Jos hevonen päätetään nimetä "American Art" niin silloin voidaan jo päätellä että hevonen on kotoisin Amerikasta. Olisin halunnut vaihtaa orin nimen heti kun olin virallisesti hevosen uusi omistaja mutta lopulta koko muutosprosessi vain unohtui jolloin olin lopulta jo niin tottunut siihen että lopulta päätin asian antaa vain olla ja jollain tavalla nimi sopi hevoselle. Nuoresta lupaavasta ratsusta sai maksaa törkyhinnan puhumattakaan rahtikuluista Amerikasta Namibiaan joten toivon että käsissäni on sellainen kultakimpale joka tulee vielä jättämään jälkensä vähintään Lounais-Afrikan historiaan.
Art on perusluonteeltaan hyvin kiltti oriksi. Erittäin utelias jonka jolle on ihan tyypillistä olla turpa kiinni jatkuvasti toisessa suomatta kenellekään ikinä mitään omaa rauhaa. Art on myöskin herkkujen perään joten jos uteliaisuus ei voita jostain syystä niin voit olla aivan varma että tällöin ori on iholla kiinni herkkujen toivossa. Jotkut ovat kuvailleet oria läheisyydenkipeäksi mutta ei Art oikeastaan välitä huomiosta, se on vain niin tavattoman utelias ja ruoan perään että saa sellaisen vaikutelman. Raivostuttavaa, eikö? Artia on aika helppo käsitellä ja onhan se helposti motivoitavissa joten jos jokin ei suju niin sen saa nopeasti fiksattua pienellä ruokapalkalla. Orilla on kyky olla olematta paikoillaan ja bongata näköpiiristä aina jotain kiinnostavaa.
Ratsuna Art on mukiinmenevä. Se on todella yritteliäs mutta päätä ei ole erityisemmin älyllä pilattu joten joitain asioita täytyy kerrata yhä uudelleen ja uudelleen jotta ne sujuisivat rutiininomaisesti. Äly on ainoa puute orissa. Sillä on erinomaiset askellajit luonnostaan ja yritteliäisyyttä ei todellakaan puutu. Artin motivaatio tuntuu olevan loppumaton eikä se ota nokkiinsa ratsastajansa virheistä kunhan palkitseminen on kohdallaan. Ori ei stressaannu helposti mikä tekee siitä sopivan kisaratsun. Ori on yllättävän keskittynyt työskennellessään ja jättää tällöin ympäristön huomioimatta, enimmäkseen. Art saa melko paljon huomiota julkisilla paikoilla värinsä takia mutta ori ei erityisemmin pidä vieraista ihmisistä ja saattaa pahimmassa tapauksessa näykkäistä jos tuntee olonsa liian uhatuksi, muutenhan oria kiinnostaa kaikki ja kaikkea pitäisi päästä tutkimaan ja tietysti ruokaa saada mikä on ollut valtava apu kisamatkoilla.
| Bernstein kwpn, m, 172cm | Cadoudal kwpn, rt, 173cm | Descaro |
| Paoletta | ||
| Fantasize kwpn, m, 168cm | Lavirco | |
| Scarletta | ||
| Mad Millie kwpn, rt, 166cm | Ohio Gold kwpn, rt, 169cm | Which Pocket |
| Divinite | ||
| Parla kwpn, rn, 168cm | Plato | |
| Red Dot |
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Grand Prix
Kouluratsastuksessa tasolla 0/0
"Hiljaista on", totesi Jasper yhtenä aamuna kahvipöydässä. Tiesin sen itsekin. Valmennettavia ei oikein ollut mitä nyt niitä paria kasvattia lukuunottamatta. Ei ollut varsoja, ei kantavia tammoja mikä oli tavallaan huolestuttava merkki. Arki piti edelleen kaikki kiireisenä hevostilalla. Tämä sama keskustelu taidettiin käydä viimeksi alkuvuodesta jolloin oli puhetta että pari uutta hevosta ei olisi pahitteeksi. No, uusi hevonen siitä seurasikin nimittäin Cool Hand Luke niminen quarterori joka ei ollut lainkaan sitä mitä sen piti olla. Luken jälkeen ei uutta hevosta etsitty sillä niihin aikoihin tilalle syntyi muutama varsa pitkän kuivan jälkeen. Liikevaihto oli mennyt tappiolle sillä hevosmyynti oli kutistunut paljon eikä ja oreista saatavat astutus- ja varsamaksut tuoneet tiliä plussalle. Olimme myyneet muutaman aikuisen hevosen jotka tasoittivat hieman tappiota. Vararikosta ei puhuta vaan pelkästä tappiosta, onneksi.
