Astor on mitä herttaisin ori luonteeltaan, joka tekee tasan niin kuin pyydetään turhia toheltamatta. Vahva suorittaja omalla tasollaan, jonka selkään voisi istuttaa vaikka lapsen. Kerrankin hevonen joka näyttää hyvältä aivan kaikissa väreissä sitä inhoamatta. Astor on ehdottomasti jokapaikan höylä, joka on osoittautunut monilahjakuutta myös este- ja kenttärastastukseen, mutta koska Astorita haluttiin kouluratsu, niin sille tielle myös orin koulutus on jäänyt. Astorin käsiteltävyyttä ei voi milloinkaan ylikehua, ori toimii aivan joka tilanteessa ja selviäisi varmasti maailmanlopusta. Astor on hyvin määrätietoinen ori, mutta asettaa aina ihmisensä etusijalle.
Astorin kanssa ei tarvita paljoa mitään ns. turvatoimenpiteitä, orin voi huoletta hoitaa karsinassa vaikka irrallaankin. Astor on rento hevonen ja nauttii kaikeasta saamaastaan huomiosta, mutta ei ole kuitenkaan täysin riippuvainen rapsutuksista. Hoiti Astorin kuka tahansa, niin aivan varmasti pärjää orin kanssa. Astor suorastaan jumaloi meitä ihmisiä eikä tee mitään kiistanalaista. Orilla ei ole pahoja ikäviä tapoja, mutta hallitsee koiranpennun ilmeensä, jota ori käyttää erityisesti silloin jos on jotain vailla. Astor on myös sottapytty, joka syö ja juo hyvin sotkuisesti ja onnistuu aina likaamaan itsensä paikoista joista ei uskoisi. Jos seuraavana päivänä on tärkeää menoa, niin ori on syytä loimittaa aina päästä lähtien, näin voi olla varma että Astorin siistimiseen ei mene koko päivää. Kaikki hoitotoimenpiteet ovat orille rutiinia, kuin myös eläinlääkäri- ja kengittäjäkäynnit jolloin on harvoin sattunut mitään dramaattista.
Astor on sellainen hevonen, joka mielellään löysäilee ratsastaessa jos saa siihen pienenkin tilaisuuden. Ori toimii oikeastaan ratsastajalla kuin ratsastajalla, riippuen hieman siitä halutaanko orin kulkevan nätisti muodossa vai lönköttelevän ympäriinsä lehmän lailla. Osaavalla ratsastajalla Astor on eteenpäinpyrkivä ja yhteistyöhaluinen, joka pyrkii miellyttämään ratsastajaansa. Orilla tuntuu olevan myös lehmän hermot, joka näkyy jatkumattomana kärsivällisyytenä. Vaikka Astor ei luontaisesti lahjakkain kouluratsu ole, on ori kuitenkin tasaisen varma suorittaja omalla tasollaan lehmän hermoineen, johon voi luottaa ehdoitta.
Ori on kaikinpuolin helppo kisakumppani, joka ei välitä siitä matkustaako Astor yksin tai millaisessa kulkuneuvossa. Kisapaikoilla Astor herättää aina huomiota tuplavoikolla värityksellään ja ihmiset ovat ihmeissään kysyneet että onko se todella ori, kun se on noin rauhallinen. Astoria ei tuntuisi vähempää kiinnostavan muut ihmiset tai hevoset, paitsi jos tulee oikein viehättävä tamma vastaan niin silloin orissa saattaa havaita aavistuksen verran orille tyypillistä käytöstä. Ilmeisesti kisapaikalla melu ja hälinä vaikuttavat kuitenkin jonkun verran oriin, sillä tyypillinen laiskuus on jäänyt kotikentälle, ikään kuin Astorin paranneltu versio. Astorilla tuntuu olevan rauhoittava vaikutus meihin ihmisiin, sillä orin rauhallinen olemus vastaa samaa asiaa kuin meren aaltojen kuuntelemista. Kerrankin voidaan ylpeänä sanoa, että meillä on hevonen joka osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla!
