|
|
Jälkeläiset |
| Oscar evm 85cm, vkk |
Johanevm 83cm, rt |
Roystonea evm |
| Marie de Blois evm |
||
| Linnéa evm 78cm, vkk |
Venturi evm |
|
| My Girl Lisa evm |
||
| Fredrika evm 75cm, cre |
Fredenius evm 78cm, vkk |
Fleche Noir II evm |
| Delightful Rhythm evm |
||
| Kerstin evm 79cm, vkk |
Poppets Joy evm |
|
| Madam Millie evm |
Frida on kilpaillut porrastetussa valjakkoajossa maksimitasolleen vt. 4
Syyskuu 2019
Frida oli viimeisillään tiineenä ennen muuttoaan Hollantiin, joten sovimme omistajan kanssa että tamma lennätettäisiin joukon viimeisimpänä kunhan varsa on syntynyt. Frida oli seitsikosta ainoa tiinenä oleva tamma, joka oltiin astutettu upealla voikolla miniorilla Sciewell Hadesilla jolla oli luonne ja muut ominaisuudet kohdillan. Tietysti minua jännitti kun olin mennyt adoptoimaan tiinenä olevan ponitamman, ori oli onneksi sellainen jollaisen olisin itsekin valinnut.
Eräänä syyskyisena aikaisena amuna, tarkalleen kello 1:55 sain kasvattajalta Facebookissa viestiä että varsa oli syntynyt. Minua ärsytti, minulla olisi ollut vapaapäivä mutta mokoma viesti pilasi hyvät unet (olisin edes älynnyt laittaa puhelimen äänettömälle), mutta nähtyäni valokuvan vastasyntyneestä varsasta, olin jo täysin hereillä. Pistin kahvit tippumaan tuijotellessa vastasyntyneen tammavarsan kuvaa. Seuraavana päivänä juttelimme enemmän omistajan kanssa, joka kertoi molempien olleen terveitä, joskin Frida oli hieman väsynyt sillä olihan kyseessä tamman ensimmäinen varsa. Kaikki oli kunnossa ja kuten pitikin joten oli aika sopia matkustusjärjestelyistä. Ehdottomasti suorin ja nopein lento, sillä minua vähän huoletti miten vastasyntynyt varsa selviäisi pitkästä matkasta maailman äärilaidalta.
Tasan kahta viikkoa myöhemmin koitti vihdoin luvattu päivä, Frida ja varsa saapuisi. Olimme omistajan kanssa sopineet että vaikka hän olisi kasvattaja nimellisesti, saisin minä täysin vapaasti nimetä tammavarsan. Koska isän nimi viittasi kreikkalaiseen mytologiaan, alkoi tästä pitkä ruljanssi. "Maera" soljui suussa juuri mukavasti, toivottavasti kukaan ei tiedä nimen alkuperää sillä se tarkoittaa Ikarioksen koiraa, jonka Zeus muutti tähdeksi kuoleman jälkeen. Ei aivan osuvin nimi, mutta kuulosti korvassa kivalta ja oli helppo lausua. Nyt luvassa olisi omat haasteensa, rehellisesti sanoen en ole kouluttanut varsoja vuosiin, opittavaa on paljon ja joudun varmasti myös turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Ehkä Fridan varsa olisi hyvää harjoittelua tulevalle, olinhan sentään sitoutunut hevostilaan.
Syyskuu 2019
Se miten Stoeterij van Beckiin muutti seitsemänpäinen shetlanninponilauma, on oikeastaan aika huvittava tarina. Vannoin ponien nimeen, mutta mielessäni eivät todellakaan käyneet alle metriset, jukuripäiset ponit joilla ei voinut edes ratsastaa, mutta silti tulin adoptoineeksi shetlanninponilauman, tässä tulee hauskin osuus, Namibiasta. Siis Afrikasta, toiselta puolelta maailmaa! Jollain serkunkaimantädillä oli suhteita Afrikkaan ja tietysti tämä täti oli kuullut perintötilasta ja hevoshaaveistani. Tosin tämä täti oli tunnetusti jo hieman vanhuudenhöperö, joka oli tunnettu lennokkaista, päättömistä jutuistaan sekä uskomattoman typeristä ideoistaan joista saivat usein tutut kärsiä.