Jasperin ja minun keskustelun jälkeen tulimme kerrankin yhteispäätökseen että tilalle olisi saatava uusi ori. Tiesin jo mitä minulla oli mielessäni, olin ihastellut erästä oria pitkään ja jossain sisimmissäni haaveillut omistavani siitä varsan. Fratellino niminen ori oli Amerikassa noussut yleisön tietoisuuteen vasta vuosi sitten kun ori oli sijoittunut paikallisissa mestaruuskisoissa ensimmäiselle sijalle uskomattomalla suorituksella. Keskustelua herätti myös orin upea väritys jonka geenitulos julkistettiin myöhemmin, samaperintäiseksi W20 kirjavuudeksi. Lievää närästystä, ainakin itsessäni, herätti se että oria ei ollut mahdollista saada siirtona ja tamman kuskaaminen Amerikkaan tulisi liian riskialttiiksi ja kalliiksi. Lensin melkein tuoliltani kun löysin myynti-ilmoituksen Fratellinon varsasta, vuosikkaasta orivarsasta joka oli yhtä vaikuttava näky kuin isäukkonsa. Ollessani yhteydessä myyjään sain kuulla että kiinnostuneita varsasta oli mikä ei ollut yllätys kun katsoi emälinjaa. Lopulta olin varannut itselleni menolipun Oregoniin aikeenani käydä tutustumassa varsaan.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En muista milloin olisin viimeksi kiintynyt johonkin hevoseen yhtä paljon kuin tuolloin. American Art niminen orivarsa vei jalat altani. Vuosikkaaksi se oli erittäin hyväliikkeinen ja -rakenteinen jonka luonne oli täyttä kultaa. Tein varsan kanssa maastakäsittelyharjoituksia joista huomasi että varsaa oli käsitelty paljon ja ammattitaidolla. Vaikka varsan hinta riipi sisintäni niin tiesin että laatu maksaa joten kerroin haluavani tarjota orivarsasta. Kasvattaja halusi varsan kotiin jossa sen kyvyt pääsisivät oikeuksiinsa ja kun kerroin pitäväni varsan orina ja kaavailevani siitä tulevaisuuden jalostusoria niin kaupat oli jo alustavasti sovittu. Jos varsa läpäisi eläinlääkäritarkistuksen niin American Art olisi minun, tai ainakin pian.
Kuukausi vierailustani Oregonissa saapui American Art vihdoinkin Namibiaan. Varsa oli läpäissyt kirkkaasti eläinlääkäritestit ja matka oli sujunut kuskin mukaan ongelmitta. Olin onnellinen kun American Artin kaltainen hevonen oli virallisesti minun. Varsassa oli kamalasti potentiaalia. Toivoin että käsissäni olisi nyt hevonen joka tulisi jättämään oman jälkensä tallin historiaan. Tosin jos laitetaan hevosten ostohinnat ja rahtikustannukset järjestykseen niin siinä mielessä varsa oli tehnyt jo historiaa. Vaikka yritin löytää parhaan mahdollisen tarjouksen kustantaakseni matkan Namibiaan niin hintojen nousun vuoksi kustannukset nousivat yllättävän korkeaksi. Kai tässä on aika ryhtyä makaroni- ja puurolinjalle tai laatia pidemmän linjan suunitelma Zonjietin suhteen jotta bisnes taloudellisesti kannattaisi.
Copyright 2019 Zonjiet Stud