttuisen tamman, joka meiltä lähti maailmaa valloittamaan. Hassua miten aika kuluu, sillä Pinjasta huomasi jo harmaita karvoja silmien ympärillä ja hieman elämänpyöreyttäkin saaneen rakenteen.
satu halusi esitellä minulle Pinjan liikkeitä, joka sopi minulle vallan mainiosti, vaikka tamman meriittilitania oli tarpeeksi pätevä vakuuttamaan minut ikihyviksi. satu harjasi ja satuloi Pinjan näppärästi ja tamma oli kokoajan aktiivisena seuraamassa, mitä tapahtuu missäkin tilanteessa. Tammalla ei myöskään näyttänyt olevan erityisen huonoa käytöstä hoidettaessa, mikä saa minkä tahansa kasvattajan aina hymilleen, ettei mitään monsteria ole maailmalle ainakaan laskenut.
satu talutti Pinjan kentälle, jonne seurasin kiltisti perässä. satu komensi muutamaa paikalle eksynyttä tallilaista rakentamaan esteen, ison sellaisen. satu lämmitteli Pinjaa ensin käynnissä, jossa minäkin köpöttelin vieressä jutellen. Oli mukavaa kuulla, että Pinja oli kuitenkin kohtuullisen hyvätapainen kaikinpuolin ja aktiivinen ratsu. Olin kuitenkin iloisesti hämmentynyt, miten paljon Pinja oli elämänsä aikana kerennytkään. Kantakirjaan ja lajikohtaiseen laatuarvosteluun, useasta jälkeläisestä puhumattakaan ja vielä oli yksi laatuarvostelu tulossa. Huh huh, että ihan itsellekin nousee kylmähiki kaikesta siitä työnmäärästä, mitä satu oli nähnyt Pinjan takia, mutta voinee sanoa, että erittäin erittäin hyvää työtä hän on tehnytkin.
satu hätisteli minua kentän keskelle seisoskelemaan, sillä nyt alkaisi reippaampi verryttely. Pinja oli todentotta emänsä kaltoin aluksi erittäin kankea, mutta hiljalleen sieltä alkoi perusasiat luonnistua, kuten volteilla hyvin taipuminen. Askeliltaan Pinja oli kuitenkin yhä reipas. Laukattaessa he ottivatkin muutaman kierroksen ennen esteelle tuloa. Pakko sanoa, että tamman tekniikka on kyllä hyvin hiottu huippuunsa. Ratsukko esitti muutaman kerran hypyn, jonka jälkeen oli pidempään vapaampaa ravia, jotta vanhus, Pinja, saisi lihakset kunnolla auki eikä jäykkyyttä tulisi. Käynnin aikana pääsin taas kävelemään ratsukon vierelle. Kehuin heitä, sekä että, mutta pääosin satua siitä miten hyvää työtä hän oli tehnyt, ja miten paljon sitä olikaan ollut.
Reissuni Marmariksessa oli päivä, ikimuistoinen sellainen, mutta kasvattajana voinen taas olla tyytyväinen mihin olen kasvattini myynyt. Näillä puheilla on myös hienoa huomata, että suku jatkuu ja toivottavasti elää vielä pitkän aikaa. Kiitos satu!