| Volker kwpn, vkk, 169cm |
Aldaado kwpn, cre, 168cm |
Lord |
| Adaria |
||
| Rosedale kwpn, rt, 164cm |
Riesling |
|
| Cacille |
||
| Lysabelle kwpn, vkk, 165cm |
Silvanus kwpn, vkk, 166cm |
Astromoon |
| Romina |
||
| Madgenta kwpn, m, 167cm |
Carambo |
|
| Auden |
Astor on linjoiltaan hyvn erilainen ja vähän tunnettu maailmalla jossa näkyy vahvasti pienkasvattajan vuosikausien kestänyt työ. Erikoislaatuisen miehen kasvatustyöstä teki se että kasvattaja oli aina käyttänyt jalostukseen hevosia harvinaisista linjoista panostaen enemmän muihin ominaisuuksiin kuin ratsuominaisuuksiin. Wendelin kasvattamat hevoset olivat hyväluonteisiä, varmajalkaisia sekä vähään tyytyviä hevosia joista oli moneen käyttöön. Wendel jättätyi hiljattain eläkkeelle kun Astor myytiin Zonjiietiin. Miehelle jäi vielä kolme tammaa joista yksi oli Astorin emä, mutta Wendelin sanoja lainaten mies ei enään aio varsottaa tammojansa.
Isä Volker on voikko, 169cm korkea hollantilainen ori joka on jo nykyään eläköitynyt. Nuoruusvuosinaan Volker kilpaili Prix St. Georges tasolla ympäri Hollantia joka hyväksyttiin jo nuorena kantakirjaan saaden erinomaiset pisteet ratsastettavuudesta sekä askellajeista. Volker kilpaili peräti kymmenen vuoden ajan hyvällä menestyksellä kunnes orin omistaja osti itselleen paremman kouluratsun jolloin ori sai tilaisuuden keskittyä siitosorin uraansa. Volker astui tammoja vain luomuna kotitilallaan Hollannissa, mutta ori ei tehnyt liiemmin vaikutusta muihin. Vaikka Volker oli omalla tasollaan jopa menestynyt, niin orin vaatimaton suku ei herättänyt kiinnostusta josta syystä orin jälkeläismäärä jäi vain viiteen.
Isänisä Aldaado oli upea cremello 168cm korkea hollantilaisori joka vaikutti paljon tietyissä piireissä. Aldaado sai nuorena käyttökokeista erinomaiset arvosanat vaikka orin rakenne olisi jättänyt toivomisen varaa. Orilla oli hyväasentoiset jalat, mutta syvä selkä, matalalle kiinnittynyt säkä ja paksu orikaula yhdistettynä siroon päähän josta saattoi nähdä täysiverisen vaikutuksen. Luonteeltaan oria kuvailtiin herkkäsieluiseksi ja helposti stressaantuvaksi hevoseksi joka saattoi olla syynä siihen miksi ori kilpaili niin vähän. Aldaadon nähtiin kilpailevan pääosin vaativissa koululuokissa, mutta huhuttiin että orilla olisi ollut potentiaalia jopa Intermediaire I tasolle. Aldaado ei ollut suosittu jalostusorina vaikka sen cremello väri herätti kiinnostusta, mutta Aldaado oli suosittu tiettyjen tilan omistajien piireissä jotka käyttivät oria useamman kerran. Aldaado jätti jälkeensä varsin hienosti liikkuvia jälkeläisiä, mutta harmillisesti orilla oli tapana periyttää myös rakennevirheitään ja herkkää luonnettaan.