Tämä täti oli tietysti vinkannut minusta sinne Afrikkaan, tietysti unohtaen olennaisen eli sen että etsin nimenomaan urheiluponeja. Olin yllättynyt saadessani viestiä Facebookissa Afrikkalaiselta tilanomistajalta joka kertoi kuulleensa että etsin poneja. Nainen kertoi että hänellä oli seitsemän upeata, hyväsukuista ponia myynnissä, jonka kuullessani nousin varpaille. Into laski salamana alas kun kävi ilmi että kyse oli shetlanninponeista. Se pettymyksen määrä oli sievoinen ja päätin korkata viinin jota olin säästellyt pahan päivän varalle ja se paha päivä olisi ehdottomasti nyt.
Viini lievitti pettymystäni ja kun olin toipunut alkujärkytyksestä, uteliaisuuteni heräsi. Kävin läpi edellä mainitun tallin somen ja lopulta en voinut kiistää sitä ajatusta että shetlanninponit olivat kieltämättä söpöjä. Tilan omistaja oli kertonut että aikaa ei enään ollut shetlanninponibisnekselle, joten siksi hän harkitsi luopumista. Viinillä saattoi olla osuutta asiaan, mutta lopulta kyselin enemmän ponien perään. Kyse oli enemmän adoptiosta kuin myynnistä, sillä ponien omistaja ei tavoitellut voittoa vaan halusi luovuttaa kaikki hyvään kotiin, jossa ponit eivät jäisi muiden jalkoihin. Aivan uskomaton tarjous ja lopulta mietittyäni asiaa yön yli, oli minun pakko suostua.
Näin Hollantiin muutti seitsemän shetlanninponia. Onneksi shetlanninponit pärjäsivät pienellä ja hyvin saattoivat asustaa pihatossa kunnes saataisiin yhdistelmäpihatto valmiiksi, jossa ponit saisivat vapaasti kulkea sisältä ulos.
Marraskuu 2018
Tällä kertaa olin aivan tarkoituksella vetänyt ostopöksyt jalkaani aikeena vahvistaa Zonjietin shetlanninponijoukkoa. Vaikka shetlanninponitoiminta oli lähtenyt hienosti alkuun, oli minulla vielä sellainen tunne että varsinainen suunta oli hukassa, josta syystä olin hieman kokeilumielessä hankkinut sekä standardeja että minejä. Ajan myötä huomasin, että olin täysin hurahtanut miniponeihin.. Ja väreihin. Shetlanninponeilla oli paljon laajempi värikirjo mitä puoliverisillä, löytyi splashia, hallakkoa, voikkoa, tobianoa, mushroomia sekä myös hopeata, jonka alkuperä oli kiistanalainen.
Ei mennyt kauaakaan kun sain viestiä Nikiltä Sisiliasta. Nikki kertoi että hänellä oli myytävänä minitamma, jolle ei Scuderia Sierrassa ollut käyttöä. Minun piti ihan googlettaa talli ihan vain varmistuakseni että se todellakin sijaitsi saarella, jossa en edes tiennyt olevan hevostoimintaa. Nikki kertoi Frida nimisen tamman historiasta, joka oli syntyjään Ruotsista, joka päätyi maahantuojan mukana Suomeen ja sieltä Sisiliaan. Minitamma oli nähnyt maailmaa paljon enemmän mitä useampi ihminen. Minun tarvitsi vain nähdä Fridan kuva ja olin jo pistämässä nimeä papereihin.
Frida saapui Zonjietiin ehkä hitusen heräteostoksena, sillä en tiennyt tammasta mitään muuta paitsi mitä myyjä oli kertonut. Nikki oli varoittanut että ikäänsä nähden tammaa oltiin ratsutettu tai ajettu hyvin vähän. Joten Frida muutti Namibiaan kahta viikkoa myöhemmin. Pikkutammalla tuntui olevan hieman alkuun sopeutumisvaikeuksia, sillä Frida pysyi kuoressaan kokonaisen ensimmäisen viikon emmekä saaneet tammasta oikein mitään kuvaa irti. Myöhemmin tamman alettua tulemaan ulos kuorestaan huomasimme että tammassa oli selvästi diivailijan vikaa. Jos joku ei miellyttänyt Fridaa, niin sehän näkyi ja kuului tamman saadessa selvän kiukkukohtauksen.
Pistimme Fridan kärryjen eteen ensimmäisen kerran pian sen jälkeen kun tamma oli Zonjietiin muuttanut. Testasimme Fridaa myös ratsain ja totesimme että tammassa riittäisi paljon työtä jos siitä valjakkoponia aiottaisiin saada, mutta potentiaalia tammalla oli ja toivomme että koulutuksen myötä Frida löytäisi oman leipälajinsa jostain osa-alueesta.
ulkoasun © VRL-05175 ✡ virtuaalihevonen ✡ a sim game horse ✡ kuvien © Elevage de Kam