Isäemä Rosedale oli kuvankaunis sysirautias tamma kotoisin Hollannin maaseudulta pienyrittäjältä joka myytiin 5-vuotiaana Tanskaan. Rosedale palkittiin 3-vuotiaana tilaisuuden parhaaksi tammaksi joka sai jokaisesta osa-alueesta erinomaiset arvosanat. Kun kasvattaja päätti myydä Rosedalen, tammasta oli paljon kiinnostuneita ihmisiä joita kiehtoi hevosen harvinaiset sukulinjat ja emä joka oli huippuperiyttäjä. Rosedale ei ollut poikkeus, tammassa oli potentiaalia ison luokan kisahevoseksi ja lopulta Rosedale myytiin isolla hinnalla Tanskaan. Kasvattajallaan Rosedale oli varsonut kertaalleen joka vain vahvisti sitä vaikutelmaa että myös Rosedalesta olisi ainesta huippuperiyttäjäksi sillä 2-vuotias orvarsa oli osoittautunut lupaavaksi. Vaikka Rosedalesta olisi ollut kisaratsuksi, niin tamma ostettiin siitostammaksi. Elämänsä aikana Rosedale jätti jälkeensä monia hienoja kouluratsuja joilla oli arvoa maailmalla.
Emä Lysabelle on Wendel Akkerin nuorin tamma joka on miehen oma kasvattama hevonen. Kaunis 165cm korkea voikko tamma on saanut paljon kehuja ihastuttavasta, kiltistä luonteestaan joka on palkittu 3-vuotiaiden tammojen tilaisuudessa tilaisuuden toiseksi parhaaksi hevoseksi. Ikäisekseen Lysabelle oli hyvin kehittynyt nuoreksi hevoseksi josta kasvoi lopulta hyvärakenteinen ja -liikkeinen kaunotar johon ihastuin itse heti käydessäni tilalla Hollannissa Astoria katsomassa. Lysabelle oli toiminut koko ikänsä siitostammana ennen miehen eläköitymistä ja varsoi tilalla neljä varsaa, joista kaksi peri emänsä voikon värityksen. Lysabelle oli hyvä emätamma ja periyttäjä, jonka varsat ovat olleet hyväluonteisia ja monipuolisia ratsuja. Lysabellen esikoinen, 7-vuotias ruuna Dorado on kilpaillut este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa hyvin tuloksin.
Emänisä Silvanus oli aikanaan menestynyt siitosori joka teki näyttävän uran kouluratsastuksessa Grand Prix luokissa. Silvanus on elävä esimerkki siitä että huippu kouluratsun ei tarvitse polveutua huippulinjoista. Silvanus oli niin sanotusti maalainen, joka polveutui vanhan linjan oldenburgista. Silvanus oli raskas rakenteeltaan, jolla oli upeat, irtonaiset liikkeet ja kuuliainen luonne. Silvanuksen emä oli orin tavoin raskas jonka tiedetään toimineen jopa apuna peltotöissä joka astutettiin Astromoon nimisellä raskasrakenteisella orilla joka oli hienoliikkeinen kouluratsu. Silvanus oli itse korrekti rakenteeltaan ja vielä hyväluonteinenkin. Silvanus on syy siihen miksi raskaslinjaiset puoliveriset olivat suosiossa siihen aikaan. Kolmen vuoden ajan Silvanus astui tiuhaan tahtiin tammoja kunnes ori syrjäytettiin Don Carlos nimisen orin tieltä. Silvanus jätti jälkeensä monia kouluratsuja, jotka olivat perineet isältänsä kouluratsun ominaisuutensa mutta raskasta rakennetta Silvanus ei periyttänyt monelle.
Emänemä Madgenta oli musta 167cm korkea tamma joka oli Wendel Akkerin ensimmäisiä kasvattamia hevosia jonka sukujuuret ulottuvat Wendelin isovanhempiin asti. Wendelin suvulla on aina ollut hevosia jotka ovat paikallisen kasvatustyön tulos. Madgenta oli hyväsydäminen ja rauhallinen tamma joka oli nuoremmille oiva opetusratsu. Tamma oli rakenteeltaan hyvin nätti, jossa oli paljon samaa Lysabellen kanssa. Nuoruusvuosinaan, kun Wendelkin oli vielä nuori, Madgenta kilpaili vaativissa koululuokissa. Tamma kesti hyvin painetta ja stressiä, jonka suoritukset olivat tasaisia. Madgenta ei ollut ratsuista menestynein tai lahjakkain, mutta tammassa oli paljon hyviä ratsun ominaisuuksia joka osasi myös hypätä. Madgentalla oli hyvä hyppytyyli ja tammaa oli helppo ratsastaa, joka ei epäröinyt missään tilanteessa. Pääosin Madgenta toimi siitostammana kaikki ne vuodet, jota varsotettiin hyvin maltilla. Tamma oli hyvä emä, jonka varsat ovat olleet selväpäisiä ja helposti koulutettavissa.
Painotuslaji: Kouluratsastus
Koulutustaso: Vaativa A
Astor saapui meille tavallaan heräteostoksena. Olimme kuukausi sitten ostaneet rescueyhdistyksen kautta puhtaan hollantilaisorin, Tregaron ja tietenkin sana uudesta omistajasta oli kantautunut kasvattajan Wendel Akkerin korviin. Olimme olleet sen kuukauden yhteydessä kasvattajaan sähköpostin välityksellä melko aktiivisesti. Kasvattaja oli tavattoman utelias kuulemaan Tregaron kuulumisia ja innostui vielä enemmän kun kerroimme käyttävämme oria tulevaisuudessa jalostuksessa. Wendel Akker oli pienyrittäjä, joka omisti kolme puoliveritammaa ja kasvatustoiminta pyöri tiiviisti vain muutaman tamman ympärillä. Mies oli kertonut että hän tulisi jäämään kokonaan eläkkeelle hevoskasvatuksesta kun tammojen aika koittaisi.
Wendel oli kasvattanut hevosia vuosikymmien ajan ja mies kertoi että hän osti ensimmäisen hevosen ollessaan 20-vuotias 1950-luvulla, tammat Wendel oli joko perinyt suvultaan tai ostaneet nämä muualta. Wendel ei ollut iso nimi hevosalalla ja hyvin harva kasvattaja ei ollut edes kuullutkaan miehestä vaikka olisi asunut miehen naapurissa. Wendel kertoi että hänen nuorimmainen tammansa, kaunis voikko Lysabelle oli kantavana Volker nimiselle voikolle orille, jonka urotyöt olivat kantautuneet korviini. Höristin välittömästi korviani kun mies kertoi syntyvän varsan olevan myynnissä. Kerron välittömästi olevani kiinnostunut.
Kolmen viikon päästä sain vauvakuviani sähköpostiin, upea cremello orivarsa. Wendel piti minut ajantasalla koko sen puolivuotisen kunnes varsa oli vieroitusikäinen. Halusin käydä noutamassa orin henkilökohtaisesti, joten varasin lentoliput Hollantiin. Tietysti halusin myös käydä katsastamassa emän paikan päällä.
Se mitä näin tilalla, ihastutti minua valtavasti. Orivarsan emä Lysabelle oli mitä ihastuttavin luonteeltaan ja orivarsa oli myös hyvin rohkea sekä seurallinen. Kävin myös tervehtimässä tilan kahta muuta tammaa painottaen Wendelille että jos miehelle olisi syntymässä varsaa jommasta kummasta tammasta, olisin ehdottomasti kiinnostunut. Orivarsa oli tarkastettu ja rokotettu eli lähtövalmis uuteen kotiinsa. Viihdyin Wendelin maalaisidyllisellä tilalla ja toivoin että olisin voinut viettää siellä vielä yhden päivän lisää ihan vain nauttiakseni Hollannin maalaismaisemista.
Copyright 2019 Zonjiet Stud